Ja lääkärisi sanoisi että sä tarvitset hoitoa, kumpi
sopisi sinulle, lääkkeet vaiko psykoterapia, vai molemmat?
Uskotko että sä saisit helposti asianmukaista hoitoa?
sopisi sinulle, lääkkeet vaiko psykoterapia, vai molemmat?
Uskotko että sä saisit helposti asianmukaista hoitoa?
Vastaukset 48
Vanhimmat
Se sanoi ja oli väärässä. En tarvinnut kumpaakaan, vaan paras tulos tulee siitä että hoitaa aiheuttajat pois.
Kumpaankaan en siis suostu. Lääkkeet ei ongelmanaiheuttajia poista eikä mikään lässytys vieraitten kanssa.
niin varmaan näin.
jos se ei ole mahdollista?
Ja oikeastaan ainoa kunnon keino päästä masennuksesta eroon (98% tapauksista) löytyy oman asenteen muutoksesta.
Se useimmiten on mutta kuten tuolla lisäsin niin oman asenteen muutoksesta se paras tulos tulee. Siihen tehoon ei mömmöt eikä lässytykset pysty :D
riippuu tietysti siitä, mitä on tapahtunut. Musta nyt vähän tuntuu, ettet sä puhu kovin suuren luokan jutuista.
Jos puhun itsestäni niin 98% mun elämää viettäneistä olisi hyytynyt ja tehnyt itsarin jo vähintään 5 vuotta sitten. Ellei aikaisemminkin jo. Nykyajan ihmiset on niin kovin heikkoja. Ne on mömmöpurkilla heti kun Ridge ja Brooke eroaa kaunareissa :/
Jos kyse on niistä jutuista, mitä olet täällä kertonut, niin puhutaan tosiaan ihan eri mittakaavan asioista. Mulle sun (täällä kertomat) ongelmat olisi leppoisaa pikku lomaa normaalista elämästä.
Mä olen kertonut täällä vain n. 0,1% asioistani ja vieläpä kevyemmästä päästä ettette pikku rassukat saa traumoja :D
Mun ei tarvi kertoa kuin vaikkapa viimeisen vuoden tapahtumat jollekkin terveydenhoitohenkilökuntaan kuuluvalle tms. niin ne yrittää ihan väkisin saada mut jonnekkin. Ne ei usko että nykypäivänä voisi olla joku niin vahva ihminen että kestää semmoisia tuosta vaan. Ja kaikki ne vaan jaksaa päivitellä ja ihmetellä kuinka kestän.. ei he vaan kestäisi :O Saan mä aina aika huikeet masistulokset ja vastaukseksi "Olet erittäin vakavasti masentunut, ja ota pikaisesti yhteyttä ensiapuun". On muuten irl -henkilökin sitäkin ehdotellut.
En ota kun ei tarvi. Ei masennus mitään mömmöjä tarvi eikä lässytyksiä. Kuhan hoitelee aiheuttajia pois, ja muokkaa omaa asennettaan, niin kyllä se siitä.
pahenevaa kuolemaan johtavaa sairautta on aika vaikea hoidella pois, eikä mikään asenteenmuutos saa minua toipumaan lapseni kuolemasta. Mutta kai sinä sitten vain olet vahvempi ihminen kuin minä, jos tuollaiset jutut on sulle ihan pikkujuttu, jonka vain asenteenmuutoksella hoitelet pois.
Kyllä sekin olisi hoidettavissa, vaikka raskas asia onkin.
Ei kaikilla masennusmömmöjä syövillä ole lapsi kuollut. Ei edes suurimmallaosalla. Se on muotitauti nykyään ja puoli miljoonaa popsii onnellisuuspillereitä minkä kerkiää. Varmaan 450 000 sais riittävän avun lumelääkkeestäkin.
masennuslääkkeitä. Ja lääkärit eivät pysty kuin hidastamaan sairauttani, joten pitäisiköhän sun tarjoutua opettamaan niille, miten se hoidetaan noin vain asenteella pois. Mun jäljellä oleva lapseni ainakin ilahtuisi, kun äiti ei ihan heti kuolisi.
