kertokaapas te "ystävät"...

en menisi.

No kuulostaa siltä, ettei hän ole todellinen ystäväsi, pelkkä kaveri. Kohtelee huonosti eikä korjaa kätöstään vaikka olet kertonut miltä se sinusta tuntuu. Mieti, tuottaako tämä ystävyyssuhde(?) sinulle enemmän hyvää vai pahaa oloa? Jos suhteenne tuottaa sinulle enemmän kärsimystä kuten kuulostaa, päättäisin itse kaveruuden. Näin olen alkanut toimimaan omassa elämässäni. Jos joku henkilö tuottaa minulle enemmän pahaa mieltä ja oloa kuin iloa, mielihyvää, henkisesti vahvistavia kokemuksia kuten ystävyyden tulee, päätän tällaiset suhteet.
Eli jos tyypistä ei ole tässä välissä mitään kuulunut ja kaverisi aikaisemman käytöksen perusteella on odotettavissa että hän ei juhlissakaan puhu sinulle, niin turha mennä sinne vain rekvisiitaksi, jolla tyyppi näyttää sukulaisille ja tutuille että "minullapas on paljon kavereita." Ja saada itselle taas paha mieli.
Kuulostaa siltä, että kaverisi ei ole todellinen ystäväsi ja hän on todella piittaamaton sinusta ja tunteistasi tai sitten todella tyhmä, joka ei tajua vaikka rautalangasta väännetään. Olen huomannut, että ällistyttävän monet ihmiset eivät käsitä yhteydenpidon merkitystä! Ei se yhteys säily jollei yhteyttä pidetä. Monet jättävät yhteydenpidon vain toisen henkilön varaan. Itse olen ottanut sellaisen linjan, että lopetan aika pian yhteydenpidon henkilöihin, joihin yhteydenpito on vain minun varassani.
Luultavasti olette tekemisissä vain, koska olette lapsesta saakka sattuneet tuntemaan. Tällaiset suhteet ovat toki arvokkaita, mutta vain jos ystävyys on aitoa. Toisinaan ihmiset muuttuvat ja kasvavat erilleen. Itsekin olen menettänyt lapsuudenystäviä ja ystäviä joiden menetys kyllä kirpaisi. Mutta minkäs teet, jos toinen ei halua olla kanssani enää tekemisissä. Uusia ystäviä tulee tilalle. Ennemmin tai myöhemmin. Ansaitset parempaa. Ystäviä, jotka kohtelevat sinua arvostavasti ja hyvin, ja tuottavat sinulle iloa ja hyvää mieltä! Toivon että löydät elämääsi sellaisia todellisia ystäviä!

Voisit kyllä mennä juhliin, jos haluat yhteyden säilyvän. (tai voit kiittää kutsusta. "En pääse, mutta käviskö kahvilla käynti vaikka seuraavalla viikolla?" ) Eihän siellä tarvitse kuin käydä käväisemässä: onnittelet, vaihdat pari sanaa, ja sanot sitten että nyt pitääkin jatkaa matkaa. Näin saat tuntumaa siihen missä mennään, mutta tilanne ei ole liian vaikea kummallekaan.

Kirjoituksestasi tulee mieleen että olet hieman vaativa ystävä. Se ei ole välttämättä loukkaus tai huono asia, mutta vaikuttaa siltä että sinulla on selkeät mielikuvat siitä miten ystävyssuhteen pitäisi toimia.
Minulla on kokemusta parista vaativasta ystävästä. Vaikka mukavia ovat olleet ja olen heitä arvostanut, on tuo vaativuus myös saanut aikaiseksi sen että pidän myös hieman etäisyyttä heihin.

Mikä tahansa suhde on yhteispeliä, yhteissoittoa. Se on vapaaehtoista. Siinä on ystävyyden loistavuus ja taika!
En tarkoita että ystävät huitelevat miten sattuu tuulen vietävinä niin ettei voi luottaa mihinkään. Mutta, ihminen osoittaa teoillaan ja käytöksellään sen mihin juuri he ovat valmiita. Yksilöitähän me olemme. Ystäväsi näyttää millainen ystävä hän on ja sinä päätät kuinka paljon häneen luotat, missä asioissa häneen luotat, ja kuinka tärkeässä asemassa hän on sinun elämässäsi. Sinä päätät kuinka paljon hän voi odotuksesi pettää, sillä sinä olet se joka asettaa odotukset.

Voit ehkä enemmänkin kysyä "millainen ystävyytemme on" kuin "olemmeko ollenkaan ystävät". Mustan ja valkoisen väliin sijoittuu myös paljon harmaata.

Minulla oli kaveri kerran joka hermostui siihen että hän oli aina se joka kysyi koulun jälkeen mitä tehdään tai joka soitti viikonloppuna kysyen mitä tehdään. Hauska oli viettää aikaa yhdessä, mutta totta puhuen meidän tarpeemme olivat erimääräiset. Pidin myös nimittäin omasta ajastanikin. En sitten koskaan ehtinyt ehdottaa mitään ennen kuin tämä ystäväni ehti taas ensiksi. Tästä tulikin joskus riitaa, ja koitin selittää omaa kantaani.

