Äitini on kuollut jo kauan aikaa sitten ja isäni on elänyt siitä lähtien yksin. Hän asuu useamman tunnin automatkan päässä minusta ja perheestäni. Sisareni asuu vain 100 km:n päässä isästämme. Siltikin minä käyn useammin isämme luona kuin hän. Olen vanhempana meistä kahdesta tuntenut aina velvollisuutta huolehtia isästä ja tämä velvollisuudentunto on mennyt niin pitkälle, etten oikein uskalla ilmaista omaa mielipidettäni esim. vierailujen suhteen. En nimittäin jaksaisi enää rampata siellä niin usein, koska kotonakin olisi tekemistä ja omat hararstukset plus haluaisimme matkustella enemmän ulkomailla koko perhe.
Nyt, kun lapsetkin ovat jo isoja, eivätkä oikein enää viihdy ukin luona maalla kuin muutaman päivän kerrallaan, on ongelmaksi tullut kesäloma. Isäni odottaa, että olemme siellä entiseen tapaan vähintäänkin yhden viikon (usein olemme olleet 8-10 päivää). Lapset eivät siellä halua olla, eikä oikein enää miehenikään. Totuus todellakin on, että minäkin alan kyllästyä siellä olemiseen. Isäni on elänyt kauan yksin ja haluaa "passata" vieraita. Totuus lienee se, ettei hän halua kenenkään muun touhuavan hänen kotonaan. Talo on tilava ja sikäli saamme olla omassa rauhassamme, mutta nyt näyttää siltä, että mies ja lapset haluavat olla siellä noin 4 pv eli pitkän vkonlopun ja minä olen sitten jäämässä sinne yksikseni vielä muutamaksi päiväksi ja menen junalla peräsä kotiin. Tämä kahden isäni kanssa sinne jääminen tuntuu tylsältä, mutta minulla ei taida olla pokkaa viettää pitkästä kesälomastani siellä vain muutama päivä. Oleminen siellä on vain niin pitkästyttävää. Lukemista ja lenkkeilyä. Siinäpä se melkein on. Ajattelen aina, että no sen verran täytyy uhrautua, mutta täytyykö..?
Nyt, kun lapsetkin ovat jo isoja, eivätkä oikein enää viihdy ukin luona maalla kuin muutaman päivän kerrallaan, on ongelmaksi tullut kesäloma. Isäni odottaa, että olemme siellä entiseen tapaan vähintäänkin yhden viikon (usein olemme olleet 8-10 päivää). Lapset eivät siellä halua olla, eikä oikein enää miehenikään. Totuus todellakin on, että minäkin alan kyllästyä siellä olemiseen. Isäni on elänyt kauan yksin ja haluaa "passata" vieraita. Totuus lienee se, ettei hän halua kenenkään muun touhuavan hänen kotonaan. Talo on tilava ja sikäli saamme olla omassa rauhassamme, mutta nyt näyttää siltä, että mies ja lapset haluavat olla siellä noin 4 pv eli pitkän vkonlopun ja minä olen sitten jäämässä sinne yksikseni vielä muutamaksi päiväksi ja menen junalla peräsä kotiin. Tämä kahden isäni kanssa sinne jääminen tuntuu tylsältä, mutta minulla ei taida olla pokkaa viettää pitkästä kesälomastani siellä vain muutama päivä. Oleminen siellä on vain niin pitkästyttävää. Lukemista ja lenkkeilyä. Siinäpä se melkein on. Ajattelen aina, että no sen verran täytyy uhrautua, mutta täytyykö..?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Eikö isäsi lähtisi kanssanne reissuun jos te ette jaksa kököttää koko aikaa hänen luonaan? Keksikää jotakin tekemistä minkä parissa lapset ja vaari viihtyvät ja sillävälin voitte keskittyä mihesi kanssa toisiinne.. =) Tai sitten ota ilo irti kahdenkeskeisestä ajastanne, käy isäsi mukana kyläilemässä hänen paikallisten tuttujensa luona tai menkää yhdessä kalaan yms. Tehkää yhdessä jotain mukavaa, normaalirutiinista poikkeavaa ja nauttikaa yhteisestä ajastanne, sillä elämä on lyhyt.. Jonakin päivänä kaipaat yhteistä aikaanne ja voit lämmöllä muistella kahdenkeskeistä kesälomaanne. =) Jos sinulla on kerran pitkä kesäloma niin varmasti isäsi on viikon arvoinen. :)
Kanssa Tartte viettää kuin se pitkä viikonloppu ja kyllä aikuinen ihminen toimeen tulee ja eiko isäsi matkustele ollenkaan koska on varmaan jo eläkkeellä ja etsisi itselleen uusia ystävi äja niin edelleen. Kyllä sinulla perhe on numero yksi ja omat vanhemmat tulevat sen jälkeen ja ei sinun tartte mennä ollenkaan isäsi luo lomalla jos teillä on perheen kanssa muita suunnitelmia vaikka ulkomaanmatka jos on mukavampaa niin ei muuta kun reissuun ja vihjaat muille sisaruksille että käypääkä isänne luona välillä niin hyvää tulee.