Tää on vain mun mielipide, mutta musta sun pitäisi harkita ammattiauttajaa, joka saa rahaa sun kuuntelemisesta, eikä ruikuttaa täällä, missä ei kukaan jaksaisi kuunnella sun kitinöitä. Aika paksua halveksua ammattiauttajan luo hakeutuvia, kun sinä et tee muuta kuin valitat. Sitten, kun et valita, on sinulla oikeus halveksua muita, jos silloinkaan.
Esimerkki siitä ettei mömmöjä tarvita.
Jos sulle ei mitään elimellistä vikaa ole niin kuolema on oma valinta. Aika törkeää vieläpä hylätä elävä lapsi. Asennemuutos kehiin, ja keskity siihen elävään lapseesi. Minkälainen äiti sä oikein olet?
Provo. Ei noin nuijaa voi ollakkaan.
Se on sun mielipide ja sun kannattaisi syödä mömmöjä päästäksesi siitä tuskasta eroon. Suosittelen myös AA-kerhoa ja anonyymejä ylensyöjiä.
Niistä saat kipeästi kaipaamasi avun eikä tarvi vinettää täällä muille :D
Ms-tauti ei todellakaan ole mikään oma valinta! Sähän olet ihan sairas tapaus! Luuletko, että haluan kuolla ja jättää lapseni yksin??? Millainen ihminen sinä oikein olet?!
Että nyt jo masiksen lisäksi vielä tuokin.
Tuleeko seuraavaksi syöpä jne??
Mä en usko sanaakaan sun jorinoistasi enää, joten päätänkin tämän kesksutelun tähän.
KOSKA mulla on ms-tauti ja KOSKA menetin lapseni. Katsos, joillain meillä on ihan oikeitakin syitä masennukseen, ettei vain joku avioero tai muuta lapsellista muotimasennusta, kuten sulla. Olet todella sairas ihminen ja tarvitset todella ammattiapua.
Täälläkin.
Diagnosoitiin masennus uupumus (koska vitutus ei edelleenkään ole lääketieteellinen termi).
Tarjosi pillereitä, ei kiitos (kartan muutenkin kaikkea ylimääräistä paskaa).
Sanoin itseni duunista ylös ja lähdin reissuun muutaman kk:n päästä.
Vasta reissussa tuli tunne (ihan oikeasti siis jonkun 2kkn päästä), että kivi tipahti sydämeltä.
Takaisin tullessa oli olo, että olisi olisi ne paskat ajatukset koko masennus jääneet sinne ulkomaille.
Sitä en tiedä, missä olisin jos olisin jatkanut jatkanut samassa duunissa (tod näk letkuissa)
EI ½MERKANTIN TAIDOILLAAN OLE EDES OMIA PAHOJA PSYYKKEEN ONGELMIAAN SELVITTÄNYT.
MASENNUKSEN SYYT JA HOITO ON AINA YKSILÖLLISTÄ JA TARVITAAN KUNNON KOULUTETTU ASINATUNTIJALÄÄKÄRI
YLEISLÄÄKÄRIKIN SAA MÄÄRÄTÄ MASENNUKSEEN ---- DEPRESSIO REACTIVA---3KK SAIRASLOMAN SUUREN ITSEMURHAMAHDOLLISUUDEN VUOKSI
JA DAZU ON TAAS SANANMUKAISESTI TAPPAMASSA IHMISIÄ
Se tietenkään päivässä tapahdu, mutta kun tekee koko ajan töitä ja ylipäätänsä opettelee uuden asennoitumistavan, niin kyllä alkaa helpottaan. Sen lisäksi tietysti tekee töitä poistaakseen sen huonostimenemisen syyn.
Noh, vieraiden kanssa puhuminen on tuloksellista, jos ne on niitä jotka voivat korjata sitä syytä mikä aiheuttaa sitä huonostimenemistä. Pelkän juttelun tuoma hyöty on eri ihmisillä erilaiset. Toiset siitä voi saada jotain, toiset ei.
