Olen hieman miestäni nuorempi ja mies jo siinä iässä, että lapsia pitäisi jo alkaa viimeistään tekemään. Hän on kertonut haluavansa lapsia, mutta toisaalta myös sanonut, että voi olla ilmankin, jos en niitä kerta halua. Itse en siis halua lapsia.
Mutta huomaan selvästi, että mieheni pitää lapsista ja tuntuu haluavan niitä erittäin paljon. Hänen kaikki kaverinsa ovat olleet jo vuosia naimisissa ja heillä on useita lapsia. Vaikka hän kuulee ja kertoo minullekin monia ei-niin-mukavia puolia avioliitosta ja lapsista, niin silti hän tahtoisi naimisiin ja hankkia lapsia.
Olemme seurustelleet jo viisi vuotta. Ei minua aluksi haitannut vaikka mieheni kertoi haluavansa perheen ja tiesin etten itse halua. Ajattelin, että seurustelu kestää sen aikaa kun kestää ja sitten mieheni voi itseä itselleen sen tulevan vaimon, kun meidän suhde menee karille. Mutta suhteemme on kestänyt jo niin pitkään ja mies alkaa lähestyä 40 vuoden ikää, joten tuntuu vähän pahalta olla miehen unelmien esteenä, kun itseäni ei avioliitto eikä lapsien hankkiminen kiinnosta.
Toisaalta olen erittäin rakastunut mieheeni ja käsittääkseni mieheni minuunkin. Olen yrittänyt jo muutaman kerran lopettaa suhteen, jotta mieheni voisi tavata muita naisia ja löytää vaimonsa, jonka kanssa perustaa perheen. Mutta mies ei haluaisi erota ja soittelee minulle ja lopulta aina palaamme yhteen ikävän vuoksi.
Mitä minun pitäisi tehdä tällaisessa tilanteessa? Ajatella itsekkäästi vaan itseäni ja pysyä suhteessa tietäen, että mies haluaisi enemmän, vaikka on väittänyt voivansa tyytyä elämään ilman avioliittoa ja lapsia. Kuitenkin aika ajoin hän muistuttaa lapsien hankkimisesta ja naimisiin menosta kuin vitsinä. Vai täytyykö vaan kärsiä eron ikävä tunne ja pyrkiä pysymään erossa miehestä, jotta hänkin pystyisi jatkamaan elämäänsä?
Mutta huomaan selvästi, että mieheni pitää lapsista ja tuntuu haluavan niitä erittäin paljon. Hänen kaikki kaverinsa ovat olleet jo vuosia naimisissa ja heillä on useita lapsia. Vaikka hän kuulee ja kertoo minullekin monia ei-niin-mukavia puolia avioliitosta ja lapsista, niin silti hän tahtoisi naimisiin ja hankkia lapsia.
Olemme seurustelleet jo viisi vuotta. Ei minua aluksi haitannut vaikka mieheni kertoi haluavansa perheen ja tiesin etten itse halua. Ajattelin, että seurustelu kestää sen aikaa kun kestää ja sitten mieheni voi itseä itselleen sen tulevan vaimon, kun meidän suhde menee karille. Mutta suhteemme on kestänyt jo niin pitkään ja mies alkaa lähestyä 40 vuoden ikää, joten tuntuu vähän pahalta olla miehen unelmien esteenä, kun itseäni ei avioliitto eikä lapsien hankkiminen kiinnosta.
Toisaalta olen erittäin rakastunut mieheeni ja käsittääkseni mieheni minuunkin. Olen yrittänyt jo muutaman kerran lopettaa suhteen, jotta mieheni voisi tavata muita naisia ja löytää vaimonsa, jonka kanssa perustaa perheen. Mutta mies ei haluaisi erota ja soittelee minulle ja lopulta aina palaamme yhteen ikävän vuoksi.
Mitä minun pitäisi tehdä tällaisessa tilanteessa? Ajatella itsekkäästi vaan itseäni ja pysyä suhteessa tietäen, että mies haluaisi enemmän, vaikka on väittänyt voivansa tyytyä elämään ilman avioliittoa ja lapsia. Kuitenkin aika ajoin hän muistuttaa lapsien hankkimisesta ja naimisiin menosta kuin vitsinä. Vai täytyykö vaan kärsiä eron ikävä tunne ja pyrkiä pysymään erossa miehestä, jotta hänkin pystyisi jatkamaan elämäänsä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
kuule sen miehen tehtävä päätöksensä tässä asiassa, ei sinun.
asiat ovat kuitenkin aina olleet miehen tiedossa, joten pallo on hänellä.