Olen n 1,5 vuotta pitänyt suhdetta muslimimieheen joka asuu kotimaassaan edelleen, loppukesästä näemme jälleen. Kaukosuhde aiheuttaa tiettyjä ongelmia ja olemme puhuneet nyt tietynlaisten päätösten tekemisestä loppukesän lomallani. Itseäni on kovastikin askarruttanut koko suhteen aikana kulttuurieromme. Pystymmekö elämään yhdessä ja mitä pahimmillaan voi olla? Itse en voi muuttaa pois kotimaastani joten ainoa vaihtoehto yhteiselolle on asua täällä. Lisäksi mietin tulevaisuutta hänen kanssaan, kielitaidottomana ihmisenä hänen työllistymisensä vie aikaa ja vaatii pitkäjänteisyyttä. Mies on tasapainoinen, rauhallinen ja kiltti luonteeltaan, mutta jotain kuitenkin epäröin. Vaikka olemme yhteyksissä päivittäin ja näemme muutaman kuukauden välein en voi koskaan tietää varmaksi.
Kertokaa kokemuksianne muslimimiesten kanssa suhteessa elämisestä? Voiko se onnistua?
Kertokaa kokemuksianne muslimimiesten kanssa suhteessa elämisestä? Voiko se onnistua?
Vastaukset 58
Vanhimmat
Muslimimiehen kanssa suhde ja yhteiselo kyllä onnistuu, jos tuntee miehen. Minusta sinun surin ongelma tällä hetkellä ei ole se että mies on muslimi, vaan se että et voi tuntea miestä koska tapaat häntä vain hetken aikaa lomallasi. Mutta voit vain voittaa tai hävitä. Totta, suomen kielen oppiminen ei ole helppoa, kokemuksesta tiedän oman mieheni kohdalla. Jä hän oli kuitenkin jo asunut ja opiskellut usean vuoden ajan Suomessa ennen kuin tapasin hänet.
Olen ollut oman mieheni kanssa parisen vuotta. Kulttuurieroja toki on, mutta kaikki asiat olemme tähän asti saaneet puhumalla selviksi.
Kielen oppimisesta sen verran, että uskon siihen että oppimisen taso riippuu ihan siitä, että haluaako oppia. Mieheni haluaa oppia, ja onkin tänä aikana oppinut todella hyvin ja taitaa suomen kieliopin terminologian jopa paremmin kuin minä ;) Toisaalta taas tiedän tapauksen, joka on asunut Suomessa parikymmentä vuotta mutta ei ole koskaan opiskellut kieltä "koska pärjäänhän englannillakin"..
Kaiken tämän tarkoituksena oli sanoa se, että suhteesi muslimimieheen joko onnistuu tai sitten se ei onnistu. Ei voi yleistää että kaikki muslimit olisivat samanlaisia, tai että kaikille tulisivat samat kulttuurierot vastaan.
Jos epäröit, niin kannattaa vielä miettiä, mitä teet. Kyllä se mies jaksaa odottaa jos oikeasti rakastaa :)
kysymys: Miksi mies ei opiskele suomea?
Olet varmaan jo lukenut palstalta siitä, millaista elämä muslimimiehen kanssa voi pahimmillaan olla. Se voi kuitenkin olla myös varsin antoisaa. Toisaalta, ei kannata heittäytyä sellaiseen, mikä epäilyttää. Onko jokin erityinen kulttuuriero, joka suhteessanne on tullut ilmi tai jota erityisesti pelkäät?
Aika paljon asiassa ratkaisee kummankin halu elää yhdessä ja tehdä kompromisseja. Toki asiat voi saada sujumaan niinkin, että vain toinen tulee vastaan tai antaa periksi, mutta ei se yleensä hyvää parisuhdetta luo. Kuitenkaan se, että mies on muslimi, ei välttämättä tarkoita, että kompromisseja täytyy tehdä uskonnon suhteen. Yhtä lailla ongelmaksi voivat muodostua erilaiset makuasiat tai elämänrytmit, tavoitteet..
Koska pyysit kokemuksia:
Olen ollut naimisissa arabimiehen kanssa reilut neljä vuotta. Mies muutti Suomeen naimisiinmenomme jälkeen. Mies ei ole muuttunut huonompaan suuntaan eikä suuria yllätyksiä ole tullut. Alussa toki oli enemmän erimielisyyksiä esim. siitä, mikä on sopivaa - miehen kotimaassa esim. julkiset hellyydenosoitukset eivät sitä ole. Toisinaan myös sukulaiset aiheuttavat ongelmia, monilla kun on hieman epärealistisia käsityksiä elämästä Euroopassa ja eurooppalaisten rikkaudesta. Omasta ja ystävien kokemuksesta voin sanoa, että työpaikan saaminen on olennaista - miesten on vaikea elää vaimonsa siivellä.
Omasta puolestani todettakoon, että rakastan edelleen miestäni. ;) Mies on huomaavainen, hellä, hauska ja fiksu. Meillä on samanlaiset tavoitteet elämässä, yhtäläinen huumorintaju ja olemme rehellisiä toisillemme. Itse en ole uskonnollinen, mies on siinä mielessä että uskoo islamin ehdottomasti todeksi, vaikkakaan ei rukoile tai yleensä harjoita uskontoa. Ramadanin mies on aina pitänyt, mutta ei se juuri minuun vaikuta, minä kun en ole muslimi enkä siten paastoa. Mies olisi toki iloinen, jos kokisin islamin omakseni, mutta ei hän yritä käännyttää ja on itsekin sitä mieltä, että esim. hijabiin pukeutuminen on turhaa, jos ei usko itse asiaan.
Positiivista kirjoitusta. Ja ennen kaikkea asiallista. Kiitos siitä!
Kiitos vastauksestasi.
Minua askarruttaa taloudelliset asiat suhteen osalta ehkä eniten. Miehellä tuntuu olevan jossain määrin kovin vääristyneet kuvitelmat euroopan rikkauksista. Olemme avoimesti puhuneet aiheesta ja olen kovasti painottanut että raha ei täällä puissa kasva. On tärkeää että hän työllistyy tänne tulemisen jälkeen ja omaksuu myös minun kulttuurini täällä. En halua ottaa ketään elämään siivelläni. Lisäksi on muitakin pieniä asioita joista hänellä tuntuu olevan vääristynyt kuva. Ei se elämä täällä ole yhtään sen auvoisempaa kuin kotimaassaankaan. Tätä olen yrittänyt painottaa kovastikin. Toisinaan tuntuu että mies sen ymmärtää, mutta toisinaan hän saattaa loukkaantua kun aiheen otan keskustelun alle.
Lisäksi minua on häirinnyt toisinaan ahdistavakin mustasukkaisuus. Toki tällähaavaa ns etäsuhteessa eläessä on vain pakko yrittää luottaa toiseen. Viimeaikoina olen huomannut miehen närkästyvän mikäli en ole ihan juuri sillä hetkellä saatavilla kun hän soittaa tms. ja tästä saattaa seurata päivien mökötys ja mykkäkoulu. Mielestäni tämä on jossainmäärin huolestuttavaa. Olen tästäkin avoimesti puhunut ja ilmaissut huolestumiseni. Hän ymmärtää sen että olen vahva itsenäinen nainen, mutta joku klikkaa tässä asiassa. En halua huomata olevani vankina suhteessa kun teemme päätöksiä jatkosta. Tiedän että välimatka välillämme jäytää suhdettamme huolestuttavaan suuntaan.
Toivon että aika näyttää meillekin oikean tien. Pidän järjen päässäni suhteen osalta ja katson mitä edessä on.
jos jo nyt hälytyskellot soittaa niin olisi parasta lopettaa.
jos sinulla on nyt jo jonkinasteisia epäilyjä, suhde ei tule kestämään.
Kuten englantilaiset sanovat: there's more fish in the sea. Ei tästä maailmasta miehiä puutu, kyllä sinäkin itsellesi vielä miehen löydät ja usko, että kun oikea osuu kohdalle, mitään kysymyksiä ja pelkoja ei eteen tule. Puhun omasta kokemuksesta.
