Olen tapaillut yhtä miestä tässä vähän. Olemme tunteneet pari vuotta etäisesti koska meillä on yhteisiä kavereita. Jokin aika sitten aloin epäillä että hän taitaa olla vähän ihastunut minuun ja tämä sitten ilmeni olevan totta. Hän on aikalailla kaikkea mitä voisin puolisoni toivoa olevan. Niinpä olen nyt tapaillut häntä (joitakin kertoja joitakin viikkoja..) ihan siinämielessä, että katotaan jos tykättäis toisistamme muussakin kuin kaverimielessä.
Itse en vaan tunne "sitä jotakin". En voi oikeastaansanoa olevani edes ihastunut. Jos sitä ei heti alussa tunne, niin tuleeko sitä tuntemaan koskaan? Kannattaako odottaa että tunteet syttyy, jos ihminen on muuten sopiva? Kun olen joskus taas tuntenut niin hemmetin vahvasti ja se ihminen on kuitenkin ollut mulle ihan vääränlainen. Se rakastuminenhan menee kuitenkin ohi. Mutta käsitän kyllä että en voi alkaa seurustella jos en rakastu...
Onko kokemuksia? Voiko ne tunteet leimahtaa vasta vähän ajan päästä? Teenkö väärin jos tapailen jotakuta johon en ainakaan vielä ole edes kummemmin ihastunut (millään "romanttiseroottisella" tasolla) ja tämä toinen ilmeisesti on minuun?
Itse en vaan tunne "sitä jotakin". En voi oikeastaansanoa olevani edes ihastunut. Jos sitä ei heti alussa tunne, niin tuleeko sitä tuntemaan koskaan? Kannattaako odottaa että tunteet syttyy, jos ihminen on muuten sopiva? Kun olen joskus taas tuntenut niin hemmetin vahvasti ja se ihminen on kuitenkin ollut mulle ihan vääränlainen. Se rakastuminenhan menee kuitenkin ohi. Mutta käsitän kyllä että en voi alkaa seurustella jos en rakastu...
Onko kokemuksia? Voiko ne tunteet leimahtaa vasta vähän ajan päästä? Teenkö väärin jos tapailen jotakuta johon en ainakaan vielä ole edes kummemmin ihastunut (millään "romanttiseroottisella" tasolla) ja tämä toinen ilmeisesti on minuun?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Vaikea kysymys.
Ja vaikea puhua asiasta koska meillä on erilaiset käsitykset rakkaudesta:
Itse olen sellainen, että tunteet tulevat aika hitaasti ja uskon että rakkaus tulee vasta sen jälkeen kun ollaan oltu pitemmän aikaa yhdessä ja tunnetaan toinen ihan kunnolla; Sitä ennen on ihastuminen joka on enemmän pinnallista ja kiinnostusta yhteisestä tulevaisuudesta jne. ja senkään ei tarvitse omalla kohdallani leimahtaa heti, tosin en ole varma pitäisikö sen sittenkin.
Ei ole kokemusta tästä paitsi jos rakkaudesta puhutaan, aika kauan meni seurustelua ennenkuin tunsin olevani oikeasti rakastunut, ja aloin siitä puhumaan silloiselle tyttöystävälleni, mielestäni todellinen rakkaus ei leimahda vaan kasvaa pikkuhiljaa.
Mielestäni et tee väärin, kunhan et anna väärää kuvaa siitä että tunnet enemmän kuin todellisuudessa tunnetkaan.
Toki voit tapailla häntä, koska eihän se vielä mitään tarkoita. Ja jos teet kuitenkin hänelle selväksi ettet vielä tunne sen suurempaa, mutta haluat tapailla (jos haluat) ja jos hän sen jälkeen haluaa vielä jatkaa tapailua niin ei kai siinä mitään väärää silloin ole.Vaarana on toisen loukkaaminen, mutta jos teet nyt selväksi nämä asiat ja et ala vakavampaan ennen kuin tunnet jotain, niin eiköhän tilanne ratkea johonkin suuntaan.
Ja tosiaan vaikea sanoa tuleeko tunteita häntä kohtaan vai ei. Ollaan niin erilaisia. Mutta kyllä sitä voi rakastua toiseen myöhemminkin kun oppii tuntemaan toisen ja itsensäkin paremmin.
Itse ihastun helposti, mutta kyllä myös tiennyt suht nopeasti rakastaako sitä toista vai ei. Ihastus on ohimenevää, rakkaus kestää.
Jos nyt jo tunnet miehen hyvin eikä mies tule muuttumaan niin sinulla ei ikinä tule syttymään.
Jos hänen ulkonäkönsä tai olemuksensa ei sytytä sinua niin asian voi pelastaa ainoastaan se, että hänestä löytyy myöhemmin jokin sinun tunteisiin (ei järkeen/toiveisiin) vetoava luonne/luonteenpiirre.
Kannattaa nimenomaan tapailla: jotain tunteita jossain vaiheessa syntyy joka tapauksessa, ja voi olla, että sulla on tunteita jo nyt, mutta et ole niistä itse selvillä. Jos tunteissa on mukana vastenmielisyyttä, se on ehdoton ei seurustelulle ym.
Muuten kaiken kaikkiaan ei kannata odottaa liikaa romanttisuutta. Ole aidosti kiinnostunut miehestä!
Joo kannattaa tosiaan kertoa toiselle heti alkuun ettei ole niin suuria tunteita ja ettei halua alkaa vielä mihinkään vakavampaan. Itse tein sen virheen etten puhunut asiasta, ja nyt olen vakavassa seurustelusuhteessa vaikka tarkoitus oli päinvastainen... Ja tuntuu hirveän pahalta ja syylliseltä.
Sen voin kyllä sanoa että tunteet on vain syventyneet suhteen kuluessa, vaikka alussa niitä ei niin kauheasti ollut, joten kyllä se on mahdollista.
Itse en ollut suhteeni alkuvaiheessa palavasti ihastunut mutta kun tutustuin ja vietimme aikaa yhdessä huomasinkin että ihastun enemmän joka päivä. Tällä hetkellä olen onnellinen :)