Kertokaahan mielipiteenne tästä...miten tämä pitäisi tulkita...Itse en enää edes yritä luottaa omiin "vaistoihini" (sen verran usein olen väärin tulkinnut) vaan haluan mielipiteitä myös muilta.
Miten tulkitsisitte tämän, kun mies käyttäytyy seuraavalla tavalla:
- Katsoo pitkään suoraan silmiin, kun katseet kohtaa, hän hymyilee ja ei käännä katsetta pois
- Tulee juttelemaan usein. Myös asioista mitkä ovat "typeriä" :) eli eivät periaatteessa kuuluisi minulle tai hänen ei olisi tarvinnut tulla asiasta informoimaan minua
- Tulee usein viereen istumaan tai seisomaan, mikäli viereinen paikka ei ole vapaa, hän valitsee sellaisen paikan mistä näkee suoraan minut..ja yllätän hänet katsomasta minua
- Kun tulee huoneeseen, hän jää aina niin, että on kääntyneenä minuun päin vaikka asiaa olisi toiselle henkilölle (tullut muutama hullu tilanne, kun hän puhuu kauempana olevalle henkilölle, mutta seisoo kääntyneenä minua kohti ja joskus jopa vielä katsoo minua puhuessaan toiselle)
- Hän sekoilee sanoissaan, kun kysyn häneltä jotain
- Joskus (harvoin) hän on kuin ei huomaisikaan, ei katso päälle, ei puhu..
- Ohittaa työpisteeni usein, vaikka hänellä ei ole mitään järkevää syytä kiertää minun ohi (pääsisi siis kulkemaan helpommin toista kautta)
- Jos pyydän jotain, hän toteuttaa pyyntöni
- Kun puhun, hän keskittyy minuun vaikka toinen puhuisi "tärkeämpiä" asioita (näin on usein...siis että toinen henkilö puhuu minua tärkeämpia asioita :) )
- Hän muistaa (ottaa selvää) juhlapäivistäni ja tuo jonkin pienen lahjan
Taustatietoa:
Kyseessä on esimieheni, joka on minua 20 vuotta vanhempi. Itse olen suhteessa tällä hetkellä ja hän tietää sen. Esimiehelläni ei ole ainakaan tietääkseni vakavaa suhdetta (muusta en ole edes ottanut selvää). Esimieheni tietää, että olen vakavissani nykyisen suhteeni kanssa. Hän on sen tyyppinen henkilö, joka ainakin antaa itsestään sellaisen kuvan, että kunnioittaa toisten parisuhdetta.
Voiko olla, että hän olisi kiinnostunut minusta? Ja nyt tässä kohdassa voi kommentoida myös niin, että haluaa vaan panna ;) koska onhan sekin yksi kiinnostuksen laji :) Tämän suhteeni vuoksi en voi "luottaa" siihen, että hän tulisi suoraan ilmaisemaan kiinnostuksensa (monessa kohdassa on kommentoitu, että mies ilmaisee suoraan sanomalla mikäli on kiinnostunut...esim. kutsuu kahville tms.)...Kuitenkin minua kiinnostaa kuulla teidän mielipiteenne tästä tilanteesta...Jotta osaisin vähän varoa omia tekemisiäni... etten sitten vahingossa rohkaise häntä.
Täytyy myöntää, että itsekin olen hieman kiinnostunut tästä miehestä (jos olisin vapaa, yrittäisin)...Mutta sen verran paljon rakastan nykyistä miestäni, että en aio tämän asian suhteen toimia. Ok, hieman turhamaisuuttanikin haluaisin kuulla mielipiteenne...En ole ns. unelmien nainen ja näitä minuun ihastuneita ei ole kovin monia tullut elämän varrella vastaan...Ja osittain tämän vuoksi minun on vaikea uskoa, että minuun olisi ihastuttu...Ja sen vuoksi en myöskään välttämättä osaa varoa tekemisiäni (olen ottanut sellaisen tavan, että olen ihmisille avoin ja välitön...ja ihastunut ihminen voi tulkita sen väärin)
Miten tulkitsisitte tämän, kun mies käyttäytyy seuraavalla tavalla:
- Katsoo pitkään suoraan silmiin, kun katseet kohtaa, hän hymyilee ja ei käännä katsetta pois
- Tulee juttelemaan usein. Myös asioista mitkä ovat "typeriä" :) eli eivät periaatteessa kuuluisi minulle tai hänen ei olisi tarvinnut tulla asiasta informoimaan minua
- Tulee usein viereen istumaan tai seisomaan, mikäli viereinen paikka ei ole vapaa, hän valitsee sellaisen paikan mistä näkee suoraan minut..ja yllätän hänet katsomasta minua
- Kun tulee huoneeseen, hän jää aina niin, että on kääntyneenä minuun päin vaikka asiaa olisi toiselle henkilölle (tullut muutama hullu tilanne, kun hän puhuu kauempana olevalle henkilölle, mutta seisoo kääntyneenä minua kohti ja joskus jopa vielä katsoo minua puhuessaan toiselle)
- Hän sekoilee sanoissaan, kun kysyn häneltä jotain
- Joskus (harvoin) hän on kuin ei huomaisikaan, ei katso päälle, ei puhu..
- Ohittaa työpisteeni usein, vaikka hänellä ei ole mitään järkevää syytä kiertää minun ohi (pääsisi siis kulkemaan helpommin toista kautta)
- Jos pyydän jotain, hän toteuttaa pyyntöni
- Kun puhun, hän keskittyy minuun vaikka toinen puhuisi "tärkeämpiä" asioita (näin on usein...siis että toinen henkilö puhuu minua tärkeämpia asioita :) )
- Hän muistaa (ottaa selvää) juhlapäivistäni ja tuo jonkin pienen lahjan
Taustatietoa:
Kyseessä on esimieheni, joka on minua 20 vuotta vanhempi. Itse olen suhteessa tällä hetkellä ja hän tietää sen. Esimiehelläni ei ole ainakaan tietääkseni vakavaa suhdetta (muusta en ole edes ottanut selvää). Esimieheni tietää, että olen vakavissani nykyisen suhteeni kanssa. Hän on sen tyyppinen henkilö, joka ainakin antaa itsestään sellaisen kuvan, että kunnioittaa toisten parisuhdetta.
Voiko olla, että hän olisi kiinnostunut minusta? Ja nyt tässä kohdassa voi kommentoida myös niin, että haluaa vaan panna ;) koska onhan sekin yksi kiinnostuksen laji :) Tämän suhteeni vuoksi en voi "luottaa" siihen, että hän tulisi suoraan ilmaisemaan kiinnostuksensa (monessa kohdassa on kommentoitu, että mies ilmaisee suoraan sanomalla mikäli on kiinnostunut...esim. kutsuu kahville tms.)...Kuitenkin minua kiinnostaa kuulla teidän mielipiteenne tästä tilanteesta...Jotta osaisin vähän varoa omia tekemisiäni... etten sitten vahingossa rohkaise häntä.
Täytyy myöntää, että itsekin olen hieman kiinnostunut tästä miehestä (jos olisin vapaa, yrittäisin)...Mutta sen verran paljon rakastan nykyistä miestäni, että en aio tämän asian suhteen toimia. Ok, hieman turhamaisuuttanikin haluaisin kuulla mielipiteenne...En ole ns. unelmien nainen ja näitä minuun ihastuneita ei ole kovin monia tullut elämän varrella vastaan...Ja osittain tämän vuoksi minun on vaikea uskoa, että minuun olisi ihastuttu...Ja sen vuoksi en myöskään välttämättä osaa varoa tekemisiäni (olen ottanut sellaisen tavan, että olen ihmisille avoin ja välitön...ja ihastunut ihminen voi tulkita sen väärin)
Vastaukset 43
Vanhimmat
Ei ole kiinnostunut.
No ei tod ole. Pukille haluaa. Ei sen vakavampaa. Pomoaseman hyväksikäyttöä havittelee, älä hyvä ihminen mene vanhaan halpaan.
Voi ihan rauhassa havitella pomoaseman hyväksikäyttöä... Onneksi tiedä etten voisi tehdä sellaista omalle kumppanilleni, joten en mene halpaan...
Kiitos teille kahdelle mielipiteestä. En kuvittele enää kiinnostusta hänen puoleltaan. Mikä itseasiassa onkin helpotus. Kyseessä on muuten mukava henkilö ja nyt mun ei tarvitse muuttaa käytöstäni tai vältellä häntä.
Oma mielipiteeni siis on, että tuo on kiinnostusta ihan selvästi. Vaikea vaan sanoa, mitkä ovat hänen motiivinsa. Se voi olla seksi ja seikkailu, tai sitten hän on ihan tosimielellä kiinnostunut, tai sitten hän on vain ihastunut ulkonäköösi ja olemukseesi ja on itsekin vähän hämääntynyt tilanteesta, jne. Välillä ei miehistä ota millään selvää, missä mielessä se kiinnostus on herännyt - näet ehkä vain, että kiinnostusta on, mutta millä mielellä, sitä ei pysty sanomaan.
Ehkä voisit suhtautua tilanteeseen rennosti huumorilla ja ajatellen, että imartelevaa ja kiitos mutta ei kiitos. Pieni viaton flirtti piristää päivää kuin päivää ja onhan se kiva huomata olevansa ihastuttava myös muiden kuin vain oman kumppanin mielestä. Liian pitkälle ei ehkä kannata mennä kyökkipsykologisoinnissa ja toisen käytöksen ja luonteenpiirteiden analysoinnissa, siihen kuluvan ajan voi käyttää niin paljon paremminkin :) Sinulla on hyvä mies ja hyvä parisuhde, nauti hänestä ja yhteisestä elämästänne. Hyvää kesää!
Kiitos :)
Olet oikeassa, minulla on hyvä mies ja hyvä parisuhde ja en aio niitä kadottaa/menettää tämän takia. Pidän myös työstäni ja en halua sitäkään menettää tämän vuoksi. Siksi ehkä olen asian suhteen melko varautunut...
Pitänee kokeilla sinun neuvoasi ja ottaa asia huumorilla...Flirtti ei ole kielettyä (en itsekään kiellä sitä mieheltäni) kunhan se pysyy "viattomana".
Hyvää kesää myös sinulle :)
Se on jännä juttu se ihastuminen. Se ei oikeastaan katso ulkomuotoa tai ikää, Me kaikki ihastutaan erinäisiin ihmisiin satoja kertoja elämämme aikana, Tiedät itsekin ihastuneesi tavallaan pomoosi, koska olet huomannut hänen kiinnostuksensa. Pomosi on selvästi ihastunut sinuun - tämä on tosin minun mielipiteeni. Ite ollut samassa tilanteessa molemmin puolin. Nyt vaikuttaa siltä, että sinä olet ihastunut pomossasi hänen osoittamaan kiinnostukseen, etkä suinkaan henkilöön. Se mitä pomosi esittämä kiinnostus on, en tiedä. Se voi olla säälistä tuliseen rakkauteen, mutta sinun puolelta se on ihastumista ihastumiseen. Itse selvisin vastaavasta tilanteesta, kun tajusin että en aidosti tuntenut minuun ihastuneeseen kaveriin mitään todellista vetoa. Toisaalta olen itse käyttäytynyt kuin pomosi, kun olen itse ollut ihastunut. Silloin kuvittelin ihastukseni kohteen olevan sielunkumppanini. Kaipaan häntä edelleen vuosienkin päästä, mutta järjellisesti ajatellen voin myöntää, että se oli vain lihallista himoa. Selvitä ensin oma pääsi... Mikä on sinulle aitoa ja tärkeää. Irrottaudu tunteista ja velvollisuuksista. Koetko, että pomosi on ajatusmaailmaltaan sinulle oikea? Mielestäni pomosi on ihastunut sinuun ja ymmärtääkseni ei ulkomuotoosi vaan persoonallisuuteesi joten syyt ovat oikeat, joten kehoitan punnitsemaan itsesi ja miettimään tarkkaan mikä on sinulle tärkeää. Ole rehellinen itsellesi!!!!!!
