Olen seurustellut aikalailla vuoden verran tyttöystäväni kanssa. Elämme kaukosuhteessa ja näemmä vain joka toinen vloppu. Mielestäni suhteemme on mennyt monin osin todella hyvin; puhumme kaikista asioista avoimesti, tunnemme molemmat olomme luonnolliseksi toistemme seurassa ja paljon tunteita on.
Viimeiset 1-2kk olen huomannut tyttöystävässäni selvästi ärtyneisyyttä ja vähentyneitä hellyydenosoituksia. Siitä seuraten n. 2vk sitten tyttöystäväni sanoi, että hänestä olemme muuttuneet ja olemme hänen mielestään tulleet etäisemmiksi. Itse en todella ole tätä puolta nähnyt, ja se on omasta mielestäni pikemminkin omia käytöstapojani mitä tyttöystäväni ei siedä. On kuitenkin läheis/kaveri/perhepiirissä eroja. Samoin puhuimme olevan puhumatta liikaa tulevaisuudesta ja olla vähemmän "sitoutuneita" koska tyttöäni tuntui tämä kuitenkin myöhemmin ahdistavan.
Ennenkuin tämän keskustelun jälkeen kerkesimme tavata niin juuri ennen tyttöystäväni tuloa meille n. 2vk päästä hän sanoi että haluaa lopettaa suhteemme. Hän koki että hän pelkää sitoutua vielä, ja haluaa olla nuori ja vapaa ( olemme molemmat 18 ) ja vakuutti että vika ei ole minussa ihmisenä vaan ylisti minua huoltapitävimpänä ja rakastavaisimpana ihmisenä mitä on tavannut ( olen omasta mielestänikin toden teolla varjellut tätä suhdetta) sekä ehdottomasti halusi pitää välit minuun kunnossa, ystävä-pohjalla. Vielä saman iltana hän kertoo minulle että haluaa vielä mahdollisesti seurustella kanssani ja rakastaa todella paljon, mutta tarvitsee aikaa.
Kerkesin ikävä kyllä tunteiden valloissani jo puhumaan tyttöystävälleni jos yritettäisiin uutta alkua, mutta juteltuani useamman kaverin kanssa tulin tulokseen että hänen painostaminen vetäisi minua vain kauemmas meistä ja mahdollisesta uudesta alusta. Rakastan tyttöystävääni todella paljon, ja haluan hänen parastaan, mutta silti vielä elän toivossa että nykyisellä matalan profiilin ystävä - linjallani tyttöystäväni saisi aikaa ajatella ja tehdä lopullisen päätöksensä itse eikä minun painostukseni kautta.
Niin hänen kuin minun läheiset ja vanhemmat ihmettelevät tilannetta sillä kaikki ihmiset ympärillämme toivovat suhteemme jatkuvan ... Haluan elää toivossa että tyttöystävä haluaisi minut harkinnan jälkeen, mutta sen päätöksen tultua hyväksyn tietysti eronkin sillä sekin on mahdollisuus.
Mitkä mun mahdollisuudet on? Kauanko pitäisi odotella ja jos aikaa menee kauan niin pitäisikö minun aivan äärimmäisessä hädässä ottaa yhteenpalaaminen ITSE puheeksi? Onko matala profiili OK?
Viimeiset 1-2kk olen huomannut tyttöystävässäni selvästi ärtyneisyyttä ja vähentyneitä hellyydenosoituksia. Siitä seuraten n. 2vk sitten tyttöystäväni sanoi, että hänestä olemme muuttuneet ja olemme hänen mielestään tulleet etäisemmiksi. Itse en todella ole tätä puolta nähnyt, ja se on omasta mielestäni pikemminkin omia käytöstapojani mitä tyttöystäväni ei siedä. On kuitenkin läheis/kaveri/perhepiirissä eroja. Samoin puhuimme olevan puhumatta liikaa tulevaisuudesta ja olla vähemmän "sitoutuneita" koska tyttöäni tuntui tämä kuitenkin myöhemmin ahdistavan.
Ennenkuin tämän keskustelun jälkeen kerkesimme tavata niin juuri ennen tyttöystäväni tuloa meille n. 2vk päästä hän sanoi että haluaa lopettaa suhteemme. Hän koki että hän pelkää sitoutua vielä, ja haluaa olla nuori ja vapaa ( olemme molemmat 18 ) ja vakuutti että vika ei ole minussa ihmisenä vaan ylisti minua huoltapitävimpänä ja rakastavaisimpana ihmisenä mitä on tavannut ( olen omasta mielestänikin toden teolla varjellut tätä suhdetta) sekä ehdottomasti halusi pitää välit minuun kunnossa, ystävä-pohjalla. Vielä saman iltana hän kertoo minulle että haluaa vielä mahdollisesti seurustella kanssani ja rakastaa todella paljon, mutta tarvitsee aikaa.
Kerkesin ikävä kyllä tunteiden valloissani jo puhumaan tyttöystävälleni jos yritettäisiin uutta alkua, mutta juteltuani useamman kaverin kanssa tulin tulokseen että hänen painostaminen vetäisi minua vain kauemmas meistä ja mahdollisesta uudesta alusta. Rakastan tyttöystävääni todella paljon, ja haluan hänen parastaan, mutta silti vielä elän toivossa että nykyisellä matalan profiilin ystävä - linjallani tyttöystäväni saisi aikaa ajatella ja tehdä lopullisen päätöksensä itse eikä minun painostukseni kautta.
Niin hänen kuin minun läheiset ja vanhemmat ihmettelevät tilannetta sillä kaikki ihmiset ympärillämme toivovat suhteemme jatkuvan ... Haluan elää toivossa että tyttöystävä haluaisi minut harkinnan jälkeen, mutta sen päätöksen tultua hyväksyn tietysti eronkin sillä sekin on mahdollisuus.
