Ja tulevien kesähäiden kunniaksi parhaat löytämäni neuvot tuleville anopeille.
1) Kerro pojallesi, että tämä hoitaa hankalat asiat kanssasi, jos sellaisia tulee. Niitä ei saa jättää miniälle. Kun miniä valittaa jotain anopista pojalle, poika ei puolustele äitiään vaikka miten tekisi mieli, vaan sanoo, että olen puolellasi ja hoidan asian. Sitten ottaa ystävällisesti äiteeseen yhteyttä ja kertoo mikä puristi kenkää. Mieltä ei pahoiteta eikä oteta hernettä nenään mitenkään puolin. Molemmat kantavat vastuuta siitä, että miniä saa olla nyt tomera. Tämä on se tomera aika, muistattehan! Koetetaan korjata hankala asia eikä mökötetä mitenkään jälkeen päin, vinoilusta puhumattakaan! Anoppi: nyt on näytettävä, että elämänkokemusta on ja pärettä piisaa!
2) Älä kommentoi minän leipomuksia tai ruokaa koskaan millään muulla sanalla kuin että hyvää on. Voi sanoa vaihteeksi, että on erittäin hyvää. Älä anna mitään maustamisvinkkekjä, lisäreseptejä tai muuta kommenttia. Ne koetaan loukkaukseksi tai moitteeksi. Olen tosissani: HYVÄÄ on ja sitten suu kiinni. Ei mitään vinkkejä tai kertomuksia omista kokkauksista. Syö iloisesti, älä töki ruokaa tai ole happaman näköinen ja pidä suu kiinni siinä välissä. Ohje on hieman kummallinen, mutta näin se menee.
Tuttavani loukkaantui jopa siitä ollessaan miniä, että puoliso syö äitinsä pullat ihan viimeistä murusta myöten loppuun, kun niitä anoppi tuo. Kysyin, että olisiko parempi, että hän viskaisi osan roskiin????!!! Siis erittäin älykäs ihiminen on miniänä ihan ääliö! Turha sitten ärsyttää.
3) Aika on puolellasi, jos olet ystävällisen maltillinen ja hienotunteinen. Naureskelimme joskus kauan sitten jo edesmenneen äitini kanssa kahdestaan, että on veljeni todellakin tossun alla! No, emme koskaan vihjailleet mitään, olimme aina iloisia ja pidimme suumme kiinni. Nyt veli ei ole ollenkaan tossun alla samalla lailla ja tämä veljeni vaimo on minulle oikein mukava ja läheinen. Kaunis käytös palkitaan.
Onnea kaikille!Kyllä se siitä!
1) Kerro pojallesi, että tämä hoitaa hankalat asiat kanssasi, jos sellaisia tulee. Niitä ei saa jättää miniälle. Kun miniä valittaa jotain anopista pojalle, poika ei puolustele äitiään vaikka miten tekisi mieli, vaan sanoo, että olen puolellasi ja hoidan asian. Sitten ottaa ystävällisesti äiteeseen yhteyttä ja kertoo mikä puristi kenkää. Mieltä ei pahoiteta eikä oteta hernettä nenään mitenkään puolin. Molemmat kantavat vastuuta siitä, että miniä saa olla nyt tomera. Tämä on se tomera aika, muistattehan! Koetetaan korjata hankala asia eikä mökötetä mitenkään jälkeen päin, vinoilusta puhumattakaan! Anoppi: nyt on näytettävä, että elämänkokemusta on ja pärettä piisaa!
2) Älä kommentoi minän leipomuksia tai ruokaa koskaan millään muulla sanalla kuin että hyvää on. Voi sanoa vaihteeksi, että on erittäin hyvää. Älä anna mitään maustamisvinkkekjä, lisäreseptejä tai muuta kommenttia. Ne koetaan loukkaukseksi tai moitteeksi. Olen tosissani: HYVÄÄ on ja sitten suu kiinni. Ei mitään vinkkejä tai kertomuksia omista kokkauksista. Syö iloisesti, älä töki ruokaa tai ole happaman näköinen ja pidä suu kiinni siinä välissä. Ohje on hieman kummallinen, mutta näin se menee.
Tuttavani loukkaantui jopa siitä ollessaan miniä, että puoliso syö äitinsä pullat ihan viimeistä murusta myöten loppuun, kun niitä anoppi tuo. Kysyin, että olisiko parempi, että hän viskaisi osan roskiin????!!! Siis erittäin älykäs ihiminen on miniänä ihan ääliö! Turha sitten ärsyttää.
