Kyseisessä lehdessä oli eilen (26.5) pikku-uutinen, jonka mukaan ”EU:n komissio on hyväksynyt Suomen ohjelman valtiontuen myöntämiseksi viljelijöille, jotka ovat vaikeuksissa talouskriisin vuoksi” ja ”tukiohjelmalla pyritään turvaamaan rahoitus tämänhetkisessä finanssikriisissä”.
Mielenkiintoni heräsi.
Missä sellaisissa erityisissä vaikeuksissa ”talouskriisin vuoksi” ovat viljelijät, että heille ruvetaan maksamaan Suomen valtion varoista kriisitukea? Mitä sellaisia erityisiä vaikeuksia ovat kohdanneet viljelijät ”tämänhetkisessä finanssikriisissä”, että on perusteita avustaa navettojen rakentajia ja puimakoneen ostajia kaikkien muiden veronmaksajien varoista?
Kun selvitin asiaa, minulle selvisi, että hallituksen esityksessä 34/2010 ehdotetaan tällaista tukea maksettavaksi viljelijöille yhteensä 22 miljoonaa euroa ja enimmillään 15 000 euroa viljelijää kohden. Eduskunta hyväksyi hallituksen esityksen toisessa käsittelyssä yksimielisesti. Kukaan kansanedustaja ei siis kyseenalaistanut ilmaisen rahan jakoa maatalousyrittäjille. Muille yrittäjille ei ole jaossa ilmaista rahaa.
Monet viljelijät ovat aidosti ylivelkaantuneet. Siihen vaikuttaa vähintään yhtä paljon - ja paljon enemmänkin - peltomaapohjalle maksettavat ruhtinaalliset korvaukset siitä, että maata ei käytetä viljelyyn. EU:n ”luonnonhoitopelloista” ja muista tosiasiallisista kesannointitoimista maksettavat viljelystä pidättäytymisen korvaukset määrittävät peltojen vuokraushinnat niin korkeiksi, että oikeat viljelijät velkaantuvat ostaessaan vuokrapeltoja viljelyyn.
Kyseenalaistan sen, että velkaantuneiden viljelijöiden ylikorkeasta (ja EU-tukien vääristämästä) maan hinnasta aiheutuneita velkoja maksetaan Suomen valtion varoista pankeille ”talouskriisin” verukkeella. En voi hyväksyä velkaantumisen aiheutuneen mistään yleisestä ”finanssikriisistä”. Niillä perusteilla pitäisi tukea ihan muita yrittäjiä kuin EU:n maatalouspolitiikalla lihotettavien pellonomistajien tuotannosta luopumista. Vastaavasti samalla politiikalla ajetaan perikatoon niitä viljelijöitä, jotka yrittävät saada elantonsa tuotannosta. Peruste on ihan yhtä väärä kuin vuoristokorvauksen maksaminen Pohjanmaan lakeuksien tiloille.
Muistutan, että Suomessa omien veronmaksajien rahoista maksettavat kansalliset tuet ovat kaikista EU-maista kolmanneksi suurimmat Ranskan ja Saksan jälkeen. Mutta se, että niitä maksetaan vielä lisää viljelijöille ”talouskriisin vuoksi”, on sumutusta, kikkailua ja pelleilyä meidän suomalaisten veronmaksajien kustannuksella.
Kun muut maksattavat maanviljelynsä EU:lla, Suomi maksaa sen itse. Pieni Suomi käyttää EU-maista kolmanneksi eniten rahaa (1 203 miljoonaa) kansalliseen tukeen. Enemmän maksoivat vuonna 2008 viljelijöilleen itse vain suuret Ranska (2 036 miljoonaa) ja Saksa (1 274 miljoonaa). Suomi siis maksaa omista varoistaan maataloustukia enemmän kuin eteläiset Italia, Espanja ja Kreikka tai maatalousriippuvaiset Puola ja Hollanti tai pohjoiset Tanska (112 miljoonaa) ja Ruotsi (99 miljoonaa). Näyttää siltä, että Tanskaan ja Ruotsiin verrattuna meille tulee tätä kautta yli miljardi euroa enemmän nettojäsenmaksua, joka muutenkin on kasvusuunnassa
Mielenkiintoni heräsi.