Toi vitutus on useimmiten se "masennus", ja aika hyvin korjaantuu kun korjaa aiheuttajan. En edes ymmärrä miten ihmiset voi olla näin välinpitämättömiä tai ylipäätänsä viis veisaa siitä syystä mikä sen "masennuksen" aiheuttaa. Tehdään vaan samaa, ja popsitaan mömmöjä ja kuvitellaan että se siitä paranis.
No tietysti, jos alunperin tarkoitus onkin syödä niitä mömmöjä niin eihän sitten kannata syytä poistaa mutta jos taas ei halua syödä, niin silloin on syytä mennä ongelman alkulähteelle ja korjata se.
Ja ei, ei ne syyt useimmiten ole lapsuudessa vaan ihan nykyajassa ja jopa omassa asenteessa.. Ja vaikka syitä löytyisi myös lapsuudesta niin omalla asenteenkorjauksella siitäkin selvitään useimmissa tapauksissa.
nyt oikein on? Eihän se ole mikään mielipidekysymys, eikä lääkkeet sovi kenellekään pelkkään masennukseen.
http://kaksplus.fi/keskustelu/t1372465
"Mielialalääkkeistä on tullut joku muotijuttu. Resepti kouraan, ja sen jälkeen ei tarvitse enää keskittyä miettimään potilaan vointia"
: (
"eikä lääkkeet sovi kenellekään pelkkään masennukseen."
-Komppaan. Tästä olen tulisesti taistellut. Musta on aivan törkeetä määrätä mömmöjä siihen että kisu on kuollut ja on paha mieli. Tai vastaavaan.
on myös potilaiden vika, että reseptit käytetään. Monilla lääkkeillä(ehkä kaikilla) on "lobotoomisia", peruuttamattomia vaikutuksia ja tosiaan, vaikkapa mainitsemassasi kissan kuolemassa olisi aika idioottimaista sulattaa aivot lääkkeillä. Se on vähän samantapainen asia, kuin tappaisi itsensä.
Potilaat ei yhtään kyseenalaista lääkärin ideoita. Mä menin kerran jostain muusta syystä lääkärille ja siinä se sitten ohimennen kyseli että näytän hieman surulliseltas että mikä on? Kerroin että tuli avioero ja just muutin omaan asuntoon ja siksi tässä vielä hieman suruilen. Sain ihan tosissani tehdä töitä että pääsin ulos ilman mielialalääkitystä. Lekuri meinas ihan tosisaan lätkästä kunnon kuurit normaaliin juttuun. Ihme tyyppi.
Nykyihminen kuvittelee näköjään että elämä on pelkkää ruusuilla tanssimista ja jos pienikin vastoinkäyminen tulee, niin aletaan syömään onnellisuuspillereitä.
Pyh, kun käy huonosti, kuuluukin tuntea surua. Ne menee kyllä normaalin kaaren mukaan ohi, jos vaan antaa sen mennä ohi. Moni jää kyllä rypemään menneissä ja sillä pysyy alamaissa. Pitäis tajuta jatkaa matkaa.. se on se oma asennemuutos mikä auttais onnelliseksi tulemisessa.
lääke voisi olla nappi otsaan lääkkeiden määrääjille, niin ei tarvitse miettiä reseptien järkevyyttä.
Eikös tuo kaksplus ole joku vauvafoorumi? Tänään oli Aamulehdessä lastenpsykiatriaa ylistävä artikkeli(minkä jätin kyllä lukematta toistaiseksi). Ihmettelen kyllä, minkä takia lasten lääkehoito on nykyään niin ihanaa ja hienoa ja kaikki haluavat satsata siihen.
ihmetyttää mua kyllä paljon, mutta voiko sitten olla, että lääkkeillä on jo nykyään niin hyvä maine ja joku muodikkuus vielä siinä samalla, että niiden syöminen oliskin sitten joku ihmeellisesti parantava juttu. Tuohon liittyy myös jokin ihmeellinen moraalisuus ja lääkkeiden määrämiseen liittyy usein voimakas syyllistäminen, jolla potilas halutaan ohjata lääkkeiden pariin ikään, kuin moraalisista syistä; "olet hyvä ihminen, jos syöt lääkkeet", "olet paha ihminen, jos et syö".