3) Aika on puolellasi, jos olet ystävällisen maltillinen ja hienotunteinen. Naureskelimme joskus kauan sitten jo edesmenneen äitini kanssa kahdestaan, että on veljeni todellakin tossun alla! No, emme koskaan vihjailleet mitään, olimme aina iloisia ja pidimme suumme kiinni. Nyt veli ei ole ollenkaan tossun alla samalla lailla ja tämä veljeni vaimo on minulle oikein mukava ja läheinen. Kaunis käytös palkitaan.
Onnea kaikille!Kyllä se siitä!
Vastaukset 36
Vanhimmat
Lapsellista marttyyri vittuilua!
Ja juuri näin se menee: kaunis esimerkki. Kun yrittää antaa miniän eduksi olevia ohjeita, niin siitä suututaan. Juuri näin se elämässä menee. En v-- mitään. Tarkoitus olisi, että anoppi tosiaan tekisi näin, ja antaisi minän olla kuulematta kommentteja, joista ei pidä.
Vi---- on kaikki, kaikki, kaikki miniän korvissa vissiin. Mitä minä sanoin. Mitään ei kannata sanoa. Hyvää on , hyvää on! Ja sitten suu kiinni ja osoittamaan, että päreessä löytyy!
Hyvää kesää. Hyvää on!
Olen ollut miniä. En koskaan anoppi.
Missä on palsta: minät. Ei missään. Missään ei ole miniöiden haukkumispalstaa,, mutta anopeille sillä on tarvetta. Itse miniänä olleena olen huomannut sen kohtuuttomuuden, mikä asiaan liittyy.
Päreessä löytyy. Mistä asiasta olet eri mieltä? Tai ei väliä: kesää vaan!
En suuttunut, olen suuresti huvittunut ja edelleen samaa mieletä lapsellisesta marttyyri vittuilusta, painotus sanalla marttyyri.
Marttyyri tarkoittaa ihmistä, joka on rasittunut jostain kokemastaan. En ole kokenut mitään. En ole katkera mistään. En ymmärrä mitään.
Halusin säästää tulevat minät
a) miehen menemisestä anopin puolelle
b) anopin kommenteista ruuasta ja tarjoilusta
c) anopin ja miniän jättämisestä selvittämään keskenään välinsä.
d) ehdotin, että anoppi voisi nyt näyttää, että pinnassa piisaa, kun kerran elämää on jo nähnyt.
Ja mikä on suomalaisen naisen vastaus:
Marttyyri v---a!
Eli tehkää oi siskot, miten parhaaksi näette. En tiennytkään, että neuvoni Hyvä on ja suu kiinni on näin erinomainen.
En tajua mitään.
Menen kesän viettoon. Olen marttyyri huomenna vasta, kun jynssään ipanoiden huoneita kesän kunniaksi hyvään kuntoon ja irrotan purukumia lattiasta haarukalla!
Kesää!
Asiaahan sinä kirjoitat nytkin. Älä nyt heti pillastu, jos joku ei ymmärrä mitä tarkoitat ja kirjoittaa poikkipuolisesti takaisin.
Seiso nyt hyvä ihminen sanojesi takana ja ole rauhallinen ja leppoisa (vaikka et vielä olekaan anoppi). Aivan kuin olisit ottanut nokkiisi, kun et saanutkaan hyväksyvää ja kiittävää palautetta.
Minä kyllä ymmärrän pointtisi ja olen pitkälti samaa mieltä. Niin juuri kannattaa toimia. Tosin sekään ei ole mikään takuuvarma resepti, joka takaisi sopuisan elon kaikissa olosuhteissa.
t. enemmänkin miniä kuin anoppi
Kyllä minä yhdestä asiasta pillastuin, mutta saattaa olla eri asia, kuin mitä tarkoitat.
V---sana. En koskaan koskaan käytä sitä missään yhteydessä ja olin aika lailla tyrmistynyt, että sitä naiset käyttävät tuolla tavalla keskustellessaan.
Jos ensimmäinen vastaus olisi ollut: olen täysin eri mieltä kanssasi, koen asian ihan toisin, en olisi tietty pillastunut mistään. Suuri osa kavereitani on eri mieltä kanssani. So?
Minusta vain on erittäin alkeellista käyttää v-sanaa. Se kieltämättä oksettaa joka kerta, kun sen naisen suusta kuuleen.
Kukaan tutuistani, työkavereistani, sukulaisistani ei sitä käytä enkä tietty itse osaa sitä edes sanoa, kun en ole vissiin sitä koskaan sanonut.
Klassisissa suomalaisissa kirosanoissa on tekemisen meninki. On eri asia sanoa "prk, tehdään" kun "v- tehdään". Ensimmäisessä se on aktivoiva, jälkimmäisessä passivoiva ja turkasen ruma.
Että tällainen vauhkoontuminen. Kieltämättä se oksettaa joka kerta kun v-sanan kuulen ja kieltämättä lajittelen ihmisen saman tien. Ihan väärin, mutta näin vain käy.