Ensin asian sivusta: Olen seurannut jonkin aikaa nimimerkki mk:n kannanottoja muiden viestittäjien ongelmiin. Ohjeesi ovat usein niin kylmiä ja kaunaisia, että hampaat kalisevat niitä lukiessa.
Ketjun avaajalle: Eikös ole supisuomalaista, että edellinen sukupolvi jätetään oman onnensa nojaan?
Vanhenevat vanhemmat ovat tylsiä ja pitkästyttäviä. Varsinkin kun maailma on ulkomaita myöten avoinna terveille nuorille ja nuorehkoille ihmisille!
Te olette se seuraava sukupolvi, jonka reaktioita omat lapsenne seuraavat ja myöhemmin noudattavat.
Mutta kun ikää jo itellä 50v niin aikanani minäkin kävin usein vanhempia auttamassa ja kylässä mutta kun tulee oma perhe niin se menee kaiken muun edelle ja sitä ie monet lapsien vamhemmat ymmärrä että se lapsen oma perhe on tarkein. Itse käyn äitiäni katsimassa kun kerkiän mutta pidän äitini kesämökin kunnossa ja teen siellä polttopuut ja muut remontit kun mökki on 35 vuotta vanha mutta oman aikataulun mukaan niin hyvä tulee. Isovanhempien pitää ottaa lapsien perheiden aikataulu huomioon ja se oma perhe menee kaiken muun edelle ja kyllä siellä isovanhempien luona kerkiää ´käymään ja jos ei pitkä valimatka niin kerran kuukaudessa on sopiva määrä vierailuja ja isovanhemmat voivat tulla myös lapsiensa kotona käymään jos on tarvetta nähdä lapsiaan.
no jos olet 50 v niin lapsesihan lienevät jo aikuisia......
Kun saimme puolison kanssa lapsen 35 vuotiaina ja nykyisin jo melkein 16v eikä sen ikäiset hirveaästi enään mummulaan halua mutta kyllä sitä tulee aina välillä käytyä kun ojitte ajelem mutta kun valimatkaa on 160km ei siellä ihan iltasella viitti käydä mutta aina silloin tällöin.
Viettäkää koko perhe isän luona se pitkä viikonloppu.
Kesän tai miksi ei koko vuoden mittaan, käykää hakemassa tai laittakaa isä junaan, teille kotiin joko viikoksi tai muutamaksi päiväksi. Tekisihän se isällekin vaihtelua nähdä jotain muuta omien seinien lisäksi.
Noiksi ajoiksi kukin lapsi vuorollaan majoittautuu toisen huoneeseen (joko vapaaehtoisesti tai vanhempien määräyksestä :) ) antaen omansa papan käyttoon. Tuossa on sekin hyvä puoli että lastenlasten kommunikointi pappaan säilyy, onhan teillä yhteiset ateriat ja ne pari tunntia päivässä. Te vanhempina voitte pyytämällä, kerjäämällä, kiristyksellä, lahjonnalla saada lapsenne viemään papan elokuviin, lenkille lähitienooseen, jäätelolle jne..
Tuossa kaupassa kaikki ovat voittajia.