Tärkeitä asioita nuo, jotka otit esille. Jos mies kuvittelee, että rahaa tulee ovista ja ikkunoista heti kun Suomeen pääsee, edessä on rankka pettymys. Ja kun ei kielitaitoa ole, taitaa työpaikasta haaveilukin olla turhaa ainakin ensimmäisiin pariin vuoteen. Tästä voi seurata myös parisuhteeseen ylipääsemättömiä ongelmia, mies voi masentua tai purkaa turhautumistaan vaimoon tai vaikkapa alkoholiin. Voi myös olla niin, että kun mies ei pysty hallitsemaan mitään muuta osa-aluetta elämässään, vaimon kontrollointi korostuu - siihen on liikaa aikaakin, jos on työttömänä ja toimettomana. En siis sano, että näin käy kaikille, mutta se mahdollisuus kannattaa ottaa huomioon. Ja vaikka on töissäkin, elämä ei silti ole ruusuilla tanssimista eikä palkalla välttämättä eletä leveästi, mikä voi sekin olla yllätys.
Mustasukkaisuus on minusta aina ongelma. Tässä tapauksessa se voi olla lähinnä etäsuhteesta johtuvaa epävarmuutta, toivotaan niin. Toisaalta voi olla, että mies on jo alkanut opettaa sinua tavoille - tuo mökötys ja mykkäkoulu kuulostaa osittain siltä. Toki voi olla, että ne ovat vain miehen luontaisia tapoja käsitellä loukkaantumistaan. Oma mieheni kun ei ole mököttäjätyyppiä, en oikein tiedä noista. Kuitenkin tuo kuulostaa melko tehokkaalta kontrollointikeinolta; tiedät, että jos et ole hänen tavoitettavissaan, saat rangaistuksen (mykkäkoulu). Yleensähän alistaminenkin alkaa pikkuhiljaa, uhri taivutellaan vähitellen hyväksymään aina lisää rajoituksia.
Hienoa tässä on se, että sinulla on järki päässä ja varaudut mahdollisiin ongelmiin etukäteen. Toivon sinulle kaikkea parasta. Ihan niin pitkälle en menisi, etteikö sen oikean kanssa voi olla kysymyksiä tai pelkoja, mutta tietysti se on aina huono merkki, jos epäilyttää.. Se voi toki olla vain merkki siitä, että joistakin asioista täytyy vielä keskustella ennen päätösten tekoa.
"mies on siinä mielessä että uskoo islamin ehdottomasti todeksi"
jos mies uskoo noin, ei tule puheeksikaan että lapsista kasvatettaisiin vääräuskoisia kristittyjä tai herra siunatkoon, jumalattomia ateisteja.
onko lapsiasiat puhuttu selviksi? onko sulle ok että niistä tulee muslimeja?
Puheeksi voi tulla mikä tahansa, mutta älä huolehdi, lapsiasiat ovat täysin selviä.
Olette olleet jo neljä vuotta yhdessä eikä lapsia vielä...eikö tärppää???
vai oletko vaan niin itsekeskeinen ettet voi uhrautua lasten vuoksi???
"jo neljä vuotta yhdessä"... Onko olemassa joku aika, jonka kuluttua pariskunnan on lapsia hankittava? Olen itsekin kymmenen vuotta sitten ajatellut että "minulla täytyy olla ensimmäinen lapsi synnytettynä kun täytän 25v". No, nyt olen sen kakskytviis, enkä voi kuvitellakaan olevani äiti vielä (vaikka sairastankin kroonista vauvakuumetta). Jos vielä muutaman vuoden miehen kanssa kahdestaan matkusteltais ja nähtäis tätä maailmaa ja sitten vasta on niiden lasten aika. Inchallah.
Onko mieleesi tullut, ettei kaikki edes ehkä halua lapsia?
No kunhan nyt kysyin,ei siitä noin tarvii riemastua...mulle ihan se ja sama milloin lapsenne teette vai
teettekö olleskaan,ihmettelin vaan kun Tunisialaiset yleisesti ovat hyvin perhekeskeisiä...saako muuten
kysyä mistä maasta miehesi on? ja oletko muslimi kun käytät Islam-termejä??? :)
"Olette olleet jo neljä vuotta yhdessä eikä lapsia vielä...eikö tärppää???
vai oletko vaan niin itsekeskeinen ettet voi uhrautua lasten vuoksi??? "
"mulle ihan se ja sama milloin lapsenne teette vai
teettekö olleskaan"
Ööh..aika ristiriitaista??
