No niin läskienne kanssa probleemoivat ja painivat pullukat.
Tunnustakaapa nyt rohkeasti että sykemittarin avulla tiedätte koska saa lopetaa hölköttämisen ja pysähtyä kun kalorit on poltettu ja läskiä palanut. Ei siinä mitään, hölköttäminen on kerrassaan loistava tapa pudottaa liikakilot.
Ja teille sykemittari on hyvin tarpeellinen.
Juokseminen on sitten asia erikseen.
Itse kuulun niihin koviin vanhan linjan juoksijoihin joiden mielestä se tietämys juoksemisesta saadaan vain kovan työn ja tuhansien kilometrien kautta. Oikoteitä onneen (sykemittari) ei ole.
Tämä on karu totuus. Myös henkista kovuutta se vaatii, eikä salli tekosyitä vauhdin hiljentämiseen, saati pysähtymiseen. Heikot elon tiellä kaatuu (sykemittaristit), vahvat sen kuin porskuttaa.
Tunnustakaapa nyt rohkeasti että sykemittarin avulla tiedätte koska saa lopetaa hölköttämisen ja pysähtyä kun kalorit on poltettu ja läskiä palanut. Ei siinä mitään, hölköttäminen on kerrassaan loistava tapa pudottaa liikakilot.
Ja teille sykemittari on hyvin tarpeellinen.
Juokseminen on sitten asia erikseen.
Itse kuulun niihin koviin vanhan linjan juoksijoihin joiden mielestä se tietämys juoksemisesta saadaan vain kovan työn ja tuhansien kilometrien kautta. Oikoteitä onneen (sykemittari) ei ole.
Tämä on karu totuus. Myös henkista kovuutta se vaatii, eikä salli tekosyitä vauhdin hiljentämiseen, saati pysähtymiseen. Heikot elon tiellä kaatuu (sykemittaristit), vahvat sen kuin porskuttaa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kun siirtää suoritukset kerran viikkoon mittarilta koneelle, tulee automaattisesti
harjoituspäiväkirja, josta saa sitten helposti laskettua kaikenlaista.
Harmittaa vain se, että tällaisia leluja ei ollut käytössä jo parikymmentä
vuotta sitten. Nyt on lahjomatonta faktaa jokaisesta viimeisen neljän vuoden
treenistä ja kisasta.
Ja nämä tulokset parane tai/ja kilometrit lisäänny yhtä helposti kuin teille
vanhan koulukunnan juoksijoille. Ehkäpä tämä on hyvä syy sinulle jättää
mittari käyttämättä.
VIHREÄNÄ kateellisina kun itsellä ei ole varaa ja taitoja käyttää moisia loistavia apuvälineitä. Nämä urpot juoksevat päättömänä kieli vyön alla jatkuvasti ja urpot luulevat tulevansa vain kovemmiksi ja kovemmiksi. Sitten ihmetellään ja itkeskellään maratoonin jälkeen, että kun ei tulokset kehity.
Sykemittaristit sen sijaan puolet vähemmällä työmäärällä osaavat rytmittää ja vauhdittaa juoksuaan aivan toisella tavalla. Painelevat heittämällä näistä kyyristä maratoonilla ohi ja parantavat tuloksiaan vuosi vuoden perään. Mutta minkäs tyhmä typeryydelleen voi, jos ei osaa niin ei osaa.
kannatusta vanhan polven juoksijalle. Mulla kyllä itselläni on Polarin keskihintaluokan mittari mutta käytettyä sitä tulee vain harvoin. Oikeastaan vain nykyisin testilenkeillä, jotta ennen tärkeimpiä kilpailuja saan mittarinkin tarjoaman palautteen (esim. kisavauhdin arviointiin).
Juoksu on tosiaan luomulaji, joka on parhaimmillaan silloin, kun vedät lenkkarit jalkaan ja lähdet menemään luontoon, kuntopoluille, kaupungin kaduille tai urheilukentälle. Oman tuntemuksen mukaan, joskus rauhallisesti ja hitaasti, joskus intervalleja kiskoen, mäet kovaa, alamäet lasketellen. Joskus viikonlopun lenkit venyvät 3-4 tuntisiksi. Silloin voi jopa piipahtaa kioskilla kahvikupposella.
