Pahoittelen jo etukäteen, sillä tämä juttu on erittäin turhanpäiväinen verrattuna muihin tämän palstan teksteihin. Mutta kirjoitan sen nyt kuitenkin.
Lyhennetty versio pitkästä jutusta. Olin pitemmän aikaa tiiviisti tekemisissä erään ryhmän kanssa, ja aloin kiinnittämään siinä ryhmässä huomiota yhteen mieheen, joka vaikutti olevan minusta jollain tapaa kiinnostunut: hakeutui aina seuraani ja tuijotti silloinkin, kun olisi pitänyt keskittyä töihin. (Olen tästä edelleen täysin varma, koska en ole tottunut kiinnostuksen osoituksiin ja epäilin sitä kauan. Aloin uskoa vasta, kun muutkin siitä huomauttivat.) Minäkin pidin tästä miehestä, olin imarreltu hänen huomiostaan, ja koska hän vaikutti ujolta, yritin itse puhua hänelle. Hän oli aluksi hämmentynyt ja hermostunut, mutta sitten hänestä tuli erittäin puhelias ja hymyilevä minua kohtaan, ja juttelimme ihan kuin olisimme aina tunteneet toisemme. Se oli aika imartelevaa, sillä hän oli kaikkien muiden seurassa hiljainen ja vakava. Mutta samassa kun oma ihastukseni syveni, hänen käytöksensä muuttui loppua kohden kylmäksi. Hän alkoi ottamaan tupakkataukoja vähän väliä, lähti karkuun kun yritin lähestyä ja vastasi kysymyksiini lyhyesti ja tylysti. Mutta kuitenkin hän tuijotti enemmän kuin koskaan - niin paljon, että aloin jo kiusaantua, varsinkin, kun hän ei enää muuten ollut minulle ystävällinen. Ajattelin, että olenkohan sanonut jotain väärin ja suututtanut hänet. Tämän takia yritin vielä kerran sen jälkeen, kun ryhmä hajosi emmekä nähneet enää toisiamme. Lähetin hänelle viestin, jossa kerroin, että olisi ollut kiva tutustua paremmin. Hän ei ikinä vastannut.
Minulle ei koskaan tullut mieleen, että mies voisi olla perheellinen, sillä hän on aika nuori, kuten olen minäkin. Mutta nyt monta kuukautta myöhemmin kuulin, että hän on ostanut ison omakotitalon. En tiedä onko hänellä lapsia vai onko perheenlisäystä tulossa, mutta joka tapauksessa tunnen oloni todella typeräksi ja noloksi.
Mitään ei siis tapahtunut, joten tiedän, ettei tämä edes kuuluisi uskottomuus-palstalle. Mutta kokemattomana naisena tästä jäi minulle todella paha maku suuhun. Olen tyytyväinen siitä, että tämä mies EI yrittänyt pettää, jos kerran hänellä on perhe, mutta miksei siitä olisi voinut minulle silloin kertoa tai edes vihjaista? Viimeistään silloin, kun lähetin viestiä, eikä hänen olisi edes tarvinnut kasvotusten minua nolata? Saako varattu mies jotain kicksejä siitä, että saa kokemattoman hölmön naisen ihastumaan itseensä? Varmaankin naisystävänsä kanssa nauroivat viestilleni.
Absurdilla tavalla olen itseeni pettynyt siitä, että olen onnistunut rakastumaan varattuun mieheen (vaikken sitä tietysti alunperin tiennytkään). Eniten olen pettynyt siihen, etten pystykään napsauttamaan ihastumista päältä pois, vaikka nyt tiedän hänen olevan varattu.
Että tällainen turha tarina. Vaikka se ei kuulukaan tälle palstalle, niin tuli hetkellisesti parempi mieli kun sai kirjoitettua ajatuksensa. Olisi pitänyt arvata, ettei kukaan voisi oikeasti minusta olla kiinnostunut. Huoh.
