parempi: katua tekemättömiä tekoja vai tehtyjä tekoja?
Muziikkia:
http://www.youtube.com/watch?v=EGHnFIcnVWc
Muziikkia:
http://www.youtube.com/watch?v=EGHnFIcnVWc
Kumpi,
Einsten1
20220
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
tähän kuuluu vastata, että tekemättömiä asioita kuuluu katua enemmän.
Mun mielestä sekä ja että, eli pitää katua molempia asioita koska silloin kun on jättänyt jonkun asian tekemättä, niin silloin on tehnyt jonkun toisen asian, eli sitä valintaa pitää katua, mutta katumus saa kestää vain päivän, sitten elämä jatkuu.
että päivän katumusharjoitus riittää? Kyllä mä veikkaan, että tää keskiluokkaisuuteen kuuluva tragedia kestää monilla läpi elämän.
sen pitäis riittää, mutta eihän se riitä. Tänään on kuitenkin uus päivä ja näyttää tulevan komiakin sellanen. Enpä tiedä hukkaisko tämän tietokoneen ääressä istumiseen ja puhelimessa puhumiseen, vai ottaisko riskin ja lähtis polkupyörällä koiran ja vauvan kans joelle ongelle.
Valinnan paikka...
kysymys kuuluu: aiotko ajatella koirasi vai itsesi parasta?
koiran ja vauvan kanssa voi käydä muutenkin lenkillä, mut must tuntuu, että miä tartten nyt onkimistaukoa... Ei muutaku matoja kaivamaan, morot!
tragedia? Onko sitten alaluokkaan tai yläluokkaan kuuluvilla vähemmän traagista? Millainen on heidän tragediansa? Mä uskon kyllä että alaluokalla on ihan samat tragediat jos viitataan siihen että valinnat harmittavat.
Hetkinen. Olikohan kyse siitä että katumusharjoitus on se tragedia? Kuinka moni niitä oikeasti tekee?
parempi ettet kyselisi typeriä, niin et joutuisi katumaan myöhemmin?
kyseli typeriä ku sua teki.
'
mynttonia, jos sul on ääni pois.
Tehdyistä teoista saa kuulla jälkeenpäin. Ja joutua edesvastuuseen jos on pahasti mokannut. Tehdyt teot voivat myös rajoittaa tulevia tekemisiä.
Tekemättömiä ei kukaan noteeraa. Mutta jos tilanne vaatii asian ottamista uudelleen käsittelyyn niin aina voi yrittää uudelleen. Tekemätön teko ei sulje ovia vaan jättää edelleen kaikki mahdollisuudet avoimiksi.
jos edesvastuun rasite on pienempää luokkkaa kuin tekemättömän teon aiheuttama psyykkinen stressipaine? Kaikkiin tekemättömiin tekoihin ei kuitenkaan voi palata uudestaan.
Niitä molempia on niin paljon, ettei kertakaikkiaan viitsi katua mitään. Mikä on tehty, on tehty. Myös se tekemättä jättäminen on teko tai ainakin päätös, eikä sitä kannata enää jälkeenpäin vatvoa.
Tai oli se yksi helvetin ruma ämmä, mitä panin silloin nuorena kauheassa puutteessa. Se olisi saanut jäädä tekemättä, siitä tuli painajaisia jälkeenpäin.
Katua tehtyjä (vääriä/virheellisiä) asioita. Niin mä sen näkisin.
Jokainen tekee elämässään vääriä tekoja. Osa niistä sovitetaan/hyvitetään osaa ei. Sovitettuja vääriä tekoja ei kannata katua, kun taas ne sovittamattomat väärät teot saattavat painaa mieltä läpi elämän.
Mielestäni tekemättömien tekojen osalta ei ole olemassa tällaista "lieventävää" asinahaaraa. Vai onko?
Lähtökohtaisesti kannattaa siis katua tekemättömiä tekoja enemmän.
Olen istunut erään vanhuksen sängyn vierellä joka teki kuolemaa, hän suri tekemättömiä asioita ja sanoi:
Anna palaa, elämme vain kerran.
olee vanhuksen kanssa samaa mieltä.
hölmöilyistä voi lähteä esim. henki, mutta helppohan se on kasikymppisenä vanhuksena viisastella jäkeenpäin. Riskejä pitää ottaa, mutta kaikki riskit ei ole ottamisen arvoisia. Tasapainoilepa siinä!
fiilis, ettei tää kysymys toimi.
on aikamoista ajanhaaskuuta, paitsi tietty tuomiota odottavalle rikoksentekijälle.
Onko parempi katua tehtyä vai tekemätöntä murhaa? Yhteiskunnan näkökulmasta jälkimmäistä.