Mä kävin kerran psykiatrilla sairastuttuani, kun sairaus teki väsyneeksi ja porukat alkoi väittää, että olen masentunut ja varas mulle ajan. Psykiatrihan näki kaikki fyysiset oireet psyykkisinä ja vaikka esiintymiseni vastaanotolla oli hyväntuulinen ja ystävällinen, tohtori vaikutti pelokkaalta ja syyllistävältä, hän myös takertui täysin vääriin asioihin... Menin käynnille täysin mielenkiinnosta ja odotin siltä paljon, mutta sain huomata, että tohtori veti aikamoista roskajuttua ja määräsi lopuksi ENSIMMÄISELLÄ näkemisellä masennuslääkkeet. Tuon jälkeen en enää jatkanut pelleilyä.
Psykologiasta kiinnostuneena olen analysoinut itseäni aika paljon ja ihan tuloksekkaastikin, mutta psykiatria ei kiinnostanut tippaakaan ongelmat, joista halusin puhua. Mietin, että voi olla niinkin, että heillä on joku sääntö, että puhutaan siitä, mistä potilas ei ole halukas puhumaan, mutta, kun nyt olisi ollut niin, että en halunnut puhua turhuuksista... :)
Moni lääkekoukussa oleva ihminen on ajautunut siihen samaan tapaan, kuin sulle oltiin määräämässä lääkettä, eli joku luonnollinen vastoinkäyminen ja siitä seuraava alakuloisuus, johon määrätään masennuslääkitys. Sitten jossain vaiheessa potilas profiloituu masentuneeksi ja mielenterveysongelmaiseksi. Terapiahan ei sillä tavalla haittaa, vaikka sinne menisi ilman varsinaisia mielenterveysongelmiakaan, mutta lääkkeellä saattaa olla pysyvä vaikutus mieleen ja tosiaan tällä hetkellä 200000-300000 ihmistä syö mielenterveyslääkkeitä täysin turhaan tässä maassa.
Oho, sori... tuli hiukka pitkä viesti. Joudun vissiin lähteen koko yön kestävään reissuun vielä tässä kohta... toivottavasti en.
Tuntuu että monet oikein kilpailee mitä kaikkia mömmöjä "joutuu" syömään. Ihme mittari joillakin :O
Mä en voi sille mitään mutta muutaman psykiatrin kohdalla olen ollut vahvasti sitä mieltä että ko. tyypin olis syytä kipittää kolleegan vastaanotolle ja lujaa. Ne on ite kipeimmin mömmöjen tarpeessa.
Joo-o, ihminen opetetaan että kun mitä tahansa negatiivista tapahtuu, pitää kipittää heti hakeen kuuri, ei halutakkaan ymmärtää että elämään kuuluu vaihtelu ja negatiivisiakin tunteita kuuluu kokea.
Nii, juu ei se terapia sinänsä, luulis ainakin, olis niin vahingollsita mutta turhahan sinnekkään on semmoisen mennä joka ei siitä puuhasta mitään irti saa.
Kyllä tänne tekstiä mahtuu :D
Lääkkeethän on alunperin tarkoitettu sellaisiin tapauksiin, missä tunteet ei ole enää normaaleja, kuten jossain skitsofreniassa, tai vaikkapa jonkun persoonallisuushäiriöisen ihmisen pahoissa masennusongelmissa. Tuo sitä epätervettä markkinointia, kun lääkkeitä pistetään sellaisiin tilanteisiin ja tunteisiin, mitkä pitäisi käsitellä ihan normaalisti...
Terapiasta olen myös samaa mieltä... täällähän oli aikoinaan juttua siitä Woody Allenista, joka oli käynyt jotain 25 vuotta tms. terapiassa ilman mitään hyötyä siitä. Eihän terapiakaan auta, jos potilas ei ole yhtään mukana hommassa, eikä itse yritä ollenkaan.