Lyhennetty versio pitkästä jutusta. Olin pitemmän aikaa tiiviisti tekemisissä erään ryhmän kanssa, ja aloin kiinnittämään siinä ryhmässä huomiota yhteen mieheen, joka vaikutti olevan minusta jollain tapaa kiinnostunut: hakeutui aina seuraani ja tuijotti silloinkin, kun olisi pitänyt keskittyä töihin. (Olen tästä edelleen täysin varma, koska en ole tottunut kiinnostuksen osoituksiin ja epäilin sitä kauan. Aloin uskoa vasta, kun muutkin siitä huomauttivat.) Minäkin pidin tästä miehestä, olin imarreltu hänen huomiostaan, ja koska hän vaikutti ujolta, yritin itse puhua hänelle. Hän oli aluksi hämmentynyt ja hermostunut, mutta sitten hänestä tuli erittäin puhelias ja hymyilevä minua kohtaan, ja juttelimme ihan kuin olisimme aina tunteneet toisemme. Se oli aika imartelevaa, sillä hän oli kaikkien muiden seurassa hiljainen ja vakava. Mutta samassa kun oma ihastukseni syveni, hänen käytöksensä muuttui loppua kohden kylmäksi. Hän alkoi ottamaan tupakkataukoja vähän väliä, lähti karkuun kun yritin lähestyä ja vastasi kysymyksiini lyhyesti ja tylysti. Mutta kuitenkin hän tuijotti enemmän kuin koskaan - niin paljon, että aloin jo kiusaantua, varsinkin, kun hän ei enää muuten ollut minulle ystävällinen. Ajattelin, että olenkohan sanonut jotain väärin ja suututtanut hänet. Tämän takia yritin vielä kerran sen jälkeen, kun ryhmä hajosi emmekä nähneet enää toisiamme. Lähetin hänelle viestin, jossa kerroin, että olisi ollut kiva tutustua paremmin. Hän ei ikinä vastannut.
Minulle ei koskaan tullut mieleen, että mies voisi olla perheellinen, sillä hän on aika nuori, kuten olen minäkin. Mutta nyt monta kuukautta myöhemmin kuulin, että hän on ostanut ison omakotitalon. En tiedä onko hänellä lapsia vai onko perheenlisäystä tulossa, mutta joka tapauksessa tunnen oloni todella typeräksi ja noloksi.
Mitään ei siis tapahtunut, joten tiedän, ettei tämä edes kuuluisi uskottomuus-palstalle. Mutta kokemattomana naisena tästä jäi minulle todella paha maku suuhun. Olen tyytyväinen siitä, että tämä mies EI yrittänyt pettää, jos kerran hänellä on perhe, mutta miksei siitä olisi voinut minulle silloin kertoa tai edes vihjaista? Viimeistään silloin, kun lähetin viestiä, eikä hänen olisi edes tarvinnut kasvotusten minua nolata? Saako varattu mies jotain kicksejä siitä, että saa kokemattoman hölmön naisen ihastumaan itseensä? Varmaankin naisystävänsä kanssa nauroivat viestilleni.
Absurdilla tavalla olen itseeni pettynyt siitä, että olen onnistunut rakastumaan varattuun mieheen (vaikken sitä tietysti alunperin tiennytkään). Eniten olen pettynyt siihen, etten pystykään napsauttamaan ihastumista päältä pois, vaikka nyt tiedän hänen olevan varattu.
Että tällainen turha tarina. Vaikka se ei kuulukaan tälle palstalle, niin tuli hetkellisesti parempi mieli kun sai kirjoitettua ajatuksensa. Olisi pitänyt arvata, ettei kukaan voisi oikeasti minusta olla kiinnostunut. Huoh.
Vastaukset 14
Vanhimmat
varmaan miehellä saattoi olla jotakin ihastumista sinua kohtaan mutta perääntyi kun tajusi ettei voi kuitenkaan kanssasi olla jos on jo toisen kanssa sitoutunut ja ostanut talon ym.. tietenkin sinusta pahalta tuntuu kun jouduit näin huijatuksi mutta älä kuitenkaan lannistu... Aina sitä ei voi tunteilleen mitään vaikka voihan niitä yritä hallita ja pitää osata.. itsekin tapasin miehen joka on varattu.. no itse sain tietää sen jo nopeaan mutta kuitenkin mies vaan pöyrii mielessä mutta olen kuitenkin yrittänyt ettei liikaa haaveen vangiksi jäisi kun en kuitenkaan miestä saa.. meillä ollaan asiasta keskusteltukin.. että näin..
Varattuna ja ujohkoja miehenä kerron, että pelkkä kiinnostuksen tai ihastuksen osoitus naisen taholta on palkinto, jota moni pitää riittävänä. Ei kaikilla ole loppuun asti toteuttamisen pakkoa. Synkkänä hetkenä ajattelen joskus, että naisillla pikemminkin on tarve viedä salasuhde konkreettiselle, fyysiselle tasolle.