Et ehkä tosiaan soittele kovin usein ja siksi tuntuu enemmän väärältä että ystäväsi ei sinulle soita.

Minun ehdotukseni olisi, jos ystävyytenne siis jatkuu, että odotat pitkään ennen kuin soitat. Anna hänelle mahdollisuus olla se joka ottaa yhteyttä. (voi olla liian pitkä aika, sillä hän on jo tottunut kuvioon jossa sinä olet se joka soitat, kaikkihan me opimme toistuvat toimintamallit ennen pitkää) Ja jos odottavan aika on liian pitkä, ja haluat vaihtaa kuulumisia, soita. Mutta ilman katkeruutta siitä että hän ei taaskaan tehnyt aloitetta. Muista se vapaaehtoisuus, niin hänen kuin _oman itsesi_ kannalta.

Muutin jonkin aikaa sitten naapurimaahan ja välillä vaivasi huonona omatuntona se, etten ole pitänyt paljoa yhteyttä suureen osaan kotimaan kavereistani. Sitten huomasin että minähän se melkein aina silti olen joka ottaa heihin yhteyttä. Aluksi melkein ärsyynnyin huomiostani. Sitten mietiskelin asiaa pitemmälle ja tulin seuraaviin aatoksiin: Tunnen kuitenkin nuo ystäväni ja tiedän että hekin välittävät minusta vaikka eivät enää soittelekaan niin usein kuin silloin kun asuin Suomessa. Sainpahan vapautuksen turhasta huonosta omatunnostani! Soitan jos itse haluan kuulla heidän ääntään, en siksi että ystävän "pitää" pitää yhteyttä.

Sattuuhan sitäkin että haluaisi soittaa tai kirjoittaa jollekulle, mutta ei saa aikaiseksi. Meillä on kaikilla omat ongelmamme ja hetkemme elämässä. Omat ongelmat on helpompi tietää kuin toisten, eikös?

Oli hyvä että sait kerrottua lukioajan tuntemuksistasi, ihan oman itsesi vuoksi. Ja ystäväsihän yritti soittaa heti perään? Voi olla että tekstiviestien lähetys kertoo siitä ettei hän tiedä millä mielellä sinä nyt olet, eikä tiedä mikä tilanteenne nyt on, ei tiedä miten olisi ja puhuisi.

Jos pelkäät että hän kaipaa vain lahjoja sinut kutsuessaan, vie vain kortti ja kukka tai jotain muuta pientä joka kertoo että olet häntä muistanut mutta josta hän ei rahallisesti kostu sen kummemmin. Varsinkin jos vain pistäydyt, käy pieni lahja ihan hyvin.

Mitä sinä itse saat ystävyydestänne? Siis jotain muuta kuin pettymyksiä siitä ettei hän toimi niinkuin sinä toivoisit? Toki, jos ystäviä on vähän, haluaa vähistä pitää kiinni. Mutta jokainen ansaitsee ystävän jonka kanssa viihtyy ja joka viihtyy sinun kanssasi, siksi että haluaa eikä siksi että on pakko.

Tärkeät ihmissuhteet pistävät toki joskus itkemään, mutta jos sinä saat vain surua ystävyydestänne, on parempi että annat olla. Sinäkin ansaitset parempaa!

Lapsuudesta asti olleet ystävät ovat toki hieno asia, mutta todella hyviä ja läheisiä ystäviä voi löytää minkä ikäisenä vaan. (ei tietenkään ihan tuosta noin vaan, helposti, mutta siltikin se on mahdollista jos pitää ovensa avoinna tai ainakin raollaan mahdollisuuksien varalta) Joskus luulin toisin mutta olen huomannut että onneksi olin väärässä!

Sait sentään kutsun juhliin, eikö se jo merkitse jotain? Itse ainakin menisin, vaikka ihan vain haistelemaan missä mennään. Mielestäni tekstari ei ole mikään ilkeilytapa kutsun lähettämiseen, vaan nykyaikana ihan normaalia.

Itselleni kävi erään tuollaisen "ystävän" kanssa niin, että lopulta ärsyynnyin, kun minä olin aina se joka otti yhteyttä, eikä toisella ikinä ollut aikaa tavata, edes yhden kahvikupin verran. "Pahimmillaan" asuimme kilometrin päässä toisistamme.

Noh, otin asian puheeksi, ja yhtäkkiä koko asetelma kääntyi päälaelleen. Minä olinkin se ilkeä ja tyhmä, kun en ymmärtänyt, että "ystävällä" on ollut vähän kiireitä, huolia asuntolainan kanssa miehen työttömyyden takia ja vaikka mitä. Ystävät kuulemma ymmärtäisivät ja tukisivat, eivätkä valittaisi kun toinen nyt vain ei ole ehtinyt pitää yhteyttä. Mutta mitenköhän minä nyt sitten olisin tiennyt, että ystävää pitää tukea ja ymmärtää, kun ei hän ollut mitään kertonut? Eikä voi olla niin, että usean vuoden ajan on niin kiirettä pitänyt, ettei ole ehtinyt edes sitä yhtä tekstiviestiä laittaa, ei välttämättä edes vastausta omaan viestiini.

