Muistatko kun hän sua

Saan kyllä katseita, mutta ne eivät ole mitään verrattuna hänen katseisiin..

kuka vain, mutta yleensä se on niin että sen oikean katse vain tuntuu jossain...

Muistan. Vaikka muutkin katselevat ja yrittävät, silti hän vie voiton. Ensirakkaus pysyy aina mielessä, eikä häntä voi koskaan unohtaa jos pyöritään samoissa piireissä.

Muistan sen pitkän katseen siellä käytävällä ja ne ihanat tummat silmät, joihin jää kiinni.

missä päin tämä katse kontakti on luotu ja tää on m/n

mutta tällä viikolla ei tainnut katsoa kertaakaan. Miksiköhän?

Täälläkin kylmentynyt

Työpaikan oven ulkopuolella hän seisoi kun olin tulossa aamulla töihin. Katseemme jostain syystä jäi "jumiin" ja mä hieman nolostuin, kun tajusin että kumpikin tuijotti toisiaan. Hänellä oli kuin flirtti -hymy kasvoillaan, mutta sitä se ei tietenkään ollut, koska meillä ei ole mitään suhdetta, kunhan tervehditään vain.

En uskalla enää katsoa silmiin samoin kuin ennen sen illan jälkeen vaikka 'mitään ei tapahtunutkaan''. Suhtautuminen häneen muuttui entistä jännittyneemmäksi. Kihelmöintiä. Mitä hän ajattelee.

huumaantuu...

Joltain vastakaikua. Otollisena hetkenä. Hyvinkin vaatimatonta. Mieli lääpällään. Ei se oikea. Ei syvempää. Jotain pientä. Hymy. Katse. Henkilökohtainen kontakti. Minulle. Hänen ajatuksensa? Salaisesti ajatuksissani. Ihastuminen. Läpi elämän. Vain satunnaisesti.

Katseemme jumittuivat hetkiseksi kerran, kun kuljin ohitsesi sinun seistessäsi ruokalan jonossa. Huomasitko sinäkin sen?

Muistan hänen
tummien silmiensä katseen
viime kesänä.

Ehkä olisi täytynyt
uskaltautua ja puhua.
Kuten hän,
joka on minulle tuntematon.

Puskaradiolla ei ole minun sanojani,
viestejä, jotka voitaisiin väärin ymmärtää.
Mutta ei ehkä hänelläkään.

On vain minut ja katseeni,
joka näkee ihmisestä muutakin
kuin ulkokuoren.

tää on m/n juu oulusta olis tää mies ja katellu siel ihanaa tumma tukkasta neitoa jo vuoden ajan, harmiksi nyt on tää neito lomalla ja pitäis nyt saaha tää yhteys häneen jotta saatas juttu etenemään. t:IHASTUNUT MIES

Muistan ja häntä yhä mietin. Siinä oli sitä jotain. Jos oltaisi tavattu toisissa olosuhteissa en olisi epäröinyt hetkeäkään. Siellä jokin jarrutti. Molempia? Lähellä oli, näin kävi, irti en pääse hänestä en tiedä. Ja ei, ei tunnu muut samalta.

Muistan hänen siniset silmänsä ja minun silmäni jäivät muutaman kerran jumiin toisiinsa oikein kunnolla. Muutenkin ollut vuoden päivät katselua. Nyt en ole katseita saanut pitkään aikaan. Kummatkin kiertävät toisiansa kuin kissa kuumaa puuroa. Pystyin aistimaan hänestä kerran, kuinka hän olisi halunnut koskea minuun. Olen koko vuoden ajan halunnut käydä hänen päällensä...sitä se himo teettää. Voin vain kuvitella, kuinka ihanaa olisi ollut makuuhuoneen puolella hänen kanssaan.