Olen naimisissa ja meillä on 3 alaikäistä lasta. Mieheni on jo pitkään puhunut haluavansa erota. Asia on tullut puheeksi aina uudelleen ja uudelleen viimeisen reilun vuoden aikana. Itse en halua erota. Meillä on kuitenkin yhteiset lapset ja kaikki. Mieheni sanoo että on ollut tyytymätön keskinäiseen suhteeseemme jo pidemmän aikaa. Kuulemma keskityn enää vain lapsiin ja suljen hänet ulkopuolelle. Kieltämättä läheisyys ja kahdestaan tekeminen on jäänyt lasten myötä koko ajan vähemmälle. Haluan kyllä tehdä yhdessä, mutta perheenä. Olen sanonut että on mielestäni normaalia että emme tee asioita enää kahden. Keskusteltu on ja paljon. Mies ehdotti jossain vaiheessa avioliittoneuvojaa, mutta haluan ratkaista omat ongelmamme itse. Pari päivää sitten mieheni sanoi että nyt riittää, hän haluaa erota. Hänen rakkautensa minua kohtaan on kuulemma hiipunut eikä hän koe että meillä olisi enää yhteistä tulevaisuutta. Hermostuin totaalisesti ja käskin häntä jättämään meidät rauhaan. Tuntuu siltä että jos hän lähtee, pitää hänen lähteä koko perheestä. Mielestäni hän jättää nyt myös lapset, vaikka itse muuta väittääkin. En voi sille mitään. Jos hän lähtee, haluan unohtaa koko ihmisen ja kasvattaa lapseni itse. Onko muilla juuri eronneilla samanlaisia ajatuksia???
En halua erota
toivon.
402326
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Naiselle se kersa on melkein aina etusijalla ja mies jää siittäjän / elättäjän asemaan.
Minulla on myös kkokemusta muutamasta yksinhuoltajasta ja sama juttu, kersat aina ohittaa miehen.
Ymmärrän miestä jos jättää sinut.
Ei kai hän ole lapsia jättämässä, vaan sinut. Sinähän siinä uhkailet pitää miehen erossa lapsistanne.
Mun mielestäni sun olisi pitänyt suostua siihen avioliittoneuvontaan. Ei voi ainakaan väittää, ettei sun miehes olisi yrittänyt tehdä jotain teidän suhteen eteen.
Teillä ei siis ole ollut parisuhdetta enää aikoihin. Eikös se nyt ole aikamoinen avioliitontappaja?
Aika pelottava kirjoitus mun mielestäni. Yritä nyt vielä katsoa asioita toiseltakin kantilta. Minun mielestäni sinä olet nyt pahasti hakoteillä. Mun käy sääliksi sun miestäsi.
vain vaikea ymmärtää miten ulkopuolinen ihminen voisi ratkaista ongelmamme. Siksi olen halunnut puhua asioista kahden. Se että hän on jo puhunut ongelmistamme ulkopuolisille on tarpeeksi paha ja loukkaa tunteitani. Miksei OMIA ASIOITA voi selvittää kahden kesken???
Seksistä menee maku kun toinen sitä koko ajan vonkaa ja sitten vielä toinen jää kiinni pornon katsomisesta. Minusta se vaan on loukkaus itseäni kohtaan, ja ainakin todiste siitä että hän hakee jotain muuta kun vieraita naisia tarvii kytätä.
Näkisin, niin että miehesi on halunnut pelastaa liittonne ja on ollut valmis menemään joka ulkopuoliselle ammattiauttajalle avun saamiseksi. Miehesi ei koe saavansa enää yhteyttä sinuun ja sinun mielestä se on normaalia... Et haluaisi erota, mutta keskustellessa ulos tulee "Jätä "meidät" rauhaan"...
Miten musta tuntuu, että juuri terapeutti sopisi teille kaikista parhaiten, koska:
-Ette selkeästi osaa keskustella.
-Vähättelet miehesi tunteita ja näet ne "hänen ongelmina" etkä yhteisinä, vaikka ne uhkaavat nimen omaan teidän yhteiselämää.
-Olet muodostanut me -sanan käsittämään sinua ja lapsia, etkä koko perhettä. Huomaatko, "hänen pitää lähteä koko perheestä..." Vaikka hän on se, joka yrittää saada yhteyden sinuun.
Tottakai ulkopuolinen näkee asiat eritavoin kun sinä tapahtumien keskipisteessä. Ja mitä tuosta loukkaantumaan jos miehes on purkanu sydäntään jollekin ulkopuoliselle. Sinä taidat haluta kontrolloida kaikkea myös parisuhdettasi ja haluat alistaa miehen tahtoosi. Herää kun vielä voit. En ihmettele jos miehesi haluaa eron. Kato peiliin... Ihmeen kauan miehes on jaksanu.
