No niin pitää purkaa tuntojani - reilu vuosi kun tapasin miehen, ihastuin ja rakastuin. Mies oli kun minua varten -aluksi- kietoi minut pikusormensa ympärille. Oli ihana, vei syömään ulos, oli kohtelias, lähetti ihania tekstareita, teimme kotona (minun) ruokaa, ylisti minua kaikin tavoin. Tämä kaikki tapahtui ennenkuin sanoin rakastavani häntä. Oli kulunut pari kukautta tapaamisestamme ja hän kyseli että enkö rakastanut häntä, kyseli useita kertoja. Olinhan rakastunut en vain uskaltanut sanoa sitä heti ääneen. Lopulta myönsin hänelle että rakastin. Oli ensimmäinen yhteinen kesä ja meidän oli puhetta mennä kihloihin ja sitten heti sman kesänä naimisiin. (Onneksi en suostunut) Sitten: Hän oli reissutyössä ja vaati minua oleen aina viikonloput hänen kanssaan kun oli tällä paikkakunnalla - totta kait suostuin- joskus kun kaverini sattui tuleen yhtäaikaa hänen kanssaan luokseni, hän tiuski ja osoitti mieltään kaverilleni ettei ollut ollenkaan tervetullut. En saanut vastata puhelimeenkaan kun joku kavereistani soitti. Lopulta pidin puhelimen aina äänettömänä kun oli luonani. Oli kulunut jo puolivuotta, sitten hän alkoi vaatiin että ruoka pitää olla valmiina kun hän saapuu luokseni (emme asuneet yhdessä), tuli aika jolloin hän vaati jopa siivoon ennen hänen saapumistaan.-totta kait siivosin ja laitoin ruuan- olinhan rakastunut. Sitten tulikin aika jolloin hänen mielestään en enää osannutkaan laittaa ruokaa ja siivota. En osannut pukeutua niinkuin hän halusi. En uskaltanut sanoa mitään vastaankaan kun hän kerran jo oli lyönytkin kun jostain asiasta olin eri mieltä. Koko aikana en saanut tavata kavereitani, soitella hänelle "piti" ainakin 8 kertaa päivässä että mitä teen ja olen tehnyt. Sitten yksi ilta kun hän ei saanut katsoa haluamaansa tv kanavaa hän suuttui ja oli lähdössä, siinä vaiheessa uskalsin sanoa ettei enää tarvi palata tähän osoitteseen. Tässä on vain pieni osa meidän yhteistä elämää, viimeinen puoli vuotta odotin aina kauhulla kun hän tulee luokseni. Ja hän tuli vaikka en pyytänytkään. Vaikka olinkin silmittömästi rakastunut, tämä taisi olla ainoa vaihtoehto että voin jatkaa "normaalia" elämää. Luin tuossa äsken artikkelin narsismisesta luontesta ja kyllä tuntui kun olisin lukenut tästä miehestä. Tuntuu vain kuitenkin niin pirun pahalta. . Hänen lähtönsä jälkeen emme ole olleet missään yhteydessä, olisikohan helpompaa jos puhuisin hänen kanssaan, vaikka hän ei osaakkaan puhua vaan alkaa huutaan.
Tässä lukemastani artikkelista pieni osa joka tämän miehen kohdalla pitää paikkaansa: raittius.net - narsisti kumppanina:
Narsistihan on hurmaava, täydellinen, hän innostaa ympäristöään. Nyt elämä muuttuu, vihdoinkin. Tämä on liian hyvää ollakseen totta.
Aluksi kaikki on ihanaa. Mutta melko pian hurmaaja muuttuu varjokseen. Mikääne ei enää ole tarpeeksi hyvää hänelle, mikään ei riitä. Valoittajasta on tullut röyhkeä, hyväksikäyttäjä, arvosteleva, tyytymätön.
Narsisti on omasta mielestään niin hyvä, että hänelle kuuluu erilaisia erivapauksia. Hänen ei esim. tarvitse tehdä omaa osuttaan kotitöistä. Hän ei myöskään pidä huolta kumpaninsa hyvinvoinnista. Sen sijaan hänellä on tapana syyttää omasta huonosta olostaan kumppaniaan.
Hän vähättelee ja mitätöi toisia ihmisiä ja kohtelee heitä yhtä välinpitämättömästi kuin kumppaniaankin. Tärkeintä on että narsisti voi ylpeillä maailmala.
