apuaapua ennen kun hajoaa pää!

Mieheni oli uskoton ennen raskauttani, raskauteni aikana (panoja, tekstailuja, soitteluita, ihastumisia) joista sattumalta (urkkimalla) sain tietää. Epäilen etten saanut kaikkea tietooni, yleisesti ottaen veikkaisin että 90 prosenttia tällaisissa jutuissa on se osa joka jää pimentoon.
Ja nyt. Puoleen vuoteen, eli lapsemme syntymän jälkeen en ole huomannut uskottomuuteen liittyvää outoa käytöstä mutta pilaan suhteemme epäilyksilläni joita nalkuttavaan sävyyn vihjailen, utelen, syyttelen ja kyttään. Tuntuu että kohta sekoan tähän epäluottamuksen määrään. Miten hemmetissä voisin saada edes pienen hippusen luottamusta takaisin? Silläkin hinnalla että tiedän yhden näistä pimatsuista pitävän mieheeni yhteyttä edelleen, eiköhän se kuitenkin molemmin puoleista ole, tapaamis ehdotteluja ja "mulla on ikävä" viestejä. Jos käsken miestäni lopettaa tai minä ja vauva lopetamme onnellisen perheleikin niin äijä vaan hokee "älä nyt viitti" tai suuttuu. Mulla ei ole enää mitää sananvaltaa, oon ilmeisesti aika mitätön piipittäjä.
Että mitähän tässä sitte, ihanaa loppuelämää mulle.
4421
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Lapsen takia kai sitä luottamusta hippusen verran täytyisi löytyä. Lapsen takia myös miehen täytyy ryhdistäytyä ja jättää tuollaiset epäluottamusta herättävät toimet pois. Onko elämänne miehesi mielestä "perheleikkiä"? Mielestäni hän käyttää arvelluttavaa valtaa sinuun nähden. Tekee mitä haluaa, eikä suuntaa kaikkea omaan perheeseen vaan myös muualle. Onko hän lapsellinen suhteessa tähän tilanteeseen, jossa jo myös vauva? Mikä merkitys noilla pimatsujutuilla on hänelle? Ainakin häiritsevät sinua!!

Sinä kannat vastuun omasta perheestäsi (sinä vauva). Jos miehesi jatkaa tuollaista lapsellista kirjeenvaihtoa ottamatta mielipidettäsi huomioon, hän on lapsi itsekin. Mies isolla M:llä kantaa vastuun omasta perheestään siten, että jättää kaikki pimatsujutut pois, keskittyy vaimoonsa ja vauvaansa, ei edes jätä mitään arvailujen varaan vaan haluaa tätä oikeaa perhettä..

Olisiko nyt kyseessä keskenkasvuinen miespoika, joka nauttii naisten huomiosta enemmän kuin esim. vauvansa hymystä? Hän tarvitsee vielä kasvamista..valitettavasti..

Äänestä
  • "Lapsen takia kai sitä luottamusta hippusen verran täytyisi löytyä."

    no ei seitä voi löytyä jos mies ei tule pätkääkään vastaan.

    jos heti minkä tahansa uskottomuuden paljastuessa laittaa suhteen poikki, ei tarvitse miettiä tämmöisiä asioita.

    Äänestä

Äläkä itseäsi syyllistä enempää, sinulla näyttäisi olevan kaksi lasta hoidettavana. Keskity tähän nuorimpaan, ja sanele isommalle ehdot miten "meillä" eletään. Jos ei perhe kiinnosta, menköön muualle löhöömään

Äänestä

Jos miehesi ei ota vastuuta teoistaan, teillä ei ole kommunikaatio / ongelman ratkaisu mahdollisuutta.

Käyppäs lukemassa väestöliiton sivuilta uskottomuudesta, sinulla on oikeus olla vihainen, ja tuntea tunteesi, nalkuttaa ja kihistä tai puhista.. se on tervettä ja älä missään nimessä epäile järkeäsi..

Laita miehesi valitsemaan, joko angelma ratkaistaan esim pariterapian avulla (miehesi tarvitsee tämän väylän asian läpi käymiseen..) tai ero.

Et voi luottaa, ja luottamusta ei rakenneta välinpitämättömyydellä sitä ihmistä kohtaan, jonka kanssa on sitoutunut ja halunnut lapsen.

Voimia sinulle, ja oli lopputulos parisuhteessasi mikä tahansa, hae apua perheneuvolasta tai väestöliiton sivujen kautta. Olet itsesi herra ja tarvit puolueetonta tukea, että selviät itse kokemuksesta. Teet tämän myös lapsesi puolesta, hän oppii parisuhteisiinsa eväät juuri sinulta.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


puhisenjakihisen kirjoitti:

Mieheni oli uskoton ennen raskauttani, raskauteni aikana (panoja, tekstailuja, soitteluita, ihastumisia) joista sattumalta (urkkimalla) sain tietää. Epäilen etten saanut kaikkea tietooni, yleisesti ottaen veikkaisin että 90 prosenttia tällaisissa jutuissa on se osa joka jää pimentoon.
Ja nyt. Puoleen vuoteen, eli lapsemme syntymän jälkeen en ole huomannut uskottomuuteen liittyvää outoa käytöstä mutta pilaan suhteemme epäilyksilläni joita nalkuttavaan sävyyn vihjailen, utelen, syyttelen ja kyttään. Tuntuu että kohta sekoan tähän epäluottamuksen määrään. Miten hemmetissä voisin saada edes pienen hippusen luottamusta takaisin? Silläkin hinnalla että tiedän yhden näistä pimatsuista pitävän mieheeni yhteyttä edelleen, eiköhän se kuitenkin molemmin puoleista ole, tapaamis ehdotteluja ja "mulla on ikävä" viestejä. Jos käsken miestäni lopettaa tai minä ja vauva lopetamme onnellisen perheleikin niin äijä vaan hokee "älä nyt viitti" tai suuttuu. Mulla ei ole enää mitää sananvaltaa, oon ilmeisesti aika mitätön piipittäjä.
Että mitähän tässä sitte, ihanaa loppuelämää mulle.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu