Olen ihastunut täysillä 26 vuotiaaseen mieheen, itse olen 24. Ihastumisen vaihe on ollut ihana, nyt on tullut eteen arki ja raha!
Mies on nimittäin työtön, hakenut "kivoja" töitä jo vuoden päivät mutta ei ole saanut, ei ole mitään ammattia, on ollut nuorempana pari kertaa amiksessa mutta aina on jäänyt kesken. Ei suostu menemään esim. siivoamaan tai kauppaan tms. vaan on aika nirso töiden laadun suhteen ja palkka mieluiten yli 2000e/kk. Ei mahdollista mutta sitä hän yrittää.
Osaako kukaan kertoa kokemuksistaan, miten tällainen suhde Oikeasti Toimii kun minä saan palkkaa säännöllisesti, miehellä on laskut tällä hetkellä menossa ulosottoon, häätöuhka päällä jne. kun ei ole varaa maksaa velkoja. Itse tein vuosi sitten KOVASTi töitä saadakseni tämän työpaikan (olen ihan duunari itsekin) ja nyt nautin mukavaa palkkaa ja toisaalta haluaisin nyt vihdoinkin vähän tuhlailla rahoja itseenikin enkä käyttää kaikkea poikaystävän ruokkimiseen ja paapomiseen?!
Työtön työssäkäyvä = mahdoton yhtälö?
Mies on nimittäin työtön, hakenut "kivoja" töitä jo vuoden päivät mutta ei ole saanut, ei ole mitään ammattia, on ollut nuorempana pari kertaa amiksessa mutta aina on jäänyt kesken. Ei suostu menemään esim. siivoamaan tai kauppaan tms. vaan on aika nirso töiden laadun suhteen ja palkka mieluiten yli 2000e/kk. Ei mahdollista mutta sitä hän yrittää.
Osaako kukaan kertoa kokemuksistaan, miten tällainen suhde Oikeasti Toimii kun minä saan palkkaa säännöllisesti, miehellä on laskut tällä hetkellä menossa ulosottoon, häätöuhka päällä jne. kun ei ole varaa maksaa velkoja. Itse tein vuosi sitten KOVASTi töitä saadakseni tämän työpaikan (olen ihan duunari itsekin) ja nyt nautin mukavaa palkkaa ja toisaalta haluaisin nyt vihdoinkin vähän tuhlailla rahoja itseenikin enkä käyttää kaikkea poikaystävän ruokkimiseen ja paapomiseen?!
Työtön työssäkäyvä = mahdoton yhtälö?
Vastaukset 21
Vanhimmat
En voisi sietää huushollissa tyyppiä, joka on työtön vain sen takia, että ei löydä "kivoja" töitä.
järkikin sen jo varmasti sanoo että tuollainen suhde ei toimi...!!!!
Jätkähän pelkää töitä..
laskut ulosottoon???? sähän joudut pian maksumieheksi kun kiertää sut pikkusormesi ympärille!!
lemppaa ulos ja etsi kunnon kaveri!!!!
No ei tuo mahdoton yhtälö ole, mutta vaatii molemmilta asian miettimistä tarkkaan... Pitääkö poikaystäväsi sitten ihan selvänä, että tästä lähtien sinä elätät? En kyllä suostuisi moiseen... Olisi edes toisin päin, mutta että nainen elättäisi miestä, ei... Tai sitten pitäis olla tosi paljon sitä rahaa. Mutta toisaalta, eihän sitäkään voi pitää yhdessäolon perusteena, että onko toisella töitä vai ei. Vai voiko? No, kunhan edes yrittää... Pitäkää toistaiseksi ainakin omat kämpät, ja omat laskut, ei mitään yhteistaloutta. Vaikka kuinka olisi häätöuhka, se ei sitten tarkoita, että pitää muuttaa luoksesi. Hän itse on sen tilanteen aiheuttanut, ei kuulu sinun paikata... Joten etsiköön oman uuden asunnon, sinä omassasi. Muuten maksat kohta hänen velkojaankin! Ja, jos asutte erillänne, miksi sinun pitäisi syöttää hänet? Ja mikset voisi tuhlata rahojasi itseesi? Yhdessä asuessa se varmaan olis vaikeampaa.
csfgtr kirjoitti:
>No ei tuo mahdoton yhtälö ole, mutta vaatii
>molemmilta asian miettimistä tarkkaan... Pitääkö
>poikaystäväsi sitten ihan selvänä, että tästä
>lähtien sinä elätät? En kyllä suostuisi
>moiseen... Olisi edes toisin päin, mutta että
>nainen elättäisi miestä, ei...
