Työpaikan vaihto

Työpaikallani oli kaunis julistus siitä, että työpaikkakiusaamisen suhteen meillä oli nollatoleranssi. Julistuksesta infottiin työyhteisöä ja kaikissa tilanteissa siitä mainittiin erikseen. Sattuipa sitten tapahtuma, jonka jälkeen työkavereista osa linnoittautui omaksi klikikseen ja aloitti toisten väheksymisen. Tietysti varaluottamusmiehenä puutuin tilanteeseen ja itse jouduin kaiken kiusanteon kohteeksi. Johtajamme ei oikein osannut kokemattomana toimia mitenkään, vaikka palavereja oli ja kiusaajaa kehotettiin lopettamaan. Oli työsuojelupiirin kokousta ja saipa konsernin johtajakin kuulla kunniansa kiusaajan taholta.

Ilmapiiri meni niin sekavaksi, että katsoin parhaaksi siirtyä toisiin tehtäviin konsernin sisällä ja se oli yksi elämäni parhaista päätöksistä. Ilmapiiri uudessa yksikössä on mahtava ja työ monipuolista ja haasteelista. Toinen kiusaajista menetti henkisen terveytensä ja on nyt eläkkeellä ja toinen jatkaa sikamaista käytöstään.

Kaikki muut keinot tuli käytettyä, paitsi oikeustoimia.

Koin monet kokoukset ja palaverit ala-arvoisiksi syyllisten etsimisjutuiksi eikä varsinaiseen ongelmaan puututtu mitenkään, vaikka tilanne oli aivan selvä ja jatkuu edelleen. Kun kiusaamista alkaa esiintyä, on paras ohje alkaa heti etsiä. Itse sinnittelin liian kauan, mutta onneksi sain siirtyä toisiin tehtäviin ja nyt elämässä paistaa taas aurinko ja työ maistuu. Uusi työyhteisö kannustaa ja toimii saumattomasti yhteen ja olen sen monet kerrat kiitoksien kera tuonutkin julki, myös entiselle esimiehelle.

Tosi ikävää kun ei saa rauhassa tehdä töitään. Olen kohta 6 vuotta ollut samassa paikassa ja eräs työkaveri otti minut hampaisiinsa melkein heti kun aloitin. Olen nyt äitiyslomalla toista kertaa ja ajatuskin töihin palaamisesta ahdistaa. Ei edes kiinnosta käydä moikkaamassa, kun ei halua nähdä sitä ihmistä, vaikka montaa muuta kylläkin. Mietin mikä minussa on sellasta mikä sitä ihmistä niin paljon ärsyttää, koska koen että siitä juuri on kyse. Luulisi soster alalla olevien ihmisten suvaitsevan kaikenlaisia ihmisiä ympärillään, mutta niin ei kaikkien kohdalla ole. Pahinta on se, että tyyppi ei ole tyhmä vaan fiksu, eli ei voi tahattomien lipsahdusten piikkiin laittaa mitään. Toisten edessä nolaaminen on tullut tutuksi vuosien varrella kuten myös se, että kun tyyppi lukee mun epävarmuutta eleistä, käyttää tilannetta hyväkseen, antaa selvästi ymmärtää oman halveksuntansa. Muuten varmasti olisin tyytyväinen paikassa, mutta on ollut pakko tehdä suunnitelmat jatkolle, sillä en pysty olemaan tuon tyypin kanssa töissä, liian paljon on vaan tapahtunut ja sanottu. Esimies ehdotti erään kaamean illanistujaisen jälkeen keskustelua yhdessä kiusaajan kanssa, mutta kieltäydyin koska tiedän niin varmasti että se olisi vaan pahentanut kaikkea, no toisaalta olisi varmaan nopeuttanut työpaikan vaihtoa.