Ja, kyllä terapiaankin laitetaan ihan naurettavissa tilanteissa nykyään... esim. yhden tuttavani lapset menivät terapiaan, kun toinen lapsista loukkasi jalkansa pahasti. :) Ei tuollaiseen oikeasti tarvita ammattiapua, vaan vanhempien lohdutusta.
Pahimmillaan lääkekuurit johtavat siihen, että kaikki halut ja tunteet pitää käynnistää erilaisilla lääkkeillä, tai vastaavasti estää lääkkeillä, kärjistettynä; nyt mulla on pissahätä, mutta, kun olen kaupungin bussissa, niin en voi mennä vessaan ja hätä pitää rauhoittaa pillerillä... kotiin päästyä se taas aiheutetaan toisella pillerillä. Joilla persoonallisuushäiriöisillä narkkareilla homma menee kutakuinkin näin huumeiden kanssa.
Samaa mieltä että pilsut pitäisi pysyä juurikin noiden oikeiden ja vajavien tapausten hoidossa.
Terapiassaramppaava on ilmeisesti koukussa siihen terapiaan. Kokee ittensä tärkeeksi tms. kun rampaa terapiassa eikä taatusti haluakkaan "parantua" koska sittenhän huvi loppuu.
Tuossa tarvitaan sitä asennemuutosta eli täytyy osata jättää myös taakse. Kaikille se ei sovi koska he haluavat olla "sairaita" ja tekevät kaikkensa että siinä tilassa myös pysyvät.
Kyllä katse pitäis saada eteenpäin erilaisissa vastoinkäymisissä, mutta kuitenkin niin, että se asia tulee käsitellyksi. Otan tämän asian esiin, koska on ollut pari exää, joilla on ollut kyky siirtää katse aina eteenpäin ja ongelmat toisille ihmisille. Tuo on pahin, jos osaa päästä ongelmistaan, siirtämällä ne ulkopuolisille, koska silloin ei edes tule tarvetta käsitellä niitä.
Ehkä niillä ongelmissaan kieriskelevillä on juuri se masennus, että eivät pääse asioista millään yli, eivätkä jaksa katsoa eteenpäin. Kai se on heikkoa kykyä käsitellä asioita.
Woody Allenilla syy terapiassa käymiseen on epäilemättä se, että se nostaa jotain statusta, tai kuuluu tyyliin.
Periaatteessahan Freudin psykoanalyysi on ikuisuusprojekti, johtuen siitä, että mieli on tavallaan ääretön. Kaikkea ei ole mahdollista käsitellä ja osa mielestä on aina tiedostamattomana. Tämä menee kuitenkin nyt matematiikan puolelle. Mielestäni mieli voidaan periaatteessa terapioida 100%, kun se pystytään näkemään yhtenä kokonaisuutena.
.
lääkkeillä ja söin niitä sen ajan, kun odottelin terapeutille pääsyä. Halusin kuitenkin jättää lääkkeet pois jo ennen kuin edes pääsin psykologille. Psykologilla olen käynyt nyt muutaman kerran ja jotenkin on ehkä pahempi olo. En mä edes odota, että olisin koskaan onnellinen tai mitään, haluaisin vain jaksaa elää sen aikaa kun äitini on elossa ja sitten teen tästä lopun. Psykologi taas on saanut mut ymmärtämään itsestäni ainakin kymmenen ihan uutta vikaa, joten ei ole oikein parantanut asiaa...
asioita "vikoina". Tärkeintä on löytää itselleen vahingolliset ajattelumallit valoon, jotta niistä voitaisiin puhua ja niitä voitaisiin käsitellä ja ihmetellä, mistä johtuvat.
olis mulle parasta hoitoa. Olis vähä muuta ajateltavaa kuin se masennus.
että terapia sopisi mulle paremmin. Toki riippuu masennuksen asteesta. Jossain tilanteessa lääkkeet olisivat lisänä varmaan järkevä ratkaisu.
tarpeeksi leveä sohva että mahdutaan kaikki siihen selälleen
Jos ei sitten jotain neuroleptejä, litiumia tai jotain trisykilsiä tms ssri-paskaa tyrkytä.