Just meinasin tuosta kirjoittaa että eipä miehet koskaan tunnu valittavan kun nainen on työtön, mutta nyt cjhdfjkshfsjk kirjoituksellaan vaan todisti entistä enemmän tuon että sen pitäisi aina olla MIES joka elättää perheen.
Älkää naiset vaatiko tasa-arvoa kun ette kerran näytä olevan siihen valmiita. Jos olisitte, niin silloin ette nostaisi siitä niin suurta älämölöä jos se sattuu joskus olemaan mies joka on työtön eikä ansaitse.
Oma ex-vaimoni oli vähän samantapainen kuin aikaisemmin kuvailtu mies eli ei viihtynyt juuri missään työssä kovin kauaa, ja minä jouduin elättämään häntä. Erosimme myöhemmin mutta muista syistä. Ainoastaan silloin minua häiritsi ja ärsytti hänen työttömyytensä jos hän alkoi valittaa kun se ja se meni taas etelänmatkalle ja miksi me emme. Sanoin että sen takia koska hän ei ansaitse mitään, ja minun palkastani ei jää kaikkien hänen laskujensa jälkeen rahaa sellaisiin ylellisyyksiin.
Lainaus: "Mikä se sellainen mies on, joka vaimon elättämisestä valittaa?" Kuka sanoi?
Ja, en ainakaan minä ole tasa-arvoa vaatimassakaan... Niin kauan, kun mies ei synnytä, se on jokseenkin mahdotonta.
...Ja edelleen kyllä väitän, että "ulkoapäin" katsottuna näyttää nätimmältä, jos mies elättää naista eikä päinvastoin... Olen siis mielestäsi väärässä? En väittänyt sen olevan ihannetilanne, vaan noista kahdesta vaihtoehdosta parempi. Paras tietysti, jos molemmilla on hyvä ja vakituinen työpaikka.
Kyllä tuo lausahdus vähän sattoi minullekkin silmään, eli se että olisi ymmärrettävämpää että mies elättää naista. Itse ajattelen niin että yhdessä elätetään perhettä. En ole kokenut että elätän vaimoa, kun hän on ollut kotona pinten lasten kanssa. Se että vaimo oli kotona lasten kanssa oli hyvä valinta lapsille ja perheenä jouduimme siitä hieman maksamaan. Jos vaimolla olisi ollut parempi palkka, niin luultavasti minä olisin jäänyt kotiin.
Eihän se ole enään mitenkään tavatonta että nainen tienaa miestään paremmin ja tulee tavallisemmaksi koko ajan, tytöillähän on korkeampi koulutusaste kuin pojilla.
Olisit lukenut ja ymmärtänyt alkuperäisen kirjoituksen, et vaahtoaisi tasa-arvosta. Kai ymmärsit, että mies oli pari kertaa "yrittänyt" käydä koulua, ei ollut huvittanut, nyt haluaa kivoja töitä ja paljon palkkaa ilman ammattikoulutusta. On siis työtä pelkäävä ja laiska. Olkoon se mies tai nainen, niin kai siinä kunnioitus hiipuu ja tulevina isinä/äiteinä epävarmuus hiipii mieleen. Kysymys ei ole naisista/miehistä vaan aikuisuudesta.
Ehkä sinun taas olisi kannattanut lukea viesti johon vastasin. Siinähän sitä sanottiin suoraan että muka olisi hyväksyttävämpää jos se lusmuilija olisi nainen ja mies elättäisi häntä.
Ei voisi vähempää kiinnostaa se eka viesti, joten tunge se sinne minne aurinko ei paista. Se on moi.
Kaverisi on ihan tavallinen luuseri, jonka kanssa Sinun ei kannata ajatella mitään vakavampaa. Jos kaveri on parikin kertaa ollut ammattikoulussa, mutta ei ole jaksanut käydä sitä loppuun, niin se kertoo ihmisestä jo ihan kaiken. Hän ei halua missään vaiheessa ponnistella ollenkaan oman hyvinvointinsa puolesta.
Yleensä tällaisille kavereille on ominaista myöskin se, että he ovat hyvin valikoivia hommiensa suhteen. Homma pitäisi olla helppo ja siisti ja palkan pitäisi olla hyvä. Se on täysin mahdoton yhtälö, ja siitä syystä kaverisi majaileekin Sinun luonasi. Hän ei ole oppinut sitä, että "vaivatonta viljaa" maailmassa ei ole.