Narsisti voi pitää kumppaniaan rumana, tyhmänä, lihavana tai ties minä, sillä hän näkee jatkuvasti vikoja toisessa. Hän ei siedä, että joku muu olisi etevä, eikä hän siedä etevyyttä kumppanissakaan, paitsi jos hän voi ylpeillä sillä ympäristölle. Sisimmässään hän kadehtii kumppaniaan ja kilpailee myös hänen kanssaan.
Narsisti ei kykene luopumaan omista suunnitelmistaan eikä mukaudu toisen näkemyksiin, sillä vain hänen näkemyksensä ovat oikeita.
Yleensä narsistiset henkilöt ovat herkkiä loukkantumaan, eivätkä kestä edes rakentavaa ja empaattista kritiikkiä. He kokevat arvostelun hyökkäyksenä ja tulitsee kritiikin usein johtuvan kateudesta tai pahansuopaisuudesta.
Tässä lukemastani artikkelista pieni osa joka tämän miehen kohdalla pitää paikkaansa: raittius.net - narsisti kumppanina:
Narsistihan on hurmaava, täydellinen, hän innostaa ympäristöään. Nyt elämä muuttuu, vihdoinkin. Tämä on liian hyvää ollakseen totta.
Aluksi kaikki on ihanaa. Mutta melko pian hurmaaja muuttuu varjokseen. Mikääne ei enää ole tarpeeksi hyvää hänelle, mikään ei riitä. Valoittajasta on tullut röyhkeä, hyväksikäyttäjä, arvosteleva, tyytymätön.
Narsisti on omasta mielestään niin hyvä, että hänelle kuuluu erilaisia erivapauksia. Hänen ei esim. tarvitse tehdä omaa osuttaan kotitöistä. Hän ei myöskään pidä huolta kumpaninsa hyvinvoinnista. Sen sijaan hänellä on tapana syyttää omasta huonosta olostaan kumppaniaan.
Hän vähättelee ja mitätöi toisia ihmisiä ja kohtelee heitä yhtä välinpitämättömästi kuin kumppaniaankin. Tärkeintä on että narsisti voi ylpeillä maailmala.
Narsisti voi pitää kumppaniaan rumana, tyhmänä, lihavana tai ties minä, sillä hän näkee jatkuvasti vikoja toisessa. Hän ei siedä, että joku muu olisi etevä, eikä hän siedä etevyyttä kumppanissakaan, paitsi jos hän voi ylpeillä sillä ympäristölle. Sisimmässään hän kadehtii kumppaniaan ja kilpailee myös hänen kanssaan.
Narsisti ei kykene luopumaan omista suunnitelmistaan eikä mukaudu toisen näkemyksiin, sillä vain hänen näkemyksensä ovat oikeita.
Yleensä narsistiset henkilöt ovat herkkiä loukkantumaan, eivätkä kestä edes rakentavaa ja empaattista kritiikkiä. He kokevat arvostelun hyökkäyksenä ja tulitsee kritiikin usein johtuvan kateudesta tai pahansuopaisuudesta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Älä ainakaan tän entises kans puhu mistään, mene mieluummin juttelemaan ammattiauttajalle tai kohtalotovereille tai ystäville. Narsisti vaan innostuu, jos huomaa oven jääneen raolleen. Kohtalotovereita löydät mm. Narsistien uhrien tuki sivustolta www.narsistienuhrientuki.fi
Olenkin ollut kova - en soittanut, en tekstsannut. Vaikka mieli tekis - ei rakkaus ole kuitenkaan mihinkään häipynyt- tai en tiedä kun olen ajatellut niin rakastinko oikeesti edes, vai pakottiko hän minut siihen tunteeseen.....Onneksi ystävät ovat tulleet taas lähemmiksi kun olen ottanut yhteyttä, vuoteenhan en saanut pitää yhteyttä kehenkään. Olen heille saanut jutella asiasta - he ovat nähneet mitä ympärilläni tapahtui mutta itse en sitä huomannut. On hirveää ajatella näin jälkikäteen jos vaikka olisin suostunut jo naimisiin - hui pelkkää ajatustakin. Ehkä olen jo tässä itselleni jo antanut anteeksi - kun vain saisi ajatukset muualle. Onnex on kesä ja kärpäsiä...