Olen ollut jo muutaman vuoden naimisissa nettitreffeillä tapaamani naisen kanssa. Sitä ennen tuli kerättyä aika paljon kokemusta tästä lajista. Ajattelin kirjoittaa kokemuksistani, jos vaikka niistä olisi hyötyä/huvia muille. Nämä ajatukset koskevat siis lähinnä kumppanin hakua -- muunlaisen seuran hakemiseen pätevät toiset opit.
Opetus nro 1: Etukäteen ei voi tietää, kuinka paljon deittailua tarvitaan ennen kuin kohdalle tulee se, jonka kanssa kolahtaa molemmin puolin. Minä ehdin tavata varmaankin noin 40-50 naista noin kuuden vuoden aikana. Noin tusinaa tapasin useamman kerran, ja kahden kanssa seurustelin useampia kuukausia ennen nykyisen vaimoni tapaamista. Vaimolleni taas olin toinen mies, jota hän tapasi nettitreffeillä eronsa jälkeen.
2. Kannattaa käyttää sekä omaa ilmoittamista, että ilmoituksiin vastaamista. Minulla kumpikin tapa johti seurustelusuhteisiin, vaimoni vastasi minun ilmoitukseeni.
3. Ilmoitukseen kannattaa satsata. Se ei saa olla romaani, mutta ei myöskään mikään muutaman lauseen sepustus. Kerro perusasiat elämäntilanteestasi ja olemuksestasi. Ehkä kannattaa antaa jonkinlainen mielikuva tyylilajistasi: oletko rokkihenkinen, goottipunkkari, taiteilijaboheemi, maalaisisäntä, business executive, tai jotain muuta. Ennen kaikkea kannattaa kertoa, mitkä ovat odotuksesi tulevalle yhteiselle laatuajalle: Kotona ystävien kanssa vai bilettämässä menopaikassa? Rokkifestareilla vai Kuhmon Kamarimusiikkijuhlilla? Jos tarvitset laatuaikaa oman itsesi kanssa esim. lukemiseen ja harrasteisiin, se kannattaa tuoda jo tässä esille, koska aika monille parisuhde on sellainen puuhakerho, jossa koko ajan tehdään asioita yhdessä.
4. Vastaamisen jälkeen pari kierrosta kirjeenvaihtoa pitää riittää tapaamispäätökseen. Siinä ehtii kyllä viestiä ne perusasiat, jotka ovat sanoilla kerrottavissa. Kirjeenvaihdossa on vaikeaa olla muodostamatta jonkinlaista ennakkokuvaa toisesta. Pitemmässä kirjeenvaihdossa tulee helposti sovitelleeksi omiin toivekuviinsa toisen osapuolen kertomia asioita. Sitten vihdoin tapaamiseen tuleva todellinen ihminen on aina ihan erilainen kuin ne toivekuvat, ja tämä yllätys on huono lähtökohta tutustumiselle.
5. Ensimmäinen tapaaminen tapahtuu julkisella paikalla. Kahvilat ovat hyviä paikkoja. Kannattaa harkita luonastapaamista tai muuta sellaista tilannetta, jossa aikaa on lähtökohtaisesti rajoitetusti. Silloin tilanteesta pääsee kohteliaasti melko nopeasti irtautumaan, jos siltä tuntuu.
6. Noin kahden kolmasosan kohdalla tiesin heti, että tämä ei ole minun juttusi. Mutta en usko, että kukaan tietää heti, että tämä on varmasti se oikea. Vaimoni tavatessani tiesin heti, että tästä VOI tulla jotain. Mutta sama tunne oli ollut pari kertaa aikaisemminkin johtamatta kuitenkaan pysyvään parisuhteesen.
7. Joskus yhteisen aaltopituuden löytyminen ei onnistu aivan heti. Jos juttu luistaa ensi treffeillä vähän kankeasti, mutta yleisvaikutelma on miellyttävä, kannattaa ehkä tavata uudestaan.
8. Ensitreffeille voi sopia, että siellä ei sovita jatkosta, vaan siitä keskustellaan sitten sähköpostitse treffien jälkeen. Tämä voi poistaa jännitystä ja hämmennystä tapaamistilanteesta.
9. Jos tiedät, ettet halua jatkaa tutustumista, viestitä se nopeasti ja kohteliaasti: "Vaikka tapaaminen oli miellyttävä, ei tullut sellaista tunnetta, että haluan jatkaa tutustumista..."
10. Usein sain ilmoitukseeni useita kiinnostavia vastauksia. Itse valitsin vain yhden kerrallaan tutustumiseen. Treffejä jonkun muun kanssa harkitsin vasta kun olin päättänyt, että tämän kanssa en jatka tutustumista. En kuitenkaan mitenkään paheksu niitä, jotka tapaavat ensin useita vastaajia ja valitsevat niistä.