Ainahan sitä kysyä saa. Eri asia, että vastaanko.
Ps. Ei inchallah ole islam-termi, se on ihan vaan arabiaa.
Kyllä se inchallah, sun muut massallah juontaa Islamista, turha puhua paskoota. Mieheni ei ole arabimaista, vaan Euroopasta, ei puhu arabiaa. Kuitenkin on muslimi ja käyttää moisia sanoja oman maalaistensa kanssa. Ota ensin edes selvää mitä sanat tarkoittavat, ja sitten kirjoitat moista mututuntumaa.
In šāʾ Allāh (إن شاء الله) is an Arabic term to indicate hope for an aforementioned event to occur in the future. The phrase translates into English as "God willing" or "If it is God's will", sometimes spoken as DV; the Latin abbreviation for Deo volente or simply "hopefully". In Arabic speaking countries the term is used by members of all religions; meaning the term in and of itself does not denote a religion, but simply means "God willing."
Olikos teikäläisellä perusteita miksi en olis terve?
Keratusta: sinä utelit meriamilta miksei hänellä ole lapsia. Minä puolustin meriamia, johon sanoit ettei sinua kiinnosta milloin kukakin lapsensa tähän maailmaan lykkää jos lykkää. Siihen vastasin että kovin vaikuttaa ristiriitaiselta sinun sanomasi, ja nyt MINÄ en ole terve?
Kertausta siis eikä keratusta
:)
koita tyttö hyvä nyt jo rauhoittua,säähän olet TÄYSIN NEUROOTTINEN!!!
tämä on VAIN keskustelupalsta EI SEN VAKAVAMPAA...:o)
En ole koskaan ollut neuroottinen minkään asian suhteen, niinkuin en tämänkään.
Tiedän, että tämä on VAIN keskustelupalsta, mutta tiedätkö sinä? Kaikkihan lähti siitä, että meriami KESKUSTELI asiallisesti, jonka jälkeen sinä aloit keskustelun ulkopuolelta huudella ja udella lapsikysymyksiäsi.
And????
jopa englantia ymmärtämättömän luulis tajuavan sanat arabic term.
viimeinen lause noin suunnilleen suomennettuna: maissa joissa puhutaan arabiaa, termiä käytetään kaikkien uskontojen keskuudessa. Termin merkitys ei sinänsä viittaa uskontoon vaan yksinkertaisesti tarkoittaa "jos Jumala suo".
Että silleen.
Mutta ansu-tyttö on päättänyt olla oikeassa joten POIS ALTA me mitään tietämättömät :o)
En nyt sanois ihan noinkaan :)
Jos mulle sanotaan että puhun paskaa, niin tottakai tahdon perustella väitteeni.
Kyllä, ja vain muslimit käyttää kyseisiä sanoja, asuvat sitten missä lie, puhuvat äidinkielenään mitä lie. Eli, kyseiset sanat ovat muslimeilla. Noissa sanoissa esiintyy Allah ja vain muslimeilla on Allah. En ole koskaan muun kuin muslimin suusta kuullut moisia sanoja. Turha väittää vastaan.
Anteeksi että huutelen täältä väliin.
Allah on arabiaa, joka suomeksi tarkoittaa jumalaa.
Ei tarvitse olla muslimi sanoakseen insha Allah. Tarvitsee vain puhua arabiaa =)
Kiitos ja anteeksi ja hyvää kesää kaikille! =)
Kuitenkin kaikki muslimit, tulevat mistä tahansa, niin käyttävät kyseistä kieltä ja kyseisiä sanoja. Onko niin vaikeaa ymmärrtää että arabia on muslimien kieli?? Eli hyvää päivää vaan sinullekkin!!! Kun lausut arabiaksi sen yhden litanian kolme kertaa, silloin olet muslimi, ja vain arabiaksi kelpaa tuo lausunta. Jokainen "oikea" muslimi opiskelee arabian kielen.
ei tommoisille "ansuille" ja "marjuille" kannata alkaa asiaa piirtämään,antaa heidän
aivan rauhassa uskoa olevansa Islam-asiantuntijoita,nou hätä :o)
ja tuo "ansu" on taatusti joko queen-meriamin ystävä tai sukulainen,niin ovat
samanlaisia MINÄMINÄMINÄ-tyyppejä...:(
KAIKKEE NE MIESRAUKAT OLESKELULUPIEN JA KANSALLISUUDEN ETEEN KESTÄÄ..!!!