Mua huvittaa, kun katselen noita rannetietokoneita hipelöiviä hölkkäjiä. Usein mittari on ranteessa, joka kiinnittyy vartaloon, joka ei kaipaa sykemittarin tarjoamaa dataa. Kropasta jo voi päätellä, että tuo ruho kaipaa perusliikuntaa!
Hyvät juoksua harrastavat lajitoverit! Opetelkaa kuuntelemaan oman kropan tuntemuksia! Silloin juoksusta nauttii enemmän. Jää aikaa havainnoida itseään ja ympäristöään!
vetoaa, että sykemittaripelle kehittyy, kun käyttää sykemittaria. Jos katsoo Suomen kestävyysjuoksun tasoa niin ei pidä paikkaansa.
Ennen oli miehet rautaa ja tulokset myös. Nykyisin miehillä on sykemittarit mutta tulokset ei ole rautaa.
miehet rautaa !!! joopa, joo. Taisi olla veressäkin rautaa ja vähän muutakin ! Nuo ajat eivät taida palata !!
laittaa sykerajaksi 170 äänihälytyksellä ja kuuntelee sitä iloista piipitystä, kun vetää itsensä ahtaalle. Ja se piipitys tulee mittarista toisin kuin vanhan liiton kurahaaroilla, joilla maksaa piipittää viimeisillään.
Homma on niin, että kun katsoo noita maratontilastoja niin ei siellä juuri nuoria näe kärkipäässä. Etupäässä ne on 40-50 -vuotiaita ukkoja.
Tietty hyvin kapea yleisen sarjan kilpaurheiluporukka sieltä löytyy mutta se joukko on aika pieni.
Joten heittäkääpä kehiin vaikkapa 10 parasta maraton ja 1/2 maraton tulostanne sekä aika ja paikka, missä kyseinen tulos on tehty. Ihan vain siksi, että vuositilastosta voi asian tarkistaa.
Sopiiko tämä?
Itse tulee käytettyä sykemittaria aina silloin tällöin, ihan hyödyllinen silloin kun pitää testata/mitata sykerajoja ja ylipäätänsä vertailla onko kehitystä tapahtunut. Helpottaa myös erilaisten (ja erivauhtisten) harjoitusten seuraamisessa, esimerkiksi jos harjoittelee maratonharjoitusohjelman mukaan, niin eri harjoitteet voivat olla hyvinkin eritahtisia ja eri sykerajoille tarkoitettuja. Aloittelevalle sykemittari on oiva apuväline, mutta se on myös hyödyllinen kokeneemmallekin juoksijalle, vaikka tuntumaa ja tietämystä juoksuun olisikin jo karttunut.
Tosi on, että sykemittarit ja muut välineet eivät tuo kuntoa. Monet vempaimet sun muut on kehitetty rahastuksen takia. Kovan kunnon saa vain kovalla asenteella. Hikeä ja maitohappoja jäsenissä. Voihan sitä mittaria käyttää joissakin harjoituksissa, mutta ei se laite nähdäkseni mitään ratkaise.
Jos kuitenkin sykemittari ja muut hienot välineet innostavat liikkumaan jonkun sellaisen, joka ei muuten juuri liikkuisi, on välineellä toki paikkansa.
Olipa hauska kirjoitus. Läskiä ja luuseria jne... itse ollaan niin kovaaa..
Sykemittari ei mittaa rasvan palamista. Polar itse myöntää tämän, ja vaikka mittari ilmoittaakin kulutetun rasvan 5 % välein, niin se on jossain määrin hatusta vedetty tieto. Kalorit ovat taas aika todellisia. Aika harva on näistä rasvoista ja kaloreista kiinnostunut .. kuntoahan tässä haetaan.
Itse käytän sykemittaria seuraavista syistä:
1) Reaaliaikainen tieto sykkeestä. Mittarini piipittää jo 157:ssä, mutta on ihan mukava nähdä sykkeen muuttuminen. Ei lähde sitten tappamaan itseään lenkkipolulle, eikä toisaalta laiskottele, kun on se alapiippauskin, yleensä 128.
2) Harjoituspäiväkirja. Tietoa löytyy vaikka kuinka paljon. Ennen kaikkea voi verrata harjoituskertoja toisiinsa.
3) Kunnon kehittymisen seuranta.
4) Helpottaa erilaisten lenkkien tekemistä, kun on se tavoitesykealue.