Kyllä voin sen myöntää, että olen kiinnostunut tästä esimiehestäni ja tosiaan kokeilisin onneani jos olisin vapaa.
Suurimmalta osin uskoisin myös, että tällä hetkellä olen ihastunut ihastumisen tunteeseen eli siihen mitä tuo tilanne saa mut tuntemaan...sehän on se tunne mikä muuttaa muotoaan kun on kauan seurustellut. Toisaalta taas esimieheni on myös käytökseltään, luonteeltaan ja kuten sanoit persoonallisuudeltaan kiinnostava...ja myös sen vuoksi olen hänestä kiinnostunut. Myös "siinä mielessä" hän on todella kiinnostava mies. Ensimmäinen joka pelkällä katseella saa mut "innostumaan". Mutta se, että sopisimmeko me pidemmän päälle yhteen...En usko. Seksi ja mahdollinen alkurakkaus voisivat olla hurjia...ehkä mun makuun liiankin tulista...mutta sen jälkeinen aika...en usko.
Lähtökohtana on se, että hän on näin kauan pysynyt enemmän tai vähemmän sinkkuna (ei vaimoa, ei lapsia)...Ja on siis minua 20v vanhempi...En siis usko, että hän enää pystyy/haluaa muuttaa elämäänsä niin suuresti kuin mitä minun kanssani pitäisi tehdä. Ajatusmaailmamme on pohjimmiltaan sama, mutta sen jälkeen monet pienet kohdat vaatisivat hienosäätöä.
Tiedän, että olen löytänyt itselleni hyvän kumppanin jo nyt ja hänen kanssaan minun ei tarvitse arvuutella tilanteita ja tunteita. Olemme arvoiltamme samanlaisia ja haluamme tulevaisuudelta molemmat samaa. Rakastan häntä.
Kiitokset avustasi, laitoit minut miettimään tilannettani oikein kunnolla. Jatkan pohdintoja pääni sisällä :) ja ehkäpä tämä tilanne tästä selviää johonkin suuntaan.
Kuinka vanha itse olet? Jos olet 20 ja hän 40 hän haluaa luultavasti pukille en tiedä. Nuo viittaavat ihastumiseen. Mutta kun ei sen kummempaa lähestymistä ole näkynyt...
Minä olen 30v ja hän 50v.
olen sitä mieltä, että koskaan ei pidä lähteä työpaikalla seikkailemaan. Joten pidä suhde täysin ammattimaisena, ja unohda se että mies on sinusta kiinnostunut. Olet 30v niin nyt sinun kannattaa pohtia ainakin se, että haluatko jonain päivänä perheen ja naimisiin. Kiusauksia tulee vastaan, mutta niitä pitää pystyä väistelemään. Ystävyys ei tule onnistumaan, koska riski on sen syventymisessä joksikin muuksi. Älä siis vaan anna hänen soitella sinulle vapaa-ajalla. Koita vältellä tilanteita, joissa hän on kahden kesken kanssasi. Siis oletan, että haluat pitää nykyisen suhteesi joten jos sinulla on hyvä uskollinen mies kotona, niin älä vaaranna tilannetta. Pomosi pysyy vapaana jos olet hänelle se oikea, ja odottaa sinua kunnes olet joskus ehkä vapaa (muista syistä kuin siitä että aloit suhteeseen hänen kanssaan).
Olen kanssasi samaa mieltä ja en seikkailua edes haluaisi... Toki tuo mahdollinen ihastuminen kohottaa itsetuntoa, mutta jääkööt se siihen.
Olen 30v ja perheen haluan...Siksi tämä 50-vuotias ei ole minulle se vaihtoehto. Kuten aikaisemmassa viestissä sanoin, tuskin tämä mies olisi valmis muuttamaan elämäänsä niin paljon kuin minun kanssani pitäisi...tähän kuuluu mm. perhe.
Lisäksi nykyisen mieheni kanssa on ollut puhetta häistä, joten olen teoriassa jo luvannut rakastaa häntä myötä- ja vastoinkäymisissä. En ole niin tyhmä ettenkö uskoisi, että minä ja mieheni tulemme molemmat vielä tämän elämän aikana useasti ihastumaan toisiinkin ihmisiin. Kyse onkin siitä, että tekeekö ihastumisen vuoksi jotain. Ihastumisille ei voi mitään, ihania ihmisiä tulee vastaan...Mutta rakastuminen, rakastaminen ja rakkaus on vain miehelleni varattuja.
Onneksi voin ainakin vielä luottaa siihen, että esimies ei yritä tehdä asian eteen mitään, koska jos hän olisi ihastunut...ja jos hän minut haluaisi (syystä tai toisesta) voisin kuvitella, että hän olisi jo asialle tehnyt jotain. Uskon siis siihen, että hän kunnioittaa suhdettani ja sitä kautta myös minua.
Sen lisäksi että olet jo varattu, tekee tuo ikäero sen ettei tämä esimies tee asialle muuta kuin osoittaa ihastumisensa. Mieti vähän; esimies, 20v vanhempi, sinä varattu -> järkevä mies ei tee tuossa tilanteessa varsinaista aloitetta, voisi tulla kynsille aika pahasti (työpaikka-ahdistelusyytettä, vanha irstailija -leimaa yms vaarana).
Mutta jos sinä teet jonkin aloitteen, mies on erittäin todennäköisesti suostuvainen jonkinlaatuiseen seikkailuun.
Juu, ymmärrän tuon...täytyy tosin myöntää, että en asiaa noin miettinyt :) Nämä keskustelut ovatkin hyödyllisiä, kun laitatte minut miettimään asiaa monelta eri kannalta.
Toisaalta olen tyytyväinen, että asiat ovat niin kuin ovat...eli ettei mitään aloitetta ole tullut. Koska silloin minun tulisi reagoida asiaan. Tällä hetkellä voin olla kuin en huomaisikaan asiaa ja näin välttää ikävät ja nolot tilanteet.
