Mulla on se kuvitelma, että monet (ei kaikki) heteromiehet on tiedostamattaankin homofobisia.
Siis jopa siinä määrin että kavahtavat jos heidän miespuolinen kaverinsa ei yhtäkkiä käyttäydykään niin kuin totuttua on, siis reiluna ja iisinä jätkänä/äijänä vaan.
No, otetaan esimerkki: tapaatte jossain missälie motukkakerholla tai jalisharkoissa tai duunipaikan parkkiksella kuten aina ja alatte jutteleen kuten aina "terve terve, mitäs jätkä?" "no mitäs tässä..." Ja sitten se kaveri putoaakin yhtäkkiä sanotaan nyt vaikkapa itkuun, "vittu, mullon ihan hirvee olo kun mun naiseni/pomoni/lapseni...blaa blaa blaa".
Miten reagoit itkevään miesystävääsi?
Tai miten luulet reagoivasi jos et ole koskaan moista kokenut ?
Ja TOTTA KAI asiaan vaikuttaa lopulta se syy miksi se kaveri ylipäätään itkee, mutta jos nyt keskitytään siihen ensireaktioon joka tulee meistä kaikista ihan spontaanisti.
Auttakaa mua pois tästä kuvitelmasta että heteromies menee tollasessa tilanteessa ekana jotenkin lukkoon että mitä helv... ja yrittää vaan saada kaverin lopettamaan itkemisen.
Onko se ensinkään niin? Vai löytyykö teistä empaattinen lohduttaja myös miespuolisellekin kaverillenne ILMAN pelkoa ja ajatusta siitä, että joku näkee, kun vaikkapa halaat kaverias, ja kuvittelee sitä ja tätä ja blaa blaa blaa... ??
Ja olkaa ihan rehellisiä kun ajatuksianne tähän kirjotatte. Mä en testaa tässä mitään enkä kysy tätä ilkeyttäni, vaan ymmärtääkseni ja päästäkseni eroon omista rajoittuneista kuvitelmistani.
Kiitos ja niiaus.
Siis jopa siinä määrin että kavahtavat jos heidän miespuolinen kaverinsa ei yhtäkkiä käyttäydykään niin kuin totuttua on, siis reiluna ja iisinä jätkänä/äijänä vaan.
No, otetaan esimerkki: tapaatte jossain missälie motukkakerholla tai jalisharkoissa tai duunipaikan parkkiksella kuten aina ja alatte jutteleen kuten aina "terve terve, mitäs jätkä?" "no mitäs tässä..." Ja sitten se kaveri putoaakin yhtäkkiä sanotaan nyt vaikkapa itkuun, "vittu, mullon ihan hirvee olo kun mun naiseni/pomoni/lapseni...blaa blaa blaa".
Miten reagoit itkevään miesystävääsi?
Tai miten luulet reagoivasi jos et ole koskaan moista kokenut ?
Ja TOTTA KAI asiaan vaikuttaa lopulta se syy miksi se kaveri ylipäätään itkee, mutta jos nyt keskitytään siihen ensireaktioon joka tulee meistä kaikista ihan spontaanisti.
Auttakaa mua pois tästä kuvitelmasta että heteromies menee tollasessa tilanteessa ekana jotenkin lukkoon että mitä helv... ja yrittää vaan saada kaverin lopettamaan itkemisen.
Onko se ensinkään niin? Vai löytyykö teistä empaattinen lohduttaja myös miespuolisellekin kaverillenne ILMAN pelkoa ja ajatusta siitä, että joku näkee, kun vaikkapa halaat kaverias, ja kuvittelee sitä ja tätä ja blaa blaa blaa... ??
Ja olkaa ihan rehellisiä kun ajatuksianne tähän kirjotatte. Mä en testaa tässä mitään enkä kysy tätä ilkeyttäni, vaan ymmärtääkseni ja päästäkseni eroon omista rajoittuneista kuvitelmistani.
Kiitos ja niiaus.
Vastaukset 14
Vanhimmat
pari asiaa, jotke menee mun mielestä eri tavalla kuin kysyvä nainen ajattelee.
Miehet ei murru itkemään parkkipaikalla kesken jutustelun... ja jos niin tapahtuu, niin se on niin poikkeuksellista, että mies kuin mies hämmentyy ja menee hetkeksi lukkoon. Eli kyllä se on että "mitä helv..."