"tietenkin sinusta pahalta tuntuu kun jouduit näin huijatuksi"
Huijatuksi? Miten ihmeessä ap opn joutunut huijatuksi jos mies ei ole käytännössä tehnyt elettäkään aloitteen eteen vaan pikemminkin päinvastoin, tylytti?
kyllä tässä pääasiallinen vitutuksen lähde on ne pakit, ei se että pakit tulivat varatulta mieheltä.
Totta kai se harmittaa eniten, että on ihastunut ilman vastakaikua. Varsinkin kun en muutenkaan ole kokenut ihmissuhdeasioissa eikä tiedä miten kuuluisi suhtautua mihinkin. Mutta väittäisin, etten olisi ihastunut ollenkaan - tai ainakaan toivonut mitään - jos olisin tiennyt totuuden.
Selvennykseksi kuitenkin, ne kiinnostuksen osoitukset alkoivat ja jatkuivat pitkään nimenomaan hänen puoleltaan, eikä hän tylyttänyt kuin vasta loppuvaiheessa. Esimerkiksi hän tuli aina tarjoamaan apuaan näin jälkeenpäin ajatellen aika järjettömissäkin tilanteissa, joissa minkäänlainen apu ei ollut tarpeen, mutta loppua kohden hän keksi tekosyitä olla auttamatta ihan todellisissa ongelmatilanteissa. Siksi ihmettelinkin, olinko loukannut häntä tietämättäni. Enkä ollut millään tavalla vihjaillut olevani häneen ihastunut, joten ei hän voinut siitä nolostuakaan. Käytös vaan muuttui, ensin etäisestä tuijottamisesta tuttavalliseen mielenkiintoon ja sitten takaisin kahta kauheampaan tuijottamiseen sekä tietynlaiseen vihamielisyyteen (?). Todella hämmentynyt olo siitä jäi.
En minäkään menisi sitä huijaamiseksi kutsumaan, mutta ehkä tietyllä tavalla epäreilua? Hänellä oli kuitenkin lukemattomia tilaisuuksia mainita naisystävänsä vaikkapa ohimennen, "ollaan avovaimon kanssa ajateltu tehdä sitä tai tätä", ja asia olisi ollut minun puoleltani selvä. Hän kyseli minulta paljon henkilökohtaisia asioita ja kertoi minulle paljon elämästään, mutta perhettä hän ei maininnut sanallakaan. Tämä on minusta outoa. Keskustelin muiden ryhmäläisten kanssa paljon vähemmän ja silti tiedän kenellä heistä oli tyttövauva ja kenen mies oli töissä ulkomailla.
Oma vika, kun turhia kuvitteli, totta kai. Mutta kyllä pääasiallinen häpeä tässä on se, että olen ihastunut varattuun mieheen, sillä minulla on perhesyistä johtuen periaatteena ollut, ettei niin tehdä.
asiasta niin kovin ison ja vaikean? Mitään ei tapahtunut lopultakaan etkä sinä alunperin tiennyt miehen olevan perheellinen, joten miksi syyllistät itseäsi turhaan?
No tuo on kyllä totta. Ehkä se on siksi olevinaan niin vaikeaa, että en ole koskaan edes ollut rakastunut, ja sitten kun kerran elämässäni sallin itseni uskoa jonkun olevan kiinnostunut minusta, niin kokemus onkin näin hämmentävä. Ei sen kummempaa, oikeastaan. Jotenkin tuntuu vähän huonolta tuurilta ja hiukan epäreilultakin, vaikka en voi tietenkään netin kautta demonstroida, millä tavalla mies käyttäytyi.
Tällä palstalla nyt on todella järkyttäviäkin juttuja ihmisten petturuudesta, joten hävettää aika lailla, että menin laittamaan hölmön juttuni tänne... argh.
Lopetapa nyt poteminen ja anna auringon paistaa :-) Ei tänne kirjoittamista tarvitse hävetä, ihmisiä tässä kaikki ollaan - ja sinä tämän palstan "harmittomimmasta" päästä.
