Onko kenelläkään suunnitelmissa tai jo hankittuna seuraksi joku lemmikki esimerkiksi koira?
Ei ole löytynyt vakituista kumppania (eipä ole ollut mitään muutakaan lähiaikoina) ja eniten kaipaan toisen elävän olennon läsnäoloa ja sitä että toista saa suojella, helliä ja pitää huolta. Suhteet tuntuvat kovin väliaikaisilta ratkaisulta ja kovin olen väsynyt niihin. Seksi on lähinnä näköjään tärkeintä ja oma hyvä olo just nyt, ei niinkään suhteen pysyvyys tai vakaus. Sen vuoksi ei oikein jaksaisi tuhlata omia rakkausvarastoja ihmiseen joka ei anna oikein mitään takaisin tai oikeasti välitä. Nykynaisetkin ovat kovin kylmän oloisia vaikken mikään roikkuja olekaan. Omat odotukset naiselle tietysti on minullakin, ei ihan ketä tahansa voi ottaa kuitenkaan vaikka ikää on jo vaille 30.
Onkohan se niin että jossakin vaiheessa vain se koira on hankittava piristämään elämää ja onpahan sitten joku jolle sitä rakkautta ammentaa. Onpahan ainakin luotettava vierellä kulkija. Seksiä pitää sitten ettiä jotenkin muutoin tietysti.
Vai voiko lemmikki kuten koira korvata toista ihmistä?
Ei ole löytynyt vakituista kumppania (eipä ole ollut mitään muutakaan lähiaikoina) ja eniten kaipaan toisen elävän olennon läsnäoloa ja sitä että toista saa suojella, helliä ja pitää huolta. Suhteet tuntuvat kovin väliaikaisilta ratkaisulta ja kovin olen väsynyt niihin. Seksi on lähinnä näköjään tärkeintä ja oma hyvä olo just nyt, ei niinkään suhteen pysyvyys tai vakaus. Sen vuoksi ei oikein jaksaisi tuhlata omia rakkausvarastoja ihmiseen joka ei anna oikein mitään takaisin tai oikeasti välitä. Nykynaisetkin ovat kovin kylmän oloisia vaikken mikään roikkuja olekaan. Omat odotukset naiselle tietysti on minullakin, ei ihan ketä tahansa voi ottaa kuitenkaan vaikka ikää on jo vaille 30.
Onkohan se niin että jossakin vaiheessa vain se koira on hankittava piristämään elämää ja onpahan sitten joku jolle sitä rakkautta ammentaa. Onpahan ainakin luotettava vierellä kulkija. Seksiä pitää sitten ettiä jotenkin muutoin tietysti.
Vai voiko lemmikki kuten koira korvata toista ihmistä?
Vastaukset 23
Vanhimmat
No ei voi.. Mutta näin naiselle koira ja pari muuta lemmikkiä korvasi ns. tyhjän sylin kun ei ole lapsia mitä hoitaa..
Saahan noihin hoivausvietin purettua, mutta ei ne toista ihmistä korvaa.
Ei ole lapsia mitä hoitaa?
Eikö sinulla ole tarvetta sitten helliä ja hoivata miestä?
On alkanut vain tuntumaan siltä että koira olisi helpompi ja vähemmän rasittavampi kuin toinen ihminen eli nainen. Huonoja puolia alkaa olemaan naisessa jo liikaa ja sopivaa on niin vaikea löytää. Tarjolla on lähinnä aikamoisia lässyköitä.
Toisaalta olen miettinyt sitä että ehkä tässä tahdon tehdä itseni tarpeeksi jollekin elävälle olennolle joka osaa arvostaa huolenpitoa.
Kyllä koirasta on seuraa ja antaahan sen lenkittäminen syyn ulkoilla säännöllisesti. Lisäksi koiraharrastuksissa tapaat varmasti naisia, koska suurin osa koiraharrastajista on naisia. En usko, että joudut olemaan kovinkaan kauaa yksin.. ;)
Toisaalta, jos olet tottunut menemään ja tulemaan oman aikataulun mukaisesti joudut kyllä joustamaan ja siirtämään koiran hyvinvoinnin sen oman ajankäytön edelle. Töistä pitää lähteä suoraan kotiin koiran luo, ei enää pikku poikkeamia esim. harrastuksiin ennen kotiin menoa.
Kyllä siitä on seuraa, mutta ei tosiaankaan korvaa ihmistä. Parasta olisi, kun olisi molemmat sekä koira että se läheinen ihminen. Koira, kun ei sattuneesta syystä paljon juttele, vaan eipä kyllä juuri kitise eikä välitakaan. Rodusta riippuen saat tutustua luutuun ja imuriin entistä useammin, vaikka kuinka siivoat aina on jossain jotain..
Kannattaa ajatella, että se koira on sitten sulla vielä mahdollisesti 10-15 vuoden päästäkin ja elämäntilanteet voi sinä aikana muuttua kovastikin. Jos kuitenkin päätät hankkia koiran, siinä saat kyllä tosi ystävän, kunhan muistat olla inhimillistämättä sitä koskaan - koira on koira.
Olen itse miettinyt kissaa osin samoista syistä, ei niinkään hellyyden osoittamisen takia vaan siksi, että tässä kämpässä olisi edes jotain elämää ja säpinää minun lisäksi. Sitten vielä kun löytyisi sellainen "sylikissa". Eihän se naista korvaa, mutta tähän hätään voisi olla hyvä ratkaisu. (Kun ei noita oikeasti kiinnostuneita, ei-pirttihirmuja naisia kovin paljon ole tarjolla)
Veikkaan että joudun olemaan yksin ja alkaa suuntautua ajatukset sitä kohti että taitaisi enemmän olla tarvetta hetkelliselle naisseuralle kuin pitempiaikaiselle. Olen sen verran väsynyt siihen touhuun.
