Olen ollut 6 vuotta yhdessä mieheni kanssa ja meillä on yhdessä mukavaa ja rakastan häntä todella paljon ja haluaisin olla hänen kanssaan loppuelämäni. Suhdettamme vain varjostaa eräs ikävä asia, nimittäin alkoholi. En koskaan ajatellut että se tulisi pilaamaan suhteemme. Mieheni pitää juopottelusta, mutta viinaa saadessaan hän muuttuu täysin eri ihmiseksi ja itku meinaa tulla silmään ku mietin niitä kaikkia ikäviä asioita, mitä hän on minulla humalapäissään tehnyt. Luottamus on mennyt ja pahasti. Mies on kuitenkin luvannut muuttua ja vähentää juomista ja on hän niin tehnytkin, mutta silti ikävät muistot ja luottamusongelmat vaikeuttavast suhdettamme. En pääse yli asioista. Jos mieheni lähtee ottamaan, se on minulla todella vaikeaa ja stressaavaa. Näen alkoholin nykyään todella negatiivisena asiana. Itse jos otan, juon vain pari siideriä ja se on siinä. Itse voisin jättää koko alkoholin jos olisin sen vuoksi menettämässä mieheni. Mutta tuskin voin pyytää samaa mieheltäni enkä tiedä pystyisikö hän siihen. Tilanne on todella vaikea minulle. Haluaisin suhteen. jossa alkoholilla ei ole juurikaan osuutta mutta tämän suhteen tahtoisin mieheni kanssa. Onko minun vain hyväksyttävä hänen juomisensa ja pitää ikävät tunteet sisälläni vai erota? En tahtoisi erota, mutta jos tunteeni jatkuvat tällaisina, pilaan todennäköisesti itse suhteemme...Auttakaa, mitä teen....
Alkoholi pilaa kaiken
pulassa**
92878
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
"En tahtoisi erota, mutta jos tunteeni jatkuvat tällaisina, pilaan todennäköisesti itse suhteemme..."
Huh? Miten tuollaista voi edes sanoa? Ethän sinä sitä suhdetta pilaa, vaan miehesi. Jos ihmisellä on alkoholiongelma, niin kyllähän sen voi saada hoitoon, mutta valitettavasti se taitaa olla niin, että on iso joukko niitä, jotka eivät saa/pysty tekemään sille mitään.
"Onko minun vain hyväksyttävä hänen juomisensa ja pitää ikävät tunteet sisälläni"
Öö, ei? Mitä iloa on suhteesta, jossa joudut kärsimään ja suremaan. Ei mitään.
En tiedä mitä olet jo koittanut tehdä, mutta sinuna vain kylmästi asettaisin ehdon, että juominen on saatava kuriin ja jos se ei onnistu, sinä lähdet. En yleensä kannata tuollaisia ehtoja ja aikarajoja tms. mutta joskus vain on tilanteita, joissa ei oikein ole muita vaihtoehtoja. Ja jos ei yksin pysty siihen, niin sitten mars mars lääkärin juttusille. Toki tie alkoholismista selviämiseen on monelle rankka ja aikaavievä prosessi, mutta jos esimerkiksi puolen vuoden sisällä ei näy mitään yritystä, vaikka panoksena onkin suhteen menettäminen, niin kyllä siitä voi jo päätellä, että kumpi on tärkeämpää, sinä vai viina.
Toinen vaihtoehto on sitten toki jatkaa salassa itkemistä ja toivoa, että kyllä se siitä tai sulkea silmänsä koko asialta ja vuodesta vuoteen kuunnella selityksiä miten tämä nyt tästä muuttuu. Ja jos olet kuusi vuotta niitä selityksiä kuunnellut, niin epätodennäköistä on, että asia itsestään mihinkään muuttuu - koska olethan katsellut häntä siihenkin asti, niin hän luottaa siihen, että katselet myös jatkossa.
Kuten jo sanoinkin, että en ehtoja yms. kannata, mutta jos vaihtoehtoina ovat nuo kaksi niin tuo jälkimmäinen ei varsinaisesti houkuttele.
Ja kaikki se paha joka liittyy viinaan, menee sinun edelle miehen elämässä. Sinä olet ja tulet aina olemaan listan häntäpäässä miehen tärkeysjärjestyslistalla.