Jos tuleva miniäni paukauttaa minulle sen kertaakaan, pysyn poissa kierroksilta heti pari vuotta. Mitään en sano, mutta häivyn siihen asti, että pahoittelee. Jos mieheni sanoisi sen minulle, kävelisin ulos ovesta heti ja menisin hotelliin asumaan kunnes vuolaasti pahoittelee. Ei ole vielä tarvinnut hotelliin tämän vuoksi mennä. Ihminen opettaa, miten häntä kohdellaan. Se on poikani homma sitten kestää se kielenkäyttö, jos v-sanaa käyttävän naisen valitsee.
En todellakaan ole väittänyt olevani mikään tuoleva ihanneanoppi. Varmaan ihan päinvastoin, sillä olen tosiaan elänyt elitistisessä ympäristössä mitä tulee esim. kielenkäyttöön ( ensiapupoliklinikoita lukuunottamatta!!). Klassiset kirosanat käyvät, nimittely ja v-sana eivät siis todellakaan käy. Vastaan saa sanoa kuinka paljon vain ja eri mieltä olen siis yleensä kaverieni kanssa ja hauskaa on silti.
Perinteisesti en ole seissyt sanojeni takana, mitä tulee keskusteluun, vaan vaihdan mielipidettäni, jos liian monta on samaa mieltä kanssani!
ja tällaista kesäjaarittelua tässä kun ei viitsi vielä siivota. Loma.
Olisit heti sanonut, että se yksi ilmaisu siellä sapettaa. Nyt ymmärrän paremmin.
Eiköhän jatketa siivoamista. Meikä on viiden vessan loukussa ja nyt olis vuorossa työmiesten käyttämä ulkohuussi. Tämä on pienyrityksen "johtajan" arkea.
Hyvää kesää!
Siitähän ne kinat syntyy, kun oletetaan liikaa, myös anoppien ja miniöiden välille. Kirjoituksesta ei mitenkään pääse käsitykseen onko kirjoittaja mies vai nainen. Mutta olettaa voi vaikka mitä ja mistä vaan ja kuinka paljon tahansa, mutta se on eri asia kuin olla varma asiasta!
oksettaa?? Ja miehet saavat vapaasti käyttää?? Kyllähän asia on niin, että naisilla on suurempi oikeus vittu-sanaan koska se on nimitys naisen elimelle. Käyttäköön miehet "voi kyr*ä"-hokemaa jos jotain on käytettävä. Oikeasti aika huvittavaa että odotat anteeksipyyntöä jos sinun kuultesi sanotaan vittu-sana. Siis suorastaan naurettavaa. Mitähän muuta sinun kuultesi ei saa tehdä tai lähdet hotelliin asumaan / pistät välit poikki.. Olis hyvä osata laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin.. huh huh...
Kiroilu ei ole koskaan suotavaa, mutta tuo anteeksi pyytämisenkin odottaminen on niin marttyyri-asennetta, että se jos mikä oksettaa.
Yhdyn hotelliinmuuttajan mielipiteeseen. Sillä erolla vaan, että en halua kuulla kenenkään käyttävät v-sanaa, ja sen kyllä osoittaisin oitis, jos joku kuulteni käyttäisi.
Me anopit olemme siinä iässä, että tuollaista kirosanaa ei käytetty meidän nuoruudessamme. Naisten ei muutenkaan sopinut voimasanoja käyttää, ja miehetkin pyysivät anteksi, jos naisten kuullen kirosivat.
Nykyisin ollaan niin kovasti vapaamielisiä, että ei saa loukkantua mistään minkä joku kasvattamaton sanoo.
Omat lapseni olen opettanut puhumaan siivosti, enkä ole koskaan kuullut yhdenkään lapsenlapseni kiroilevan, saati käyttävän v-sanaa. Oppi on sielläkin perillä.
Kyllä hyvää käytöstä voi odottaa ja vaatia jokaiselta. Se ei ole naurettavaa, painakoon sen jokainen mieleensä.
Ja sinäkö olet kuuntelemassa lapsiasi maailmalla miten he puhuvat. Tietävät varmaan, että kuultesi ei kannata kirota, mutta ihan takuulla kiroavat muiden seurassa, etenkin jso ovat poikia.
on siis pahinta mitä sinulle voi tehdä? Itselläni ei ole tapana kiroilla paljon, mutta jos jossakin tilanteessa kiroilisin, niin en ikimaailmassa sitä pyytäisi anteeksi. Huutaminen, nimittely tms. onkin anteeksipyynnönpaikka mutta kiroilu ei. Painakoon jokainen mieleensä, että kukaan ei voi vaatia että kaikkien pitää käyttäytyä tietyllä tavalla, jotta käyttäytyisi hyvin. Eihän kiroilu suotavaa tai kaunista ole, mutta jos hermostuessa joskus kirosana livahtaa niin se ei ole maailmanloppu. Kannattaisi (vanhan) rouvan ruveta sopeutumaan nykymaailman menoon..