Ymmärrän että teidän perhe haluaisi vaihtelua ja tehdä jotain muuta kuin aina vierailla isäsi luona. Monia nuoria on vaikea saada mökille/maalle helpolla. Se kuuluu heidän ikäänsä. Kilttinä ihmisenä tiedän myös miten vaikeaa olisi olla menemättä.
Minulle taas nuo lenkkeily ja lukeminen toisen passatessa kuulostavat taivaalta. Oma isäni kuoli alkoholismiin minun ollessa nuori. En juurikaan saanut mukavaa aikaa hänen kanssaan vietettyä, oli vain huolta ja murhetta. Olisin antanut paljon puuhakkaasta isästä joka olisi joskus jopa passannutkin vähäsen.
Mieti miltä sinusta tuntuisi jos isääsi ei enää olisi. Olisitko iloinen siitä että kävitte kesälomilla vaikka se vähän tuskaa olikin vai olisitko sitä mieltä että sillä ajalla olisi ollut parempaa käyttöä? Uskon että olisit iloinen teidän tekemistä vierailuista.
Aikuisia lapsia voi olla vaikea saada mökille mutta kai yhden viikonlopun kesästä voi viettää ukin luona? Ja ukille kai voi sanoa ettei noita nuoria kiinnosta tällä hetkellä kuin kaverit, ovat siinä iässä.
Muistan itse kuinka en olisi millään halunnut toiseen mummolaani koskaan vierailulle. Ei niitä tarvinnut onneksi paljoa tehdä mutta kun mummoni sitten menehtyi tuntui hyvältä että olin käynyt. Ainakaan minun ei tarvitse nyt potea huonoa omaatuntoa. Tässä minun ajatuksiani. Toivottavasti löydät mieleisen ratkaisun kaikille.
Tosi kivoja ja toimivia ratkaisuja on täällä esitetty. Itselläni myös hyvin samansuuntainen ongelma sillä erotuksella, että oma isäni on sairas, mitä ei itse myönnä, vaikka on lääkitykset yms ja omat lapseni eivät halua siksi sinne lähteä, koska ukki voi saada kohtauksen (epilepsia) ja se on kieltämättä minullekin rankkaa katsottavaa, saatika jos lapset sen näkevät tai edes kuulevat. Siitä syystä en yksinkään halua siellä käydä.
Lapset ovat joustavia. Jos aikuiset ovat rauhallisia ja siis lasten kannalta turvallisia, lapset kestävät aika paljon, esim. ukin sairauskohtauksen. Sehän on elämää! Ei lasta pidä suojella elämän luonnollisilta asioilta. Mutta vanhempien tehtävänä on olla suoja, väliin selittäjäkin. Aikuiset selittävät, ovat turvana. Kun lapsi huomaa, että aikuinen vanhempi kantaa rauhallisesti vastuuta muista, lapsesta tulee empaattinen ja tasapainoinen, ei vauhko pakoonjuoksija.
No , tuli heti mieleen, olisiko mahdollista joskus kutsua isäsi teille, siinä ei tarvitse olla loma aikaa, hän voisi vaihteeksi mielellään tulla kylään vastavuoroisesti , tehdä vaikka ruokaa tms ja olla vain .. ei siinä suorituspaineita.
Ei tarvinne olla vierashuoneita , kunhan on paikka minne päänsä kallistaa .
Vanhemmista ei saisi tulla ongelmaa , eihän : )
Sitä voi sitten kukkia arkulle laskiessa miettiä minä kesänä tuli vietettyä neljä ja minä kuusi tai kahdeksan päivää kylässä.
Eihän siellä ole pakko olla koko aikaa, vietä päivä lasten kanssa ostoksilla (lähi)kaupungissa jonka ajan mies voi vaikka pilkkoa puita apen kanssa. Seuraavana päivänä pappa vieköön lapset uimaan jolloin te saatte olla muutaman tunnin kahden ilman että tarvitsee paeta tilavan talon "teidän päätyyn". Tai viettäkää nyt se pitkä viikonloppu mutta samalla kutsutte papan loppukesästä lasten kanssa marjastamaan teille samalla tavalla pitkäksi viikonlopuksi.