Mutta ei siihen mitään homofobista liity, etteikä kaveria voisi halata - mutta miesten keskiset tilanteet tuskin koskaan etenevät kuvittelemallasi tavalla.
Miesten keskinäinen lohduttaminen ei perustu halaamisiin. Naisten kesken on käsittääkseni tavallista halailla ilon ja surun hetkillä, mutta miesten kesken se ei ole läheskään yhtä tavallista. Miesten läheisyyden tarve on erilaista. Olkoon sitten homofobiaa jos niin haluat.
Mutta lohduttaminen on ihan normaalia ja luontevaa. Se vaan tapahtuu muilla tavoilla. Puhumalla, kuuntelemalla, antamalla aikaa yhteiselle tekemiselle tms.
Miehet puhuvat ja näyttävät tunteitaan, mutta se ei tapahdu samalla tavalla spontaanisti kuin naisilla. Usein tietysti pikku humalassa, mutta ei se sitä vaadi. Miesten avautuminen tarvitsee aikaa, rauhoittumista.
Olen jutellut naiseni kanssa esim. miesten ja naisten saunatapojen eroista ja tällä laajalla otannalla miehet ja naiset saunovat hyvin eri tavalla. Naisten saunassa pölistään ja tunnelma on arkinen. Samat asiat kulkevat mukana olohuoneesta saunan puolelle. Miesten saunassa käsiteltävät asiat muuttuvat. Siirrytään puhumaan sisäisemmistä asioista. Siellä usein jutellaan myös murheista ja huolista joita ei käsitellä olohuoneen puolella. Lohdutus, tai pikemminkin osallistuva kuunteleminen on etäännytetty akuutista tunteesta ja sitä käsitellään ikään kuin tausta-aineistona. Mutta hyvinkin henkilökohtaisia asioita käsitellään tuon tapaisissa rauhallisissa tilanteissa, joissa on aikaa myös pohdinnalle ja hiljaisuudelle.
Tuo sauna oli vain yksi esimerkki, miten mielestäni miesten ja naisten tunteiden käsittely - omien ja muiden - eroavat toisistaan. Ja tämä on tietysti vain mun käsitys,ja varmasti saat erilaisiakin vastauksia.
Ilo lukea vaihteeksi aikuisen ihmisen ajatuksia miehenä olemisesta. Kiitos.
Ja joo, olen ihan samaa mieltä siitä, että esimerkkini ontuu ja on liian yksoikonen.
Olen vaan hämmästynyt kun olen nähnyt noita poikkeustapauksiakin ja sen miten kiusaantuneeksi mies voi (silminnähdenkin) tuntea olonsa joutuessaan siirtymään yllättäen kaverista lohduttajaksi ja nimen omaan yleisellä paikalla. Mua on jopa pyydetty siinä apuun kun ei ole muutakaan keksitty.
Mutta kuten kuvailit, se on ihan luonnollinen reaktio, sitä ei vaan kukaan ole osannut mulle selittää muuten kuin siten, että olen ymmärtänyt sen häpäksi tai peloksi tai jotain.
Tuttavapiirissä on sitten esim. ranskalaisia, jotka taas reagoivat miehenkin lohduttamiseen tai näyttävät tunteensa miehinä eritavalla jne. ja sekin on osaltaan ohjannut mua ns. väärinymmärtämään suomalaista miestä, jos niin vois sanoa.
Tässä sitä opitaan, kiitos vaan opettajille.
Tuommoisessa tilanteessa lukkoon menee kuka vaan, minäkin. Ei siinä mitään homofobista ole. Omituisesti yritätä liittää asiaan homostelun, en löydä loogista linjaa.. vähän kuin jos pikkulapsi loukkaa sormensa ja alkaa itkeen niin se johtuu siitä että se vastustaa päästörajoituksia tms.
Eikä kaikki ihmiset ole halailijoita, minäkään en ole eikä se johdu homofobiasta vaan siitä että halailu on vierasta enkä halua sitä tehdä kuin harvojen ja valittujen kanssa.
Ihmiset on erilaisia ja käyttäytyy eri tavalla.
Kiitos ajatuksista. Tän aamun parhaat naurut... ;))
Juu, anteeksi logiikan puute. Menen itseeni ja yritän opetella kysymään paremmalla tavalla ens kerralla.
muulle sitä murhettaan purkais, ja vääryyttään itkis, kun toiselle miehelle? Riistävä muija, ylimitoitetuilla tarve-vaatimuksilla varustetut mukulat ja naispomo, (jonka takana on satavarmasti mehehtynyt mies.)
