Erosin miehestäni kolme vuotta sitten ja asia tapahtui niin siististi kuin se suinkin vain voi tapahtua. Ei mitään pahaa vertaa kenenkään suuntaan ja lähipiirikin suhtautui asiallisesti.
Mielestäni on vain käsittämätöntä veljeni perheen käyttäytyminen. He nimittäin kutsuvat nykyään kylään ainoastaan ex-mieheni niinä viikonloppuina, kun lapset ovat tämän luona. Juuri hiljattain mieheni valmistui uuteen ammattiin ja kuinkas ollakaan, veljeni luona tarjottiin hänelle valmistujaiskahvit. Tiedän, että veljeni perhe on myös kyläillyt ex-mieheni luona ja suunnittelevat kai kyläreissua sinne taas nyt kesällä.
Tiedän kyllä, että veljeni vaimo ei kamalasti noteeraa minua ihmisenä ja veljeni on äänetön yhtiömies. Hän ei ymmärrä, miltä asiat aina näyttävät vaan tanssii vaimon vihellyksen tahtiin. Jotenkin vain tuntuu ihmeelliseltä, että miksi minut on pulautettu tietoisesti kuviosta pois. Minä en saa kutsuja muuta kuin pakollisiin juttuihin (lasten synttärit ym.) mutta ex-mieheni on heille kuin parasta kaveria ikään.
Tästä on tosi vaikea huomauttaakin, että voi voi kun en pääse teille kylään. Eihän sitä itseään voi kutsua. Mutta jotenkin vaan harmittaa...
Mielestäni on vain käsittämätöntä veljeni perheen käyttäytyminen. He nimittäin kutsuvat nykyään kylään ainoastaan ex-mieheni niinä viikonloppuina, kun lapset ovat tämän luona. Juuri hiljattain mieheni valmistui uuteen ammattiin ja kuinkas ollakaan, veljeni luona tarjottiin hänelle valmistujaiskahvit. Tiedän, että veljeni perhe on myös kyläillyt ex-mieheni luona ja suunnittelevat kai kyläreissua sinne taas nyt kesällä.
Tiedän kyllä, että veljeni vaimo ei kamalasti noteeraa minua ihmisenä ja veljeni on äänetön yhtiömies. Hän ei ymmärrä, miltä asiat aina näyttävät vaan tanssii vaimon vihellyksen tahtiin. Jotenkin vain tuntuu ihmeelliseltä, että miksi minut on pulautettu tietoisesti kuviosta pois. Minä en saa kutsuja muuta kuin pakollisiin juttuihin (lasten synttärit ym.) mutta ex-mieheni on heille kuin parasta kaveria ikään.
Tästä on tosi vaikea huomauttaakin, että voi voi kun en pääse teille kylään. Eihän sitä itseään voi kutsua. Mutta jotenkin vaan harmittaa...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos he kerran ovat ystävystyneet, niin eihän sen ystävyyssuhteen tarvitse loppua, vaikka avioliittonne loppuikin.
Minä olen mieheni uusi vaimo. Tulin kuvioihin vasta kun ero exästä oli jo kaukana takana.
Kyllä se miehenikin suvussa menee niin, että silloin kun mieheni tytär on äidillään, kutsutaan äiti ja tytär mieheni veljien tai vanhempien luokse kylään. Ei meitä.
Minun mielestäni meidän aikuisten täytyy asettaa omat tunteemme ja tahtomme sivuun ja miettiä, miltä lapsesta tuntuisi, jos joutuisi jäämään pois serkkujensa lastenkutsuilta vain siksi, että sattuu olemaan väärän vanhemman luona viettämässä viikonloppua.
Tämä on vain minun mielipiteeni.
itse erosin 9 kuukautta sitten ja varmaan minulla on paremmat välit mieheni koko sukuun
ko miehellä itsellään ja parasta että entinen anoppi joka ei minua koskaan pitänyt
minään käy kylässä harva se viikko kylässä varmaan lapsen lastaan katsomassa mutta kuitenkin
ja soittelee puolet mieheni suvusta on minulla fasebookin kautta kavereita
että voi se joskus mennä näinkin
samoin omien sukulaisten kanssa on käynyt
että elämä vain joskus yllättää ilman suurempia ponnistuksia
ystäväksi valikoiden kutsutaan... sukulaiseksi väkisin synnytään.
sukukin voi yllättää ero tilanteissa toisaalta voi tuomita
mutta onneksi minulle ei kuiten ole käynyt niin ja tottakai kun olet joutunut ero tilanteeseen ja tehnyt päätökses niin siinähän pitää olla myös itsekäs terveellä tavalla muuten olet huonossa suhteessa koko loppu elämäs !!