Täytyy siis vain yrittää välttää tilanteet missä olisimme kahden. Kuningas-alkoholi on myös vältettävien listalla...Tai jos ottaa niin pitää huolehtia siitä, että paikalla on myös muita ottamassa. Silloin ei pääse liian vakaviksi keskustelut.
vilkaista tännekin välillä. Laajentaa vaikkapa näkökulmaansa tiettyihin asioihin.. Vaikkapa jonkun ihmisen suhteen. Niin jo alkaa ymmärtää paremmin.
No varmasti on :) Minkä tai kenen suhteen tai mistä päin laajennat näkökulmaasi?
Anonyymejahan nämä viestit on täällä mut kyllä ne jotain suuntaakin välillä antaa.
Liitynkö minä näihin sinun tarkkailun kohteisiin vai onko kohteet muut? Minun teksteistäni nimittäin et voi minua tunnistaa :)
Annoit vain ajattelemisen aihetta omassa tilanteessani..
Jos näistä viesteistä on apua muillekin, niin sen parempi :) Hyvää kesää sinulle ja toivottavasti asiat päättyvät niin kuin sinä haluat :)
Miksi pamiset tällä palstalla, jos olet päättänyt, ettet tee mitään, jos olisit vapaa ja rakastat nykyistäsi?? Eli olet päättänyt tehdä jotain. Tee jotain, mutta jätä ensin nykyinen kumppanisi, -miksi tuottaisit hänelle omien halujesi takia tuskaa? Niinkö paljon häntä rakastat tai jotain? Että hän on tämän ansainnut?
Ja sitten tuo ikäero.... 20 - 40, 30 - 50, 40 - 60, 50 - 70? Mietihän vähän, tuolla vanhalla miehellä on vain nuori liha mielessä, miksi isäsi olisi sinusta kiinostunut "henkisesti"? Olette täysin eri maailmoista, eri sukupolvea. Hän hakee ehkä omaa nuoruuttaan tai sitä tunnetta ja machoa, joka nuorena oli, jonka tietää hiipuneen, mutta haluaa kokeilla, josko vielä..... yrittää elää nuoruuttaan uudestaan.
Ja jos tämän pomosi "ansiot" veisivät sinut mukanaan, niin mietihän tulevaisuutta: haluatko oikeasti hoitaa neli- tai viiskymppisenä 60 tai 70 vuotiasta pappaa, joka tekee vaippoihinsa? tai kärräät häntä pyörätuolissa? tai olet omaishoitaja? peset, vaipotat, puet, syötät jne. tätäkö haluat?
No ensinnäkin otetaan se, että en aio tehdä mitään. En ole sellaista suunnitellutkaan. Halusin mielipiteitä tilanteesta, jotta tietäisin pitäisikö minun muuttaa käytöstäni esimiestäni kohtaan. Jos sinua lohduttaa, olen sitä muuttanut jo. Huomaamaton välttely on paras vaihtoehto...Se ei loukkaa, mutta ei vie tilanteisiin missä mahdollisesti pitäisi reagoida asioihin. Lisäksi haluan vastata henkilöille, jotka antavat aikaansa ja kertovat mielipiteensä. Nykyiseni puolesta ei kannata olla huolissaan :)
Ikäeroon otan kantaa vain yleisellä tasolla...Tiedätkö sinä, tiedänkö minä tai kukaan muukaan kauanko tässä elämässä ollaan mukana? Siis ihan yhtä hyvin voin kuolla tänään, huomenna tai 50 vuoden kuluttua...Ja silloin haluanko miettiä, että olipa hyvä, että "valitsin" oman ikäiseni kumppanin vai haluanko miettiä, että olipa hyvä, että "valitsin" sen henkilön jota rakastin, riippumatta siitä mikä hänen ikänsä on? Minä en lähtisi valitsemaan kumppaniani iän perusteella, koskaan ei voi tietää mitä on tulossa. Nuoret vammautuvat ja voivat olla 30 vuoden iässä ihan yhtä hoidettavia kuin terveet ihmiset 80-vuotiaina. Jättäisitkö sinä tällöin kumppanisi jos joutuisitkin 30-vuotiaana vaihtamaan vaippoja, puettamaan tai syöttämään häntä? Eiköhän kumppanin valinnassa se tärkein asia ole se, että ketä rakastat.
Mutta siinä olet oikeassa, että 30- ja 50-vuotiaat ovat ainakin osittain eri maailmoista. Sekin on taas henkilökohtainen kysymys eli riippuu henkilöstä, mutta elämäntilanteet ovat täysin eri vaiheissa, että ne erot voivat kyllä vaikeuttaa suuren ikäeron omaavien parien elämää.
Kelpasiko tämä vastaukseksi? :)
nainen*, pakko sanoa, että taidat olla aika fiksu henkilö.
Mitä tulee tilanteeseesi, lievä välttely on tosiaan hyvä keino osoittaa ettei ole kiinnostunut, älä lähde yhtään flirttiin mukaan. Normaali mies ymmärtää yskän.
Kiitos, siihen pyrin ja näköjään joskus onnistunkin :) Tosin itse en niistä hetkistä kunniaa ota, vaan se menee vanhemmilleni :) "Huonoista" hetkistä (olematon kiukuttelu ja muut naisten kummallisuudet) otan kyllä sitten syyt itselleni :)
Sen olen huomannut, että huomaamaton välttely on välillä hankalaa :) Tunnepuolella se ei siis ole minulle hankalaa vaan käytännön...Kun tuo esimies tuntuu olevan kaikkialla ja pitää todellakin miettiä omat menot/aikataulut.