Veit sanat suustani, toden totta. Ne kun aviotuvat muslimin kanssa, luulevat tietävänsä jo kaiken Islamista. Ihme että joku muslimi on yleensä noitten nirppanokkien kanssa aviotunut, tai sitten purkavat pahaa ja alistunutta oloaan täällä.
Jonnekkinhan se ahdistus ja epävarmuus pitää purkaa...
ja noiden miehistä niin epätoivoisuus johtaa joskus epätoivoisiin tekoihin...:o)
No nyt on pakko kysyä, että mites se sun muslimimiehesi, joka ei puhu arabiaa? Hän ei ilmeisesti ole oikea muslimi vai?
egyptissä puhutaan arabiaa, vaikka siellä on myös kristittyjä.
Hän ei puhua arabiaa, koska tulee Euroopasta, heidän kotikieli ei ole arabia. Kuitenkin he käyttävät maanmiehiensä kanssa noita kyseisiä sanoja, vaikkei muuten arabiaa osaa pätkääkään. Muslimien kieli on arabia, ja on hyvä asia oppia arabiaa silloin. Mieheni ei ole kunnon muslimi vaan tapamuslimi, jotenka mitäs sitten?
So what?
muslimeista noin joka viides on etniseltä taustaltaan arabi eli näin ollen puhuu arabiaa äidinkielenään.
lukumääräisesti eniten muslimeita on indonesiassa, jossa virallinen kieli on indonesia.
mutta arabiaa puhuu muutkin kuin muslimit. Allah tarkoittaa Jumalaa, myös kristityt arabit käyttävät Allah-sanaa. He sanovat myös insha allah.
Kyllä ja varmasti, mutta noita sanoja käyttää myös ei arabit, jotka ei sitä arabiaa edes osaa ja ovat silti muslimeita. Eli muslimit, jotka tulevat esim. Turkista, Kosovosta, Bosniasta, Albaniasta jne. Insha allah sun muut vastaavat sanat ovat käytössä ahkerasti.
se että tulet arabi maasta ei tarkoita sitä että on automaattisesti muslimi tai että muslimit tulevat vain ja ainoastaan arabi maista!
tee palvelus yhteiskunnalle ja muuta itse sinne .miehesi kokee rasismia eikä työllisty täällä. kebabmamut rupee riittämään.
Eli riskejä on otettava, mutta ehdottomasti kannattaa pohdiskella asiaa monelta eri kannalta. Tuo miehesi mustasukkaisuus ei vaikuta kovin lupaavalta, mutta voi tosiaan johtua pitkälti välimatkasta. Kannattaa keskustella tuosta asiasta miehen kanssa jo nyt. Mustasukkaisuus voi pahentua ajan myötä pikkuhiljaa, toisaalta se voi myös hälvetä kun tutustutte paremmin toisiinne.
Itse olen kahdeksatta vuotta marokkolaisen miehen kanssa. Suomeen sopeutumisessa ei ole ollut minkäänlaista ongelmaa, ensimmäinen vuosi Suomessa oli toki monella tapaa haastava, mutta sen jälkeen asiat ovat rullanneet erinomaisesti. Löytyi opiskelupaikka, työpaikka, kavereita, harrastuksia jne.
Kyllä suhde muslimimiehen kanssa voi onnistua siinä missä muunkin uskoisen kanssa, mutta se riippuu paljolti miehestä, sinusta, sekä halukkuudestanne kompromisseihin. Oman kokemukseni perusteella näitä asioita kannattaa miettiä tarkasti:
- uskonto. Onko uskonto todella tärkeä asia miehelle tai sinulle. Islam on aika kokonaisvaltainen uskonto, jos mies on kovinkin harjoittava, se voi pitemmän päälle käydä rasittavaksi (enkä tarkoita nyt edes mitään alistamista), jos itse et ole muslimi/uskova. Voiko käyttää alkoholia, olla vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä, ottaa asuntolainaa tai vakuutuksia, mihin uskoon lapset kasvatetaan jne.