Minulle ei vain v--tella. Ei ole kukaan vielä koettanut.
Olen onnellisesti naimisissa seurustelu avioliitto yhteensä laskien 30v. Ei paljon tarvitse sopeutua näillä asenteilla. Mihin pitäisi, kun ei kukaan ole vielä v-sanaa minulle paukauttanut. Kovasti on love vielä voimissaan!
Opiskelijoita on henk, koht ohjauksessa jotain 100 vuodessa ja hyvin menee palautteestakin päätellen. Kannattaa hommata joku selkäranka ja kunnon tavat. Niillä saa töitä ja ystävätkin ovat laadukkaita ja mukavia. Ei likaisella suulla ole mitään arvoa. Siihen pystyy jokainen. Olen kai aika roisi suustani, mutta en kiroile. V-sanasta puhumattakaan!
Tänään juuri juristikaverini kysyi puhelimessa, mitä mieltä olen yhdestä asiasta. Sanoin, etten asiasta mitään tiedä, mutta pykään kyllä tässä mielipiteen, jos haluat, ja mieluiten erilaisen kuin mitä sinulla on. Siinä sitten päätettiin, että hän ei vielä halua mielipidettäni vaan katsellaan asiaa kun asiasta jotain tiedän ja kun tavataan.
Lomalle tästä lähtee wanhus. Ja voimia vessan pesuihin pomolle siellä ylempänä viestiketjussa. Meillä on mökillä ulkohuussi ja kaupungissa onneton 3 kpl sisävessoja, jotka minä siis myös jynssään. Voimaa työhön!
Siunausta mahdollisille miniöilleni ja vävylleni! He todennäköisesti jo ovat elossa jossain, jos sellaisia tulee. Siunausta teille, tuntemattomat! Ja samaa muillekin! Kesän viettoon!!!!!
Tässä ennen puuhakkaaksi ryhtymistä hieman kesäjaarittelua-
1) Kiroilua on pakko sietää,jos meinaa Suomessa asua, ja minähän meinaan. Valitettavasti minun on sitä joskus pakko sietää palkkani eteen, ei onneksi työkavereilta, mutta esim. ensiavun pöhnäkalat haistattelevat rutiinisti henkilökunnan, joka yritää heitä auttaa pysymään hengissä. Palkka onneksi juoksee.
Perinnesanasto ei niin haittaa, sillä moni sodankin käynyt mies on tavallaan jättänyt ne päälle.
2) Se mikä haittaa on henkilökohtainen haistattelu, kuten mainitsin. Se nyt vain ei käy. Minulle ei sanota Haista v tai Pidä v suusi kiinni tms. ilman, että siitä pahoittelematta selviää. Se on sorry tai adios.
3) Itse kyllä pystyn pahoittelemaan sanomisiani ilman puklia ämpäriin, mutta jos ämpäriä tarvitaan, niin tässä: = ojentaa kauniin vaaleanvihreän ämpärin=. Suuren suuni vuoksi säännönmukaisesti pahoittelen jotain ja asia selviää. Viimeksi olin tällä palstalla käyttänyt sanaa jukoliste, joka oli jonkun mielestä aiheellisesti asiaton. No, en minä häntä enkä itseäni mitenkään marttyyriksi nimitellyt, vaan pahoittelin. Oli vissiin aasi-anopin palstalla. Ei pahoittelu mitään kummallista ole. Itse selviän siitä vallan hyvin ilman ämpäriä, mutta v- sanaa käyttävältä se ei kokemukseni mukaan oikein onnistu ämpärinkään kanssa.
Pahoittelu riittää, jos minua henk. koht haistattelee. Kuten sanottu, kukaan ei tosin ole koskaan sitä koettanut: elän fiksujen ihmisten kanssa.
Poikani joskus kiroaa kuin turkkilainen, kun iskee vasaralla sormeen tai rikkoo jotain tärkeää, ja silloin menen katsomaan, kävikö kovinkin pahasti. Lisäsi kyllä rauhotan tilanteen: Ei ole terveellinen tapa. v-sanaa ei saa kyllä käyttää: perinnesanastosta on löydyttävä vaihtoehto!