Olet saanut jo useita viestejä, mutta vastaan minäkin. Merkeistä päätellen pomosi on sinuun ihastunut. Itse päätät, mitä asian kanssa teet, vai teetkö mitään. Minulla on meneillään samankaltainen tilanne, sillä edellytyksellä, että minä "tein" eli menin mukaan juttuun. Olin aluksi imarreltu, hämmentynyt ja nyt kovin ihastunut, oikeastaan rakastunut. Siis pomooni. Tilanne on outo ja ennen kokematon. Ei todellakaan ole ollut mitään hyväksikäyttöä, aikuisia kumpikin.Surullisinta on se, että huomaan hänen kiinnostuksensa alkaneen hiljalleen hiipua, minulla yhä täysi roihu päällä. Osaan silti hillitä itseni, ei minusta ole roikkujaksi.
Työpaikat ovat siinä mielessä vaarallisia paikkoja, että vietät hyvin suuren osan päivästä samankaltaisten ihmisten kanssa, ja ei ole mikään ihme,että lempi leimahtaa, vaikkka jompi kumpi olisi omalla tahollaan parisuhteessa. Työmailla kun ihmisestä näkyy se todellisempi puoli, kuin mitä esim. ravintoloissa ja vapaalla itsestä yleensä halutaan esille tuoda.
Mutta mikäli kuitenkaan ette malta pysytellä erossa tosistanne, ei se maata kaada. On ainakin jotain, mitä muistella vanhainkodissa ;) Joka tapauksessa: itse en vaihtaisi hetkeäkään kokemastani pois, vaikka sanovat muut mitä tahansa.
Voin hyvin kuvitella ette kadu mitään mitä olet saanut kokea tuon suhteen kautta ;). Kaikki suhteet antavat jotain...oli se sitten hyvää tai pahaa. Jos ei muuta niin ne kasvattavat ihmisenä ja auttavat myös tutustumaan itseensä. Työpaikoilla "joutuu" tutustumaan toiseen syvemmin jo sen vuoksi, että on tekemisissä työkavereiden kanssa 8h/pv.
Yleisellä tasolla puhuttuna minua pelottaisi se, että voisin myös menettää tuollaisessa suhteessa jotain...esim. voisinko suhteen päätyttyä jäädä samaan työpaikkaan, vai pakottaisinko itse itseni lähtemään? Entä voisinko olla enää esimiehen kanssa esimies-alainen suhteessa? Olisiko hän menettänyt sen arvovallan silmissäni?`En myöskään usko, että työkaverien väliset suhteet pysyvät salassa. Aina on joku joka tietää ja miten se vaikuttaisi työpaikalla? Tuossa on kyllä monta "ongelmaa", ja koska joskus pohdin asioita liikaakin, joutuisin toteamaan, että ehkä tuossa on minulle liian paljon mutkia. Toisaalta en koskaan olekaan ollut se henkilö, joka hyppää tilanteeseen suinpäin...Ja monesti se on minua itseänikin ärsyttänyt :) Ja monesti se on pelastanut monilta ongelmilta.
Toivottavasti sinun ja esimiehesi välinen suhde jatkuu sellaisena, että voitte mahdollisen hiipumisen jälkeen olla vielä ystäviä. Ja kuten sanoit, olethan saanut monta arvokasta muistoa mukaasi :)
Juu, en kadu mitään, päinvastoin ;) Lisäksi olen tosiaan joutunut tutkiskelemaan itseäni ja omaa käyttäytymistäni perin juurin. Arvovallan tunnetta minun silmissäni ei pomoni ole menettänyt, oikeastaan arvostan häntä enemmän kuin koskaan, tapahtui sitten mitä tahansa.
On hyvä, että pohdit asioita syvällisemmin, ja vielä ennen kuin mitään enempää on tapahtunut. Nuo kysymykset ovat juuri niitä, joita joutuu kohtaamaan, jos miettii suhteen aloittamista esimiehensä kanssa. Työpaikalla (vaikka se olisi kuinka suuri) ei mikään pysy ikuisuutta salassa, ja muut huomaavat viimeistään teidän käytöksestänne,että jotain vipinää on menossa. Miten se sitten vaikuttaa muihin, onkin eri juttu. Karu totuus on se, että teoriassa "esimiesoppien" mukaan esimiehen ei pitäisi aloittaa minkäänlaista suhdetta alaisensa kanssa. Se herättää pahimmillaan kateuden tunteita muissa työntekijöissä ja voi saada aikaan kokemuksia jonkun perusteettomasta suosimisesta, vaikka näin ei todellisuudessa tapahtuisikaan. Nämä kateuden tunteet voivat tulla sitten esille kiertoteitä ja muussa käytöksessä, koska suoraan asiaa ei koskaan ilmaista. "Reittä pitkin" uralla eteneminen on jo niin kulunut klisee, että asian todellista laitaa tietämättömät työkaverit voivat ajatella pahimmillaan näin. Olen miettinyt myös sitä, voiko esimies itse ajatella myös näin: etenkin, jos hän ei ole täysin vakuuttunut omasta vetovoimastaan (vaikka itse aloitteellisempi olisikin) ja ikäero on suuri? Tällöin tulisi sellainen tunne,että joutuu jotenkin vakuuttelemaan omien tunteiden aitoutta ja tarkoitusperiä.
Mutta, koska asioilla on tietenkin hyviäkin puolia (eihän työpaikkasuhteita muuten koskaan olisi!) on seuraavakin totta: ihastuminen ja sen mukaan tuoma hyvä olo säteilee väistämättä ympäristöönkin. Kun itsellä on hauskaa, on sitä yleensä myös ympärillä olevilla. Iloisuus tarttuu. Työteho todennäkoisesti kasvaa, kun tuntee saavansa mitä vain aikaiseksi eikä töistä edes malttaisi lähteä pois :) Ja jos kaksi ihmistä tuntee todellista vetovoimaa toisiinsa, on loppupeleissä aivan sama, mitä muut ajattelevat.
Toivon sinulle oikein hyvää kesän jatkoa, kävi teidän tilanteessanne miten tahansa!