Ymmärrä pornon katsomisen täysin, jos ei saa seksiä VAIMOLTA. useampaan kuukauteen .ja jos saakin niin vaimo ei keskity seksiin ei osaa olla haluttava eikä muutenkaan häntä hirveesti nappaa..ehkä..minulla ei nykyään edes seiso vaikka vaikka vaimo tarttuisikin heppii kiinni..mut seksin katsominen kiihottaa vielä ja seisoo..niin kyllä silloin avioliitossa on vikaa seksin saralla, ehkä vaimo on muuttunut liian tavalliseksi eikä hän jaksa panostaa kiihotusvaiheeseen enää ihmeemmin...
"vain vaikea ymmärtää miten ulkopuolinen ihminen voisi ratkaista ongelmamme. Siksi olen halunnut puhua asioista kahden. Se että hän on jo puhunut ongelmistamme ulkopuolisille on tarpeeksi paha ja loukkaa tunteitani. Miksei OMIA ASIOITA voi selvittää kahden kesken???"
SIKSI, ETTÄ..kahden kesken keskustelunne eivät näköjään ole tuottaneet tulosta. Ulkopuolinen näkee tilanteenne eri vinkkelistä, eikä ole puolueellinen.
Seksistä menee maku kun toinen sitä koko ajan vonkaa ja sitten vielä toinen jää kiinni pornon katsomisesta. Minusta se vaan on loukkaus itseäni kohtaan, ja ainakin todiste siitä että hän hakee jotain muuta kun vieraita naisia tarvii kytätä.
TOTTA että ihmisillä seksin tarve vaihtelee. Siitä voi keskustella, jotta siitä ei tule mörköä. Jos miehesi ei saa tarpeeksi seksiä, miksi hän ei voisi katsoa pornoa. Parempihan se on kuin käydä vieraissa.
Me ex-mieheni kanssa katsoimme joskus yhdessä pornofilmejä, mukavaa vaihtelua.
"vain vaikea ymmärtää miten ulkopuolinen ihminen voisi ratkaista ongelmamme. Siksi olen halunnut puhua asioista kahden. Se että hän on jo puhunut ongelmistamme ulkopuolisille on tarpeeksi paha ja loukkaa tunteitani. Miksei OMIA ASIOITA voi selvittää kahden kesken???"
- Joten päätät kirjoittaa asiasta kahden kesken tänne.
"Seksistä menee maku kun toinen sitä koko ajan vonkaa ja sitten vielä toinen jää kiinni pornon katsomisesta. "
- Mies vonkaa, koska on kiinnostunut sinusta. Torjut, joten mies hakee korviketta turvallisesti pornosta. Pelimies olisi pettänyt jo ajat sitten.
- Tuntuu, että et osaa asettua toisen asemaan, vaan oletat olevasi automaattisesti yksin oikeassa.
"Haluan kyllä tehdä yhdessä, mutta perheenä. Olen sanonut että on mielestäni normaalia että emme tee asioita enää kahden."
Harrastatte loistavaa seksiä perheen kesken?
Esileikiksi käy Shrek 3 dvd:ltä lego-palikoiden keskellä?
Jälkiruuaksi hedelmäsosetta?
Yhteiseksi tekemiseksi ja kiinnostuksen kohteeksi: "Tuu nyt kattoon mitä Juri-Petterillä tänään on vaipassa!!?" TAI päiväkahvit HopLopissa...
Vittu mä juoksen ja lujaa!!!!!
irti miehestäsi, kuulostat jollain tavalla sairaalta? Et voi miestäsi väkisin pitää ja jos hän on pitkään puhunut erosta, niin luulisin sun jo ymmärtävän.
Ja muista, mies todellaa haluaa erota sinusta ei lapsista.
... toivottavasti tämä on provo!
Siltä varalta ettei ole niin nyt on melkeimpä pakko kommentoida!
Ensinnäkin: SINÄ et ole miehesi monista pyynnöistä huolimatta ollut valmis tekemään mitään liittonne pelastamiseksi. Ei se omalla väellä keskustelu tuota mitään tulosta välttämättä (varsinkin jos vastapuoli on samanlainen jankkaaja ja vain oman näkemyksensä hyväksyvä kuin sinä vaikutat olevan). Puolueetonta ulkopuolista tarvitaan juuri silloin, kun ajaudutaan pattitilanteeseen, jossa näkemykset ovat kaukana toisistaan tai ei suostuta kuulemaan toista (vain kuuntelemaan ei kuulemaan) tai jopa kielletään koko ongelman olemassaolo (eli mitätöidään vastapuolen tunteet ja ajatukset - tuohonkin vaikutat syyllistyneen).