Tämä "ystävä" sitten ilmoitti, että parempi kun katkaisemme välit kokonaan, kun minä kerran olen näin ymmärtämätön. Ei siinä mitään, niin tehtiin. Eipä elämä paljon siitä hetkahtanut suuntaan eikä toiseen, koska yhteydenpito jo oli mitä oli, mutta harmittaa silti. Hyvä tyyppi oli kyseessä, mutta minä en nähtävästi ollut yhteydenpidon arvoinen hänelle.

Vanhat ystävät ovat arvokkaita, mutta ei siinä ystävyyssuhteessa kannata roikkua, jos ei hyvältä tunnu. Sukua ei voi valita, ystävät voi. Ystävät mielestäni ovat niitä, joiden kanssa on mukava olla.

PÄÄTTÄKÄÄ MUN PUOLESTA! EN ITSE OSAA!!!!! PÄIVÄT KÄY VÄHIIN... JUHLAT LAUANTAINA!!! JOS MEEN MITÄ VIEN VAI VIENKÖ MITÄÄN? VÄLILLÄ KAIKKI TÄÄ VAAN TUNTUU NIIN TURHAUTTAVALTA ETTÄ VITUTTAA..., TEKISI MIELI ALOITTAA KAIKKI IHAN ALUSTA ASTI, PUHTAALTA PÖYDÄLTÄ, MUTTA KUN EI NÄITÄ OIKEIN ENÄÄ TEKEMÄTTÖMÄKSI SAA, VAI PITÄISIKÖ ANTAA YKS AINOA "MAHDOLLISUUS" SILLE VIELÄ?`JOS KATSOISIN ETTÄ MITEN KÄY YHTEYDENPITOJEN NYT KUN SILLÄ OPISKELUT LOPPUU, ETTÄ OLENKO EDELLEEN SE JOKA SOITTAA AINA? TOISAALTA TÄÄ VOIS OLLA VIIMEINEN TESTI? JA JOS KAIKKI ONB EDELLEEN MUN VASTUULLA YHÄ VUODEN LOPULLA NIIN SIT VAAN ANTAISIN OLLA? JÄRKEVÄÄ?!?

ONKS PELKÄT KUKAT LIIAN PIENI LAHJA? JOS ON NIIN MITÄ MUUTA PITÄIS VIEDÄ?

Haluatko todella mennä niihin juhliin ?
Älä mene jos sinulla on tunne siitä että sinua kohdellaan väärin, jos toinen osapuoli saa kiksejä siitä että herkistyt, ninn älä suo hänelle sitä iloa.

Jotenkin musta tuntuu, että ehekei kuitenkaan tajunnut, ettei vois kutsua tekstarilla, kun kutsuthan on ylkeensä kortteja tai tekstareita. Mä menisin.

VIESTIN KIRJOITTAJA KIITTÄÄ MIELIPITEISTÄ! POHDISKELIN TOTA TOVIN JA PÄÄDYIN SELLAISEEN RATKAISUUN ETTÄ MENEN JUHLIIN, KÄYN PAIKAN PÄÄLLÄ HYVÄN TAVAN VUOKSI, KOSKA OLEMME KUITENKIN MOLEMMAT AIKUISIA ENKÄ VIITSI ALKAA PELLEILEMÄÄN TAI ALENTUMAAN TAPPELEMAAN 5-VUOTIAAN TASOLLE! SUURIA ODOTUKSIA MINULLA EI OLE ENÄÄ YSTÄVYYTEMME SUHTEEN, AION ANTAA AJAN KULUA JA SITEN IRTAANTUA TÄSTÄ YSTÄVÄSTÄ, HALUAN KUITENKIN "ANTAA" HÄNELLE VIIMEISEN MAHDOLLISUUDEN TODISTAA, ETTÄ JOHTUIKO VIIME VUOSIEN HEIKENTYNYT YHTEYDENPITO HÄNEN OPISKELUKIIREISTÄÄN! JOS YHTEYDENPITO ON YHÄ MINUN PUOLELLLA MYÖHEMMINKIN, ANNAN HÄNEN OLLA LOPULLISESTI OMISSA MAAILMOISSAAN! SITTEN TIEDÄN OLIKO NE PUHEET LORUJA VAI MITÄ? TÄMÄ KUULOSTAA JÄRKEVIMMÄLTÄ TAVALTA SILLÄ OLEMME KUITENKIN OLLEET NAPEROISTA ASTI YSTÄVIÄ, TOIVON PARASTA JA PELKÄÄN PAHINTA..., KIITOS KUITENKIN KAIKILLE TEILLE YSTÄVILLE ARVOKKAISTA MIELIPITEISTÄ! =) HAUSKAA KESÄÄ!

juhliin. älä ota niin vakavasti tätä asiaa. hänelle on kehittynyt tapa huomaamatta .eihän halua varmasti loukata Sinua. Hän varmasti yrittää keskustelun jälkeen.
tiedän myös monta mies kaverisuhdetta joissa toimitaan näin.silti toimii kun ei oteta itseensä.
elämä kasvattaa. kokemuksella