On mielenkiintoista saada lukea henkilön mielipiteistä, joka on tilanteessa mihin itse "joutuisin" jos jotain tapahtuisi. Näin saa näkökulmaa myös tuohon puoleen. Kaikki tuskin on kuitenkaan ollut ihan ruusuista? Ovatko työkaverinne huomanneet tilanteen? Mitä heidän puoleltaan ole saanut kuulla?
Tässä tapauksessa "reittä pitkin" eteneminen ei ole vaihtoehto, koska hänen reittään pitkin minä en voisi tämän "korkeammalle" edetä. Edes uusiin töihin en hänen kauttaan pääsisi. Mutta tuo vain sivuhuomautuksena :)
Toivottavasti saatte asiat järjestykseen ja saat vielä monta hyvää ja hauskaa muistoa. Kuka tietää mihin te päädytte.
Kiva, jos "kokemuksestani" asiassa on edes vähän apua ;) Minä en oikeastaan osaa sanoa, ovatko työkaverit huomanneet jotain, ja jos ovat, niin mitä.Sen verran hissukseen on kuitenkin oltu. Kun näistä asioista ei suoraan puhuta, kellään työkaverilla ei ole ollut kanttia mennä päin naamaa mitään vihjailemaan. Hyvä näin.Kuitenkin on sellainen tuntuma, että tietävät jotain. Useimmiten ihmiset taitavat kyllä tietää enemmän mitä itse luulee, aikuisilla on toki silmät päässä ja kyky tehdä johtopäätöksiä.Olisiko vain sitten "julkinen salaisuus", jota ei haluta alkaa puida asianomaisten läsnäollessa, kuka tietää.
En ole onneksi huomannut kateuden tunteita suosimisesta tms., mutta tiedän,että sellaisia voi tulla kiertoteitä pitkin.Toistaiseksi töissä oikein hyvä ilmapiiri.Ei minua kyllä suosita (en sellaiseen suostuisikaan) eikä "reittä pitkin" eteneminen sopisi muutoinkaan luonnolleni.
Ruusuista tämä ei ole siksi, että tiedostan tämän moraalisen "vääryyden" esimies-alainen virityksissä, enkä voi sanoa olevani yhtä vapautunut kuin entisissä jutuissani. Katsotaan silti, miten tässä käy,vai käykö mitään. Mielikuvissani olemme kyllä päätyneet ties minne..:)
Kaikkea hyvää sinullekin, päädyitte sitten mihin tahansa.
Itse olen ottanut sen kannan, että niin kauan kun en tiedä mikä tässä esimiehen toiminnassa on taustalla, en aio käyttää tilannetta hyväkseni. En halua, että missään vaiheessa kukaan pääsee sanomaan, että minua suosittaisiin...Sellaisesta "maineesta" on vaikea päästä eroon. Eli jos tarvitsen jotain työhön liittyvää tai jos neuvottelen jostain, kierrän asian niin, että pääsen keskustelemaan asiasta ylemmän esimiehen kanssa...Meillä tämä onneksi onnistuu ilman, että oma esimieheni kokisi, että hänet ohitetaan.
Mielikuvia, haaveita ja unelmia pitää olla :) Eli niin kauan kuin on mahdollisuus, niin haaveile ja unelmoi :) Mielikuvaharjoittelulla pääset jo lähemmäs haluamaasi päämäärää :) Pitää uskoa olevansa jo päämäärässä, niin se voi toteutua :) Tai jos ei toteudu, niin onpahan ollut itsellä hauskaa edes hetken :)
Voisin kuvitella käyttäytyväni samoin, ainakin osittain. Tietää hän varmaan suhteestasi ja tietää myöskin, ettei yrittää saa. On siis ihastunut, muttei sano vaikka kuinka tekisi mieli. Lopettaakaan ei voi, kun tunteet eivät tottele. Sinulla on ujo pomo, joka yrittää olla käyttämättä esimiesasemaansa väärin. Maailma on täynnä pareja, jotka eivät koskaan saa toisiaan. Te olette yksi niistä. Sinun ei tarvitse olla mikään mallityttö kiinnostaaksesi häntä. Olet 20 vuotta nuorempi ja taatusti näytät paremmalta kuin keskiverto viisikymppinen virkanainen. Ehkä olet muutenkin kiva. Avoin ja välitön ihminen yleensä on.
Minusta tuntuu niin pahalta vältellä häntä. Ei sen vuoksi, että haluaisin nähdä häntä tai olla hänen kanssaan...vaan siksi, että en pidä tilanteesta missä en saa olla niiden ihmisten kanssa, jotka koen mukaviksi ja joiden kanssa haluaisin ihan ystävinä viettää aikaa. Tässä tilanteessa se ei vain enää onnistu. Pitää saada homma takaisin nollille ja sitten voi EHKÄ aloittaa uudelleen siitä, että "olemme vain ystäviä"...Siis jos oikein positiivisesti ajattelee.
Minä pidän ihmisten kanssa juttelusta ja rakastan tilanteita missä saa nauraa ja vitsailla. Pidän myös siitä, että minut kelpuutetaan vakavaan jutteluun, kun toisilla on huolia tai kun he haluavat mielipiteen ongelmaansa. Nyt kun joudun sellaisista tilanteista luopumaan, se on minulle kova paikka. Jotenkin on vaikea tulla töihin, kun pitää harkita lähes jokaista tekoa. Kauanko tällainen tilanne voi jatkua?