Ja sitten puuhastelemaan. Ilman voimasanoja!
et kyllä missään vaiheessa sanonut, että tarkoitat nimenomaan haistattelua!! Se on myös minun mielestäni anteeksipyynnönpaikka, niinkuin nimittely ja huutaminenkin. Mutta kiroilu yleensä ei edellytä anteeksipyyntöä. Sinä sanoit kyllä selvästi, että suivaannuit täällä yhdelle kirjoittajalle, kun hän käytti vittu-sanaa (hän ei sinulle haistatellut!!) eli summasummarum sinua ärsyttää kiroilu yleensäkin.
ai jos minulta silloin tällöin lipsahtaa kirossana niin olenkin selkärangaton ja huonotapainen??? Edelleen sinä et varmaankaan sanele miten pitää käyttäytyä että olisi hyvätapainen. Ja hyvän selkärangan omaan, kiitos vaan huolenpidosta.
Tuollaisella suvaitsemattomuudella ja toisten tuomitsemisella ei ole mitään arvoa. Vaikka olet pinttyneine ajatuksinesi oletkin näin pitkälle "selvinnyt" se ei silti tarkoita että olisitko aina oikeassa. (Kaikki eivät esim. viitsi ryhtyä kanssasi väittelemään, aina kun eri mieltä ovat.) Muutenkin ihmetyttää miten vanhemmat ihmiset luulevat olevansa (eivät kaikki tietenkään, mutta monet) aina oikeassa. Vaikka elämänkokemusta olisikin enemmän se ei silti tarkoita, että tietoa tai taitoa olisi enemmän. Asiat voi tehdä monella eri tavalla ja silti ihan oikealla tavalla.. Tämä ajatustulva lähinnä sen takia, että vaikutat ihmiselta, joka luulee itse tietävänsä suunnilleen kaiken ja vieläpä määräävänsä millaisia toisten ihmisten pitäisi olla. Voinpa hyvin kuvitella, että tapanasi on tämän tästä ojentaa ihmisiä, jos he eivät käyttäydy kuten "kuuluisi"..
Teepä salapoliisitehtävä.
Minulla on voimakkaat mielipiteet ja väitän silti tulevani toimeen puolisoni, lasteni ja työkaverieni sekä hankalien opiskelijoiden kanssa. Miten se on mahdollista?
Vastaus: pidän mielipiteeni omana tietonani. Osaan pitää suuni kiinni. (Työn takia vaitiolovelvollisuus monista asioista eikä tästä taidosta ole haittaa.)
En koskaan korjaa kenenkään käytöstä, nalkuta miehelleni (ei kyllä paljoa aihettakaan) juoruile muista. Minä aivan tosissani koen, että voisin auttaa monia selvittämään sotkunsa, mutta jos eivät kysy, en todellakaan tuputa tietoa.
Eli kuvittelet täysin väärin. Tuttujen kanssa tykkään väitellä ja he tuntevat mielipiteeni, ja kysyvät tosi usein neuvoa.
En valita mistään koskaan, olen aina tyytyväinen yms. Kiitän ihmisiä ja ostan pieniä lahjoja. Viimeksi kiitin isännöitsijää ja kehuin kollegaa kirjallisesti ja ostin lahjan yhdelle hoitajalle ja kahdelle juristilleni.
En tuhlaa aikaani muiden sotkuihin. Mitä se minulle kuuluu, jos ihmiset sotkevat asioitaan. Täällä tsättipalstalla kerron vain, miten asiat voisi tehdä toisinkin. Tosielämässä röykytän vain opiskelijoitani, jotta pärjäävät työssään. Tykkäävät tästä röykyttämisestä kumma kyllä! (Saan virallisen kirjallisen palautteen käytöksestäni kaksi kertaa vuodessa: Ihan hyvin menee). Autan aina jos joku kysyy neuvoa, mutta kysyä täytyy.
Eli elämä on joskus erilaista, kuin mitä luulisi. En vaihtaisi monen kanssa tapaani pärjätä ihmisten kanssa. Monta muuta taitoani vaihtaisin heti, tätä en. Olen sillä saanut töitä, perheen, yst'äviä ja rauhan sukulaisten kanssa. Minua kohdellaan aina kaupoissa ja asioinneissa erittäin hyvin. Niin metsä vastaa kuin mitä sinne huudetaan.
Voimakas mielipide on mahdollista pitää omana tietonaankin!
Sitä paitsi voin olla väärässä -ja otan sen huomioon- ja osaan tarvittaessa pahoitella. Tällä paletilla meneekin jo aika mukavasti ihmisten kanssa.
Hedelmistään puu tunnetaan. Se kannattaa korjata, mikä ei toimi. Toimivaa systeemiä kannattaa korjata varsin varoen.
Ja ihan kauheeta: olen minä aika monesta asiasta ainakin mielenkiintoista mieltä ystävieni mukaan. Kovasti haluavat mielipidettäni, joskus väsyttämiseen asti. Joskus olen ihan oikeassakin. Ihan vahingossa yleensä.