Asianmukaista hoitoa? Enpä usko.
http://ra.fi/vt1Y
riittäisi hyvin 3, 300 ja 300000 euroa.
Vaikea dilemma.
Tarkistin masennuksen oireet. Joo, siis antakaa nappia, terapiaa, mitä tahansa mikä saattaisi auttaa.
Ei-masentuneen ihmisen kyky selvitä asioista ja tarttua ratkaisuihin on ilmeisestikin ihan toista kaliberia kuin masentuneen. Yhtä vähän pyörätuolin käyttö on relevanttia tervejalkaiselle ajatuksena kuin masennuslääkkeen käyttö ei-masentuneelle. Mutta kun on "siellä" niin eiköhän silloin ajatukset saata olla hyvinkin nopeasti toiset esim. lääkityksen suhteen.
Koska masennus vaikuttaa melkoisella todennäköisyydellä ihmissuhteisiinkin niin saattaa hyvinkin olla että terapeutista tulee ainoa joka pystyy oleen järkevä masentunutta kohtaan eikä suhtaudu häneen "odottaen terveyttä", lähipiirin ihmiset varmaan usein yrittää suhtautua masentuneeseen niinkuin hänen aikaisempaan olemukseen ja pettyvät kun ihminen ei olekaan enää "samanlainen". Tällöin normaalien ihmissuhteiden sisältö voi kai muodostua sellaiseksi ettei masentunut voi oikein puhua asioistaan pitääkseen suhteistaan kiinni - tai pelkää puhua koska hän on menettänyt jo niin paljon. Eiköhän silloin se terapeutti ole oikea henkilö.
Koska masennus ei vaikuta ihmisen älykkyyteen uskon että masentuneet yleisesti ymmärtävät mitä periaatteessa tarvitsevat ja ovat hyvinkin motivoituneita etsimään tervehdyttäviä asioita. Ironia onkin siinä että masennus on sekä estävä - että syy pyrkiä. Varmaan se on melkoista tasapainoilua pääästä siitäkin tilasta eroon...
sopivaa lääkitystä ei löytynyt.
Asianmukainen hoito on kiven alla, sitä joutuu jonottamaan jollei halua maksaa kohtuuttomasti...
Eipä nuo taida lääkkeet ja terapiat masennukseen auttaa. Ainakin tuntuu se oma itsesääli olevan mukavampaa. Siinä vaan taitaa pahiten ne läheiset pahiten kärsiä. Näin sivusta seurattuna.
Uskon, että saisin lääkkeitä helposti, mutten tarpeeksi psykoterapiaa nykyisillä resursseilla.
Tili tyhjäks, reppu selkään ja baanalle. Pari vuotta levyttämistä Goalla hoitaa masennuksen veks.
sitä terapiaa että olisi joku jolle puhua ilman pelkoa siitä että ei_voi_olla_täysin_rehellinen ja sanoa asiat ääneen. Ajattelen että joku vertaispsykologisointi voi olla vaarallista pohjalla olevalle jos se toinen alkaa arvostella masentuneen kaikki ajatukset vääriksi ja antaa tilalle suoraan parempia ajattelumalleja. Ennen sitä musta sen ihmisen pitäis saada sanoa ääneen kaikki ne pelottavat asiat.
Joku terveydenhoitaja tai muu tähän työhön ei pysty vaan yrittää pienennellä ongelmia ja helposti kiltteyteen taipuvainen ihminen esittää että "joo kaikki kunnossa kun lähtee" ja seuraavana päivänä saadaan tieto että on tappanut itsensä yöllä..
Tuli vaan mieleen kun ykköseltä tulee tuo "terapiassa" ohjelma. Siinäkin tosin se terapeutti on aika aktiivinen mikä ei varmaan ole kovin yleistä alussa vaan se terapeutti vaan kuuntelee mitä ja miten toinen puhuu..?