Kun on niin, ettei RIPPI kuulu ev.lut. kansamme kulttuurikäytäntöön. (Sais sivumennen sanoen kuulua, mutta kun siinäkin on vaarana, että siellä ´kanahäkin`toisella puolella onkin nainen, liperit kaulassa.)
Mutta emme heitä kirvestä kaivoon. Suomen Puolustusvoimat on reippaalla otteella-ja asenteella mahdollistanut ´naisen pääsyn miehen maailmaan´. 18-29v, kelpoisuudet täyttävät naiset voivat hakea vapaaehtoisesti varusmiespalveluun. Mutta´jälkiheränneille´, jo rekryytti-iän ohittaneille on mahdollista liittyä esim. saunaseuroihin, biljardi-klubeihin, larppaajiin, kalakerhoihin(soutajaksi),...... listaa riittää. Oikeastaan rajana on vain taivas. Kun asettaa itselleen tälläiset, sanoisinko avarammat ja ylevämmät päämäärät ja tavoitteet, niin huomaa; ettei sieltä ´hellan ja nyrkin välistä´ ole niin vaikea päästä, (tai jäädä).
Hiljentykäämme lopuksi kuuntelemaan, Eero Ojasen tekstiin sävellettyä biisiä; `´ Oppimisen ylistys´, K.Chydenius/AgitProp. Siunausta kaikille
Kiitos ajatuksistasi.
Minäkin tässä, yrittämässä ujuttautua jo miesten päänkin sisälle... Niin, ei se ole helppoa teilläkään enää. Mutta yritetään pitää linjat suorina siitäkin huolimatta että vanhat opit jo taipuilee ja uutta pukkaa joka suunnalta.
Rauhaa, ja norpillekin mahdollisuus elää.
sävellys on tietysti Berthold Brehtin, E. Ojanen vaan säestelee.
Kyllä mies menisi lukkoon noin oudon tilanteen edessä.
En ole koskaan kuulllut kenenkään naisenkaan purkavan tuntojaan kuvailemallasi tavalla, miten sitten miehen...
Ehkä minusta näkee jo päältä etten ole lohduttajatyyppiä...
Aina kun me ollaan dokaamassa me spiidataan sille ja tälle, haukutaan kaikki akat ja muutenkin jeesustellaan. Illan päätteeksi poikkeuksetta ne jää tappelemaan kadulle, jotka ei pokanneet mukaansa muijaa.
Mä oon tosin niin viisas, että konttaan himaan oman viereen.
Ei siis uutisia.
vaik kyseessä olis nainen, eli menisin hämilleni ja lähtisin ettii nessua ja nessun löydettyäni veisin sen itkijälle ja katoaisin tilanteesta pois.
muuten miehet halaa normaalia enemmän toisiaan
Tai miten luulet reagoivasi jos et ole koskaan moista kokenut ?
- Varmaan kysyisin, että milloin käytäis kaljalla lähikuppilassa tai saunottais? Käviskö tänään? Huomenna?
Mutta itseni kohdalla korjaisin: se itku tosiaan pitää saada vähenemään ellei nyt loppumaan jotta saadaan miehen keskittymiskyky siitä itkemisestä ja ajatus pois siitä itkemisen syystä. Sen jälkeen nopea avun tarpeen kartoitus (onko itsetuhoa tms). Tämän jälkeen lähin paikka jossa voi istua ja purkaa asiaa, mahdollisesti puisto tms (paikka ei tärkeä, mutta ei mikään meluisa räkälä). Sitten puhutaan asia halki tai niin pitkään kun kaveri asiasta haluaa kertoa.
Halaus tuossa tulee spontaanisti korkeintaan kaverin 'kiittäessä' kun eroamme.
Itkevää miestä ei mennä halaamaan. (ainoa poikkeus on, että molemmat ovat päissään)
En muuten osaa perustella ylempää, kai joku geenijuttu(?). Mutta itselläni selvinpäin itkevän miehen halaaminen vaan ei ole mahdollista.
Käsi korkeintaan olkapäälle. Eikä oteta tai pidetä kädestä kiinni, jota olen naisten nähnyt myös tekevän. Se antaa jo väärää viestiä, eikä sillä ole välittämisen kanssa mitään tekemistä.
joten en voi auttaa. Koitin jotain sopertaa, mikä todennäköisesti joko pahensi oloa, tai muutti itkun vihaksi minua kohtaan.