Jos jatkatte suhdettanne uskottomuuden tultua julki, oletteko kertoneet lapsillenne mita perheessa on tapahtunut? Miten kerrotte mista tama omituinen tunnelma perheessa johtuu. Meilla on kulunut no 1 ja puoli vuotta miehen tunnustamisesta. Yritamme jatkaa, mutta meidan aikuinen lapsemme on kysellyt mita on tapahtunut, mita on tekeilla? Emme ole viela ainakaan kertoneet kuin etta toinen vanhemmista ei ole ollut niin rehellinen kuin olisin voinut olettaa. Mitenka olette asiaa kasitelleet lastenne kanssa, jos he ovat vaatinet selitysta?
Uskottomuus ja lapset
misuli8
15350
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
sitten kertoisi "oikein", ei ole itselle ainakaan selvinnyt. On kyseessä sitten minkä ikäinen lapsi hyvänsä, niin aina yhtä vaikeaa. Minä ja lasteni isä olemme kertoneet vain, että meillä on keskinäisiä erimielisyyksiä, jotka eivät johdu lapsista ja että yritämme saada välimme kuntoon. Mies siis kärysi salasuhteesta reilu vuosi sitten ja elo on yhä kuin jäitä polttelis, mutta erota meistä kumpikaan ei halua.
Yleisenä kannanottona sanoisin, että lapselle on hyvä kertoa asia tämän kehitystaso huomioon ottaen niin, että lapsi saa maailmankuvaansa suhteutettuna mahdollisimman oikean kuvan asioiden tilasta. Kertomusta päivitetään ja täydennetään lapsen kehittyessä iän mukana. Kun lapsi täyttää 25 vuotta, tälle voinee kertoa asiasta hyvinkin seikkaperäisesti kaikki oleelliset yksityiskohdat huomioiden.
ja varmaan sä kerrot lapsillesi, kun he ovat täyttäneet 25 vee, kaikki vaimosi ja sinun sukupuolielämän yksityiskohdat, jos kerran sellaiset asiat lapsille kuuluvat..haloo! Mut tää olikin varmaan joku sarkastinen kommentti..
tuon periaatteesi mukaan pitää sitten kertoa seikkaperäisesti myös se, miksi tällaiseen lähdettiin, eikö niin? vedit tukevassa kännissä, jota harjoitit päivittäin, äitiä turpaan, äiti haki lohtua muualta ja taas tuli turpaan. siinä sivussa nait kaikkea mikä paikoillaan pysyi, koska muuhun et olisi kyennyt, olit reissuillasi monta päivää, tulit kotiin vaatimuksinesi, odottaen, että ruoka ja puhtaat vaatteet on valmiina ja kakarat hiljaa sen aikaa kun isi on kotona käymässä....
Muista kertoa tämä ja se kaikki muu, mitä tässä ei lukenut....
Arvon Jii*, toki toimin kantani mukaan, jos elämässäni kyseiseen tilanteeseen joudun.
Huomaa myös, että
"kaikki vaimosi ja sinun sukupuolielämän yksityiskohdat"
voi olla aikalailla eri asia kuin
"hyvinkin seikkaperäisesti kaikki oleelliset yksityiskohdat huomioiden."
Eikö vain?
Sikäli kun omassa elämässäni joudun moiseen, niin juuri tuollaisia seikkoja on OLEELLISILTA osiltaan lapsille kerrottava, jotta heillä on mahdollisuus muodostaa asioista totuuden perustuva oikea ja oikeudenmukainen käsitys, jopa opettavainen sellainen.
okei..sä siis kerrot 25 vee lapsellesi, että me ollaan oltu äidin kanssa silleen..you know..oot sä sen varmaan jo tajunnutkin peruskoulun biologian oppitunneilla.
tarvitse totuudelta suojella, vaikka periaatteessa välinne ovat yksityisasianne.
eli kerrotte jos haluatte, ei tuohon ole mitään yleispätevää ohjetta olemassa.
Siis aikuiset kerrotteko kaikki erimielisyytenne mukuloille?
En minä ainakaan kerro en ymmärrä miksi kertoisin jos ei riitä selitys äidillä ja iskällä on erimielisyys sitten ei riitä.
Kyllä mukulat tietää muutenkin ettei olla aina samaa mieltä ja joskus riidellään asiat halki äänekkäästi.
Ei kerrota muitakaan riitoja lapsille kovin juurtajaksain.
Jotku asiat on vaan kahenkeskisiä.
Minun äitini kertoi, tai oikeammin vihjaili ymmärrettävästi aikoinaan isäni syrjähypystä. Ihan vaan vinkkinä. En minä isääni alkanut vihata, vaan inhosin hetken äitiäni aivan valtavasti. Lapsen ei tarvitse koskaan kuulla tuollaisia asioita vanhemmiltaan. Ei silloin kun on 8, 18 tai 28.
Olen erimieltä. Mieheni salasuhteen paljastuttua,kerroimme asian asiallisesti aikuisille lapsillemme,ja heidän mielestään oli oikein että kerroimme.Eivät he isäänsä sen jälkeen vihanneet,mutta isää kohtaan he eivät omien sanojensa mukaan enään kunnioitusta tunne.
Se ei ole äiti tai isä, joka pettää, vaan puoliso. Lapsille ei tarvitse kertoa yksityiskohtia, ne asiat ovat puolisoiden välisiä. Lapsia pitää suojella niin paljon kuin pystyy.
Ei aikuisia lapsia tarvitse suojella. Vanhempien tehtävä on nimenomaan turvallisesti altistaa lapset kohtaamaan maailmaan raadollisuuden iloineen ja murheineen. Pumpulista on paha ponnistaa.
etkö oo kuullut curling-vanhemmista..mä oon curling mamma! Ei vanhempien suhdesotkuja edes 25 veen korviin.
Kysytkö tuota tosissasi? Lapsille voi kertoa sitten joskus, kun ovat tarpeeksi aikuisia ymmärtämään mitään, jos silloinkaan. Miksi lapset pitäisi sotkea aikuisten parisuhdeongelmiin, johtuivatpa ne mistä hyvänsä?