Eli noin puoli vuotta sitten tapasin aivan ihanan naisen ja rakastuin häneen, mutta suhde eteni siitä eteenpäin hiukan kivikkoisesti.
Hänen elämisensä on silloin tällöin aika holtitonta eli alkoholin käyttö on aika ajoin erittäin runsasta, sekä yleensä kun olen ollut hänen kansaan jossain ravintolassa on hän päätynyt usein tappelemaan jonkun ex poikaystävänsä kanssa, joita muuten tuntuu olevan todella paljon. Hänen "ystävänsä" ovat kertoneet minulle hänestä todella paskamaisia juttuja jotka näyttävät myös pitävän paikkansa. Sekä hän ei suostu osallistumaan itse millään tavalla esim. ehkäisyyn, asenne on se että ihan kiva jos niitä lapsia tulee, mutta käytä sä vaan sitä kumia. Tulevaisuuden hän suunnittelee itseään ajatellen tyyliin mä haluun sitä ja tätä, omat mielipiteeni on yleensä tyrmätty. Sekä hän epäilee minua aika ajoin pettämisestä, ilman mitään syytä.
Mutta nyt tultiin siihen tilanteeseen että hän päätti erota minusta yhtä äkkiä ilman mitään riitelyitä yms... sanoi vaan tyyliin että en ole sua koskaan rakastanutkaan.(sitä ennen ei oltu nähty viikkoon valitti että ei nähdä tarpeeksi usein) Hyväksyin asian ja ajattelin että parempi pysyä erossa koko ihmisestä. Silloin jo vitutti aika lailla. Mutta nyt hän sanoo ettei tarkoittanutkaan olla ilkeä ja haluisi alkaa seurustella uudestaan ja unohdetaan ikävät asiat, ja nyt ollaan tosissaan.
Itse olen jo tästä tilanteesta aika sekaisin en todellakaan tiedä mitä toinen nyt oikeasti tarkoittaa vai olenko hänelle pelkkää viihdettä, vai haluaako hän suhteen pelkästään suhteen takia eikä ihmisen. Itse en enää tiedä mitä ajatella kyseisestä ihmisestä täältä tuskin saan mitään oikeita vastauksia mutta toivottavasti mielipiteitä jaksatte kirjoittaa. Vaikka pidän hänestä todella paljon niin kannattaisiko vaan antaa olla ja nauttia sinkkuudesta sekä toivoa että löytäisi sen oikean. Ollaan muuten molemmat reilusti yli parikymppisiä, eli teini rakkauksista ei ole kysymys.
Hänen elämisensä on silloin tällöin aika holtitonta eli alkoholin käyttö on aika ajoin erittäin runsasta, sekä yleensä kun olen ollut hänen kansaan jossain ravintolassa on hän päätynyt usein tappelemaan jonkun ex poikaystävänsä kanssa, joita muuten tuntuu olevan todella paljon. Hänen "ystävänsä" ovat kertoneet minulle hänestä todella paskamaisia juttuja jotka näyttävät myös pitävän paikkansa. Sekä hän ei suostu osallistumaan itse millään tavalla esim. ehkäisyyn, asenne on se että ihan kiva jos niitä lapsia tulee, mutta käytä sä vaan sitä kumia. Tulevaisuuden hän suunnittelee itseään ajatellen tyyliin mä haluun sitä ja tätä, omat mielipiteeni on yleensä tyrmätty. Sekä hän epäilee minua aika ajoin pettämisestä, ilman mitään syytä.
Mutta nyt tultiin siihen tilanteeseen että hän päätti erota minusta yhtä äkkiä ilman mitään riitelyitä yms... sanoi vaan tyyliin että en ole sua koskaan rakastanutkaan.(sitä ennen ei oltu nähty viikkoon valitti että ei nähdä tarpeeksi usein) Hyväksyin asian ja ajattelin että parempi pysyä erossa koko ihmisestä. Silloin jo vitutti aika lailla. Mutta nyt hän sanoo ettei tarkoittanutkaan olla ilkeä ja haluisi alkaa seurustella uudestaan ja unohdetaan ikävät asiat, ja nyt ollaan tosissaan.
Itse olen jo tästä tilanteesta aika sekaisin en todellakaan tiedä mitä toinen nyt oikeasti tarkoittaa vai olenko hänelle pelkkää viihdettä, vai haluaako hän suhteen pelkästään suhteen takia eikä ihmisen. Itse en enää tiedä mitä ajatella kyseisestä ihmisestä täältä tuskin saan mitään oikeita vastauksia mutta toivottavasti mielipiteitä jaksatte kirjoittaa. Vaikka pidän hänestä todella paljon niin kannattaisiko vaan antaa olla ja nauttia sinkkuudesta sekä toivoa että löytäisi sen oikean. Ollaan muuten molemmat reilusti yli parikymppisiä, eli teini rakkauksista ei ole kysymys.