- miehen työllistyminen Suomessa. Onko mies käynyt kouluja? Onko halukas opiskelemaan? Mieheni ja tämän ystävät ovat kaikki työllistyneet ongelmitta, mutta tämäkin riippuu pitkälti millä alalla miehesi työskentelee.
- lasten kasvatus. Oletko valmis siihen, että lapsenne kasvatetaan islamiin. Ja mieti vielä uudelleen, että oletko OIKEASTI siihen valmis. Tämä riippuu tietenkin miehestä, kenties uskonnolla ei ole mitään roolia elämässä, mutta vuosien varrella asia saattaakin muuttua. Tai sitten ei. Kaikki mahdollinen lasten kasvatukseen liittyen kannattaa sopia ja phua halki etukäteen. Esim. ympärileikataanko pojat, mitä heille opetetaan usonno(i)sta, opetetaanko islamia totuutena, vai vaan isän tapana uskoa ja toimia jne. Moni asia tietenkin muuttuu lasten kasvaessa eikä kaikkea pystykään ennakoimaan. Mutta ainakin suuret linjaukset kannattaa sopia.
- miehen perhe kotimaassa. Kuinka isossa roolissa miehen perhe on. Onko appivanhemmilla sanansa sanottavana teidänkin elämäänne. Monesti perheen esikoispoika kokee olevansa elatusvastuussa vanhemmistaan.
Mieheni on monella tapaa varsinainen valioyksilö, etenkin jos vertaa tälläkin palstalla luettuihin kauhutarinoihin ;). Mutta kyllä meilläkin näitä kompastuskiviä löytyy. Suurimmaksi ongelmaksi olen kokenut uskonnon. Ei niin, että minua alistettaisiin tai pakotettaisiin johonkin muottiin, mutta itse agnostikkona koen monet islamin säännöt rasittavina ja täysin turhina, vaikkeivat ne kohdistuisikaan suoraan minuun. Lisäksi mieheni on hyvin parisuhdekeskeinen, kun taas itse tykkään tehdä asioita myös yksikseni ja ystävieni kanssa. Välillä tuntuu etten saa tarpeeksi omaa tilaa. Mutta monella asetelma on ilmeisesti toisin päin...
Meillä ei ole lapsia, joten siltä saralta ei ole kokemusta. Ja lasten kasvatus on tosiaan asia, joka itseäni askarruttaa, vaikka mieheni moderni muslimi onkin.
Itse olen naimisissa muslimimiehen kanssa,mielestäni uskonto eikä kulttuurierot ole ongelma.Eiköhän se riipu siitä millainen ihminen on,kaikesta pitää pystyä puhumaan. Ja koska asutaan Suomessa täytyy oppia suomenkieli,mieheni aloitti heti kielenopiskelun ja oppi hyvin koska hänellä oli motivaatio oppia.Tulee tottakai ongelmia niinkuin kaikissa parisuhteessa,mutta puhumalla selviää ja kärsivällisyydellä.Mieheni on se rauhallisempi osapuoli,eikä ole pyrkinyt muuttamaan minua,jos olisi niin olisi tullut ongelmia,olenhan itsenäinen,tottunut päättämään omista asioista.Kuten sanottu elämässä kaikki on riskipeliä,jos ei uskalla elää ei saakaan mitään.Itse voin sanoa että olen kaikkein onnellisin ja tasapainoisin tässä suhteessani.
Toivon kaikkea hyvää sinulle,mitä sitten päätätkin!
.
Kirjoitit :
On tärkeää että hän työllistyy tänne tulemisen jälkeen ja omaksuu myös minun kulttuurini täällä. En halua ottaa ketään elämään siivelläni. Lisäksi on muitakin pieniä asioita joista hänellä tuntuu olevan vääristynyt kuva. Ei se elämä täällä ole yhtään sen auvoisempaa kuin kotimaassaankaan. Tätä olen yrittänyt painottaa kovastikin. Toisinaan tuntuu että mies sen ymmärtää, mutta toisinaan hän saattaa loukkaantua kun aiheen otan keskustelun alle.
