Hei!
Apua kaipailisin... Parisuhteemme on aika solmussa ja aloin kirjoittelemaan paperille, mitä elämältäni toivoisin. Tärkeää oli tulevaisuuteni osalta, että saisin jakaa elämäni minulle tärkeän ihmisen kanssa. Seuraavanlaisia asioita paperille syntyi...
Haluan, että rinnallani on ihminen, joka aidosti välittää minusta. Hän osoittaa tunteensa mm.sillä, että kunnioittaa mielipiteitäni ja toiveitani. Hän on kiinnostunut hyvinvoinnistani. Hän rakastaa minua paljon ja haluaa jakaa elämänsä kanssani iloineen ja suruineen. Hän kantaa vastuun teoistaan ja ristiriitojenkin aikana kunnioittaa minua ja yrittää olla loukkaamatta tarkoituksella.
Kuitenkin tulee tilanteita, jossa hyvät tavat "unohdetaan" ja toista satutetaan tarkoituksella sanoin tai teoin. Silloin, jos tahallisesti loukataan tulisi ottaa vastuu teoistaan ja pyytää anteeksi. Pienempi "hinta" pitäisi olla oma nöyrtyminen väärin tehdessään, kuin toisen pahoitettu mieli.
Hän panostaa parisuhteeseemme ja perheemme hyvinvointiin. Lapsiperheessä tulisi ensin ajatella kokonaistilannetta ja vasta sen jälkeen omia juttujaan. Totta kai omia juttuja saa ja pitää olla, mutta perheessä on kaksi yhtä tärkeää aikuista ihmistä, joiden tunteet ja tarpeet pitäisi myös olla saman arvoisia. Hän arvostaa perhettään ja viettää mielellään perheensä kanssa aikaa.
Hän on sitoutunut perheeseensä. Hän on tukeni ja turvani, ei pahin mitätöijäni. Hän ei jätä minua itkemään, kun suuttuessaan loukkaa minua. Hän ei pidä päivien mykkäkoulua ja panttaa anteeksi pyyntöä. Hän pyrkii elämään sovussa ja kantaa kortensa kekoon parisuhteemme/perheemme hyväksi.
Hän toimii näin rakkaudesta ja kunnioituksesta.
Tällainen ihminen vastaa siis ihannettani. Nykytilanne on ihan jotain muuta. Onko tällainen ihminen olemassa vain saduissa vai voiko sellaisen oikeasti löytää? (Olemme alta kolmekymppinen avopari ja meillä on 2,5-vuotias lapsi.)
Apua kaipailisin... Parisuhteemme on aika solmussa ja aloin kirjoittelemaan paperille, mitä elämältäni toivoisin. Tärkeää oli tulevaisuuteni osalta, että saisin jakaa elämäni minulle tärkeän ihmisen kanssa. Seuraavanlaisia asioita paperille syntyi...
Haluan, että rinnallani on ihminen, joka aidosti välittää minusta. Hän osoittaa tunteensa mm.sillä, että kunnioittaa mielipiteitäni ja toiveitani. Hän on kiinnostunut hyvinvoinnistani. Hän rakastaa minua paljon ja haluaa jakaa elämänsä kanssani iloineen ja suruineen. Hän kantaa vastuun teoistaan ja ristiriitojenkin aikana kunnioittaa minua ja yrittää olla loukkaamatta tarkoituksella.
Kuitenkin tulee tilanteita, jossa hyvät tavat "unohdetaan" ja toista satutetaan tarkoituksella sanoin tai teoin. Silloin, jos tahallisesti loukataan tulisi ottaa vastuu teoistaan ja pyytää anteeksi. Pienempi "hinta" pitäisi olla oma nöyrtyminen väärin tehdessään, kuin toisen pahoitettu mieli.
Hän panostaa parisuhteeseemme ja perheemme hyvinvointiin. Lapsiperheessä tulisi ensin ajatella kokonaistilannetta ja vasta sen jälkeen omia juttujaan. Totta kai omia juttuja saa ja pitää olla, mutta perheessä on kaksi yhtä tärkeää aikuista ihmistä, joiden tunteet ja tarpeet pitäisi myös olla saman arvoisia. Hän arvostaa perhettään ja viettää mielellään perheensä kanssa aikaa.
