mitä te kaikki lapsettomat (ts. esteettömät) roikutte turhissa ihmissuhteissa? EROTKAAEROTKAA!!!! meillä on vain yksi elämä! sillä aikaa, kun kärvistelette väärän miehen/naisen kanssa elämänne rakkaus saattaa kävellä ohitsenne. pyytäkää elämältä vain parasta. moniin asioihin emme voi vaikuttaa, mutta kumppanin valinta on kuitenkin yksi niistä etuoikeuksista!
ja vaikka olisi lapsiakin, kannattaa erota siltikin, jos kumppani on väärä! kuka lapsi haluaa elämäänsä kyynistyneitä marttyyrivanhempia?
ja vaikka olisi lapsiakin, kannattaa erota siltikin, jos kumppani on väärä! kuka lapsi haluaa elämäänsä kyynistyneitä marttyyrivanhempia?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen täydellisen samaa mieltä. Itse nähnyt tuttavissa ja ystävissäkin niin monia onnettomia suhteita (niin paljon kun niistä nyt uskopuolisena voi sanoa...), että voi voi. Mutta monilla on niin suuri yksinolon pelko että ollaan mieluummin huonossa suhteessa kuin yksin. Itse erosin kaksi vuotta sitten ihan ok suhteesta, mutta tein ison päätöksen lähteä, koska tunsin että suhde ei tulisi kestämään koko loppuelämää (seurustelua kesti siis kuitenkin teini-iästä lähtien monet vuodet). Enkä ole katunut! Kaikki pärjäävät myös yksin, se on varma. Se itseasiassa vahvistaa ihmistä, olen itsekin oppinut tuntemaan itseni paljon paremmin eron jälkeen.
Miettikää myös kaksi kertaa kenen kanssa menette naimisiin ja kenen kanssa hankitte lapsia!!! Pelkkä eroaminen on lasten leikkiä siihen verrattuna että on yhteiset lapset, asunnot jne jne. Jos on yhteinen lapsi, on siinä ihmisessä kiinni tavalla tai toisella lopun elämänsä tai ainakin todella pitkään!
Muistakaa myös vaalia suhdetta, eikä niin että papin aamenen jälkeen voi tehdä mitä huvittaa kun toinen muka tulee olemaan vierellä koko lopun elämän. Tottakai kaikissa suhteissa tulee ylä- ja alamäkiä, mutta toista ei saa jatkuvasti laiminlyödä. Suhteen pitää olla tasa-arvoinen ja avoin jos haluaa onnistua. Elkääkä ihmiset unohtakaa läheisyyttä! Jos suhteessa rupeaa olemaan seksiä kerran vuodessa (läheisyys on toki paljon muutakin..) niin katsokaa peiliin jos oma kumppani pettää...
ei olis ollut kuin 3 kertaa seksiä 35v aikana koska lapsiakin tuli 3ja koko ajan piti kerjätä seksiä joten 3:meen kertaan olis jäänyt jos en olis kerjäläisenä elänyt...viimein tosin älysin erota moisesta kylmäkoneesta enkä onneksi ole sen koommin moista rakkinetta kohdannut,s,,tana näitä ihmisenpuolikkaita en toivois pahimmalle vihamiehellekään.
heipparallaa: vuoren takana siintää aina toinen vuori.
Niin samalla linjalla täälläkin, ero oli elämäni paras ratkaisu ja ystäväpiirissä kun katsoo noita onnettomia huonossa suhteessa eläviä ihmettelen voiko ihminen todella tottua siihen, että aina on huono olla niin paljon ettei ymmärrä muuttaa omaa elämää. Jatkaa vain ahdistavassa suhteessa, vanhanako sitä kiitoksen saa tuskin.
Erotettuna eli toiseen naiseen vaihdettuna olen jo ehtinyt saada satunnaisia tuntemuksia että on jotenkin hyvä ja kevyt mieli. Välillä tulee tietenkin relapseja, vihaa, kateutta ja katkeruutta, mutta se että hyviäkin tuntemuksia tulee tekee aika jännän olon... Ja saa miettimään että ehkei tähän eroon ole ollenkaan niin vaikeaa sopeutua. Ehkä se oli jopa tarpeen koko ero!!! En olisi itse ikinä lähtenyt, koska kuvittelin ettei voi olla sen parempaa (ainakaan itselleni) kuin liitossa oli.
Pari suhdetta jotka ovat päättyneet (toinen miehen tahdosta, toinen omastani) muistikuvani mukaan aiheuttivat tällaisia samanlaisia tuntemuksia että tuli kevyt ja energinen olo. Varsinkin se eka, ihan eka suhteeni elämässäni missä mies synkisteli sen minkä ehti ja sitten lopulta totesi että minun on parempi olla yksin ja häipyi elämästäni - se oli aivan ekstaattista millainen se olo oli kun raskas taakka (suhde) oli otettu hartioilta.
Olet oikeassa. Niin minäkin olen aina ajatellut ja että lastenkaan takia ei huonossa suhteessa saa olla. MUTTA! Kuinkas ollakkaan? Vaikka niin vannoin, niin nyt kärvistelen itse suhteessa, jossa ollaan vain kavereita ainakin minun puoleltani. Seksi on loppunut, nukutaan eri huoneissa. Riitoja ei pahemmin ole, kunhan elellään päivä kerrallaan. Lasten takia tässä olen, heille helpompi, kun on molemmat vanehmmat kuitenkin läsnä. Mutta eihän tässäkään pidemmän päälle ole mitään järkeä. Lapset saa erikoisen kuvan parisuhteesta. Jotenkin vain jumiutuu paikalleen.