En olisi koskaan voinut arvata, että näin käy... Kaksi vuotta sitten tapasin maailman ihanimman miehen. Me molemmat rakastuimme toisiimme heti. Ei ollut epäilystäkään, tässä oli se oikea. Niinpä...
Arki oli ihanaa. En ollut koskaan ollut näin onnellinen. Joskus saatoin vain itkeä siksi, että olin niin onnellinen.
Muutama kuukausi sitten mies alkoi etääntyä. Ei kuulemma enää tuntenut enää mitään. Tuli riitoja. Mies sanoi, ettei halua enää edes yrittää. Olin ihan sekaisin, miten näin oli voinut käydä meille?
Tässä sitä nyt sitten ollaan. Eri osoitteet, eri elämät. Tai minun elämääni ei voi enää edes elämäksi sanoa, niin rikki, täysin hajalla olen. Aikaa on toki kulunut vasta vähän, mutta minusta tuntuu, etten enää ikinä voi luottaa keneenkään. En enää koskaan pysty suhteeseen, koska pelkään satuttavani itseni yhtä pahasti ja toisaalta, ajattelen, etten koskaan voi saada suhdetta, jossa voin olla näin täydellisen onnellinen.
Rakkaus satuttaa. Niin helvetisti.
Arki oli ihanaa. En ollut koskaan ollut näin onnellinen. Joskus saatoin vain itkeä siksi, että olin niin onnellinen.
Muutama kuukausi sitten mies alkoi etääntyä. Ei kuulemma enää tuntenut enää mitään. Tuli riitoja. Mies sanoi, ettei halua enää edes yrittää. Olin ihan sekaisin, miten näin oli voinut käydä meille?
Tässä sitä nyt sitten ollaan. Eri osoitteet, eri elämät. Tai minun elämääni ei voi enää edes elämäksi sanoa, niin rikki, täysin hajalla olen. Aikaa on toki kulunut vasta vähän, mutta minusta tuntuu, etten enää ikinä voi luottaa keneenkään. En enää koskaan pysty suhteeseen, koska pelkään satuttavani itseni yhtä pahasti ja toisaalta, ajattelen, etten koskaan voi saada suhdetta, jossa voin olla näin täydellisen onnellinen.
Rakkaus satuttaa. Niin helvetisti.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Lainaa/osta itsellesi kirja Jälleenrakennus - kun suhteesi päättyy, sitä käytetään perusteoksena eroseminaarissa. Kirja auttaa sinua tutkimaan riittävän perusteellisesti suhdettanne ja eroon johtavia tekijöitä, opit paremmin ymmärtämään itseäsi ja tunteitasi. Käytyäsi läpi asiat riittävän perusteellisesti voit ajan kanssa eheytyä, voit jopa hyväksyä tapahtuneen eron ja oppia siitä, ja voit kokemuksesi perusteella rakentaa aikanaan vieläkin toimivamman parisuhteen. Käytä erotuska oppimisen motivaattorina! Sinä osaat rakastaa ja se on mahdollista jatkossakin, mutta kaikki aikanaan. Älä kiirehdi uuteen suhteeseen vaan panosta ensin itseesi.
Mies piti itseään parempana ja ajatteli että ansaitsee paremman. Ja varmaan olikin korkeampaa tasoa, jos kerta olit niin uskomattoman onnellinen. Toisen liiallinen onnellisuus ja himo latistaa toisen tunteet. Suhteessa tunteiden pitää keikkua samalla tasolla ja kehittyä samanaikaisesti, jotta se toimisi. Muunlaiseen suhteeseen ei kannata lähteä.
Itse ajattelin kanssa suhteessa ollessani, että tämä on se, jonka kanssa haluan olla pidempäänkin ja selvitään mistä vaan, koska tähänkin mennessä ollaan selvitty monesta vaikeasta asiasta. Mies meni ja petti, jätin hänet, mutta kaipaan silti paljon. Toisaalta haluan hänet takaisin, mutta toisaalta en halua, tekisin kuitenkin ihan mitä tahansa, että saisin hänet takaisin ja asiat muutettua.
Erosta on nyt hieman yli 3 kk ja vasta n. pari viikkoa sitten olo on alkanut helpottamaan, enää en koe tarvetta pitää häneen yhteyttä, enkä ajattele häntä jatkuvasti. Toki minulla ikävä on ja välillä tulee täydellisiä romahduksia, kun selailen yhteisiä kuva-albumeita ja itken, että haluan kaiken takaisin.
