Pohjimmiltaan kaikki menee siihen että työttömiä syyllistetään omasta työttömyydestään.
Missään nimessä ei voida puhua reaalisista syistä miksi työttömät aktiiviset työnhakijat eivät työllisty, eikä esim. siitä kuinka turhalta ja väärältä tuntuu kun työmotivoitunut ihminen laitetaan johonkin harjoitteluun joka ei oikeasti edistä työnsaantia.
Kaiken tämän tarkotius on viivyttää asiakkaan työnsaamista jos hän ei kuulu helposti työllistettävien joukkoon. Mitä kauemmin työnsaantia viivästetään sitä enemmän voidaan oikeuttaa "kuntouttavia työtoimenpiteitä" joiden tarkotius ei ole mitään muuta kuin romauttaa työtön henkisesti lopullisesti - että häntä voitaisiin syyllistää työttömyydestään entistä kiivaammin.
Diili on työttömälle aina paska. Jos teet työharjoitteluja yms. et työllisty - mutta teet jonkun toisen hyväksi duunia ja katselet kun toiset painaa mersulla ohi. Jos lusmuilet työharjoittelussa - olet paska työntekijä ja sinua voidaan syyllistää työttömyydestäsi. Jos et osallistu työharjoitteluihin olet edelleenkin paska työntekijä, jos "sairastut" tai jos sairastut oikeasti kohtaamistasi vääryyksistä olet EDELLEENKIN paska työntekijä. Kaikki nämä johtavat siihen että työttömiä tullaan syyttämään työttömyydestään ja se antaa oikeuden lyödä heitä aina vain enemmän, evätä yhteiskunnan tukia ja suhtautua heihin nuivasti.
Oikeasti yksilön työkykyä voi mitata vain asettamalla hänet työntekijäksi ja antamalla hänelle motivoiva korvaus näkemästään vaivasta. Se on ainoa tilanne jonka mokaamisesta ketään voidaan syyttää paskaksi työntekijäksi.
Siitä ei haluta keskustella tai keskustellaan "muodon vuoksi" että SOVELTUVIA TYÖPAIKKOJA EI OLE vaikka työntekijällä olisi kovakin motivaatio tehdä - tai että TYÖSTÄ EI SAA SITÄ VASTAAVAA KORVAUSTA - tai - KOULUTUSTA JA JÄRKEVÄÄ OHJAAMISTA TYÖLLISTÄVILLE ALOILLE EI MYÖSKÄÄN OLE. Eli siis yhteiskunnan/yhteisön puoli vastuunkannosta PUUTTUU TÄYSIN.
Onnellisimpia ovat tilanteessa ne jotka lopettavat kokonaan yrittämästä. Alkavat vetää viinaa tai sairastavat ihan oikeaa asennevammaa EIVÄTKÄ HALUA TÖIHIN. Heille systeemi tarjoaa loputtomasti erilaisia tuki- hoito- yms. muotoja että he toimivat STEREOTYPISOIVANA ESIMERKKINÄ siitä millaisia työttömät ovat - vaikka ENEMMISTÖ TYÖTTÖMISTÄ HALUAISI YKSINKERTAISESTI TEHDÄ TÖITÄ JA SAADA SIITÄ OMAN OSUUTENSA HYVINVOINNISTA.
Syyllistäminen tekee työttömistä uuden ajan juutalaisia. Osasta työttömiä aiheellisesti, mutta liian monesta aiheettomasti. Työtilaisuudet ovat kuitenkin sellainen asia joita yksilölle tarjoaa joku muu kuin yksilö itse. Siitä yksilö ei voi olla läheskään täysin vastuussa, muuttumisessa omaksi työpaikakseen (poislukien yksityisyrittäjyys johon kaikista nyt vaan ei ole).
Missään nimessä ei voida puhua reaalisista syistä miksi työttömät aktiiviset työnhakijat eivät työllisty, eikä esim. siitä kuinka turhalta ja väärältä tuntuu kun työmotivoitunut ihminen laitetaan johonkin harjoitteluun joka ei oikeasti edistä työnsaantia.
Kaiken tämän tarkotius on viivyttää asiakkaan työnsaamista jos hän ei kuulu helposti työllistettävien joukkoon. Mitä kauemmin työnsaantia viivästetään sitä enemmän voidaan oikeuttaa "kuntouttavia työtoimenpiteitä" joiden tarkotius ei ole mitään muuta kuin romauttaa työtön henkisesti lopullisesti - että häntä voitaisiin syyllistää työttömyydestään entistä kiivaammin.
Diili on työttömälle aina paska. Jos teet työharjoitteluja yms. et työllisty - mutta teet jonkun toisen hyväksi duunia ja katselet kun toiset painaa mersulla ohi. Jos lusmuilet työharjoittelussa - olet paska työntekijä ja sinua voidaan syyllistää työttömyydestäsi. Jos et osallistu työharjoitteluihin olet edelleenkin paska työntekijä, jos "sairastut" tai jos sairastut oikeasti kohtaamistasi vääryyksistä olet EDELLEENKIN paska työntekijä. Kaikki nämä johtavat siihen että työttömiä tullaan syyttämään työttömyydestään ja se antaa oikeuden lyödä heitä aina vain enemmän, evätä yhteiskunnan tukia ja suhtautua heihin nuivasti.
Oikeasti yksilön työkykyä voi mitata vain asettamalla hänet työntekijäksi ja antamalla hänelle motivoiva korvaus näkemästään vaivasta. Se on ainoa tilanne jonka mokaamisesta ketään voidaan syyttää paskaksi työntekijäksi.
Siitä ei haluta keskustella tai keskustellaan "muodon vuoksi" että SOVELTUVIA TYÖPAIKKOJA EI OLE vaikka työntekijällä olisi kovakin motivaatio tehdä - tai että TYÖSTÄ EI SAA SITÄ VASTAAVAA KORVAUSTA - tai - KOULUTUSTA JA JÄRKEVÄÄ OHJAAMISTA TYÖLLISTÄVILLE ALOILLE EI MYÖSKÄÄN OLE. Eli siis yhteiskunnan/yhteisön puoli vastuunkannosta PUUTTUU TÄYSIN.
Onnellisimpia ovat tilanteessa ne jotka lopettavat kokonaan yrittämästä. Alkavat vetää viinaa tai sairastavat ihan oikeaa asennevammaa EIVÄTKÄ HALUA TÖIHIN. Heille systeemi tarjoaa loputtomasti erilaisia tuki- hoito- yms. muotoja että he toimivat STEREOTYPISOIVANA ESIMERKKINÄ siitä millaisia työttömät ovat - vaikka ENEMMISTÖ TYÖTTÖMISTÄ HALUAISI YKSINKERTAISESTI TEHDÄ TÖITÄ JA SAADA SIITÄ OMAN OSUUTENSA HYVINVOINNISTA.
Syyllistäminen tekee työttömistä uuden ajan juutalaisia. Osasta työttömiä aiheellisesti, mutta liian monesta aiheettomasti. Työtilaisuudet ovat kuitenkin sellainen asia joita yksilölle tarjoaa joku muu kuin yksilö itse. Siitä yksilö ei voi olla läheskään täysin vastuussa, muuttumisessa omaksi työpaikakseen (poislukien yksityisyrittäjyys johon kaikista nyt vaan ei ole).
Vastaukset 1
Vanhimmat
porvarit jotka on täysin vieraantuneita tosielämästä, homma jatkuu. tarvitaan sisällissota tai edes kunnolliset mellakat, jotta asiaan alkaa tulla muutosta.