1. Käytetään pinnoja, joiden väliin voi mennä oksia kovassa vauhdissa --> hengenvaara
2. Käytetään vaihteistoa, jonka siirtäjä on oikein sopivasti osuu jokaiseen kiveen ja kantoon --> särkyy
3. Ei ole lokasuojia ---> kura peittää näkyvyyden ja pyöräilijän
4. Maavara on polkimen ala-asennossa pienempi kuin henkilöautossa ---> osuu kiviin yms.
Maastopyörien kehitys on vielä lapsenkengissä. Ei niillä maastossa mitään vielä tee paitsi ison loven lompakkoon. Armeijakaan ei käytä maastopyöriä.
2. Käytetään vaihteistoa, jonka siirtäjä on oikein sopivasti osuu jokaiseen kiveen ja kantoon --> särkyy
3. Ei ole lokasuojia ---> kura peittää näkyvyyden ja pyöräilijän
4. Maavara on polkimen ala-asennossa pienempi kuin henkilöautossa ---> osuu kiviin yms.
Maastopyörien kehitys on vielä lapsenkengissä. Ei niillä maastossa mitään vielä tee paitsi ison loven lompakkoon. Armeijakaan ei käytä maastopyöriä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
1: levypyörät eivät ole oikeasti niin hyvä ajatus kuin ensin tuntuu. Halvalla toteutettuna ne ovat painavat, aina sivutuuliherkät ja ne estävät esim. renkaan läpi pujotettavan lukon käytön. Siski ne eivät ole yleistyneet oikein missään pyörätyypissä. Näen myös sieluni silmin reikäisen ja käyttökelvottoman levypyörän sen jälkeen kun on kaatunut kyljelleen sopivan kannon päälle... nykyisin riittää yhden tai parin pinnan uusiminen
2. ulkoinen vaihteisto on edelleen helpoin ja kevein tapa tehdä pyörään paljon välityksiä. Monivaihteiset napavaihteet ovat kalliita silloin kun ne ovat oikeasti laadukkaita ja niissä on aina enemmän vastusta kuin ulkoisissa vaihteissa.
3. lokasuojat ovat ne ensimmäiset jotka irtoavat kun metsässä rymistellään. Pinnojen väliin menevät oksat ja kiveen osuneet takavaihtajat ovat paljon pienempi ongelma kuin jatkuvasti vinoon menevät tai irtoilevat lokasuojat. Eturenkaasta lentävää kuraa voi myös vähän torjua pienellä alaviistoputkeen kiinnitetyllä suojalla joka pysyy matkassa paremmin kuin "kokosuoja"
4. Pyörän keskiön korkeus (joka määrää pyörän maavaran) määrittää samalla pyörän painopisteen. Korkeampi painopiste tarkoittaa kiikkerämpää pyörää. Keskiön korkeus on siis aina kompromissi ajettavuuden ja maavaran välillä.
Kannattaa muistaa että maastopyörä on polkupyörä jolla voi ajaa maastossa. Sen ei ole tarkoituskaan olla se täydellisin kulkuneuvo maastoon. Se on aina polkupyörä, siis ihmisen polkema ja ihmisen voimalla eteenpäin menevä kulkine. Maastopyöräilyn viehätys on juuri siinä että saadaan polkupyörä yleensä kulkemaan maastossa, ei se että päästäisiin mahdollisimman mukavasti ja nopeasti eteenpäin tai ihan jokaiseen paikkaan. Ei myöskään ole olemassa mitään yhtä "maastoa" tai yhtä tapaa ajaa maastossa. Maastopyöriä on siksi hyvin monenlaisia ja moneen eri käyttöön ja tarpeeseen sopivia. Eivät ne tietenkään ole täydellisiä mutta jokainen voi ihan hyvin myös koota sellaisen pyörän jollaisen ajattelee itselleen sopivan. Sinähän voit koota levypyöräisen ja napavaihteisen pyörän jossa on 30 cm maavaraa. Ja jos se toimii hienosti niin aloita myynti. Niin se kehitys kehittyy että joku keksii oikeasti parempaa.
PS. armeija ei käytä maastopyöriä (paitsi Sveitsin armeija...) koska ne vaativat aivan liikaa huoltoa poikkeusoloihin. Armeijan pyörissä ei siksi ole edes vaihteita...
Inti käyttää yhä vanhaa 30-luvulla speksattua mallia. Ylijäämäpyöriä on jopa myyty pois aika paljon. Jääkärimallin lisäksi aktiivisessa käytössä on Jopo:ja varuskuntaläheteillä.
Sveitsin armeija uusi koko polkupyöräkalustonsa 90-luvun alussa. Nykyinen pyörä on jotain Helkaman Jääkärin ja maastopyörän väliltä. Samoihin aikoihin oli kokeilussa Suomessakin vaihdepyöriä, mutta kokeilu jäi pieneksi.
http://ruedatropical.wordpress.com/2009/02/10/swiss-army-bicycles/
Jääkärifillarin maasto-ominaisuudet vastaavat siinä mielessä crossaria, että sitä on helppo kantaa maastossa. Muistan itsekkin kantaneeni sellaista useita kilometrejä pitkin soita ja pusikoita. :D
Messuilla on ollut erilaisia erikoisjoukkojen polkupyöräkonsepteja näytillä. Ilmeisesti niitä on jonkin verran myytykin. Massamaisesti polkupyörää käyttää tällä hetkellä harva armeija, vaikka sillä on eräitä taktisia etuja muihin liikuntavälineisiin nähden.
moittia, mutta kerroppa sitten millainen sen maastopyörän pitäisi olla.
Eli kohtiin 1-4 paremmat ratkaisut ja niihin perustelut.
Onhan se pitkälti kuskista kiinni, osuuko vaihtajat yms. kantoihin ja kiviin. Itse mielelläni valitsen ajolinjani siten, etten kolhi pyörääni mihinkään. Ja toi kohta 1. Onkohan kenellekään koskaan ikinä tapahtunut noin? Kenties - Maavara puolestaan korvataan tekniikalla
..."maasto" on 5 m leveä soratie ja sateen jälkeen asvaltti. Ei kuule haittaa pinnat hei eikä trenditrikoot ja sheivatut pohkeet likaannu.