11. Jos viimeistään neljänsillä treffeillä ei päädytä sänkyyn, sinne ei päädytä ollenkaan. Näin se vaan on.
12. Intiimille asteelle edennyttä suhdetta ei katkaista tekstiviestillä tai sähköpostilla.
Opetus nro 1: Etukäteen ei voi tietää, kuinka paljon deittailua tarvitaan ennen kuin kohdalle tulee se, jonka kanssa kolahtaa molemmin puolin. Minä ehdin tavata varmaankin noin 40-50 naista noin kuuden vuoden aikana. Noin tusinaa tapasin useamman kerran, ja kahden kanssa seurustelin useampia kuukausia ennen nykyisen vaimoni tapaamista. Vaimolleni taas olin toinen mies, jota hän tapasi nettitreffeillä eronsa jälkeen.
2. Kannattaa käyttää sekä omaa ilmoittamista, että ilmoituksiin vastaamista. Minulla kumpikin tapa johti seurustelusuhteisiin, vaimoni vastasi minun ilmoitukseeni.
3. Ilmoitukseen kannattaa satsata. Se ei saa olla romaani, mutta ei myöskään mikään muutaman lauseen sepustus. Kerro perusasiat elämäntilanteestasi ja olemuksestasi. Ehkä kannattaa antaa jonkinlainen mielikuva tyylilajistasi: oletko rokkihenkinen, goottipunkkari, taiteilijaboheemi, maalaisisäntä, business executive, tai jotain muuta. Ennen kaikkea kannattaa kertoa, mitkä ovat odotuksesi tulevalle yhteiselle laatuajalle: Kotona ystävien kanssa vai bilettämässä menopaikassa? Rokkifestareilla vai Kuhmon Kamarimusiikkijuhlilla? Jos tarvitset laatuaikaa oman itsesi kanssa esim. lukemiseen ja harrasteisiin, se kannattaa tuoda jo tässä esille, koska aika monille parisuhde on sellainen puuhakerho, jossa koko ajan tehdään asioita yhdessä.
4. Vastaamisen jälkeen pari kierrosta kirjeenvaihtoa pitää riittää tapaamispäätökseen. Siinä ehtii kyllä viestiä ne perusasiat, jotka ovat sanoilla kerrottavissa. Kirjeenvaihdossa on vaikeaa olla muodostamatta jonkinlaista ennakkokuvaa toisesta. Pitemmässä kirjeenvaihdossa tulee helposti sovitelleeksi omiin toivekuviinsa toisen osapuolen kertomia asioita. Sitten vihdoin tapaamiseen tuleva todellinen ihminen on aina ihan erilainen kuin ne toivekuvat, ja tämä yllätys on huono lähtökohta tutustumiselle.
5. Ensimmäinen tapaaminen tapahtuu julkisella paikalla. Kahvilat ovat hyviä paikkoja. Kannattaa harkita luonastapaamista tai muuta sellaista tilannetta, jossa aikaa on lähtökohtaisesti rajoitetusti. Silloin tilanteesta pääsee kohteliaasti melko nopeasti irtautumaan, jos siltä tuntuu.
6. Noin kahden kolmasosan kohdalla tiesin heti, että tämä ei ole minun juttusi. Mutta en usko, että kukaan tietää heti, että tämä on varmasti se oikea. Vaimoni tavatessani tiesin heti, että tästä VOI tulla jotain. Mutta sama tunne oli ollut pari kertaa aikaisemminkin johtamatta kuitenkaan pysyvään parisuhteesen.
7. Joskus yhteisen aaltopituuden löytyminen ei onnistu aivan heti. Jos juttu luistaa ensi treffeillä vähän kankeasti, mutta yleisvaikutelma on miellyttävä, kannattaa ehkä tavata uudestaan.
8. Ensitreffeille voi sopia, että siellä ei sovita jatkosta, vaan siitä keskustellaan sitten sähköpostitse treffien jälkeen. Tämä voi poistaa jännitystä ja hämmennystä tapaamistilanteesta.
9. Jos tiedät, ettet halua jatkaa tutustumista, viestitä se nopeasti ja kohteliaasti: "Vaikka tapaaminen oli miellyttävä, ei tullut sellaista tunnetta, että haluan jatkaa tutustumista..."
10. Usein sain ilmoitukseeni useita kiinnostavia vastauksia. Itse valitsin vain yhden kerrallaan tutustumiseen. Treffejä jonkun muun kanssa harkitsin vasta kun olin päättänyt, että tämän kanssa en jatka tutustumista. En kuitenkaan mitenkään paheksu niitä, jotka tapaavat ensin useita vastaajia ja valitsevat niistä.
11. Jos viimeistään neljänsillä treffeillä ei päädytä sänkyyn, sinne ei päädytä ollenkaan. Näin se vaan on.
12. Intiimille asteelle edennyttä suhdetta ei katkaista tekstiviestillä tai sähköpostilla.
Vastaukset 13
Vanhimmat
allekirjoitan kaikki kohda, paitsi ehkä
"11. Jos viimeistään neljänsillä treffeillä ei päädytä sänkyyn, sinne ei päädytä ollenkaan. Näin se vaan on."
vetäisin tuosta vielä yhdet treffit pois, eli viimeistään kolmansilla treffeillä.