Kirjoittaja sanoi, että tekstini on v---lua. Jos se on sinusta kauniisti ja tyylikkäästi sanottu ja koet, että sinulle saa ongelmitta sanoa niin, se on sinun valintasi.
Valitettavasti juuri eilen ihan itse kiroilin kun haukuin miehelleni yhden lapsemme sinänsä hyvän harrastuksen, joka alkaa viedä jo liikaa energiaa. Sanoin sitä harrastusta prk: een kulttuuripaskaksi. Sana kulttuuri oli eri, mutta en kerro mikä. Eli tuli oltua vulgääri, mutta haistattelin harrastusta, niin en kovasti katunut jälkeenpäin. Mies sanoi olevansa samaa mieltä-itse asiassa tiesin sen. Täytyy nyt laittaa jotain holttia siihen, miten paljon joku asia vie energiaa. Vissiin illalla täytyy sanoa miehelle, että tuli analysoitua asia liian kovalla kädellä.
en sanonut että se on nätisti sanottu, sanoin että kyllä itsellänikin joskus lipsahtaa kirosana, enkä sitä anteeksi pyydä. Useimmiten selviän kyllä kiroilematta, kun eihän se kovin kauniilta kuulosta.
Meitä on mahtuu tähän maailmaan monenlaisia, kaikki eivät niin tyylikkäitä ja hienoja ainakaan sanavarastonsa suhteen. Mutta kuten todettu, ei ole yhtä ainoata tapaa toimia oikein. Enkä edelleenkään pidä siitä, että sanoit minua selkärangattomaksi sen perusteella, että joskus kiroan (kuten ilmeisesti itselläsikin lipsahti) ja sen "näppituntuman" perusteella mitä olemme täällä keskustelleet..
Harmi, että me muut ei olla yhtä hyviä ihmisiä.
Hyvänen aika! En minä sinua selkärangattomakssi sanonut! En puhunut yhtään kenestäkään! Sanoin, että kannattaa hommata selkäranka ja hyvät tavat. En minä puhunut kenestäkään silloin. Minusta vain kannattaa, ainakin minun itseni kannattaa.
Älä lue tekstiä, mitä ei sinulle ole sanottu. Minulle sanottiin suoraan, että kirjoitukseni on vittuilua. Siis minun kirjoitukseni.
Sanoin yleisesti, että kannattaa hommata selkäranka.Jos tarkoitan, että sinun kannattaa hommata selkäranka, sanon sen siten, että sinun täytyy hommata selkäranka. En sanonut niin, mistä minä selkärangastasi mitään tiedän.
Aina sama juttu. Joka kerta, kun menen uuteen sairaalaan, joudun sanomaan, että rivien välissä puheessani ei ole sitten yhtään mitään. Aina sama naisten kanssa ensin.
Jos kysyn onko joku jo viety röntgeniin, siihen voi sanoa ei tai kyllä eikä alkaa valittaa, että ei me olla vielää ehditty, kun...Ei ollut moite, vaan ihan matemaattinen tiedustelu siitä, onko menty rtg_n vai ei, jotta saan aikataulun selvitettyä. Joudun aina tekemään naisille töissä ihan selväksi, että en sitten vihjaile rivien välissä mitään. Jos on asiaa, osaan kyllä sen sanoa. Sitten vasta kaikki rauhoittuvat.
Naiset ovat erinomaisia lukemaan kaiken maailman viestejä rivien välistä. Rasittavaa!
No en siis ajatellut sinua pätkääkään,kun kerroin yleisen totuuden. Minusta kannattaa olla normaalipainoinen eikä se tarkoita, että olisit ylipainoinen.
Luovu tuosta tavasta lukkea rivien välistä.
Pahoittelen väärinkäsitystä.
Ja mikä estää? Anna mennä!
Ei kannata alkaa veisata balladia "Mikä tuokin luulee olevansa ja minustakaan ei ole mihinkään". Se on suomalaisten yleisin laulu. Siinä se elämä kuluu ruikuttaen.
Joo kehun, koska teen paljon töitä sen eteen, mitä teen ja kulutan siihen myös aikaa ja rahaa. Tee samoin: mikä estää? Anna mennä! Ei siinä ole mitään niin ylivoimaista. Ja ei kun lahjoja ostamaan. Sitten lähetät sähköpostilla kehun jollekin. Sitten lopetat edellä mainitun nätkätyksen ja sen sijaan soitat äidillesi tai muulle mahdolliselle kohteelle mukavan puhelun jne. Siten se menee. Onnistut taatusti minua paremmin, koska olet nuorempi.
Jos joku leuhkii olevansa jossain hyvä, kysyn heti hänen parhaat vinkkinsä siitä asiasta. Yleensä toinen kertoo ne ja opin paljon.