..toimia. Tiedän yhden tuttava pariskunnan, jossa homma on lähestulkoon noin. Nyt kun naisella koulu lähenee loppuaan ja työpaikka odottaa, tilanne on kärjistynyt siihen, että miehen maleksiminen ei enää olekkaan siedettävää. Veikkaampa, että heillä ero on enemmän kuin todennäköistä. Suhde ei tietenkään saa perustua rahaan, mutta minun mielestä jokaisen on kannettava vastuunsa myös parisuhteessa. Kyllä siinä rakkaus hiipuu, kun naisen kaikki tulevaisuuden haaveet kaatuvat, oma koti, perusturva mahdollisille lapsille jne, jne. Tässäkin tapauksessa mies odottaa löytävänsä "mukavan" työpaikan. Toisin sanoen saa tehdä mitä haluaa, milloin haluaa ja siitä maksetaisiin vielä hyvin. Kyseinen henkilö kieltäytyi myös armeijasta ilman terveydellisiä perusteita, joka sekin on hyvin kuvaavaa kyseiselle lajityypille.
Meillä on tällä hetkellä tilanne, että minä käyn töissä ja mieheni opiskelee ammattikoulussa. Käytännössä minä siis elätän. Hän maksaa opintotuestaan puolet vuokrasta ja oman puhelinlaskunsa sekä kolmen kuukauden välein tulevasta sähkö ja vesilaskusta puolet tai ainakin osan. Minä hoidan oman osuuteni vuokrasta ja vesi-sähkölaskusta, maksan tv-lupamaksut, nettilaskut, aikakauslehden, e-pillerit ja omat laskuni. Lisäksi minä ostan ruuat ym.
Meidän tilanteessa on ymmärrettävää, että minä elätän, koska miehelläni ei ole opiskelun takia mahdollisuutta tuloihin. Tilanne kuitenkin muuttuu toisinpäin, kun hän valmistuu tänä keväänä ja saa (toivottavasti) armeijan jälkeen työpaikan, ja minä jatkan opiskelujani yliopistossa..
En kuitenkaan hyväksyisi sitä, että mieheni eläisi minun tuloilla ettei hänellä olisi aikomusta kouluttautua tai ottaa vastaan minkäänlaista työpaikkaa. En kertakaikkiaan jaksaisi kattella sellaista touhua.
Jos kuitenkin haluat olla edelleen yhdessä miehesi kanssa kannattaa pitää omat asunnot, etkä saa antaa periksi jos mies pyytää rahaa johonkin, vaikka vain lainaksi. Hänen täytyy oppia elättämään itsensä ja tulemaan toimeen omillaan. Kuinka mies voi olla noin saamaton. Kerro hänelle tosiasiat ja kerro ettet jaksa tuollaista touhua kattella. Kerro, että sinä olet myös joutunut tekemään töitä ja opiskelemaan saavuttaaksesi toimeentulosi. Onnetonta jos mies luulee, että kaikki pitäisi saada ilmaiseksi ja että raha kasvaa puussa.
Kaikilla meillähän on samat lähtökohdat, ja kuinka joistakin tulee pärjääviä ja hyvätuloisia? Niinpä.
Kannattaa tosiaan miettiä vähän tulevaisuuttaan sellaisen kaverin kanssa, joka ei viitsi hoitaa asioitaan. Opiskeluajat, äitiyslomat ja tämän tyyliset tilanteet ovat poikkeuksia ja niissä toinen luonnollisesti "elättää" toista. Samoin tulotasoissa voi olla eroa perhe- ja koulutustaustojen vuoksi, tai siksi että toinen onnistuu saamaan hyvän työn.
Ainakin minua alkaisi nyppiä, jos joutuisin laskemaan omaa elintasoani tuntuvasti vain siksi että kumppani ei halua tai viitsi tehdä mitään.
Jos et halua elättää sitä miestä lopun ikääsi, niin hankkiudu siitä eroon.
Sitten kun maksamattomat laskut menee ulosmittaukseen, niin tuota kaveria ei kiinnosta enään edes ne yli 2000€ palkat. Miksi mennä töihin, kun vouti vie palkan, sama olla työttömänä.
Kaverisi ei hae töitä niin kauan kun sinä häntä elätät. Kohta on ulosottomies sinunkin tilipussillasi. Haluatko elää nykyisenkaltaista elämää seuraavat 60 vuotta?
...ota sitä kaveria omiin nurkkiisi häädön jälkeenkään. Hänen motivaationsa etsiä töitä hiipuu sen jälkeen entisestään - ja sinä tarvitset rahasi taatusti itsekin.
Kyse ei todellakaan ole siitä, etteivät työtön ja työssäkäyvä sinänsä voisi pärjätä (olen itsekin työtön vaimo), mutta tuo raha-asioiden hoitaminen on se, joka asiassa mättää. Jos tuon ikäisellä kaverilla ulosottomies hengittää niskaan, hän ei tule tekemään parannusta - ainakaan silloin, jos sinä mahdollistat hänen nykyisen elämäntapansa hyysäämällä häntä kattosi alla.