Päivä kerrallaan eteenpäin, ne tunteet pitää kärsiä ja käsitellä. Vaikeaa sinulla tulee olemaan, mutta se helpottaa, vaikkei se siltä tunnukaan. Paljon jaksamisia sinulle!!!
Ei välttämättä... Saattoi olla niinkin että mies piti itseään huonompana ja katsoi parhaaksi katkaista suhteen jossa toinen ihminen jatkuvasti tuo esille rakkauttaan ja on lämmin ja huomaavainen.
Pettiköhän aloittajan mies? Se sopisi hyvin kuvaan, jos mies haluaa osoittaa kaikille että on oikeasti kusipää.
Tai sitten jotkut eivät vain kestä vahvoja tunteita. Esim. masennus voi aiheuttaa sellaista että alkaa vieroksua kaikenlaista "ylenmääräistä" rakkautta ja lämpöä.
Voi se mies toki olla ollut narsisti, ylimielinen, omahyväinen jne. - mutta kannattaa miettiä muitakin mahdollisuuksia. Jos se nyt miettimällä edes miksikään paranee.
Ehkä kannattaisi ajatella kuin Matti Inkinen biisissään: "turhaan luulet minun kaipaavan, etsin uuden paljon paremman".
Ja vanha suomalainen kansanviisaus: "yksi jos jättää niin toinen jo ottaa". Tosin taitaa sekin olla joku biisi...
Älä ruoki niitä hyviä hetkiä joita teillä oli äläkä vaivu itsesääliin. sinä rakastit mutta oliko mies lopulta mukana täysin palkein. Hänessäkin on puutteita ja vikoa olisit ne tullut huomaamaan myöhemmin jos et vielä ehtinyt nähdä sokeasti rakastuneena.
Élämä jatkuu, jossakin vaiheessa huomaat että kaikki oli sinun parhaaksesi. Tunteille ei usein voi perustaa koska ne usein muuttuu tilanteiden mukaan. Elämä on vakavampi juttu.
Kirjoitat kuin tarinani. Minäkin luulin tavanneeni sen oikean. Ja meillä myös oli rakkautta ensi silmäyksellä. Myös minun eksäni etääntyi ja jäi lopulta kiinni muiden naisten kanssa vehtaamisesta, en tiedä pettikö oikeasti.. Minulta on vienyt kaksi ja puoli vuotta päästä elämään kiinni eron jälkeen. Olen ajatellut erosta asti, että pitää tulla parempaa, että pystyn alkamaan uuteen suhteeseen. Toisaalta elämäni pysähtyi niin, että ei koskaan. Nyt melkein kolmen vuoden jälkeen voin kertoa, että olen ainakin hieman ihastunut toiseen.. Joten elämä kantaa. Usko siihen! Minäkin luulin kohdanneeni sen oikean, mutta onko oikea se joka ei halua enää, ei jaksa rakastaa, olla vierellä kun on vaikeaa, taistella yhteiseen uuteen aamuun?? Ajattelen nyt että hän oli oikea tunnetasolla, mutta luotettavaa hänestä ei saanut, eikä ehkä saakaan. Minä taas tarvitsen miehen, johon voin luottaa, ja jonka kanssa voi keskustella avoimesti. Ja jos toinen luovuttaa, niin onko se oikeaa? Ei minun mielestä. Jaksamisia sinulle! Voin hyvin ymmärtää, miten pahalta sinusta tällä hetkellä tuntuu...
Tuo tuntuu niin pahalta,tiedän..
Löysin oman rakkaani n.4 vuotta sitten,olimme toki tunteneet jo aikaisemmin ja molemmat seurustelivat tahoillaan mutta niin se elämä muuttuu ja kun edellisen mieheni kanssa meni sukset ristiin,niin muuttikin tämä uusi sisään melkein samalla oven avauksella.Tosiaan niin ihana ja hurmaava mies on kyseessä ja rakkautta,hellyyttä ja seksiä riitti runsaasti.Nyt viimeinen vuosi kuitenkin on ollut enemmän ja vähemmän täynnä pientä riitaa milloin mistäkin ja eilen kertoi mies että rakastaa minua kyllä mutta haluaa erota ja muuttaa omaan asuntoon koska tuntee ettei saa tehdä asioita omalla tavallaan ja haluaa tilaa itselleen!