Siksi toiseksi: millä ihmeen oikeudella olet riistämässä lapsiltasi isää ja mikä on perustelu? Oletko todella valmis tekemään sen tempun lapsillesi? Mietipä vielä... Perheenä tekeminen on tietysti hieno juttu, mutta kyllä perheen peruspilari on vanhempien parisuhde. Siitä kaikki lähtee ja siitä kaikki on kiinni. Jos ei sitä hoideta tullaan helposti siihen tilanteeseen, että mitään yhteistä ei enää ole.
En yhtään ihmettele jos miehesi rakkaus sinua kohtaan on hiipunut jos olet suhtautunut häneen pelkästään lapsiesi isänä, et aviomiehenäsi, rakastajanasi ja kumppaninasi. Mitä SINÄ olet tehnyt parisuhteenne eteen?
Nyt äkkiä peili käteen! Nykyistä avioliittoasi tuskin voit enää pelastaa, mutta vastuuta sen pilalle menemisestä voit vielä kantaa ja siten näyttää hyvää esimerkkiä lapsillesi. Pikku prinsessaleikkien aika taitaa olla nyt ohi...
kirjoitus!!!!
ongelmat itse..? Mitkä ongelmat - eihän niitä mielestäsi näemmä olekaan, miehesi valittaa turhasta..???
Käskit jättää TEIDÄT rauhaan..??? Kuten tuossa useampi kommentoi edellä, ei mies LAPSISTA halua erota, vaan hänen tunteensa SINUA kohtaan ovat kuoleentuneet.
Sorry vaan, mutta olet mielestäni mustavalkoinen ja itsekäs ihminen! Miehesi on halunnut hakea apua ongelmiinne, sinä itsepäisesti haluat ratkaista ne itse - etkä kuitenkaan tee asian eteen yhtään mitään. Pidät vaan kiinni omista näkemyksistäsi ja ihmettelet, jos hän esim katsoo pornoa paremman läheisyyden puutteessa... Yritäpä kelata asioita ja mieti, millaista teillä oli ennen lasten syntymää? Mikä teidät yhdisti, mikä on muuttunut matkan varrella? Vaikka "firman" nimi on nykyään perhe sen aiemman parisuhteen sijaan, ei se tarkoita sitä, että teidän parisuhteenne on lakannut olemasta ja sitä ei tarvitse hoitaa.
No... Jos miehesi lähtee, niin onneksi sinä et tuosta vain voi toteuttaa ajatustasi kasvattaa lapset "itse" - vaan hänellä on oikeutensa. Haluaisitko todellakin antaa tuollaiset eväät lapsillesi elämän varalle: sulkea heidän isänsä pois heidän elämästään silkkaa itsekkyyttäsi?
Siis mitä sä oikein haluat? Haluatko olla naimisissa vai et? Jos haluat niin sen eteen pitää tehdä työtä..ei suhde itsestään pysy koossa. Kun tulee lapsia niin on vielä isompikin syy ottaa ja viettää aikaa miehes kanssa kahdestaan, kuulostaa vähän siltä että se on sun tekosyy että pitäs tehdä juttuja lasten kanssa aina. Tietenkin perheen pitäs viettää aikaa yhdessä mutta lapsille on tärkeintä että vanhemmat on onnellisia. Sun pitää osoittaa rakkautta miehelles ja huomiota ja jos et edes ota huomioon mitään hänen halujaan niin miksi haluut olla naimisissa ollenkaan, kuulostaa vähän siltä että haluut pitää jotain kuliissi juttua pystyssä ja se siitä. Tottakai rakkaus loppuu jos ette pidä siitä huolta, miten odotat hänen sinua rakastavan kun et anna hänelle mitään (ja tällä en tarkota pelkkää seksiä)? Kummankin puolison pitää saada suhteesta jotain ei se ole tarpeeksi että olet hänen lastensa äiti ja hänen tulisi sinua rakastaa sen takia sokeasti. Yksinkertasta jos et huomioi hänen tarpeitaan niin sinä jäät yksin lastes kanssa ja sanonpa vaan että se on raastavaa yksinkin sen takia että lapset kärsii siitä hirveesti ja sinä kun näet heidän surun ja sitten se voi olla jo myöhästä kun hän on löytänyt toisen. Itsestäs on kiinni miten sun elämäs menee ja siinä samalla lastes.
Olet saanut todella hyviä neuvoja ja kommentteja. Olen kaikkien kanssa samaa mieltä. Katso nopeasti ja REHELLISESTI peiliin, jos haluat edelleen pelastaa liittosi. Ellet, niin olet hävinnyt pelin ihan omaa tyhmyyttäsi. Lapset ovat kyllä tärkeitä, mutta lasten paras perhe on vanhempien onnellinen ja toimiva parisuhde.
Kun meille tuli ero, silloinen vaimoni sanoi, että hän ei tule ikinä hankaloittamaan
lasten ja minun tapaamisia:) Ja niin se on mennyt. Vaikka keskinäinen intohimoinen
rakkaus nuukahti se ei ole sulkenut pois isän ja äidin rakkautta lapsiin.