Ystäväpiirissäni on seurusteleva mies jolla on heikko itsetunto, joka ei näy päällepäin. Hän nauttii naisten huomiosta, ja tekee kaikkensa ollakseen naisten mieleen. Kun hän tapaa uusia naisia, hän ei missään vaiheessa kerro olevansa varattu, ja välttelee puheenaiheita joista tämä tulisi ilmi. Hän on mennyt monen naisen kanssa niin pitkälle kun on pystynyt, ja jos seurustelu tulee ilmi, hän väittää olevansa eroamassa. Meille ystävilleen hän yrittää vakuutella että on naisten kanssa vain ystäviä, vaikka naisilta kuulemme aivan muuta. Hän myös vannottaa että emme saa "turhaan" huolestuttaa hänen tyttöystäväänsä. Tunnen nykyään tämän miehen koska hän on miesystäväni hyvä ystävä, mutta tutustuin häneen juurikin edellä mainitulla tavalla; hän käyttäytyi kuin sinkku, lähetteli viestejä, ja pyysi kahville luokseen monta kertaa, puhui kauniisti. Vietimme yön yhdessä koska hän suostutteli. Aloin ihastua ja kerroin siitä innoissani kaverilleni, joka kauhisteli että miehellähän on naisystävä ulkomailla. Olin todella tyrmistynyt, ja kysyin mieheltä miksi hän ei kertonut. Hän väitti tilanteen olevan sekava ja väitti että aikoo jättää naisystävänsä ja yritti saada minua tulemaan taas hänen luokseen yöksi. En suostunut, enkä olisi uskonut sellaista niin mukavan tuntuisesta miehestä. Mies jatkaa edelleen samaa touhua muiden naisten kanssa, eikä ole jättänyt naisystäväänsä ja enkä voi muuta kuin katsella sivusta ja ihmetellä. Välillä olen miettinyt että pitäisikö kertoa sille naisystävälle totuus.
Tottakai kerro totuus!
Valehtelu. Valheisiin mukaan manipulointi(puhuu ympäri). Omanhyvän tavoittelu. Heikko itsetunto. Suostuttelutaito. Kaikkia "mukaan lähteviä" suostutteleva.
Tämmöisen tyypin kun juottaa känniin, niin on ihme agressiivinen muita (ulkopuolisia) kohtaan ja vittuilee aivan yllättäviin suuntiin.
Narsku psykopaatti saattaa lopulta läheisensä mielenterveyspalveluiden piiriin. Pahuus alkaa kun on saanut toisen sidottua lähelle. Jos on pitkäaikainen naisystävä ulkomailla, niin en ihmettele miksi. Ei tuommoisen lähellä kestä pitkiä rupeamia, ellei alistu orjan ja ilmaisen huoran asemaan.
Miksi naiset tekevät yksinkertaisesta asiasta vaikean?
sitä kun päästää itsensä ihastumaan ja rakastumaan pitkästä aikaa
ilmeisesti sinulle on käynyt niin
opettelit pikkuhiljaa luottamaan ja tutustuit niinkuin kuuluukin mennä
mitä sitten mies ei kerrokkaaan että on kaveri, naimisissa, avoliitossa, jotenkin niiltä unohtuu
tuo mainita asiasta ja näitä tarinoita on tosi paljon
silloin siitä tekee vaikean kun menee ihastumaan tunne ei olekkaan pelkää ystävyyttä
totuus tulee ilmi,
mutta mihin sinä ne tunteesi piilotat ja peität tykkäät vieläkin vaikka
kuinka järjellä yrität mennä ja ajatella asoita ja mieshän ei ole tunteitten arvoinen
ei todellakaan, muttakun meissä naisissa ei ole sitä off nappia ,että kaikki unohtus vain yks kaks
niin sitten joutuu käsittelemään noita tunteita ja tämähän on ihan hyvä paikka siihen
hyvää kesän jatkoa kyllä vielä suomesta löytyy rehellisiäkin miehiä(kait) ite epäilen ettei!!!
Oon sinkkunainen ja huomannut jo useita vuosia sitten, että mitään miesten silmänvilkutteluja ja hymyilyjä ei pidä ottaa vakavasti. Ei ainakaan tällä iällä (vähän alle 40). Nimittäin näitä varattuja flirttailijoita on pilvin pimein. Ainoa oikea tapa on olla välittämättä mitään. Paitsi silloin jos mies tekee niin selkeän aloitteen, ettei siinä ole ensimmäistäkään väärinymmärryksen mahdollisuutta. Tietenkin sittenkin pitää selvittää, onko mies oikeasti vapaa...
ne ukkomiehet vallan innostuvat testaamaan markkina-arvoaan, kun vapaalle pääsevät. Se joka vielä saa vierasta, on kaverien kadehtima kingi.