Täällä on jo toinen, joka kokee, että kutsuin juuri häntä selkärangattomaksi. No en kertonut kenestäkään.
Ja kolmas, joka kokee, että sanoin häntä selkärangattomaksi! Ihan mahdotonta keskustella, jos jokainen ehdotukseni vedetään oman navan kautta saman tien. Kun en nyt puhunut kenestäkään vaan noin yleisesti kehuin hyvän selkärangan ideaa.
miettiä jos se on joka kerta sama homma että onko kuitenkin sun sanomissas jotain sellaista että ne otetaan tietyllä tavalla :)
Jos sanoo, että kannattaa hommata selkäranka, niin eikö se tarkoita sitä, että selkärankaa ei ole ja sellainen kannattaa siksi hankkia? Omaa ilmaisuaankin voisi joskus miettiä, vaikka voi olla että itse olen esim. herkkänahkaiisempi kuin vaikka sinä. Hyvää kesää kuitenkin vaikka ei asioista ihan yhtä mieltä ollakaan :)
Tämä rivien välistä lukemattomuus tulee ensiapupoliklinikalla uudessa sairaalassa ensimmäisenä päivänä. Yleensä ihmiset vihjailevat. Ja hoitajat lähtevät sitten tästä tosiastiasta. Olen vain oppinut itseäni fiksummilta, että ei kannata. Kerron sen suoraan, ja homma skulaa sitten loistavasti sen jälkeen. Moni sanookin, että ai juu, sinun rivien väliä ei tarvitse lukea. Tuntuu ihan mukavalta.
Oukei meikä ottaa ja liippaa. Flunssaa. Täytyy lähettää vielä yksi kiitoskortti tänään tai huomenna yhdestä lahjasta. Lähden kesää viettämään nyt vihdoinkin ja vedän tämän tsätin seinästä.
Jos sanoo, että kannattaa hommata selkäranka, se tarkoittaa minun suomessani, että minusta se kannattaa hommata. Jokainen sitten päättää onko oma jo olemassa. Esim.. ihannepaino. Jos on ihannepaino, ei se koske häntä. Jos ei, sitten kannattaa se hommata. Jokainen itse tietää elämästään, onko se vai ei. Mistä jossain tsätissä tietää kenellä on selkärankaa ja kenellä ei! Mistä yleensä sitä toisesta tietää? Että tälleen. Sitä ei voi antaa mitään neuvoa, jos jokainen ottaa sen itseensä, että juuri minulta tuo puuttuu. Ei tule mitään keskustelua.
Tässä on historiallisiakin syitä. Olen kotoisin alueelta, jossa vihjailtiin rivien välissä. Mieheni tuli kierroksille eri puolelta Suomea kun olin 21-v ja hän ei vihjaillut eikä tunkenut mitään rivien väliin. Minusta se oli hirveän raikasta ja kivaa. Lisäksi monessa oppaassa neuvottiin luopumaan vihjailuista. No, luovuin. Tuli heti paljon selkeämpi ja kivampi elämä.
On eri asia, kun kirjallisuudessa esim. teksti on moniuloitteista. Se on taidetta, mutta kommunikaatiossa se ei oikein toimi.
Kesää sinnekin. Atsii! Ei asioista tarvitsekaan olla yhtä mieltä; Mitä siitäkin tulisi, jos kaikki olisivat samaa mieltä. Ei ole edes tavoitteeni saada ihmisiä olemaan kanssani samaa mieltä, Miksi pitäisi. Joku tykkää aasta ja toinen beestä. Minä olen sitten sitä toista mieltä! Hakekaa kaikki hyvä oma tie.
Pahoittelen tässä kollektiivisesti vielä kaikki mahdolliset väärinkäsitykset. So long!
ok, alan ymmärtää sinua vähän paremmin. Olet tosiaan sitten ihminen joka sanoo mitä ajattelee, eikä sinua tarvitse yrittää tulkita. Itse olen tottunut (täällä meillä päin) että ihmisistä ei ota virkkuukoukullakaan selvää että mitä tarkoittavat sanojensa takana. Juuri sellaista vihjailua, kun suoraselkäisempää ja helpompaa olisi sanoa ihan suoraan mitä tarkoittaa.. Ja samaten pahoittelut jos "kiivastuin" ja ylitulkitsin. Hyvät kesät!