Lapsia ei saa käyttää aseena.
Onneksi on fiksujakin naisia:)
Kyllä kun lukee noita kirjoituksia, niin juoksisin montaa rouvaa karkuun! HUH!
HERRA42
En lähde mitään pitkiä tarinoita kirjoittamaan koska niin moni on jo sanonut juuri niinkuin asiat ovat ja olen täysin samaa mieltä "valtavirta" mielipiteen kanssa. Nimimerkille on fiksu !! /HERRA42 sanon että kateellinen olen sinulle, kun mun exä on samaa maata(ehkä pahempaa lajia) alottajan kans. On siis ottanu elämän tehtäväkseen tehdä mun elämästä helvetin. Ainoo hyvä asia on se ettei tarvitse kattella sitä ihmistä enää joka päivä.
Miehes on sulle selvin sanoin ilmaissut mitkä asiat häntä vaivaavat ja mitä haluaisi. Tilanteen parantamiseksi vielä avioliittoneuvojaa. Ja sinä olet se joka kieltäydyt avioliittosi parantamisehdotuksista. Kyllä sinulla on avioliitossa muukin rooli kun pelkkä äidin rooli.
Jos et ole itse valmis parantamaan keskinäistä suhdettasi mieheesi, etkä kuuntele hänen tarpeitaan, niin miksi sinä täällä itket????
Ja vaikka itse olet valinnut passiivisen roolin avioliitossasi, miehesi tulee olemaan aina lastesi isä, elikkä eronkin jälkeen joudut olemaan pakostakin tekemisissä.
Ikävä kyllä kannaltasi, mutta toimivaan avioliittoon tarvitaan KAKSI ihmistä, joilla on toisinaan keskinäistä aikaa.
Viestisi on kuin oppikirjaesimerkki siitä, miten avioliitto tuhotaan.
Väität haluavasi pelastaa avioliittosi, mutta et suostu miehesi ehdottamaan avioliittoneuvojalle.
MITÄ SITTEN AJATTELIT TEHDÄ, MUUTA KUIN PITÄYTYÄ KANNASSASI?
Mielestäsi on normaalia, ettei vanhemmat tee enää mitään yhdessä. EI OLE!
Miehesi pyytää että tekisitte avioliitollenne jotain, mutta sinä et suostu ja siitä hyvästä olet viemessä lapsia mieheltäsi? MIKSI? SINUN VIKASIHAN SE ON, JOS AVIOLIITTO KARIUTUU!
Avioliiton ainoa tarkoitus ei ole lastenteko ja lasten elättäminen, vaan se on vain yks avioliiton upeista sivutuotteista. Avioliittoon kuuluu myös mm. kahden aikuisen välinen kiintymyssuhde ja siihen liittyvä intiimi yhdessäolo.
Vaimo otti ja lähti eikä halua antaa lapsia minulle ollenkaan. Lasten tapaaminenkaan ei käy lasten äidille. Kaikki, koko maailmani kaatui sillä sekunnilla kun tulin kotiin ja perheeni oli poissa. Olen yhä pois tolaltani enkä tiedä miten jatkaa tästä. On kovin hyväksikäytetty olo ja ajatukset risteilevät pettymyksen, vihan ja ikävän ympärillä. Homman tekee hankalaksi se että en hyväksy että lapsia käytetään erossa välineenä minua vastaan. Minusta puolisoni teko on raukkamainen teko.
Olo on aivan kauhea!
Pirauta sossuun lastenvalvojalle ja vaadi tapaamisoikeussopimuksen tekoa ja yhteishuoltajuussopimusta myös. Siitä se alkaa. Kysy neuvoja niiltä sitten lisää, jos tulee ongelmia.
Miksi miehet aina luovuttavat? Kyllä naiset vaan jaksavat taistella lapsistaan sen pahan olonsa ylikin!
Ehkä se miesten arvomaailma nähdään just siinä, ettei ne sitten oikeesti jaksakaan ajatella niitä lapsiaan sen enempää. Heti ollaan heittämässä hanskoja tiskiin, kun se ex-muija on niin ilkeä... Kuinka ajattelit kykeneväsi huolehtimaan niistä lapsista, kunnet omia asioitasikaan kykene hoitamaan?
Anteeksi kettuiluni, mutta ottaa oikeasti pattiin tuollainen avuttomuus. Tottakai ero on paha paikka, se on paha myös sun vaimolle. Se on ollut paha kaikille eronneille. Olen joutunut kuuntelemaan miehiltä vaikka minkälaisia tekosyitä saamattomuuksilleen. Se vaan ärsyttää joka kerta enemmän.
