Tuttu tarina..nyt kaduttaa.. tämä kaikki loppui viime syksynä..eli 8kk sitten..olin alku kesästä syksyyn ihanan miehen kanssa aluksi vain kaveri..tämä mies kiintyi ja minä ahdistuin..sitten pienen riidan jälkeen tiemme erosimme..mies totesi mulle tossa keväällä että meistä ei koskaan enää tule mitään..Särjin hänen sydämensä..aj tiedän sen..kadun sitä syvästi..olen katunut jo kauan..nyt miehellä on uusi tyttö.. Miten saisin tämän pahan oln pois..kadun kiukutteluani..mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi..tuntuu pahalta asua samassa kaupungissa... Sanoin miehellke että olen pahoillani..ja jos hän ei halua enää edes juoda kahvia kanssani,ni olkoon vastaamatta mulle meiliin..eikä hän vastannut.. Tätä kun lukee niin varmaan kaikki miettii että etkö tajua..anna olla..tiedän sen..mutta asia on että onko lopullisesti ohi-aina lopullista...
Menetetty peli-kö
viuhi
4738
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mielestäni kyllä. Itsellä kutakuinkin sama tilanne ollut. Nainen ahdistu liikaa ja mulle riitti. En vain jaksanut enää sellaista pelleilyy. No yritti se tos joku aika viel jtn mut eipä kiinnostanut eikä oo kiinnostanut sen jälkeen koko nainen. En edes muista milloin viimeksi ollaan juteltu.
Mun mielestä ohi on lopullisesti ohi. Varsinkin tuollaisesta syystä. Siitä kun osaan sanoa, puolin-ja-toisin. Ihan niin kuin intohimoisesta rakkaus-suhteesta ei loppumisen jälkeen jää mitään jäljelle, ellei osaa olla kylmän rauhallisesti tunnevammainen.
Viimeisin eksäni taisi olla sitä mieltä, että mikään ei ole koskaan ohi ja vanhimmalle mahdolliselle entiselle, joka särki sydämen ja meinasin vielä henkilökohtaisesti nolata, voi antaa koska tahansa mitä tahansa anteeksi ja niin sanotusti jatkaa siitä mihin jäi. Eihän näitä tietenkään suoraan päin naamaa sanottu, kun ei ollut naisella selkärankaa. Ollutta ja mennyttä, pitäköön tunkkinsa ja toivottavasti on onnellisempi ilman mua.
Tietysti poikkeuksia voi (pitää?) olla, vain ne voivat vahvistaa "säännöt". Avainsana taitaa olla kommunikaatio. Sun tapauksessa vaikuttaa siltä, että sitä ei ole. Ei ainakaan vilpittömästi joten...ohi on.
Toivottavasti et kiusaa itseäsi tällä asialla liikaa.
Et kertonu mikä on syynä ja se siitä. Ukko aatteli et vittu en kelpaa sille ja that´s it. Mut eipä toi kauhean vakavalla pohjalla ollu jos se kerran löisi jo muuta seuraa. Nyt vaa kärsit nahoissasi sen sitte, oman tyhmän ahdistuksesi kanssa.
Meitä ihmisiä on vaan sellasia,että toiset eivät anna ikinä sellaista nöyryytystä anteeksi.Laita itsesi ihan vaan hänen nahkoihinsa,niin ehkä tiedät,miltä tuntuu saada pakit ja vielä jos sanoit sen agressiiviseen sävyyn..
Eipä sun auta,muutakuin hyväksyä tosi asia,että te ette enää voi olla kavereita-sitä en tiedä,olisitko säilyttänyt kaveruuden,jos olisit asiallisesti hänet torjunut,voi olla,että mies on vain sitä tyyppiä,joka ei anna anteeksi.Ehkä hän alunperinkin oli kiinnostunut susta vain siinä mielessä,joten hänen mielestään ei ollut enää mitään säilyttämisen arvoista...
Joskus vain on pakko hyväksyä,että se suhde on nyt ollut ja mennyt ja turha sitä itkemään,kun se ei tuo häntä takaisin-jospa opit tästä nyt hienotunteisuutta,jos eteesi tulee joku päivä samankaltainen tapaus...