Minäkin ehdottaisin ohjelman järjestämistä. Isän kanssa ei tarvitse kökkiä ja hän saattaa hyvinkin innostua, koska on saattanut yhtä lailla pohtia kiinnostaisiko teitä välillä tehdä muutakin kuin hissutella hänen passattavanaan.
Anoppivainaani asui 600 km päässä ja joka vuosi hänen luokseen piti mennä vähintäänkin viikoksi. Homma toimi kun oletuksena ei ollut kökkiminen samassa nurkassa, vaan anopista oli mukavaa kun tiesi väkeä tulevan ja menevän ja meluavan kersalauman kanssa käytiin katsomassa lähitienoon ihmeitä anopin ottaessa mukavat tirsat siinä välillä.
Anopin kunnon heikentyessä ajelimme porukalla yhdessä autolla ja anopista oli kiva kertoa muistojaan lapsuudesta, joten autosta käsin katseltiin koulutiet ja vanhat koulut jne.
Vanhemmat saattavat olla yllättävän mielenkiintoisia tuttavuuksia kun lopettaa olemasta lapsi ja suhtautuu heihin kuin aikuinen.
Äitini on alkoholi/mielenterveysongelmainen. Vastaavaa meillä on ollut aina juhlapyhiin liittyen. Me sisarukset asumme kaikki suht´lähellä äitiä mutta juhlapyhien ohjelman järjestäminen äidille on tullut aina meidän perheen velvoitteeksi. Yksi sisaruksista on sanonut suoraan sen, että sitä juoppoa emme kotiimme raahaa meidän pyhiä pilaamaan. Muutenkaan tämä sisar ei ole ottanut äidin voinnista mitään huolta itselleen. Toisaalta olen joskus ajatellut, että hänellehän se on helppoa, kun tietää, että muut huolehtivat asioista. Eipä tarvitse tuntea syyllisyyttä omasta hylkäämisestään. Jokainen kuitenkin itse päättää omasta elämästään ja sitä ei voi elää vanhempien ehdoilla kokonaan. Jospa jonkinlaisen kompromissin saisitte aikaiseksi tässä lomanviettoanne koskevassa ongelmassa.
Ensin hoidetaan omat ja oman perheen asiat, vasta sitten jos aikaa ja energiaa jää, niin muiden. Voit kertoa isällesi etukäteen, että nyt voit viipyä esim. 4 päivää ja toisella kerralla sitten lisää. Pyydä isääsi käymään myös luonasi välillä. Voit sanoa suoraan, että vuoroin vieraissa. Ei pidä omaa elämäänsä rasittaa liikaa velvollisuuksilla vaan täytyy myös ajatella omaa parastaan. Et ole vastuussa muista ihmisistä kuin omista lapsista siihen saakka, että he aikuistuvat. Hyvää kesää ja pidä huolta itsestäsi.
Niinhan se on Suomessa, etta vanhukset tuntuvat olevan riesana, kovin surullista. Nayttaa ettei teilla ole kovinkaan lampimat suhteet isasi kanssa, kun teista tuntuu jotenkin olevan velvollisuus hanen luokseen menna.
Teillahan on auto, helppo hurauttaa isan luo. Tama ehdotus, etta toisitte isan luoksenne, voi olla ettei se ole hanelle samaa, tulla niinkuin "vierailulle" ja muut passata. Itse kirjoitit etta han tykkaa olla kotona ja touhuta kaikki itse, ehka se on juuri tama joka tuo hanelle iloa, saada suku kotiin ja valmistaa, ehka jo pelkka odotuskin tuo hanelle eraanlaista tuhtia ja iloa elamaansa. Ajattele asiaa talta kantilta.
Mita tulee lasten lahjomiseen, kerjaamiseen niinkuin joku kirjoitti, tama on mielestasi ei ole oikein, ainakaan lastenkasvatuksen silmalla pitaen. Lahjoa nyt omat lapset, etta pitaisivat seuraa ukilleen !! En ole moista viela kuullut.
On todella kummallista, ettei lapsilla ole enaa "aikaa" vanhemmilleen. Ystavattareni matkusti lentokoneella 4 tunnin lennon tavataakseen vanhaa aitiaan pari viikkoa. Ja suomalaiset jotka asuvat Suomessa siita valittavat. On aikoja eletty.