Kun lähdetään pois yhteisestä kodista, niin lapsia ei voi ottaa mukaansa ilman yhteistä sopimusta asiasta. Ilman huoltajuussopimusta ei toimita. Lapsen kaappaamisesta alkaa olla kyse, poliisi toimii tällöin. Turvakoti lienee ainut laillinen paikka johon voi lapset viedä, kaikki muu on laitonta. Sitten kun on yhteishuoltajuus tai vain toinen huoltajana sopimuksen tai käräjäpäätöksen voimalla, saa lapset viedä pois lasten omasta kodista, sopimuksen mukaiseen kotiin.
Miehet monesti luovuttavat, koska miehet osaavat olla käyttämättä lasta koston välikappaleena. Virkakoneiston olisi syytä toimia tämmöisissä asioissa ripeästi ja lakien mukaisesti.
Yleensä eroissa ajatukset risteilevät ja tunteet kuohuvat luoden ristiriitaisia tunteita. Omalla kohdallani olo on mm. kaipuu, hyväksikäytetty, pettynyt, petetty, ahdistunut, vihainen, surullinen joka sekoittaa varmasti monen päätä samalla tavoin kuin muidenkin. Nyt kun tämä tilanne ja kaikki muu ahdistaa ja vie voimat kokonaan. Asiat pyörivät unessa ja vaivaavat kaiken aikaa. Kun et saa unta, etkä sielun rauhaa, homma on hajoamassa siinä kohtaa käsiin ja monella on hajonnutkin.
Se on selvää että kun ihminen menee tilaan jossa voimat ovat menneet kokonaan ja lapsia käytetään vielä lisäksi välineenä isää vastaan voidaan sanoa ihminen ja kaikki muun tuhoutuu siinä mukana hyvin tehokkaasti. Oma tilanteeni on jatkunut niin pitkään että en jaksa enää uskoa tai luottaa ihmisiin jotka ovat olleet eri prosesseissa vaikuttamassa koska olen joutunut pettymään hyvin monesti tapaamisissa. Sosiaaliviranomaiset ovat sortuneet nimittelemään kaksin kappalein minua joka oli kaiken huippu. Tämän lisäksi olen saanut katteettomia lupauksia hyvin monesti myös sosiaaliviranomaisilta ja virkamiehiltä, sekä muilta kanssaihmisiltä jotka ovat lupautuneet auttamaan minua mutta toisin on käynyt. Moni pettymys on vaikuttanut minun ja varmasti monen etävanhemmankin suhtautumiseen mitä sosiaaliviranomaiset ja virkamiehet päättävät. Kun usko menee lakipykäliin ja sosiaalivirastoihin on sitä luottamusta enää vaikea saada.
Mitään ei ole tehtävissä kuin vain odottaa ja odottaa, eikä mitään tapahdu useidenkaan kuukausienkaan jälkeen. Jos jotain kuuluu niin se että lasten äitiä suositaan ja isää syrjitään milloin milläkin tekosyillä. Jos soittaa vaikka kuinka niin mitään ei tapahdu. Sosiaaliviranomaisilla on puhelinvastaajat päällä aina ja keskustele siinä sitten laitteen kanssa aikasi kuluksi. Soittopyynnön kun jättää, soittoa saa odottaa ja odottaa eikä sitä koskaan tule. Kaikella on rajansa kuten yrittämisellä.
Avuttomaksi tai saamattomasksi minua ei ole koskaan aikaisemmin sanottu. Kaikkeni olen isänä tehnyt mikä on ollut tehtävissä. Olen tarkkaan noudattanut annettuja ohjeita ja suosituksia mutta kun ei niin ei asiat hoidu. Ruokkomaksut kyllä kelpaavat mutta siihen se sitten jääkin. Isänä ja samalla etävanhempana ymmärrän ja uskon todella että Suomen laki on kuin tyhjän kanssa. Oikeuskin se suosii vain sitä ketä haluaa ja ne jotka jäävät rajan toiselle puolelle sinne myös jäävät. Mitä tässä siis enää tehtävissä?
Neuvot olisi tarpeen!
Asianajaja. Onko sulla kotivakuutusta? Oikeusturvaa?
Jos sulla ei ole varaa palkata omaa asianajajaa, saat sellaisen oikeusaputoimistosta.
Ei saa luovuttaa. Jatka vaan soittelua. Totta vitussa tuollainen masentaa, se masentaa kaikkia, mutta ei saa jäädä tuleen makaamaan.
Miten sinä elatusapuja maksat? Onhan siitäkin pitänyt tehdä sopimus, muuten maksat tyhjästä.
Olen itse tapellut erilaisista asiaan liittyvistä ongelmista kohta 15 vuotta. Joka asia, jota et ole "haulikon kanssa vaatimassa", jää hoitamatta. On pakko ottaa selvää oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan, jos haluaa selvitä. Sossut on ylityöllistettyjä, ja tuntuu ettei niitä kiinnosta jollei ole ihan pakko. Ole asiallinen mutta päättäväinen. Kuka ne sun asiat hoitaa, jollet sinä itse?