Oli täysi shokki kyllä ja nyt koko viime yön itkettyäni ja asioista keskusteltuamme päädyin lukemaan tänne muiden ihmisten tarinoita ja rohkaistuin kirjoittamaan itsekkin jotta voin purkaa edes jonnekkin.
Suurin ongelma suhteessamme on aina ollut luottamus,tämä enimmäkseen mieheni puolelta.Hän kuvittelee että flirttailen kaikille ja on mustasukkaista tyyppiä.Tilanne räjähti käsiin melkein tasan vuosi sitten kun typeryyksissäni menin ravintolaillan jälkeen jatkoille erään toisen miehen luokse,mukana tosin oli myös muita joten en sinne todellakaan yksin lähtenyt.Mitään ei tuolla reissulla kuitenkaan tapahtunut,enkä sinne edes sinne mitään sellaista lähtenyt hakemaan,join siellä vain kahvia jonka jälkeen suuntasin kotiin(tämän voivat myös muut todistaa)!
Ongelma tässä piilee siinä,että menin idioottimaisesti valehtelemaan miehelleni missä olin ollut ja jäin siitä kiinni ja tottakai hän veti siitä omat johtopäätöksensä.Seurauksena tästä vuoden kestänyt jatkuva piikittely aiheesta ja myös jatkuvia riitoja koska hän ei enään luota minuun.Sanoo kyllä antaneensa anteeksi mutta jokaisen tilaisuuden tullen käyttää asiaa minua vastaan.Kaikista kauheinta on että minulla ei ole mitään keinoa saada hänelle todistettua mitä oikeasti tapahtui,ystäviäni hän ei usko sillä hehän varmasti valehtelevat hänelle myös,eli hänellä on hänen mielipiteensä ja se siitä.Uskon että ilman tätä täysin turhaa ja typerää valhettani olisivat asiat toisin ja meillä kaikki hyvin.Rakastan häntä sydämmeni pohjasta ja olisin valmis tekemään lähes mitä tahansa jotta saisimme asiat kuntoon,en vain tiedä mitä tehdä?
Voiko suhteen saada vielä pelastettua vaikka toinen muuttaa pois? Uskon että rakkauta meillä kyllä vielä on,hän kuitenkin haluaa minua kovasti ja hellittely viestejä lähettänyt viimeksi muutama päivä sitten.Siksi ehdotinkin hänelle että ottaa sen oman asunnon ja että kuitenkin pysyisimme vielä yhdessä,sitten hissukseen lähdetään katsomaan miten meidän juttu etenee..
Kovasti ollaan työtä tämän suhteen eteen nähty ja paljon on pieniä asioita joita en jaksa edes tähän kirjoittaa mutta hankalaa on välillä ollut.
Mieheni ei ole kotoisin briteistä ja vaikka hän suomea puhuukin,on hänen elämänsä ja etenkin työpaikan saaminen välillä ollut todella vaikeaa,asunnon hankinnasta puhumattakaan,lisäksi hänellä ei juuri ole ystäviä suomessa(ei minullakaan,ne menetin edellisen suhteeni mukana!)Tästä syystä olemme suurimman osan ajastamme kahdestaan ja ymmärrän kyllä että hänestä saattaa tuntua välillä ahdistavalta elää niin.
Olemme myös omalla tavallamme melko erilaisia,en pidä esim.samanlaisesta musiikista jne. Onko se silti syy erota,toki voisimme tehdä enemmän asioita yhdessä mutta molempien työ vie veronsa samoin rahatilanne. Kovin epävarmalta tuntuu tulevaisuus,miten hän voi rakastaa ja silti haluta erota vai haluaako hän nyt vain omaa aikaa ja ehkä vielä saamme asiat kuntoon?? Juuri nyt olo on niin kovin väsynyt ja sekaisin mutta toivotan silti voimia sinulle ,toivottavasti edes joku saa täällä asiansa kuntoon.
kärsi vielä 6 vuotta niin voit sanoa että ero on repinyt täysin hajalle sinut, toivotaa että et, mä olen ja kärsin varmaan loppuun asti.