Joo, ja tossa oli kans kirjoitus nettideittailusta:
http://nevelynmedia.blogspot.com/2010/06/urheilullinen-tositarkoituksella.html
Komppaan erityisesti tätä:
"4. Vastaamisen jälkeen pari kierrosta kirjeenvaihtoa pitää riittää tapaamispäätökseen"
Kokenut nettitreffailijatuttuni totesi saman näin: jos kolmen kirjeen jälkeen ei tapaamista järjesty, drop it eli lopeta kirjeenvaihto välittömästi äläkä aloita sitä uudelleen ennen tapaamista.
Itse olen ajanut niin monta kertaa tähän miinaan, että olen kantapään kautta oppinut. Olen pahimmillaan lähetellyt vuodenkin verran viestejä naisen kanssa, joka ei tiedä mitä haluaa, on liian arka tapaamaan ihmisiä luonnossa, on kiireellisempi kuin Nokian hallituksen puheenjohtaja eli muuten vain vedättää ihmisiä. Jälkeempäin kyrsii menetetty aika. Nyt totean 3. kirjeessä, että en etsi kirjekavereita, kiitos ja hei.
Samaa mieltä melkeinpä jokaisessa kohdassa paitsi 11.
Ainakin omasta mielestäni se on aivan liian nopeaa toimintaa, jos ennen neljänsiä treffejä päätyy sänkyyn.
Näin se kyllä menee. Itse vaan olen poistanut profiilini eri sivustoilta, kun kokemuksia on kymmenkunta takana. Eli luonteestani johtuen olen ollut liian hätäinen. Ei kun takaisin kehiin....
Mitään teesejä ei kannata noudattaa liian orjallisesti, sellainen johtaa osittain mukautumiskyvyttömyyteen. Jokainen ihminen johon tutustuu on oma persoonansa ja molemmilla on myös oma elämänsä (ainakin toivottavasti :)), joten mieluummin etenen tapauskohtaisesti kuin valmiin kaavan mukaan. Pääasia on, että kuuntelee omaa sisintään ja pitää toisetkin selvillä siitä missä mennään.
Olen täysin samaa mieltä.
Tätä "sääntöä" ei yksikään nainen osaa noudattaa:
9. Jos tiedät, ettet halua jatkaa tutustumista, viestitä se nopeasti ja kohteliaasti: "Vaikka tapaaminen oli miellyttävä, ei tullut sellaista tunnetta, että haluan jatkaa tutustumista..."
Eivät osaa? Vai eivät halua?
Nainen odottaa treffien jälkeen mieheltä innostunutta viestiä, jossa mies kertoo kiinnostuneensa naisesta ja haluavansa tavata uudelleen. Tekee hyvää naisen itsetunnolle! Ja sitten torjutaan mies. Jollain latteudella tyyliin "sori mutta jotain puuttui". Ja mies tuntee nolanneensa itsensä. Olipa kivaa.
Jos selvästi tuntee, että ei haluam jatkaa tutustumista, niin mikä helvetti estää ilmaisemasta sitä nopeasti treffien jälkeen?
Eniten kypsyttää, kun olet syöttänyt ja juottanut naisen illallistapaamisen merkeissä, laitat sitten tapaamisen jälkeen 'kiitos viimeisestä' -viestin, mutta et saa *mitään* vastausta. Jos joku maksaisi minun syömiseni, sanoisin ainakin kiitos, mutta ehkä olen vain turhan vanhanaikainen.
Ihan hyviä opetuksia sellaiselle joka juottaa ja syöttää, eiköhän se oppi mene joskus perille, mikä kannattaa ja mikä ei.
Että jos 4. treffeillä ei päädytä sänkyyn, niin sitten ei päädytä ollenkaan. Itse sanoisin, että jos toisilla treffeillä ei päädytä sänkyyn, niin kolmatta kertaa ei edes tavata.
Yleensä tuo tilanne syntyy, jos nainen on olettanut treffien perusteella, ettei mies ollut lainkaan kiinnostunut. Esimerkiksi mies jutteli nihkeästi, katseli muualle ja näytti yrmeältä. Nainen olettaa, että peli on sillä selvä, mutta mieheltä tuleekin hempeä viesti jälkikäteen. Sitten on pakko torjua, koska kukapa haluaisi toisille moisille tärskyille.
Jos mies on selvästi ihastunut, on julmaa olla kertomatta, ettei itsellä natsaa.
Olen muuten aivan samaa mieltä, mutta kolmessa viestissä ei vielä selviä, onko ihminen tapaamisen väärtti. Kymmenestä kahteenkymmeneen viestiin on hyvä, paitsi jos ovat tosi pitkiä juttuja. Jos ei toisen kanssa riitä juttua kymmeneen viestiin, ei sitä riitä treffeilläkään.