Kyllä asianajaja varmasti löytyy hoitamaan, mutta itselläni on kylläkin huonoja kokemuksia asianajajista. En luota niihin enää kovinkaan paljoa ja lisäksi kalliita ovat. Asianajajat vain munaavat hommat ja puhuvat mitä sattuu asian vierestä. Jos oikeuteen menen edustan itse itseäni aina syystä että olen omien asioiden asiantuntija ja paras perustelija.
Olen vaatinut ja ilmaissut asiani selkeästi sosiaalitoimistossakin mutta he vain pompottelevat joka jurppii yhtä jos toista. Jotenkin vain tulee sellanen olo ettei niitä paskaakaan kiinnosta koko työ mitä sosiaalitoimistossa tekevät. Soittavat suuta ja muuten aikaa viettävät kahvihuoneessa. Suomessa sosiaalipalvelut ovat pahassa kriisissä ja tämä johtaa siihen että asiakkaat kärsivät, eli vanhemmat, lapset ja läheiset.
Pari tuttua joutui pahaan perhekriisiin, toinen vuonna -05 ja toinen -08. Kun hermot eivät kestäneet niin homma päättyi ikävästi. Toinen kavereista kertoi että sosiaaliviranomaiset teki vain kiusaa ja hankaloitti asioita vetkuttelemalla ja toimimalla epärehellisesti, vääristelemällä lausuntoja ja asioita eivätkä halunneet oikaista asioita jotka olivat käsittäneet aivan väärin. Eivät edes vaivautuneet kysymään jos oli jokin asia heille epäselvä että mitä tarkoitat yms. Itsekin olen huomannut saman puutteen sosiaaliviranomaisilla etteivät he ymmärrä eivätkä osaa kirjoittaa saati ymmärtää asiaa niin että se olisi oikein lausunnoissa.
Saas nähdä miten kauan itse jaksan ja jaksanko enää kauan yrittää. Muutama hyvä ratkaisu ongelmaan on tietty olemassa joka saa varmasti puolisonkin miettimään tasa arvoasioita ja lapsen etuja ihan uudelleen. Siinä ratkaisussa on vain tiettyjä rajotteita mutta ei onneksi ylisuuria.
Mitä luulet onko etävanhempia ja kuinka paljon? ..Onko niitä etävanhempia jotka eivät näe lastaan ex-puolison rakentaessa esteitä lapsen ja etävanhemman välille? ..Jotenkin vain tuntuu että kohtalontovereita on aika paljon.
ETTÄ MIKÄLI VANHEMPIEN TUNTEET KUOLEE, SIIHEN SOTKETAAN LAPSET!!! Lapsilla on oikeus molempiin vanhempiin ja vieläpä siten, että molemmat vanhemmat tukee toisiaan, eikä pyri selän takana sättimään. Itse olen ollut samanlaisessa tilanteessa, mutta silloinkin kun isä on jättänyt huomion vähemmälle, olemme piirtäneet, soittaneet ja olen vienyt lapsen hänelle. Nyt lapsi on tasapainoinen ja minä iloinen, koska isä ei aina jaksanut olla kertomatta mielipiteitään minusta, mutta minä pidin lujasti kiinni siitä miten lapsi kasvaa ja tajuaa asiat oikein ja kunnioittaa Sinua/minua. Ellei sitten menetä terveyttä tai tasapainoaan. Rakasta lapsiasi enempi kuin itseäsi ja anna oikeus isälle lapsiinsa ja lapsille isäänsä!!!
Lapseni rakastaa nyt meitä molempia ja MIESTÄÄN!
Miten joku voikin olla noin itsekäs?? Sitä saa mitä tilaa, kait sen olet kuullut. Eihän parisuhde toimi, jos ei molemmat tee töitä sen eteen. Eikä kukaan voi olla niin tyhmä, että vie lapsilta isän. Miten meinasit heille sen selittää...haukkumalla sitä, kuinka huono ja paha ihminen?? Herää jo hei todellisuuteen... Jos meinaat saada pelastettua vielä jotain, niin menkää sinne terapiaan ja hankkikaa muutenkin kahdenkeskistä aikaa. Muuten voit sanoa hyvästit liitolles.
Niinpä kauankohan se toipuminen kestää. Nyt on mennyt reilu puolivuotta ja kipu ja epäusko ei ole laantunut. Se on aivan selvää, että hän eikoskaan myönnä tehneensä huonoa päätöstä eikä ikänä tule takaisin,en kyllä ottaisikaan. Tämä kevät on ollut tavatoman raskas ja itkenyt olen ainakin saavillisen verran. Meillä oli pitkä yhteinen taival, melkein kolmekymmentä vuotta joista naimisissa kaksikymmentäkuusi. Minä typerä sinisilmäinen olin siinä uskossa, ettämeillä oli sellainen hyvä liitto sillä me teimme asoita yhdessä ja vietimme aikaa yhdessä. Voi sanoa, että me tietoisesti yritimme viettää aikaayhdessä, siis tämä oli ennenkuin taloon tuotiin tietokone ja isäntä istui siihen pöydän ääreen ja elämä oli sen jälkeen kahden lähdön välissä.sillä tietsikalla voi pelata vaikka mitä.