ujo mies voi olla rakastunut? Vaikka ikuisesti. Tuskin kuitenkaan sanoo mitään ikinä. Joskus pikkujouluissa voi tulla otettua liikaa ja vahingossa ehkä nojailtua sinuun, mutta sitäkin luultavasti pyytää anteeksi. Ei tämä ole sinun ongelmasi, vaan hänen. Jos tämä mielestäsi rajoittaa sinun elämääsi, asetuppa hetkeksi hänen asemaansa. Onko kiva joka päivä nähdä nainen, jota rakastaa, muttei voi lähestyä yhden typerän tittelin tai poikaystävän takia? On kiva nähdä, mutta hirveä turhautuminen ja itsesyytökset tekevät elämästä helvettiä. Sinuna yrittäisin äärimmäisen diplomaattisin sanakääntein tehdä selväksi, ettet ole kiinnostunut hänestä. Mikään ei tietenkään johdu hänestä, vaan satut nyt yksinkertaisesti olemaan varattu ja olet muutenkin aina pitänyt periaatteenasi olla sekoittamatta työtä yksityisasioihin. Uskollisuus ja periaatteet todennäköisesti käyvät hänelle hyvin perusteluiksi ja vain lisäävät arvostustasi. Mitä teetkin, tee se hienovaraisesti ja yksityisesti, ettet vaan nolaa häntä ihmisten nähden. Ilmaise itsesi kuitenkin selkeästi, ettei hän jää miettimään mitä oikein tarkoitit epämääräisillä kiertoilmauksillasi. Rakkaus ei ihan heti tällä keinolla katoa, mutta kiduttava toivo kyllä häviää. Suhteenne luultavasti muuttuu kuivan ammatilliseksi ja jonkun aikaa hän varmasti näyttää surulliselta.
Ja taas tuli katsottua asiaa vain omalta kannalta...*häpeää ja kiittää*
Totta puhut...monta kertaa olen itsekin ollut siinä asemassa, että olisi halunnut tutustua lähemmin johonkin henkilöön, mutta siitä ei ole tullut mitään. Onneksi varmaan ihan rakastumisesta tuskin on kyse, ei hän kuitenkaan niin hyvin minua tunne...
Diplomaattiset sanankäänteet olisivat hyvä ratkaisu...kunhan sellaiseen tilanteeseen ensin päätyisi, että niitä voisi käyttää...Ja koska en ole itsekään varma mikä tämä juttu hänen osaltaan on (siitähän ei ole täysin varma muuta kuin hän itse, muut voimme vain veikkailla), en oikein voi mennä asiasta sanomaan. Sen vuoksi olen suosinut tätä mainostamaani huomaamatonta välttelyä.
Tämä esimies on todella mukava ihminen, siksi minua niin inhottaakin vältellä häntä. Tiedän kyllä miksi teen sen ja että se on pakollista, mutta ei siitä silti tarvitse pitää. Ikinä en häntä halua nolata, se olisi ehkä ilkeintä mitä voisin tässä mahdollisessa tilanteessa tehdä. Enkä usko, että siihen edes pystyisin.
miehet ovat rakastuneet vain hyvin tuntemiinsa ihmisiin? Voi sattua kohdalle koska ja missä tahansa. Tuntemattomuus voi olla hyväkin asia, kun ankea totuus korvautuu ruusuisilla kuvitelmilla.
Sopivia puhetilanteita voi kehittää. Naiset ovat kuulemma aika hyviä kaikenlaisessa vaivihkaisessa järkkäämisessä. Olenko väärässä? Jatkuva välttely kuitenkin käy varmasti hermoille enemmän kuin suora puhe. Lisäksi tuloksena on vaivautunut ilmapiiri, joka haittaa koko työympäristöä. Jollet tiedä täsmälleen, mistä on kysymys, voit itse kysyä häneltä. Voit sanoa saaneesi sellaisen vaikutelman, että hän mahdollisesti saattaisi ehkä teoriassa olla jollakin tavalla kiinnostunut, minkä asiaintilan jatkamista valitettavasti et voi hyvällä omallatunnolla rohkaista. Että oliko tässä vaikutelmassa jotain todellisuuspohjaa? Jos vastaus on kyllä, kerrot suhteestasi, uskollisuudestasi ja periaatteistasi. Jos vastaus on ei, näytät helpottuneelta ja sanot täsmälleen samat asiat. Todennäköisesti hän kieltää kaiken, olipa rakastunut tai ei. Ujot tekevät niin.
Jos haluat hyvän tilaisuuden jutella yksityisesti, jää ylitöihin.
Tuossa on nyt vain se pieni ongelma, että vaikka naiset yleensä ovat hyviä järjestämään tilanteita...minä en ole...minun ei ole tarvinnut koskaan tällaisia tilanteita järjestää :)
Mutta yritän saada asian sanottua mikäli tilanne tulee, mutta epäilen sitä. Ylityöt eivät tätä tilaisuutta tarjoa, koska niiden tekeminen ei ole mahdollista. Tämä on myös hankala tilanne minulle...kuten sanoin, en ole mikään unelmanainen, joten eipä tällaisia tilanteita ole tullut vastaan ennen...Ensimmäinen kerta tämä olisi, jos joutuisin toiselle tällaista sanomaan. Ja siksi minullakin on ongelmia asian ymmärtämisen kanssa...että joku toinen kuin nykyiseni olisi minusta kiinnostunut. En pidä itseäni sellaisena henkilönä, joka hurmaa miehiä.
mutta sinähän et aktiivisesti toiminut. Olit vaan olemassa. Tilanne voi siis olla kiusallinen, mutta ei sinulla mitään hävettävää ole. Tämä nyt vaan tapahtui eikä ollut estettävissä. Toisille tätä on tapahtunut ilmeisesti useammin, joten he osaavat tunnistaa tilanteen ajoissa ja joko hyödyntävät sitä tai sitten lopettavat jutun alkuunsa. Kokemuksen puutteen voi tietenkin korvata hyvillä neuvoilla.
Anna sille persettä ja jatka duunia... ei se sun parisuhde siihen kaadu!
Eiköhän minun "perseeni" ole tarkoitettu vain ja ainoastaan yhdelle henkilölle ja se ei ole tämä esimies :)
Jos kerran rakastaa kumppaniaan eikä tämä työkaveri tunnu kovin tärkeältä, niin onko sillä väliä onko hän ihastunut vai ei?
Sillä ihastumisella on väliä silloin, kun tarkkailen omaa käytöstäni. Etten anna vahingossa väärää kuvaa. Joten sen vuoksi sillä on minulle väliä.
