Niin, otsikossahan se jo lukee: mitä odotat ensimmäisiltä treffeiltä, sokkotreffeiltä? Odotatko että kolisee ja lujaa vai riittääkö varovainen mielenkiinto? Pitääkö kandidaatin täyttää jokainen toivelistasi asia?
Menen itse treffeille lähinnä kaverimielellä, en esitä mitään roolia, kunhan olen oma itseni. En myöskään ihastu keneenkään naps vain, ehkä jotain lievää vetovoimaa saatan tuntea mutta se on siinä. Mietin soveltuuko nettideittailu minulle sitten ollenkaan kun olen hitaasti syttyvää sorttia. Tosin vähänhän tässä on treffejä vielä takana, joten ehkä se iso kolahdus odottaa jossain nurkan takana...
Menen itse treffeille lähinnä kaverimielellä, en esitä mitään roolia, kunhan olen oma itseni. En myöskään ihastu keneenkään naps vain, ehkä jotain lievää vetovoimaa saatan tuntea mutta se on siinä. Mietin soveltuuko nettideittailu minulle sitten ollenkaan kun olen hitaasti syttyvää sorttia. Tosin vähänhän tässä on treffejä vielä takana, joten ehkä se iso kolahdus odottaa jossain nurkan takana...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Suurin osa nettitreffailijoista odottaa ensitreffeillä saavansa sellaisen tunteen kuin pistetäisiin heroiinia suoneen. Sukat pyörii jaloissa, jalat menevät veteliksi, sydän hakkaa kahtasataa yms.
Jos ei treffikaveri saa tuollaista tunnetta aikaan ensimmäisen kymmenen minuutin aikana, niin treffit päätetään lyhyeen sanomalla "oli kiva tavata, kirjoitellaan". Eli suomeksi "olipa tylsää, ei tavata uudelleen."
kuin tuo edellinen kirjoitti, mitäpä muutakaan. Toiseksi paras vaihtoehto eka treffeiltä on hyvä seksi, mutta senkin edelle menee just toi.
Näin olen ajatellut minäkin. Olen hyvin harkitseva järki-ihminen, nainen, jolla ei todellakaan pyöri sukat jaloissa miehen kanssa ekoilla treffeillä. Olen kaksi kertaa elämäni aikana ihastunut ekalla näkemällä, molemmat tapahtui ravintolassa, ja juoksin molemmilla kerroilla karkuun, sillä "huuman" kohde oli reilusti vanhempi, ulkomaalainen, ja toinen varmaan vielä varattukin.
Elikkä, treffeillä käyminen on jotakuinkin turhaa, etenkin kun ajattelen miehistä jotka minun kanssa treffeillä istuessaan menevät jotenkin sekaisin (alkavat hössöttämään tai istuvat mykkänä epämääräinen hymy huulilla ja tuijottavat minua herkeämättä kuin lehmä uutta porttia) että ne on jotenkin vähä-älälyisiä.
Minun vetoaa mies, joka viileän rauhallisesti kertoilee työstään tai juttelee jostain yleisistä asioista. Mutta tämä mies toteaa sitten treffien jälkeen yhtää viileän rauhallisesti, että olet mukava nainen, mutta ei tunnu siltä.
Olen treffannut netin kautta useita kymmeniä miehiä ja yksi ainut on jäänyt sellaiseksi kaveriksi tai hyväksi ystäväksi, että numero on edelleen kännykässä ja silloin tällöin pidetään yhteyttä. Ja miten se alkoi? Mies ei olisi halunnut ollenkaan syömään minut nähtyään, totesi että olemme liian erityylisiä. Mutta minä pakotin hänet kanssani istumaan tunnin. Ja sen jälkeen istuttiin toinenkin ja kolmas...
Mitäs tästä voi päätellä? Ensivaikutelma pettää.
Miten tuo pakottaminen käytännössä tapahtui?
Aseella uhaten? Hypnoosilla? Sanoen että alat huutaa kuin mielipuoli, jos mies yrittää lähteä?
Toi on kyllä hyvä, että kun toinen alkaa selittää jotain tylsää tyyliin "ollaan liian erilaisia, blahblah päläpälä", niin ei muuta kuin pakkokeinot käyttöön :-D
Ehkä poljin kiukkuisena jalkaa, väänsin itkua (?) ja intin, että kun olen tänne asti raahautunut hänen takiaan niin hän voi kyllä sen tunnin pitää minulle seuraa.
Siis ihan järkipuheella. :)
Eipä kyllä voi sanoa, että olisin korvia myöten ihastunut koskaan ensimmäisellä tapaamiselle. Miespuolisena kuitenkin, jos toiselle osapuolelle iskee ja itselläkin on kuitenkin positiivinen mieli, niin en jarruttele. Molemmat nettideiteistä alkaneet pidemmät suhteet ovat alkaneet niin, että nainen on halunnut ensimmäisten treffien päätteeksi seksiä enkä ole pakkeja halunnut antaa.