Minä olin aivan järkyttynyt kun mieheni olmoitti, että hän haluaa eron ja heti. minä yritin saada hänet johonkin terapiaan mutta hän ei halunnut sillä meillä ei ollut mitään puhumista,sanoi hän. eikä hän kyllä puhukkaan minulle kuin kaikkein vältämättömän ja senkin hyvin lyhyesti. Minä jos kysyn häneltä jotain hän vastaa yleensä että "mitäpä se sullekuluu"Lapseni jo aikuinen nuori nainen lohduti minua tokaisemella että on sehyvä ettei meillä ole pieniä lapsia eikä velkaa,(jota sittemmin kyllä tuli sitäkin)
Hulluintahan tässä on se että minä ikävöin sitä miestä ,en sellaista kuin nyt vaan sellaista joka hän oli ennenkuin sekosi.
Oletpa rankasti saanut lastia niskaasi. Ymmärrän sinua toisaalta, toisaalta en ollenkaan: jos sinä haluat viedä omilta lapsiltasi isän, siis estää heitä kasvamasta ja tuntemasta myös isänsä, sinä käytät lapsiasi oman kostosi välikappaleena. Onko se oikein ? Sillä laillako osoitat rakkauttasi lapsille ? Ehkä sun kannattaisi kuitenkin käydä selvittelemässä juttuja jossain vaikka ihan itseksesi, ilman miestä.
"..Kuulemma keskityn enää vain lapsiin ja suljen hänet ulkopuolelle. Kieltämättä läheisyys ja kahdestaan tekeminen on jäänyt lasten myötä koko ajan vähemmälle. Haluan kyllä tehdä yhdessä, mutta perheenä. Olen sanonut että on mielestäni normaalia että emme tee asioita enää kahden. Mies ehdotti jossain vaiheessa avioliittoneuvojaa, mutta haluan ratkaista omat ongelmamme itse. "
VÄÄRIN.
Sinä olet äiti, mutta olet myös aviopuoliso. Oletko sen unohtanut? On ehdottoman tärkeää, että järjestät yhteistä aikaa säännöllisesti miehesi kanssa. Et voi sanella omia ehtojasi. Ota miehesi huomioon...hänhän olisi ollut valmis lähtemään terapeutin puheillekin. Voisiko olla, että tosiasiassa eroon pyritkin.
VÄÄRIN
"Haluat kasvattaa lapsesi itse" : lapsilla on myös isä ja hänen panoksensa lapsille on tärkeä. Älä yritä viedä sitä häneltä, vaikka et itse hänestä puolisona enää välitäkään.
Nyt on kyseessä yksinkertaisesti mies joka ei enää rakasta sinua, sille et voi enää mitään. Anna toki toiselle mahdollisuus olla onnellinen ja kokeilla elämää ilman sinua, älä roiku.
Kohta mies pettää, tai voi olla jo että on ihastunut toisaalla, ainakin haluaa.
Haluatko tulla petetyksi vaimoksi? Älä, miehesi on selvästi kunnon mies kun ei lähde salasuhteisiin, vaan kertoo sinulle suoraan.
Älä uhkaile lapsilla, ymmärrä että rakkaus on kuolllut. Haluatko elää kylmässä liitossa?
Terapia voi jatkaa yhdessä kitumista, mutta se ei sytytä liekkiä uudelleen, maksaa vain rahaa, usko, voithan yrittää, mutta tuskin auttaa.
Ap haluaa hallita miestään, mutta roikkuu mielestäni enemmän lapsissaan.
Minäkin aluksi ajattelin etten halua et muuta "sotkeutuvat" minun avioliittoelämääni mutta kun asioihin ei tullut ratkaisua. Päätin että kokeillaan. Olimme avioliittoleirillä ja voin sanoa et kannatti! Todellakin yhteistä aikaa PITÄÄ OLLA kahdenkesken ja tietenkin perheenkin kesken. Mutta ilman kahdenkeskeistä aikaa ei voi avioliittoa hoitaa! Tuntuu ettet itse ole valmis tekemään mitään miehen suhteen. Ja minusta on todela väärin käyttää lapsia aseena. yhdessä ne lapset on tehty ja todellakin sinun lapsillasi on isä joka rakastaa niitä se ei sitä muuta vaikka sinusta haluaisi erota. Ota hyvä ihminen järki käteen ja ajattele niitä lapsiasi!!Miltä heistä tuntuu jos riistät niiltä isän?? Hullua sanon minä!