Kuvauksesi vaikuttaa niin käsin kosketeltavan tutulta, että voisin hyvinkin olla pomosi. Juuri tuolla tavalla olen lähestynyt työpaikallani itseäni 20 vuotta nuorempaa naista. Ikämme eivät vastaa kuvaustasi ja en ole tämän ihailun kohteeni esimies, mutta muuten ihan sama juoni.
Miksikö ihastuin? Siinä vaan meni monta asiaa kohdalleen. Hän oli aloitteellinen ja sen jälkeen minua vietiin. Emme koskaan ole mennyt muutamaa yhteistä tanssia pitemmälle, emmekä aiokaan. Olemme edelleen hyvissä väleissä ja arvostan ja huomioin häntä kovasti. Tilanne alkoi mennä kyllä vaikeaksi, kun itse pyrin etenemään, mutta hän ei uskaltanut. Haluaisin edelleen olla hänen kanssaan enemmän esimerkiksi vain yhteisillä lounailla. Olemme siis puhuneet ihastumisestani avoimesti ja hän ymmärtää käytökseni.
Käytökseni on juuri kuin kuvaat pomoasi. Heitän viikottain huomaavaisuuksia, lähetän (uskoakseni) kivoja meilejä ja katson häntä tavatessamme syvälle silmiin. Tiedän, että hän tykkää tästä, mutta ei halua enempää. Hänen tunteensa kävi aika kuumana keväällä. Ehkä siitä johtuen hän kaappasi toisen miehen työpaikaltamme ja se rauhoitti minunkin käytöstäni. En tiedä mikä tilanne hänen miesasioissaan nyt on, mutta meidän välimme on ihan ok.
Yleensä näihin - vanhempi mies ja nuorempi nainen - viesteihin tarjotaan lääkkeeksi järjen käyttöä. Juttu vain on niin, että ihastumisessa järki jää jonnekin eikä se ole käytettävissä. Tiedän ihan tarkkaan, että meillä ei ole mitään (siis yhtään mitään) mahdollisuutta onnistua. Silti olen hänen näkemisestään lumoutunut. Monissa saamissasi vastauksissa on puhuttu tästä. Ihastuminen näkyy kilometrien päähän ja se tuo virtaa työntekoon.
Meidän ratkaisu oli arkipäiväistää 'suhteemme' työkaveruudeksi. Olemme tässä vähän edistyneet, mutta vielä ei olla maalissa. Haluaisin enemmän keskustella hänen kanssaan esimeksiksi lounailla, mutta se ei ole onnistunut. Toivon, että hän löytäisi uuden miehen työpaikan ulkopuolelta. Silloin hän ei kokisi minua niin vaaralliseksi ja uskaltaisi lähestyä rohkeammin.
Sinulle nainen*: yritä luoda tilanne, jossa pomosi kohtaisi miesystäväsi ja näkisi kuinka umpirakastunut olet mieheesi. Se voi katkaista terävimmän kärjen pomosi lähentelyistä, vaikka ne mukavina koetkin.
Kiitoksia vastauksestasi :)
Olen yrittänyt tuoda esiin tämän mieheni aina sopissa tilanteissa (keskusteluissa yms)...Se on sinänsä vaikea järjestää tilannetta missä pomoni kohtaisi mieheni, koska firmamme juhliin yms. ei saa tuoda aveceja. Ainoa milloin voisin nämä kaksi miestä esitellä toisilleen tms. on silloin jos pomo tulee vahingossa vastaan.
Minua inhottaa tässä tilanteessa se, että minä pidän esimiehestäni henkilönä paljon, siis hän on hauska ja hänen kanssaan on helppo jutella. Kuten sanoit, haluaisin myös keskustella hänen kanssaan vaikka lounaalla tai kahvilla, mutta en uskalla, koska hän voisi sen käsittää väärin. Joten olen nyt mm. ajoittanut ruokataukoni eri ajoille kuin milloin hän käy syömässä.
Kirjoitan nyt kokemuksella muutamia kommentteja. Olen ollut työtoverina, nykyisin esimiehenä ja pitkässä 30v parisuhteessa.
Ensinnäkin kaikenlainen työpaikalla tapahtuva välttely kannattaa lopettaa ja yrittää olla kanssakäymisessä mahdollisimman luonteva ja avoin ja kuitenkin pitäytyä työasioissa eikä tyrkyttäytyä seuraan. Omalle kumppanille asiasta voi puhua, koska silloin oppii myös hänestä sen, miten hän suhtautuu tällaisiin työelämässä eteen tuleviin tilanteisiin ja niitähän joskus tulee, ei kuitenkaan kaikille.
Välttelyn sijaan suosittelen asian ottamista esille kahden kesken suoraan, jos esimiehen käytös on selvästi ollut sellaista kuin kirjoitit. Olisi todella reilua ottaa asia puheeksi ja tilanne saattaa vapautua. Jos on ihastunut niin sitten on ja jos sinä olet niin sitten olet, ei sen kummempaa. Pitäisi pyrkiä tilanteen muuttumiseen hyväksi työtoveruudeksi eikä kiusalliseen jatkuvaan välttelyyn.
Sinä voisit sopivassa tilanteessa kertoa, siitä miten olet tulkinnut esimiehen käyttäytymistä ja kysyä miksi sinulle on tällainen tulkinta tullut, miksi hän on toiminut niin, haluat itsellesi selvittää asiaa varsinkin nyt, kun asia selvästi haittaa työntekoon keskittymistä ja olet mielestäsi erilaisen huomion kohteena kuin muut. Riippuen kuulemastasi voit kertoa että asia ei sinua ole ehkä häirinnyt. Asiasta puhuminen auttaa ja turhat jännitteet työpaikalla vähenevät. Samassa yhteydessä voit kertoa myös omasta hyvästä parisuhteestasi. Kun asia on puhuttu selväksi, esimiehen ei enää tarvitse mahdollisesti tiedostamattaan viestittää kiintymystään. Samalla voit luoda luottamuksellisen työtoveruuden esimiehen ja sinun välille, varsinkin kun näyttäisi siihen olevan hyvät edellytykset. Urakehityksen suhteen asialla ei saisi olla merkitystä.