Mitkä mun mahdollisuudet on? Kauanko pitäisi odotella ja jos aikaa menee kauan niin pitäisikö minun aivan äärimmäisessä hädässä ottaa yhteenpalaaminen ITSE puheeksi? Onko matala profiili OK?
Vastaukset 5
Vanhimmat
ei tuollaiste teinien kaukosuhteet toimi.
trust me, tätä asiaa eikannata opetella kantapään kautta!
ei muuta kuin kokka kohti uusia haasteita.
eikä kannata ottaa itse mitään puheeksi, eikä kannata kaveeratakaa. kaveeraaminen vaan pidentää sitä aikaa, joka menee yli pääsemiseen.
ajattele suhdettasi hyvänä harjoituksena.
Edellisen kirjoittajan jalanjäljissä: selkeä ero on pidemmän päälle huomattavasti helpompi vaihtari kuin pidättäytyminen ystävänä vaikka tunteet on jo rakastuneen tunteet. Se ystävänä olo ei tule riittämään. Jossakin vaiheessa se muuttuu rasitteeksi ja mieli täyttyy kysymyksistä, että tuleeko tästä ikinä mitään vai pitäiskö sittenkin vaan lopettaa koko pelleily. Sitähän sä funtsit jo nyt.
Ehdostus ystävyydestä on tuossa tilanteessa ehkä vain yritys pehmittää uutista jonka tietää varmasti satuttavan. Se on yritys olla kiltti "jättäjä" jotta jätetylle ei muodostuisi liian kielteisiä fiiliksiä. Se on myös epävarmuutta, takaoven auki jättämistä, kun ei itsekään tiedä mitä oikeastaan haluaa.
Etäsuhde vaatii paljon ja suhde täytyy olla aika vahvalla pohjalla kestääkseen erossa olemisen paineet sekä sen, että tunne ei pääse vahvistumaan koska tavataan niin harvoin. Sen voin hyvin kuvitella olevan sen todellisen syyn miksi se tyttökaveri päätti niin kuin päätti. Hän haluaa suhteelta enemmän, tarvitsee partnerin lähemmäs, jotta voi tuntea olonsa täysin onnelliseksi.
Syy ei siis todellakaan ole sinun vaan sen kirotun etäisyyden siinä teidän välissänne. Se aiheuttaa liikaa kaipuuta sun muuta ja painaa mielessä koko ajan.
Tässä tulee totuus:
Vaikka miten kauan odottaisit ja antaisit hänelle aikaa, hän ei tule takaisin. Se ei toimi niin. Kukaan ei halua mitään tuotetta, jonka voi noutaa kaupan hyllyltä, kun huvittaa, ellei sitten ole laastarin tarpeessa. Jos kuitenkin haluat tämän tytön, sinun tulee herättää hänen tunteensa. Se ei tuossa tilassa onnistu, koska hän tuntee sinut niin hyvin. Et saa olla hänen kanssaan missään tekemisissä tiettyyn aikaan ja sinä aikana sinun tulee uskottavasti muuttua niin, ettei hän enää voi tietää, mikä sinä olet. Sitten et saa paljastaa kaikkia korttejasi ja sinun tulee osoittaa rakkautesi häntä kohtaan teoilla, eikä suhteesta puhumisella. Ihmistä kohtaan, joka osaa itsevarmasti ja ikään kuin itse sitä tiedostamatta näyttää rakkautta, on helppo tuntea intohimoa.
Tai sitten voit hankkia toisen tyttöystävän (väh. yhtä hyvännäköinen). Jos hänellä on sinua kohtaan enemmän tunteita kuin ketään muuta niin vaikka vaan pienetkin tunteet voivat paisua, kun tuntee, että on menettänyt toisen. Mutta, jos kerran rakastat tätä yhtä, niin ethän tietenkään voi hankkia toista muuten kuin jotenkin kulissiksi. En sitten tiedä, mitä mieltä olet tällaisesta.
Mutta odottaminen on turhaa. Nuorena haluaa jahdata himojaan ja halujaan eikä maata missään latteassa suhteessa.
Onko siis hän kehunut sua huoltapitäväksi? Arvostaa sitä ominaisuutta tärkeänä? Älä ole liian etäinen sitten. Tuskin hän sellaista haluaa, jos arvostaa sitä että pidetään huolta. Moni haluaa sen, joka selvästi välittää. Naiset eivät ole metsästäjiä niinkuin miehet vaan saaliita jotka metsästetään. Kärjistettynä.
Itsellänikin tuli ero 3,5v etäsuhteesta noin 2kk sitten. Olimme hyvin rakastuneita toisiimme ja välimatkaa meillä oli vajaa 600km. Kaikki toimi hyvin kunnes tyttöystäväni päätti juurikin samaa kuin sinunkin. Hän selitti tarvitsevansa aikaa ja tilaa itselleen ja mietti sitä, kun ei koskaan ole saanut olla sinkku.
Noh, hommahan oli aikasen vaikea minulle koska tilanne oli hyvinpitkälle samanlainen kuin teilläkin.
Minusta suhteessa ei ollut mitään vikaa, muuta kuin tyttöystävä joka höpöttää vain siitä miltä tuntuisi olla sinkku ja elää omaa elämää. Vaikkakin etäisyydemme takia sitä omaa elämää oli aivan liiaksi.
Noh hän löysi uuden "ihastuksen" ja jätti minut lopulta. Itkin pitkään perään mut näin jälkeenpäin kuin katselee niin sitä ihmistä jota rakastin ei ole enää olemassa. On vain kauniit tunteet siitä ihmisestä, mutta todellisuutta ei ole enää. Joten parasta oli antaa sen mennä ja keskittyä omaan.