Samaa mieltä, miksi ihmeessä et ole suostunut ulkopuoloseen apuun, jos mies olisi sitä nimenomaan halunnut? Mieheltä tuo on uskoakseni perin harvinaista.
Jos naimisissa meinaa olla niin kyllä se 2-4 kertaa viikossa sekisä pitää olla ja ei kaikkea voi tehdä perheenä ja niin edelleen. Itsellä on yksi lapsi avokkini kanssa ja aina otettu kahdenkeskistä aikaa mutta oltu perheenäkin riittävästi ja nykyisin joteini-ikäinen tytär ei mökille lähde niin mökkiviikonloput kesäisin ollaan aina khdestaan jos ei vieraita tule mökille ja kivaa on vaikka ikää jo yli 50v mutta se parisuhde on sen perheen perusta ja ne jotka ei sitä hoidaovat yh tia muuten erilaisia perheitä.
Mistäs sinä tiedät naimissa olevien seksin tarpeeen, kun olet itse vain susiparina eukkos kanssa?
Tuossa avoliitossa olo on kyllä hyvä juttu siinä mielessä, että kun sinäkin huomaat joku aamu olevas siellä mökissäs yksin, ei tartte edes emännän perään soitella, kun sillä on se oikeus siitä lähteä mitään asiaan kommentoimatta, kun ei ole oikea liitto tuollainen. Eikös se vieraissa kulkeminenkin ole sallittua teillä?
Niinhän se avioliitossakin ja voi lähteä jos homma ei toimi ja niin edelleen. Kun on omaisuus kummanki´n nimissä niin on ihan sama onko avo vai avioliitossa aina voi lähteä jos ei huvita tai kiinosta liitoa tai yhdessä oloa jatkaa.
Hitto, laitoin vahingossa edelliselle viestille plussan tuon ensimmäisen lauseen (kyseisen virkkeen päälauseen) vuoksi: "Mistäs sinä tiedät naimisissa olevien seksin tarpeen", koska olen samaa mieltä. Kaikilla seksin tarve ei ole samanlainen, jotkut tarvitsevat enemmän, joillekin riittää vähempikin.
Vasta tuon hektisen hätäilyni jälkeen huomasin viestin kirjoittajan kuspäisyyden. Mitä niin hemmetin vaikeaa siinä avoliitossa on ymmärtää? Mikä hemmetin "susipari"? (Oikeasti, mistä tuo susi tuohon eteen tulee? Siitäkö, etteivät sudet mene naimisiin?) Itse pidän avoliittoa järkevänä avioliiton esiasteena tai mahdollisena lopullisena olotilana, jos ei esimerkiksi maailmankatsomuksellisista syistä pari tahdo laittaa sitä hemmetin kristillis-konservatisvis-sormusta siihen vasempaan nimettömään - voipi tuottaa ikäviä väärinkäsityksiä tai ajatuksia (tekopyhyys).
Avoliitto ei ole sama kuin avoin suhde, arvon aivoton "ei sopimuksia lain.", avoliitto on parisuhde, jossa asutaan saman katon alla. Useimmissa parisuhteissa pettämistä ei hyväksytä, minkä vuoksi väittäisin, että avoliittoja ei valtaväestössä, järjellisessä ihmiskansassa katsota sidottavan vain avoimissa suhteissa olevien kesken.
Sivistäisit itseäsi hieman, senkin moukka.
Et huomioi miestäsi pätkääkään, et halua myöskään erota etkä halunnut lähteä avioliittoneuvojallekaan. Ainoa mitä haluat on ratkaista ongelmanne itse! Millä tavalla olet ajatellut ratkaista miehesi tyytymättömyyden suhteeseenne? Vähän heikolta näyttää myös sen suhteen, että sytyttäisit miehesi rakkauden sinuun uudelleen, eikö niin?
Sinä suljet elämästäsi kaiken ulkopuolelle, elät vain lapsille ja heidän kauttaan. Lapset kuitenkin kasvavat nopeasti. Heille ei myöskään tee hyvää, että äiti elää heissä kiinni, on suorastaan riippuvainen lapsistaan. Sairaalloista omistamishaluasi kuvaa se, että haluat sulkea isän pois lasten elämästä. Kostat lasten kautta, kun mies ei halua elää kanssasi.
Ryhdistäydy nainen. Hanki itsellesi apua, tuo mitä kirjoitit ei ole normaalia.
Seksiä ei voi harrastaa perheenä ja sitä tehdään vain kahden kesken ja jos avioliitossa ei ole seksiä 1-3 kertaa viikossa niin en ihmettele että miehesi haluaa eron jos sitä on vain 1-5 kertaa vuodessa. Tämän asian takia suomess aon paljon yh tä kun ei hoideta sitä aprisuhdetta koska ei olisi lapsiakaan jos sitä parisuhdetta ei olisi aikoinaan ollut.