Sä pyydät mun unohtaan sut,mut mä en oikeesti
pysty!Olen koittanut jo niin monta kertaa.
Oli iso virhe tunnustaa sulle tunteeni,mut varmaan
ymmärrät et miksi niin tein.Meinasin pakahtua siihen tunteeseen ja sit kun olin sen sulle
kirjottanu,niin se helpotti.Harmi vain ettei se
johtanut siihen mitä toivoin.Mä menin jotenkin
susta sekasin ja sen takia toimin niin typerästi!
Toivottavasti voit antaa anteeksi ne typerät
kirjeet jotka sulle kirjoitin.Mä luulin että sä
haluat että kirjotan sulle niitä kun olit sen
oloinen,mut mä erehdyin ja pahasti.Kumpa saisin
vielä uuden tilaisuuden niin tekisin kaikki
toisin enkä olisi niin "päälle käyvä"!
En haluaisi vielä luovuttaa,koska se mitä meidän
välillä oli tai luulin olevan,oli jotain
ainutlaatuista mitä ei tule enää kenenkään
toisen kanssa.Sen takia yritän pitää susta
kynsin ja hampain kiinni.Ainoo virhe minkä sä teit on se että sä annoit mun rakastua suhun,
jos sä et tunne mua kohtaan mitään.Mun on tosi vaikea luopua sellaisesta joka merkitsee mulle
todella paljon ja vielä vaikeampaa on unohtaa.
Jos sä olet varattu,niin sille ei sitten voi
mitään.Mä siitä huolimatta kuitenkin haluaisin nähdä sua,koska se helpottaisi tätä sisäistä tuskaa vaikken sit sua ikinä omakseni saisikaan.
pysty!Olen koittanut jo niin monta kertaa.
Oli iso virhe tunnustaa sulle tunteeni,mut varmaan
ymmärrät et miksi niin tein.Meinasin pakahtua siihen tunteeseen ja sit kun olin sen sulle
kirjottanu,niin se helpotti.Harmi vain ettei se
johtanut siihen mitä toivoin.Mä menin jotenkin
susta sekasin ja sen takia toimin niin typerästi!
Toivottavasti voit antaa anteeksi ne typerät
kirjeet jotka sulle kirjoitin.Mä luulin että sä
haluat että kirjotan sulle niitä kun olit sen
oloinen,mut mä erehdyin ja pahasti.Kumpa saisin
vielä uuden tilaisuuden niin tekisin kaikki
toisin enkä olisi niin "päälle käyvä"!
En haluaisi vielä luovuttaa,koska se mitä meidän
välillä oli tai luulin olevan,oli jotain
ainutlaatuista mitä ei tule enää kenenkään
toisen kanssa.Sen takia yritän pitää susta
kynsin ja hampain kiinni.Ainoo virhe minkä sä teit on se että sä annoit mun rakastua suhun,
jos sä et tunne mua kohtaan mitään.Mun on tosi vaikea luopua sellaisesta joka merkitsee mulle
todella paljon ja vielä vaikeampaa on unohtaa.
Jos sä olet varattu,niin sille ei sitten voi
mitään.Mä siitä huolimatta kuitenkin haluaisin nähdä sua,koska se helpottaisi tätä sisäistä tuskaa vaikken sit sua ikinä omakseni saisikaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jotenkin on tuttua tekstiä, kuin minun kynästäni.
Tuo on aivan liian tuttua. Mutta olen miettinyt tuota ongelmaa siltä kantilta, että sitä on pakko antaa toisen jatkaa omaa elämäänsä. Jos toinen ei kerran pysty välittämään tarpeeksi, on hänelle annettava tilaisuus tulla onnelliseksi, vaikka se olisikin jonkun muun kanssa. Jos toisesta välittää todella, on pakko jossain vaiheessa antaa periksi, vaikka se miten sattuu. Mutta se todellakin sattuu, enkä ole vielä päässyt siitä yli. tuntuu siltä, että en ikinä pääsekään :(
Toihan oli kuin mun tulevaisuudesta, eli mulla on edessä toi sama, että lähetän ehkä tässä sähköpostia miehelle, jossa tunnustan rakkauteni.
Ne silmät.... oih niihin tosiaan jäin loppuiäkseni. Mulla voi käydä samoin kuin sulle, eli vaikka tunnustan sille tunteeni (on pakko tai pakahdun),voi käydä niin, että se ei johda siihen mihin toivon ja sitä taas mä en kestäis KUOLISIN. Olen mennyt jotenki sekaisin kans. En haluaisi vaikuttaa päällekäyvältä.
Oiski hyvä tietää onko ykskään tyttö joka on itse alkanut metsästään kundia esim. just aloittanut esim. tällaisella sähköposti tunnustukella, nii saanut koskaan tällä tavalla elämänsä miestä itselleen?
Tiedän että mulle ei tuu koskaan enää tällaista rakkautta eteen. Olit ensimmäinen ja viimeinen.
Lähes kolme vuotta sitten, käydessäni ystäväni luona, ihastuin hänen naapuriinsa.. Teimme hänelle pieniä piloja, jotta tulimme huomatuksi. Näimme ehkä kerran kuussa ja juttelimmekin. :) Muutaman kuukauden kuluttua olin pakahtua. en tiennyt mikä minua vaivasi, kunnes näin tämän 'naapurinpojan' uudestaan, sydämeen oikein sattui..
Odotin edelleen pari kuukautta, kunnes uskalsin toimia. Käteni oli vielä kipsissä, mutta silti rustasin hänelle kirjeen. Käteen koski suunnattomasti, mutta niin sydämeenkin, ellen olisi sitä tehnyt. Kerroin, että meidän olisi hyvä keskustella: "minulla on jotain painavaa kerrottavaa sydämellä.."
Ystäväni lähti käymään harrastuksissaan, ja jäin yksin.. kohta ovi kello soi, ja 'naapurinpoikahan' se siellä oli.. Juttelimme pari tunti, mutten uskaltanut kuitenkaan sanoa sitä tärkeintä.. ja hänen täytyi lähteä töihin. Olin kuitenkin onnellinen, että olin saanut aloitteen tehtyä.
Vielä samana iltana sain häneltä tekstiviestin, jossa hän kertoi ajattelevansa minua koko ajan.. Vastasin hänelle kertoen tunteistani, rakkaudestani häneen. Olemme seurustelleet 2 vuotta, ja suunnittelemme yhteistä tulevaisuutta. Hän oli ensirakkauteni, enkä muita halua!
Rohkeasti vain. Kirjeessäni en sanonut mitään suoraan, vihjailin vain ja se tehosi. Kaikki eivät ole samanlaisia, mutta jos jotain haluaa, on tehtävä 'töitä' sen eteen.. tai ainakin aloite! Onnea matkaan!
Mun tilanne on hieman eriskummallinen, joten tähän mieheen lähestyminen on tehtävä tosi varovasti ja pitkänki ajan kuluessa, siihen voi mennä vuosi- kaksi. Mulla on yks keino vielä ennen kuin 'ehkä' kirjoitan joskus hänelle. Elämäntehtävänäni on tosiaanki saada vielä joskus hänen rakkautensa.