Kaikilla ulkolaisilla on tama Eurooppa paratiisina, he eivat voi ymmartaa etta elama on kallista varsinkin Suomessa. Vasta Suomeen tultuaan han todella pystyy sen tajuamaan. Vaan jos han sitten tulee luoksesi asumaan, ja saa maassaololuvat yms. niin silloin voi olla jo liian myohaista. ELI, jos ei kielta opi (sehan vie vuosia) pian, tyopaikkaa ei loydy (niita ei ole), niin kuinha te elatte ? Sinun tuloillanne siis.
Ja jos mies loukkaantuu, kun raha-asioista puhut, se tarkoittaa ettei han halua siita puhua. Helppoahan se hanelle on, jos tulot on jo taattu, mahdollisesti turhautuu ja stressaantuu kuten muutkin ulkomaalaiset kotona peukkuja pyoritellessa.
Mielestani olisi asiallista saada nama taloudelliset asiat ensin selvitetyksi, ja sen jalkeen kulttuuri erot ja mahdollisen lapsen kasvatus asiat. Et kai halua olla taas uusi numero tilastoissa, nainen naimisissa ulkomaalaisen kanssa, joka tyoton, rahaton, elaa sen siivella, joka tuo riitoja, ehka avioeronkin.
Kaikille asiallisille vastauksille. Kyllä tämä tästä kun antaa ajan kulua ja edetään asioissa rauhallisesti.
Oikein aurinkoista kesää kaikille!
Kirjoitustasi lukiessa tuli semmoinen olo, että se sun ulkomaalainen seurustelukaveri kannattaa pitää vaan lomaromanssina. Ota vähitellen etäisyyttä äläkä ole enää liian avoin. Usein suomalaiset haluavat tehdä sen minkä ovat luvanneet, ja sitä osataan käyttää hyväksi. Jos et haluakaan enää mennä yksiin miehen kanssa, saat kuulla huijanneesi häntä. Näin olet sitten sellaisessa otteessa, että siitä on vaikeaa rimpuilla pois.
Sinuna en ottaisin Suomeen asumaan ihmistä, joka on kielitaidoton, kouluttamaton, varaton etc. Hä'n ei itse ymmärrä, miten sinunkin status muuttuu saman tien kun asut yhdessä miehen kanssa. Tuttavasi alkavat vältellä sinua ja työssäkin mielellään juorutaan selkäsi takana. Ei puhettakaan että saisit enää nauttia vapaudestasi, vaan olet mihessä kiinnin 24/7. Laitat ruokaa, keksit hauskuutusta, lohdutat koti-ikävässä riutuvaa miestä, vaatetat, opetat, neuvot..loputtomiin.
Itselläni oli arabi-mies, joka oli sivistynyt. Silti rassasi kun piti kaikki opettaa kun pienelle lapselle. Vähitellen parisuhde muuttui siten, että minä kannoin kaiken vastuun tästä "pikkupojastani". Loppujen lopuksi oli suuri helpotus, kun suhde loppui.
et vaan rakastanut miestäsi tarpeeksi.
minun miehenikin tarvitsee apua, rakastan häntä ja haluan auttaa häntä. hän on kovia kokenut ja silloin kun hänellä on koti-ikävä lohdutan häntä ja kun minulla on pahamieli hän lohduttaa minua ja minä opetan hänelle asioita ja hän opettaa minulle uusia asioita.
Muslimi on hyvä aviomies! Ei petä.
Oma muslimimieheni villiintyi kuten on käynyt monille muillekin ja esim. tässä:
http://www.iltalehti.fi/sofiansohva/200810288473305_ss.shtml
En suosittele.