Tosielämässä siis yleensä pidän suuni kiinni ja jos sanon suoraan, yritän sanoa jotenkin kohteliaan suoraan. Mutta siinä olet oikeassa, että en vihjaile. Se varmaan vaihtelee Suomessa eri alueilla aika lailla. Mutta on vihjailun poisjättäminen oman kokemukseni mukaan hyvä idea. Tulee homma jotenkin raikkaammaksi eikä aina tarvitse miettiä, mit'ähän tuokin tarkoitti. Nykyään en mieti. Vihjaileva sitten vihjailee aikansa ja pitää minua täysin tollona, kun en vihjailua tajua, mutta joutuu sitten sanomaan lopulta tavalla tai toisella, mitä ajaa takaa. En suostu ymmärtämään vihjailuja. Tällä hetkellä asun Etelä-Länsi -Suomessa -Pohjanmaalla-jossain ja täällä se onnistuu. Taitaisin olla aika vaikeuksissa pohjoisessa-Savossa yms?
Et sinä minun keskustelumittapuuni mukaan mitään kiivastunut. Ihan vasta alkulämmittelit noin verytelläksesi, jos minun ja kaverieni peruskeskusteluun vertaa. Ei tarvitse mitään pahoitella,mutta on se tietty kohteliasta ( ja turkasen harvinaista!)Eli tunnustus tästä.
Saanko mahdollisesti käyttää vinkkejäsi syksyllä julkaistavassa "Rakas (?) Anoppi" kirjassa? Tosin joudut luovuttamaan Katja Salolle kaikki oikeudet oheisen tekstin käyttöön ja julkaisemiseen. Tämä kommentti saattaisi sopia loistavasti "Ihanne anoppi" lukuun :-)
Kirjalta löytyy omat FB Anoppi- sivut :-)
Saat kopioida ja editoida mitä haluat, kunhan minua ei mainita edes nimimerkillä. Eli haluan olla anonyymi
Saako anoppi keskustella ruoanlaitosta noin yleensä. Mie tykkään keskustella ja vihjata reseptejä, mutta pittääkö miniä jättää väliin.
Että suu suppuun eikä mitään vinkkejä?
Ettäs anoppina olen kuin käkikello: hyvää on!
Aina kun tulen anoppina miniän kohdalle asjassa kuin asjassa, niin: hyvää on!
Paittis kun puhutaan pojastain eli miniän miehestä, niin en tietenkkään sano: hyvää on ja suu suppuun.
Mitäs mie sen miniän kanssa saan puhuva?
Kysyn anopin ominaisuuvessa
Joo jätä se miniä väliin niiden reseptien kanssa. Juttele ystävättäriesi kanssa resepteistä. Miniä kokee usein reseptivinkit moitteeksi, että hänen ruokansa ei ole hyvää. Täytyy myöntää, että en tykkää itsekään jos vieraani antavat maustamisvinkkejä, jos tarjoan ruokaa. Ihan riippumatta siitä, kuka vieras on. Ihmiset tykkäävät eri asioista. Kiitän vinkistä, mutta en pidä siitä.
Ei sinun mikään käkikello tarvitse olla. Se, että sanoo, että joku on hyvää, ei tarkoita sitä, että vinoilee tai on mekaaninen. Pidä huoli, että olet sitä mieltä, että on hyvää. Suurin osa syötävästä ruuasta on hyvää.
Kyllä yleensäkin ihmisten kanssa kannattaa sanoa, että hyvää on. Jos sanoo, että pahaa on, ei siitä yleensä seuraa mitään kovin hyvää.
Mitä jutella: kysy vaikka mitä kuuluu. Jos hän kertoi olleensa uimassa, kysy vaikka, että oliko mukavaa?. Eli kysele pehmoisesti tenttaamatta hänen asioitaan. Ja sano väliin, että hyvää on/ihan kiva/mielenkiintoista yms. Kuuntele ja kysele hänen mielipiteitään. Minusta tämä on paras vaihtoehto yleensäkin, kun ei tiedä, mitä juttelisi. Ei ole minun keksimän vinkki, vaan minua fiksumpi on sen jo 1920-luvun seurusteluoppaissa kertonut. Miniät ovat herkkää sorttia anoppien sanomisille, joten kysele mielipidettä ja juttele mukavia.
Ja juu:sitä omaa poikaa ei kai kannata kehua.
Netissäkin voit vertailla reseptejä, jos resepteistä tykkäät. Voit myös aivan hyvin pyytää miniän parhaat reseptivinkit, kun ruoka on niin hyvää. Tuskin se on ärsyttävää. Eikä koko ajana tarvi puhua, välillä voi vain hymyillä.
juristi vai psykologi ystäviltäsi?
Psykiatri, ei psykologi.
Nämä ovat lähinnä tältä palstalta sovellettuja. Yksi nuori miniä oli todella pahoillaan, kun anoppi analysoi, miten pullasta tulisi parempi. Ei kannata pahoittaa toisen mieltä turhaan.
Voit vapaasti keksiä paremmat neuvot. Luen kyllä.