Hän on sitoutunut perheeseensä. Hän on tukeni ja turvani, ei pahin mitätöijäni. Hän ei jätä minua itkemään, kun suuttuessaan loukkaa minua. Hän ei pidä päivien mykkäkoulua ja panttaa anteeksi pyyntöä. Hän pyrkii elämään sovussa ja kantaa kortensa kekoon parisuhteemme/perheemme hyväksi.
Hän toimii näin rakkaudesta ja kunnioituksesta.
Tällainen ihminen vastaa siis ihannettani. Nykytilanne on ihan jotain muuta. Onko tällainen ihminen olemassa vain saduissa vai voiko sellaisen oikeasti löytää? (Olemme alta kolmekymppinen avopari ja meillä on 2,5-vuotias lapsi.)
Vastaukset 3
Vanhimmat
lailla kuin sinä ja olen valmis noudattamaan ja noudattanutkin noita kultaisia ohjeita. Yritän olla hänellle ja pojalleni hyvä mies. Tähän mennessä on onnistunutkin vaikka niitä riitojakin on ollut, mutta taustalla on ollut noi prinsiippit.
Kiitos vastauksestasi (: Mukavaa kuulla, että toisenlaisiakin miehiä löytyy. Harmi vaan, että oma puolisoni on ihan jotain muuta vaikka tietää ko.asiat minulle tärkeäksi. Olisin kysynyt, jos toimitte puolisoanne kohtaan loukkaavasti (tietoisesti!) ja ette ota vastuuta teoistanne (pyydä anteeksi, keskustele jne.). Pakoiletteko vastuuta, koska ette kunnioita/rakasta kumppanianne ja näin ollen hänen paha olonsa ei teitä hetkauta vai mikä on syy..?
"Parisuhteemme on aika solmussa ja aloin kirjoittelemaan paperille, mitä elämältäni toivoisin. Tärkeää oli tulevaisuuteni osalta, että saisin jakaa elämäni minulle tärkeän ihmisen kanssa."
Eikö sinun kannattaisi ihannemiehen sijasta käyttää aikaa ja energiaa siihen, kuinka voisit parantaa teidän nykyistä suhdetta kun olette kerta lapsenkin siihen tehneet? Ymmärräthän, että tuollaisen listan tekeminen ei johda mihinkään muuhun kuin omaan pahaan oloon? Kuinka kukaan voisi kilpailla ihannemiehen kanssa tai olla yhtä hyvä kun mielikuvissa luotu haave täydellisestä miehestä? Jokaisella on omat hyvät ja huonot puolet, tavoitteena vaan pitää olla että hyvät voittaa huonot, muuten suhdetta ei kannata jatkaa.
Olen ensimmäisen vastaajan kanssa samaa mieltä, että tuollaisia täydellisiä unelmien miehiä on olemassa. Ikävä tosiasia on, ettei niitä kuitenkaan riitä kaikille, vaan suurin osa joutuu tekemään kompromisseja. Minä onneksi löysin omani ja hän on kaikkea tuota mitä kirjoitit ja paljon enemmän. Edes haaveissani en koskaan uskonut löytäväni näin ihanaa miestä ja yhteinen elämä on vuosi vuodelta vaan täydellisempää. Toki hänessäkin on omat pienet vikansa, mutta kukaan ei ole täydellinen ja hänestä en edes vikoja vaihtaisi pois. :)
"Olisin kysynyt, jos toimitte puolisoanne kohtaan loukkaavasti (tietoisesti!) ja ette ota vastuuta teoistanne (pyydä anteeksi, keskustele jne.). Pakoiletteko vastuuta, koska ette kunnioita/rakasta kumppanianne ja näin ollen hänen paha olonsa ei teitä hetkauta vai mikä on syy..?"
Tuo kysymyksesi on jotenkin outo. Eikö sinun pitäisi ennemmin kysyä, miksi puolisot loukkaavat toisiaan, kuin että mikä on syy miksi asiat jätetään kesken? Miksi oletat että puolisot tietoisesti loukkaavat toisiaan ja jättää asiat käsittelemättä? Me ei loukata toisiamme tahallaan ja jos joskus pahana päivänä tulee ajattelemattomana sanottua ikävästi jotain, anteeksi pyydetään saman tien ja keskustellaan mikä painaa mieltä.