Mutta tuonhan sinä jo tiedätkin. Siis miksi enää tuhlaat aikaasi suruun kun sinulla on kaikki valtit käsissäsi elää iloisesti, kauniisti ja rankentavasti? Mikä estää sinua tehdä oikea päätos? Jos se on marttyyrimaisuus - se ei ole paikallaan tässä suhteessa. Sillä sinä et kerää minkään valtakunnaan sädekehää pääsi ympärille, sensijaan itseinhoa ja levottomuutta.
Miehen vaihto ei ole vaihtoehto?
http://ilmannaista.sarjakuvablogit.com/2010/03/15/104/
sanoin miehelle että minä tai viina. Lopetti viinan juonnin kun sanoin että mies muuttuu ja on arvaamaton. Ei halunnut satuttaa ja sovittiin että ei enää juo viinaa minun aikanani ja oli siin sit kuukauden ilman mitään alkoholia. Juo vähemmän nykyään ja kaljaa vaan.
Olen pilannut oman elämäni juopon akkana...Rakastin enkä osannut lähteä.
Vuosien myötä kuvioihin tulivat pieksämiset, pettämiset ja haukkumiset...
Nyt olen arka hiiri, eikä itsetuntoa ole lainkaan..lapset ovat kärsineet ja minulla on pysyvä vamma kehossa.
Toivon vain lasten lähdettyä, että omakin elämäni loppuu.
Itsellä kokemusta "erittäin" alkoholiongelmaisesta ihmisestä (jos nyt tuollaista termiä voi käyttää). Viiden vuoden aikana alkoi muutaman kuukauden välein tapahtuvasta juopottelusta (putki kesti aina n. viikon ja katkaistiin miehen tahdottua katkolle, koska muutoin ei olisi saanut poikki). Sitten tiuheni ja hän teki kaikkea mahdollisista sekopäistä (hänellä tilannetta vaikeutti vielä diabetes ja myöhemmin diagnosoitu ADHD). Milloin tarvittiin ambulanssia, milloin poliisia. Olin päättänyt erota, kun tein positiivisen raskaustestin. Silloin mieheni vietiin jo suljetulle osastolle pariksi viikoksi. Hänen ryyppyputkensa alkoivat olla jo parista kolmeen viikkoa ja kaappijuopottelua siinä välissä. Häneltä lähti työpaikka ryyppäämisen vuoksi ja terveys petti. Suljetulla osastolla jouduin käymään joka päivä yhteiskeskustelussa lääkärin, sairaanhoitajan ja mieheni kesken. He neuvoivat miestäni nyt kääntämään kelkkansa ryyppäämisen suhteen kun vauvakin oli tulossa ja minua neuvoivat vielä miettimään, koska vauva oli tulossa. Annoin "vielä kerran" (ties monesko kymmenes, kenties sadas) mahdollisuuden ja raskausaika olikin ihan yhtä helvettiä. Vauvamme oli vuoden ikäinen, kun jätin mieheni. Hänellä näet tuo käytös meni aina vaan väkivaltaisemmaksi ja lopulta ei päästänyt enää minua vauvan luo. Mitä enemmän ja useammin hän joi, sitä kummallisempaan maailmaan hän "vajosi". En ole katunut päätöstäni päivääkään ja nyt olen tasapainoisessa ja onnellisessa suhteessa uuden miehen kanssa, jolle riittää pari kertaa vuodessa "ryyppääminen". En hakenut absolutistia, mutten enää halunnut sellaistakaan, jolle nesteytys on niin tärkeällä sijalla elämässä. Joten neuvon sinua ajattelemaan omaa onneasi ja lähtemään tuollaisesta suhteesta. Tsemppiä.
Toisen ihmisen käyttäytymiseen pakkokeinoilla on vaikea vaikuttaa pitkällä tähtäimellä. Kerro mitä haluat ilman kiristystä tai eron uhkaa. Jos ei tapahdu lähiaikoina mitään, niin turhaan on elämäänsä pilata kännikalan kanssa. Jokainen on oman elämänsä seppä.
Sinä akka pilaat kaiken!!anna miehesi juoda äläkä nipota!!saatana!!just tollaset pihtarit ajaa meidät miehet juomaan ja pettämään.joten niele ylpeytesi ja huomenna miehesi siemenet niin ehkäpä hän onk7n selvinpäin.."wink wink"
Siis miehesi on parantanut käytöstään, ja sinulla on vaikea antaa anteeksi menneitä?
Mikäli näin on, niin koita opetella ottamaan rennommin hänen suhteensa. Vakava parisuhde on liian vakava parisuhde, ja tappaa helposti kaiken hauskan.
Oliko vanhemmillasi samankaltaisia ongelmia, siis alkoholin suhteen?