5) Motivointi
Kaikki eivät ole tosiaankaan noita "rautaisia juoksijoita" jotka EIVÄT hiljennä vauhtia. Sanoisin päinvastoin, että vahnemmille ihmisille on jopa vaarallista olla hiljentämättä, jos sydän vetää ylikierroksia. Itse olen 51v, 95kg joten olen ihan eri sarjassa kuin nuo hammasta purevat hiljentämättä juoksevat. Juoksen siksi, että kunto paranisi, en räplää mittaria tai laske kaloreita. Mittarissani ei ole hienouksia eikä tietokoneliitäntää. Silti tallennan kaikki tulokset koneelle (sinikantinen vihko on lähes yhtä hyvä).
Lopuksi sanoisin, että kysymyksesi oli vähän pilkallinen. Taisit luulla jo tietäväsi vastaukset, kun puhuit "läskienne kanssa probleemoivat ja painivat pullukat.", "oikotiestä onneen" ,"vaudin pysäyttämisestä" ja etenkin "Heikot elon tiellä kaatuu (sykemittaristit), " Eikö juokseminen sykemittarin kanssa tai ilman juuri estä tai siirrä elon tiellä kaatumista?
Itse tuolla ylempänä korostin harjoituspäiväkirjaa, nuo muutkin ovat toki itselle
tärkeitä.
Kaksi hyvää käyttötapaa lisäisin:
1. Ylikunnon havainnointi aikaisemmin.
Itsellä iski tuossa vapun edellä päälle, veikkaan että ilman sykemittaria olisi tilannetta
ajanut vieläkin pidemmälle ja toipuminen olisi vienyt kauemmin.
2. Harjoitusten tarkka seuranta
Esim. yksi tapa on kellottaa vakilenkki ja lisätä loppuaikaan ne minuutit, jolloin on ollut PK-alueen
yläpuolella. Tämä kertoo aika hyvin kunnon kehittymisestä PK-alueella.
Eihän se sykemittari juoksijaa tee ja kyllä massajuoksujen taso on parin viime vuosikymmenen aikana
todella romahtanut. Oma marathon-ennätys on parinkymmenen vuoden takaa ja silloin sillä ajalla oltiin
HCM:llä hädintuskin parhaassa 10%:ssa (sija n. 370), viime kesänä samalla ajalla olisi ollut sijalla 72, eli lähes
tulkoon parhaan 1% joukossa.
Massajuoksujen tason romahdus voi osittain johtua osallistujamäärien kasvusta ja juoksun muuttumisesta "suositummaksi". Eli juoksutapahtumiin osallistuu enemmän "tavallisia" sunnuntailenkkeilijöistä.
Nimimerkki "Harjoituspäiväkirja" puhuu asiaa, molemmat on hyviä tavoitteita. Tosin en aloittelijana ymmärrä vielä, että miten ylikunnon huomaa ... tosin minä olenkin aika hidas juoksija, eikä minusta ikinä huippu-urheilijaa tulekaan.
Olen silti kiinnostunut näistä "teoreettisistäkin" asioista. Tuo massajuoksutapahtumien suosion kasvu on pelkästään hyvä asia - ja onneksi näistä tullut etenkin naisille muotia (ja sitä kautta kuntoa).
Kerron oman testitapani kunnon mittaamiseen (tämä ei ole ihan helppo). Aloittelija valitsee lenkin, jonka pystyy juuri ja juuri juoksemaan TASAN tunnissa. Nyt matka ja aika on vakioitu. Ainoa muuttuja on keskisyke (ja tietysti nuo ylialueen minuutit). Nyt seurataan keskisykkeen muuttumista. Todella motivoivaa! Ainoa vaikeus on luonnollisesti siinä, että miten voi tietää, että joku lenkki vie TASAN tunnin. Tämä onnistuu kuitenkin, kun rakentaa mielessään useita väliaikapaikkoja.
Muutoin olen sitä mieltä että juoksemisen pitää olla hauskaa, eikä nipottamista. Se sykemittari kyllä lisää tätä informaatiota ja hauskuutta.
Tämä osallistujamäärän kasvaminen Ei selitä, alle ennätykseni juoksi parikymmentä vuotta sitten 370 kisaajaa, viime kesänä 71. Eli siis 300 vähintään 3.03 tason maratoonaria on kadonnut.
Tämä siis (about) samalla reitillä ja osallistujamäärä on liki tuplaantunut.