Vastaukset 8
Vanhimmat
No jos toisesta oikeasti välittää, rakastaa, niin ei kai silloin jätä. Tai sano ettei ole koskaan rakastanutkaan. Varmaan ehkä helpommalla pääsisit, kun antaisit olla... Tai ehdota hänelle, että tapaillaan ja otetaan alku ihan hissukseen, katsotaan mitä tulee. Siinä tietty se vaara, että itse kuitenkin ottaa vakavissaan ja sitten taas putoaa korkealta. Mitä ne #todella paskamaiset jutut ovat"? Kai nekin jotain painavat vaakakupissa? Mikä hänestä kuitenkin tekee "aivan ihanan naisen"? Ja vaikkakin yleistä, niin (minusta) aika vastuutonta ensin puhua yhtä, seuraavaksi erota ilman syiden selittämisiä. Kuulostaa vähän itsensä ajattelulta, viis toisen tunteista. Oikeaa vastausta et varmaan tosiaan täältä saa, mutta ehkä vähän mietittävää. Haluatko viettää loppuelämäsi hänen kanssaan? Jollet, miksi tuhlata aikaa?
Moi! Luulen, että naisesi on hieman epätasapainoista tyyppiä, ehkä vähän sekaisin päästään... ja tätä en tarkoita pahalla, koska itsekin olin pari vuotta sitten tosi sekaisin, asuin baarissa, en välittänyt/ kunnioittanut itseäni/terveyttäni, ehkäisyllä ei ollut mitään väliä, eikä sillä kenen vierestä heräsin... olin tosi mustasukkainen miehestäni, vaikka itse petin. Minulla oli vaikea masennus ja ilmeisesti vähän jotain maanisuuttakin,niin holtittomasti käyttäydyin...
Nyt kun katson taaksepäin, tuntuu että se, joka olin pari vuotta sitten, en ollut minä. Se oli joku sekopää, jota en halua enää koskaan elämääni. Nyt olen tasapainossa, onnellinen, vahva, aktiivinen ihminen. Olen saavuttanut jonkinlaisen sisäisen rauhan. Tämä oli pitkälti poikaystäväni tuen ansiota, hän jaksoi minua vaikka tiesi, että petin, tiesi että söin lääkkeitä, tiesi kaikki kauheat tekoni... En tiedä miksi hän uskoi minuun, mutta ilman häntä en olisi enää hengissä.
Siis, haluan sanoa, että "holtittoman" naisesi sisältä voi löytyä "helmi", jos tuet häntä ja rakastat kaikesta huolimatta. Se vaatii kuitenkin sitä, että hän itsekin haluaa muuttua/on tyytymätön nykyiseen minäänsä. Voi olla myös niin, että hän ei muutu koskaan ja silloin kannattaa kyllä unohtaa koko ihminen. Varo ennenkaikkea, ettet joudu hyväksikäytetyksi, eli että hän vain tukeutuu sinuun, muttei rakasta oikeasti.
Mitä tuollaiseen voi sanoa...jos haluat ottaa riskin, tehdä työtä ja uhrautua, niin pidä kiinni tästä naisesta, hän voi pohjimmiltaan olla ihanteellinen elämänkumppani, tai sitten ei. Jos taas haluat pelata varman päälle, niin ole yksinäsi tai etsi joku tasapainoisempi kumppani. Ole varovainen, ettei satu ja pidä itsekunnioituksesi, älä siedä kaikkea.
voimia=)
Tuon tekstin perusteella ajattelisin että olet tosiaankin vain pelkkä esine, joka otetaan käyttöön aina kun tarve vaatii. Kuulostaa varmaan aika julmalta, mutta melko varmasti totta. Mä en ainakaan sietäisi tuollaista kohtelua. Yleensä ihmiset ei muutu miksikään vaikka yrittäisi uudelleen. Mieti miten jaksaisit käydä saman uudelleen läpi. Eikö olisi helpompi lopettaa kerralla, säästyisi sydän toiselta tuskalliseta kokemukselta... Toivottavasti sun asiat nyt alkaa selkiytyä. Voimia ja rohkeutta sulle. :)
sanoisin äkkiseltään että mieti tarkoin kannattaako jatkaa suhdetta. En tietenkään sen tarkemmin tunne tilannetta ja ihmisiä mutta naisesi vaikuttaa sen verran tasapainottomalta että ei ehkä kykene aikuiseen ihmissuhteeseen. Mieti, oletko valmis uhraamaan aikaa, energiaa ja mielenrauhaa sellaisen suhteen eteen, joka ei suurella todennäköisyydellä onnistu.
