Mitä sinä pelkäät?

tän mielest toi olis sillei et: pahinta on se, et tietäis mikä olis oikeen eikä viitsis tehä sitä.

nototanoi, ehkä tää pelkäis nois kaikis mahdollisis jutuis sitä, et jäis yksin omie juttujensa kans. et ku mitä vaiks noit frendei kuuntelis, ni kyl ne sanois aina välil, et melko ufoi juttui niinku olis. et jos sit sellasii ufoi juttui alkais viemään eteenpäi niinku iihan täysii, et heittäis kaikki muut jutut sivuun, ni kyl siin aika nopeesti pohja vois pudotaa ja huomais, et olis iha itteksee niitte juttujensa kans, kasan alimpana eikä olis ketää jelppaamas.

et sellast. yksinjäämist ehkä pelkäis enite. mut juuri muut jutut ei pelottais, mut se varmaa johtuis siit, et pää olis nii pehmee et ei tajuais pelätä vaiks ehkä pitäis:)

että rakastamani mies odottaa kokoajan vain sopivaa hetkeä, jolloin voi sanoa minulle "Tämä taisi nyt olla tässä, pidä huolta itsestäsi, hyvästi".

Elämässä pitäisi tehdä ja toisaalta jättää tekemättä monenmoista. PItäisi kuntoilla, syödä terveellisesti, ei pitäisi polttaa tai ryypätä, pitäisi olla ahkera töissä ja kiltti kotona jne... Siltikin sitä on epätäydellinen itsensä eikä se minusta pelkuruutta ole. Ennemminkin saamattomuutta ja mukavuudenhalua.

tällä hetkellä syytä pelätä oikeestaan mitään. Asiat on ihan mallillaan.

eikä lehmät tuota maitoa :(

pelottavinta on se, jos ennen kuolemaa joutuu kärsimään paljon pitkäaikaisia kipuja. Mikään ei voi olla pahempaa.

että taivas putoaa päälle...

En silti tiedä, mitä vois tehdä.

tunnustaa eräälle ihmiselle, sielunkumppanilleni, että rakastan yhä syvästi häntä

Ei oo viime aikoina ollut juurikaan pelkoja. Vähän ollut sellainen välinpitämätön fiilis.

Syystä sekä syyttä.