Muutos voi periaatteessa olla mahdollinen, jos hän _itse_ joutuu törmäämään elämäntapansa seurauksiin. Siis niin, että sinä ET ole sitä törmäystä pehmentämässä. Mutta muutos on _vain_ mahdollinen, _ei ollenkaan varma_. Älä siis jää odottelemaan, koska mahdollinen muutos ei riipu sinusta (vaikka hän niin vannoisi ja vakuuttaisi, älä usko) eikä kenestäkään muusta ihmisestä kuin hänestä itsestään. Ja se muutos olisi niin hidas ja tuskallinen myös sinulle, jos sitä joutuisit katsomaan, että en suosittele. Muutos olisi kuitenkin hänen oma asiansa, etkä sinä pystyisi hänen tuskaansa poistamaan. Tämä ei ole moitetta vaan realismia. Ei se tuskan poisto nimittäin olekaan sinun tehtäväsi, vaan hänen itsensä on se tie käytävä läpi. Tai sitten hyväksyttävä nykytilanne.
Kivoja ja sopivia töitä voi etsiä, jos on koulutusta ja siten jonkinlaiset edellytykset sellaisen saamiseen. Kun ei ole koulutusta, on epärealistista odottaa saavansa tietynlaista tai hyväpalkkaista työtä.
Kun kumppanisi ei ole tajunnut tilannettaan vaikka laskut on ulosotossa, on hän melkoinen epärealisti. Liekö hän näitä taivaanrannanmaalareita, jotka oikeasti kuvittelevat löytävänsä "joku päivä" ihannetyönsä tekemättä asian eteen mitään.
Realistisesti ajatellen hänellä on kaksi vaihtoehtoa: 1) mennä tarjottuun työhön (sehän on hienoa, että edes jotain on tarjolla) 2) hankkiutua opiskelemaan.
Jos hän ei tee noista kumpaakaan, sinulla käsittääkseni on vain yksi vaihtoehto hänen suhteensa, jos haluat elää normaalia elämää.
P.s. Älä vain tee sitä virhettä, että menisit asumaan hänen kanssaan yhteen.
Olin itse aiemmassa suhteessa tilanteessa, jossa opiskelin, harrastin ja paiskin töitä vielä päälle. Ukkelini aloitteli milloin mitäkin kouluja muttei saanut hoidettua niitä alkua pidemmälle. Mikään työ ei kelvannut. Kolme vuotta sitä kattelin ja sitten paloi käpy, kun itselläni opinnot loppuivat ja työelämä urkeni. Päätin että paskat minä toisen elämistä ja ulosottomaksuja kustannan. Jos ei toinen halua elämältään mitään niin ettiköön toisen samanlaisen. Minulla on tavoitteita ja paljon paremmin olen pärjännyt ilman. Kävi vielä sellainen tuuri että löysin hengen heimolaisen ja nyt elän elämäni parasta aikaa. Asiat eivät voisi olla enää paremmin.
Eivät kaikki työttömät tuollaisia ole. Tuo poitsu vaan on jäänyt kakaran tasolle. Elää pilvilinnoissa ja luulee että joku tulee jeesaamaan.
Älä missään nimessä ala rahoittaa sen toilailuja, pitäähän sen joskus kasvaa isoksi. Mistä se kuvittelee saavansa kouluttamattomana työn josta tulee palkkaa yli 2000 e/kk??? Minun kumppanini on ollut yli 10 v samassa tehdastyössä ja palkka jää alle, ja silti se on hänen mielestään HYVÄ.
Itse olen työtön, eikä minua tarvitse syöttää. Velkoja ei ole eikä tule!
Niinpä niin....
Tässä on kyllä oiken oppikirjaesimerkki siitä miten sitä käy kun etsii sitä "jännittävää ja yllättävää" poikakaveria. Ottaisitte vaan hyvät naiset huomioon meidät nössöt, kun etsitte poikakaveria, me kun hoidetaan ainakin nuo perusjutut kuntoon. Vai mitä luulette tytöt, ehditäänkö me nössöt paljonkaan bilettämään kun pitää kouluhommat ja työssäkäynnit hoitaa kunnialla?
Mutta ei. Ei kelpaa tavallinen nössö ja sitten on sormi nyrkkiä myöten suussa kun huomataan, että se mun "jännittävä ja yllättävä" pelkääkin työntekoa.
Itsekin väitin vastaan vielä pari vuotta sitten, mutta en enää..
Kyllä se vaan niin ON, että naiset tympääntyvät liian "kunnollisen" miehen kanssa ja ihastuvat renttuihin.
Miksi näin on, se on mysteeri.
Toisaalta, eihän luonnossakaan naaraat ihastu siihen "kilttiin urokseen", vaan se on se pahis joka rökittää kaikki muut kun pimpsaa saa!