Miks vitussa tuut vinkuun tänne jos ei onnaa,ne on vaan semmosii,jos sua ei oo ympärileikattu ja ne kelpaa eees kotimaassa,oot halpaa kauraa,mut suomalaiset miehet arvostaa sun luonnetta,musut pelkkää klittan poisleikkausta.8
ööö naisien ympärileikkuksella ei ole mitään tekemistä islamin kanssa. mieheni on mulsimi. ei mikään ääriuskovainen vaan ihan normaali, joka uskoo kuitenkin syvästi jumalaan. tottakai meillä on kulttuurieroja, jokaisella parilla on. suomipareillakin, koska jokaisella perheellä on oma kulttuurinsa suhteeessa sitten pitää itse tehdä kompromisseja ja rakentaa ihan oma perhekulttuuri. meillä ainakin menee hyvin. ja voin kertoa että muslimi mies yleensä osaa arvostaa naista ja suomalainen mies valitettavasti joskus vaaan viinapulloa. eli tarkoitan sitä että uskonnolla tai muulla ei ole tekemistä sen kanssa arvostaako mies vai ei tai minkälainen mies muutenkin on... se ongelma voi joskus olla että jos mies haluaa että sinusta tulee muslimi ja sinä et halua silloin se on vähän kinkkinen juttu tai että miehesi haluaa lapsista muslimeja ja sinä et.
Noh, eikö arvostettu Profeettakin suositellut, että klitasta otetaan vähän pois?
ei.
http://www.islamtieto.com/viewtopic.php?t=1611
Mm.
"Todellinen musliminainen on aina tottelevainen aviomiestään kohtaan, kunhan asiaan ei liity syntiä. Hän kohtelee aviomiestään kunnioituksella, ja on aina halukas miellyttämään häntä ja tekemään hänet onnelliseksi."
"...musliminaisen ei tulisi valittaa taloustöistään, vaan hänen tulisi tehdä velvollisuutensa kodissaan ja pitää huolta aviomiehestään iloisena, sillä hän ei kanna painavaa taakkaa vaan saa palkintoa Allaahilta kaikesta tekemästään työstä. Musliminainen on älykäs ja valpas toimiessaan miehensä kanssa. Hän tutustuu miehensä luonteeseen ja oppii, mikä saa hänen miehensä onnelliseksi tai vihaiseksi. Hän ei tahallaan ärsytä mies-tään tai tee hänen elämäänsä vaikeaksi, tai yritä saada miestään suuttumaan.
Yksi tapa totella aviomiestä on kunnioittaa hänen toiveitaan arkisissa asioissa, kuten ystävien tapaamisessa, ruo-anlaitossa, pukeutumisessa, puheessa ja niin edelleen. Mitä enemmän vaimo tottelee miestään tämänkaltaisissa asioissa, sitä onnellisemmaksi avioliitto tulee. Musliminainen ei unohda, että aviomiehen totteleminen on yksi keino päästä Paratiisiin. "
"Todellinen musliminainen tietää sen lisäksi, että hänen aviomiehensä totteleminen tuo hänelle moninkertaisia palkkioita, myös sen, että tottelemattomuus tai velvollisuuksien laiminlyönti avioliitossa on syntiä, ja saa enkelit kiroamaan häntä. "
"Miehen siveyden säilyttäminen on yksi tärkeimmistä asioista, jonka nainen voi tehdä, sillä Allaah haluaa ihmisten elävän ympäristössä, joka on puhdas ja vapaa fitnasta ja haraamista. Varoituksen, joka on annettu naisille, joiden aviomiehet ovat vihaisia heille, tulisi vapisuttaa jokaisen uskovan musliminaisen tajuntaa. On kerrottu, että tuollaisen naisen rukouksia ja hyviä töitä ei hyväksytä ennen kuin hänen aviomiehensä on jälleen tyytyväinen häneen."
muslimiperheessä naisella ja miehellä on omat tehtävänsä. mies tuo leivän pöytään ja nainen hoitaa kotia. niinhän se on suomessakin ennenvanhaan ollut ja vieläkin on jossain perheissä.
http://www.islamopas.com/missupp4.html
Niinpä. Sitten tuli tämä kirottu tasa-arvo ja naiset kuvittelevat voivansa tehdä mitä haluavat. Musliminaiset vielä enimmäkseen tietävät paikkansa. Vaikka on niissäkin jo levotonta liikehdintää ja kahleiden kalistelua.
Sulta on ilmeisesti jäänyt hadithien lukeminen vähän vähemmällle? Kannattaisi lukea niitäkin, että tietäisit mistä uskonnossasi on kyse.