Missä sellaisissa erityisissä vaikeuksissa ”talouskriisin vuoksi” ovat viljelijät, että heille ruvetaan maksamaan Suomen valtion varoista kriisitukea? Mitä sellaisia erityisiä vaikeuksia ovat kohdanneet viljelijät ”tämänhetkisessä finanssikriisissä”, että on perusteita avustaa navettojen rakentajia ja puimakoneen ostajia kaikkien muiden veronmaksajien varoista?
Kun selvitin asiaa, minulle selvisi, että hallituksen esityksessä 34/2010 ehdotetaan tällaista tukea maksettavaksi viljelijöille yhteensä 22 miljoonaa euroa ja enimmillään 15 000 euroa viljelijää kohden. Eduskunta hyväksyi hallituksen esityksen toisessa käsittelyssä yksimielisesti. Kukaan kansanedustaja ei siis kyseenalaistanut ilmaisen rahan jakoa maatalousyrittäjille. Muille yrittäjille ei ole jaossa ilmaista rahaa.
Monet viljelijät ovat aidosti ylivelkaantuneet. Siihen vaikuttaa vähintään yhtä paljon - ja paljon enemmänkin - peltomaapohjalle maksettavat ruhtinaalliset korvaukset siitä, että maata ei käytetä viljelyyn. EU:n ”luonnonhoitopelloista” ja muista tosiasiallisista kesannointitoimista maksettavat viljelystä pidättäytymisen korvaukset määrittävät peltojen vuokraushinnat niin korkeiksi, että oikeat viljelijät velkaantuvat ostaessaan vuokrapeltoja viljelyyn.
Kyseenalaistan sen, että velkaantuneiden viljelijöiden ylikorkeasta (ja EU-tukien vääristämästä) maan hinnasta aiheutuneita velkoja maksetaan Suomen valtion varoista pankeille ”talouskriisin” verukkeella. En voi hyväksyä velkaantumisen aiheutuneen mistään yleisestä ”finanssikriisistä”. Niillä perusteilla pitäisi tukea ihan muita yrittäjiä kuin EU:n maatalouspolitiikalla lihotettavien pellonomistajien tuotannosta luopumista. Vastaavasti samalla politiikalla ajetaan perikatoon niitä viljelijöitä, jotka yrittävät saada elantonsa tuotannosta. Peruste on ihan yhtä väärä kuin vuoristokorvauksen maksaminen Pohjanmaan lakeuksien tiloille.
Muistutan, että Suomessa omien veronmaksajien rahoista maksettavat kansalliset tuet ovat kaikista EU-maista kolmanneksi suurimmat Ranskan ja Saksan jälkeen. Mutta se, että niitä maksetaan vielä lisää viljelijöille ”talouskriisin vuoksi”, on sumutusta, kikkailua ja pelleilyä meidän suomalaisten veronmaksajien kustannuksella.
Kun muut maksattavat maanviljelynsä EU:lla, Suomi maksaa sen itse. Pieni Suomi käyttää EU-maista kolmanneksi eniten rahaa (1 203 miljoonaa) kansalliseen tukeen. Enemmän maksoivat vuonna 2008 viljelijöilleen itse vain suuret Ranska (2 036 miljoonaa) ja Saksa (1 274 miljoonaa). Suomi siis maksaa omista varoistaan maataloustukia enemmän kuin eteläiset Italia, Espanja ja Kreikka tai maatalousriippuvaiset Puola ja Hollanti tai pohjoiset Tanska (112 miljoonaa) ja Ruotsi (99 miljoonaa). Näyttää siltä, että Tanskaan ja Ruotsiin verrattuna meille tulee tätä kautta yli miljardi euroa enemmän nettojäsenmaksua, joka muutenkin on kasvusuunnassa
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.