On totta että kärsivällisyys voi houkutella helmen esille mutta helmi voi myös aikanaan kieriä tiehensä, ja huomaat olleesi "vain" turvasatama, et tulleesi rakastetuksi miehenä. Ja periaatteessa on niin, että toista ei voi rakastaa terveeksi. Eheytymisprosessissa voi olla tukena, mutta naisen on _itse_ haluttava muuttua ja tehdä työ muutoksen eteen. Tai voi käydä niin ettei mitään parempaa ei koskaan tule. Lähipiiristäni tiedän yhden samankaltaisen tilanteen, ja voi sitä harmin, surun, pettymyksen ja itse-epäilyn määrää minkä mies joutui käymään läpi suhteen jälkeen.
Oma mielipiteeni on, että kukaan ei ole niin ihana ja ainoalaatuinen ihminen, että suostuisin katselemaan kurjaa käytöstä. Tietenkin parisuhteessa tulee juttuja puolin ja toisin, mutta hyvin kohdelluksi tuleminen on jokaisen oikeus. Jos rakastaa, haluaa toiselle hyvää. Jos koet että nainen on "elämäsi nainen", etkä halua hänestä luopua, toivon sinulle voimia ja jaksamista. Yritä löytää myös itsellesi tukijoukkoja, jos suhde jatkuu karikkoisena.
Kysymyshän on tietenkin siitä, millaisen naisen sinä itse haluat? Ja millainen itse olet ihmissuhteissa. Mitä odotat toiselta?
Ihanan, holtittoman, alkoholin kanssa läträävän, josta jo tiedät paskamaisia juttuja, vastuuttoman ehkäisyasioissa, että jos vakavasti ajattelit ottaa niin, ajattelepa millainen äiti tuollainen ihminen joskus tulevaisuudessa voisi olla? Tai ehkä ette lapsia kaipaakaan.
Jos tyydyt tuollaiseen kohteluun, niin sittenhän se on ok. Jos olisin itse sinun tilallasi, niin en katsoisi päivääkään enää, vaan elelisin sitten mieluummin vaikka yksin. Maailma on sinkkuja täynnä, kyllä sulle löytyy joku, joka on parempi.
Kyllä pahasti vaikuttaisi siltä että hän ei oikeasti välitä susta, lähinnä käyttää sua omaksi ns. turvakseen. Nyt kun erositte hän huomasi että kukaan ei olekkaan hänen kanssa ja turvana eikä rakasta häntä, siis sillä tavalla. Mut ehkä hän on nyt ymmärtänyt mitä sä hänelle merkitset? en tiedä? oleko kysynyt että jos palaamme yhteen jatkuuko sama laulu niinkuin ennenkin? Itse asettaisin kyll semmosen ehdon että voimme vielä yritttää koska rakastan sua nii-in paljon jne... mutta jos sä jatkat samalla tavalla kuin ennenkin, ni sitten sä ikävä kyllä joudut elämään ihan vaan ilman mua... Elämä on melko pitkälti hanurista, mut kyllä se aurinko sinne p-kasaankin joskus paistaa! Ei muutakun hyvää kesän odotusta!!!
Kiitos vaan kaikille harvinaisen asiallisista viesteistä. Itse sain tehtyä sellaisen päätöksen jota en varmasti tule katumaan eli jatketaan ihan vaan pelkkinä kavereina jotkut kun eivät välttämättä kasva ikinä aikuiseksi. Turha sellaisen kanssa on aikaa tuhlata, jonka kanssa mistään ei voi jutella järkevästi. Tai että saa kokoajan pelätä milloin toinen pettää taas...
heippis murtunut,
nyt häntä pystyyn! olen itse samassa tilanteessa, soutanut ja huovannut yli puoli vuotta, en myöskään siedä miehen viinan kanssa läträämistä!Ei muuten, mutta se persoonallisuuden muutos on aika huikea,itse olen rauhallinen ja huumorintajuinen, en kerta kaikkiaan jaksa sitä vittuilua ja tolloilua!
tein myös saman päätöksen eli kavereina pysytään, suhteeseen en ala koska jos ihan totta puhutaan halua itselleni toisenlaisen tulevaisuuden kun jatkuvasti saisi kärsiä toisen toilailuista. taitaa vaan olla niin,että mies haluaa nyt jotain muuta, alussa se olin minä joka olisin halunut ja hän ei. kaikesta huolimatta arvostan häntä kaverina,lasteni isäksi haluan kuitenkin raittiin ja selväjärkisen, rauhallisen miehen:)
Elämäsi kevättä sinulle murstunut mies!