Syntymäpäivät

Synttärisankari kirjoitti:

Minulla oli kuluneella viikolla syntymäpäivät ja sainkin onnitteluja niin omalta perheeltäni, ystäviltäni ja vanhemmiltani. Tuntui tosi mukavalta kuin muistivat, en tarkoita lahjoin vain onnentoivotuksin. Ainoat ketkä eivät taaskaan vaivautuneet edes puhelinsoitolla minua onnittelemaan, olivat appivanhempani. He muistavat kyllä aina tietysti oman poikansa syntymäpäivän ja onnittelevat häntä, mutta en tiedä onko unohdus tahatonta vai tahallista aina minun ja lastemme kohdalla. Meitä he eivät koskaan onnittele. Mutta joka vuosi kun heillä on syntymäpäivät, on meidän mentävä sinne koko perheen voimin kukin ja lahjoin muistamaan heidän merkkipäiviään ja onnittelemaan heitä, samoin tietysti äitien- ja isänpäivinä. Tuntuu vain tosi pahalta, ettemme lasten kanssa ole heille edes puhelinsoiton ja sen kautta syntymäpäivätoivotuksen arvoisia. Samoin joka kerta kun he käyvät risteilyillä, he tuovat aina miehelleni eli pojalleen "kaljalaatikon" tuliaisiksi, mutta lapsiamme tai minua eivät he koskaan muista edes karkkipussilla. Miten teillä muilla on nämä muistamiset huomioitu? Ja en tarkoita tällä sitä, että itkisin jonkun lahjan perään vaan ainoastaan peräänkuuluttaisin sitä, edes yhtä puhelinsoittoa ja sen myötä onnentoivotusta.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä