Haluan kertoa teille mun tarinan, kertominen helpottaa vain omaa oloani ei muuta..
Olen parikymppinen tyttö, olen seurustellut elämäni aikana kolme kertaa vakavasti, on kaikenlaisia pieniä/mitättömiä juttuja ollut mutta nämä kolme poikaa ovat edelleen minulle hyvin tärkeitä!!!
Ensimmäinen heistä kolmesta oli elämäni ensirakkaus! Seurustelimme monta kuukautta, mutta lopulta erosimme ystävinä, ehkä olimme vielä silloin yläasteella liian "pieniä" vakavaan seurusteluun. No aika kului ja olimme ystäviä kunnes eräänä iltana tunteita ei voinut enää peitellä ja aloitimme seurustelun uudelleen... Ei mennyt montaa viikkoa kunnes poikakaverini menehtyi auto-onettomuudessa! Hän elää silti aina sydämessäni, koska osa sydämestäni kuuluu yhä hänelle!
Meni muutama vuosi kunnes uskalsin aloittaa seurustelun! Tutustuin "maailman" ihanimpaan poikaan ja tunteeni olivat sekaisin.. Pitkästä aikaa tunsin eläväni! Koko kevät ja kesä vietettiin yhdessä ja puhuimme vakavasti tulevaisuudesta, kaikki tuntui olevan hyvin kunnes eräänä päivänä poikaystäväni sai tiedon että pääsisi opiskelemaan ulkomaille!!! Kun toinen lähtee toiselle puolella maapalloa on nuorten vaikea pitää yhteyttä ja rakkauttaan kasassa..siispä erosimme yhteisestä päätöksestä joka oli molemmille vaikea! Edelleen olemme yhteydessä mutta se jokin on kadonnut välillämme oleviin meriin ja maihin jo aikoja sitten...
Tämä kolmas nuori mies oli kuitenkin heistä se ainoa jonka kanssa todella pystyi kuvittelemaan yhteisen tulevaisuuden, puhuimme kihloista,lapsista ja arvostimme samoja sásioita elämässä, kunnes eräänä päivänä, monen monen kuukauden seurustelun jälkeen kuulen hyvältä ystävältäni etä poikakaverini on pettänyt minua....Maailmani romahti, kaikki kauniit kuvat hävisivät ja sirpaleet hajaantuivat eri puolille!!
Haluaisin vielä yrittää hänen kanssaan, mutta hän ei enää minua halua! Tekisin mitä vain hänen puolestaan vaan mikään keino ei tunnu auttavan enää.. Rakastan häntä edelleen!
Nämä ovat olleet minulle liikaa elämässäni, en uskalla enää rakastua ja kertoa tunteistani, koska joka kerta joudun pettymään... Silti tuntuu että sisälläni on vielä pienen pieni kipinä joka on valmis syttymään kun oikea hetki osuu kohdalle!!!
Kiitos kun jaksoit lukea..
Olen parikymppinen tyttö, olen seurustellut elämäni aikana kolme kertaa vakavasti, on kaikenlaisia pieniä/mitättömiä juttuja ollut mutta nämä kolme poikaa ovat edelleen minulle hyvin tärkeitä!!!
Ensimmäinen heistä kolmesta oli elämäni ensirakkaus! Seurustelimme monta kuukautta, mutta lopulta erosimme ystävinä, ehkä olimme vielä silloin yläasteella liian "pieniä" vakavaan seurusteluun. No aika kului ja olimme ystäviä kunnes eräänä iltana tunteita ei voinut enää peitellä ja aloitimme seurustelun uudelleen... Ei mennyt montaa viikkoa kunnes poikakaverini menehtyi auto-onettomuudessa! Hän elää silti aina sydämessäni, koska osa sydämestäni kuuluu yhä hänelle!
Meni muutama vuosi kunnes uskalsin aloittaa seurustelun! Tutustuin "maailman" ihanimpaan poikaan ja tunteeni olivat sekaisin.. Pitkästä aikaa tunsin eläväni! Koko kevät ja kesä vietettiin yhdessä ja puhuimme vakavasti tulevaisuudesta, kaikki tuntui olevan hyvin kunnes eräänä päivänä poikaystäväni sai tiedon että pääsisi opiskelemaan ulkomaille!!! Kun toinen lähtee toiselle puolella maapalloa on nuorten vaikea pitää yhteyttä ja rakkauttaan kasassa..siispä erosimme yhteisestä päätöksestä joka oli molemmille vaikea! Edelleen olemme yhteydessä mutta se jokin on kadonnut välillämme oleviin meriin ja maihin jo aikoja sitten...
Tämä kolmas nuori mies oli kuitenkin heistä se ainoa jonka kanssa todella pystyi kuvittelemaan yhteisen tulevaisuuden, puhuimme kihloista,lapsista ja arvostimme samoja sásioita elämässä, kunnes eräänä päivänä, monen monen kuukauden seurustelun jälkeen kuulen hyvältä ystävältäni etä poikakaverini on pettänyt minua....Maailmani romahti, kaikki kauniit kuvat hävisivät ja sirpaleet hajaantuivat eri puolille!!
Haluaisin vielä yrittää hänen kanssaan, mutta hän ei enää minua halua! Tekisin mitä vain hänen puolestaan vaan mikään keino ei tunnu auttavan enää.. Rakastan häntä edelleen!
Nämä ovat olleet minulle liikaa elämässäni, en uskalla enää rakastua ja kertoa tunteistani, koska joka kerta joudun pettymään... Silti tuntuu että sisälläni on vielä pienen pieni kipinä joka on valmis syttymään kun oikea hetki osuu kohdalle!!!
Kiitos kun jaksoit lukea..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mutta kyllä se onni sunkin elämääs vielä löytyy. Suhteesi ovat päättyneet huonosti, mutta ajattele niitä hyvinä muistoina jotka eivät koskaan katoa. Kaikki se kipu mitä noista on tullut kyllä hälvenee.
Älä enään haikaile poikaystäväsi perään, joka petti sinua. Eihän se rakkaus siitä välttämättä heti kuihdu, mutta ajattele nyt itseäsi. Hän petti sinua, joten ei hän ole sinulle oikea ihminen. Siihen oli jokin syy miksi hän petti. Yleensä suhteessa ei ole kaikki kohdallaan silloin. Vaikka olisi paljon hyviä asioita, joskus on punnittava mitä niiden takia suostuu jaksamaan.
Sulla on elämää vielä paljon jäljellä ja kerkeät kokemaan ja löytämään rakkautta vielä paljon. Jaksamisia..
Huutomerkki ei kuulu läheskään joka lauseen loppuun. Sitäpaitsi, keksitkö sä ton tarinan ihan just äsken vai, kun toisella palstalla vedit ihan eri juttua? Kirjoitustyylistä tunnistaa kuitenkin. Kyl oot pimee.