Tokihan uusiin ihmisiin mahdollisesti koiraharrastuksen kautta voisi tietysti tutustua.
Tiedän kyllä mitä koira vaatii. Enemmän olen huolissani siitä että rajoitan elämääni liikaa koska olen niin sitoutuvaa tyyppiä, joka taitaa noita naisiakin ajaa kauemmaksi.
Juuri vaatimusten, kitinöiden, valituksen, jurputuksen yms. takia en oikein naista jaksaisi. Koira olisi helpompi pitää tyytyväisenä sekä sen läsnäololla olisi enemmän tyynnyttävämpi vaikutus.
Siivous ei tuota ongelmia koska muutenkin olen aika siisti.
En ole inhimillistämässä koiraa mutta huomaan että elämästäni puuttuu jotakin jota kaverit yms. ei korvaa. Kun naisten kanssa on ajauduttu umpikujaan niin ehkäpä joku toinen läsnäoleva elävä olento johon joutuu sitoutumaan ja tästä huolehtimaan olisi jonkin sortin ratkaisu. Tietysti tässä ei ole kysymys pelkästään minusta vaan siitä mitä annettavaa minulla on koiralle. Varmaan enemmän kuin monelle naiselle viime aikaisten kokemusten perusteella.
Minkä rotuinen koira sinulla on ja onko koira ollut tyytyväinen?
Koirani on paimenkoira ja keskikokoa. Ei ole valitellut, joten lienee tyytyväinen minun kanssani elämiseen. :)
Koiran hankin jo parisuhteen aikana ja kohtalon oikusta olen nyt sinkku. Eron aikana/jälkeen koira oli se asia, joka sai pääni pysymään jotensakin kuosissa. Sitä oli pakko liikuttaa, ruokkia ja sen hyvinvoinnista muutenkin huolehtia, vaikka tunne-elämäni olikin sekaisin. Auttoi huomattavasti sopeutumista yksinoloon koiran läsnäolo, huoneet eivät olleet niin kolkot ja autiot, kun niissä oli toinenkin elävä olento minun lisäkseni.
Älä anna kritiikin lannistaa, vaan ota asioista selvää ja tutustu eri rotuihin. Moni täällä suosittelee aikuisen koiran ottamista, mutta siinäkin on omat riskinsä. Mistä tiedät minkälaisia käytösongelmia sillä on ja miten sitä on aiemmin (ehkä kaltoin) kohdeltu? Pennun kasvaessa kasvat itsekin sen hoitamiseen/vastuuseen ja se oppii ns. talon tavat helpommin kuin aikuinen koira. Hyvä koirankasvattaja kyllä neuvoo ja opastaa pennun kasvattamisessa, eikä huonolta kannata koiraa ottaakaan.
Meni niin tai näin, hyvää jatkoa kesääsi! Nyt minun pitää taas lähteä koiran kanssa harrastamaan ja ulos luontoon!
Se on hyvä ettei ole mourunnut ja valitellut. Tai sitten ehkä ei uskalla valittaa ja on tyytynyt kohtaloonsa. ;) Ei vaiskaan.
Itsellä on just tuo mielessä että se pitäisi elämää kuosissa. Parin ystävän lisäksi tuttavat ja kaverit menevät eikä noista naisista taida siksi vakituiseksi kumppaniksi olla. Ehkä koira tyytyisi minuun paremmin, kai sen olisi pakko. ;)
Hyvää kesää myös sinulle ja koirallesi.
ehdottomasti ei koiraa (eikä kissaa) tuolla motiivilla kenellekään. Koirat elävät jopa 15-vuotiaiksi, sellaiseen sitoutumiseen ei pidä lähteä hetken mielijohteesta ja hellyyden kaipuusta. Koira rajoittaa elämää todella paljon, sittenkin vaikka olisi olemassa valmis hoitopaikka. Kahdeksan tunnin yhtämittainen poissaolo koiran luota on maksimi ja pitemmän päälle sekin on koiralle liian pitkä. Jos käy töissä niin se tarkoittaa välitöntä kotiin paluuta suoraan töistä tai hoitajaa, joka käy ulkoiluttamassa koiran ja seurustelemassa sen kanssa. Tuo vaikuttaa ilman muuta harrastuksiin. Lomat täytyy suunnitella ihan uudelta pohjalta. Rahaa täytyy varata koiran ruokintaan, rokotuksiin, eläinlääkärikäynteihin, välineisiin, mahdollisiin trimmauksiin, kuljetuksiin jne.
Ja: entä jos tapaat Sen Oikean eikä hän voi sietää koiria tai on allerginen niille? Joutaako koira silloin pois?
Itselläni on ollut koira, on ollut koko ikäni enkä osaa kuvitella elämää ilman koiraa. Ja olen myös sopeutunut elämään sen ehdoilla. Siinä auttaa tuttu ja turvallinen hoitaja, jota ilman en pärjäisi.
Sinun mielestä siis koiraa ei voi hankkia. Tuskin olen koskaan kuullut yhtään yhtä negatiivisesti johonkin asiaan suhtautuvaa. Pitäisi nähtävästi olla työtön koiran vuoksi tai hankkia perhe koiraa varten.
"Koirat elävät jopa 15-vuotiaiksi, sellaiseen sitoutumiseen ei pidä lähteä hetken mielijohteesta ja hellyyden kaipuusta. "
Mistä teit päätelmän että kyseessä on hetken mielijohde tai pelkkä hellyyden kaipuu? Ehkä juuri sitoutumista johonkin etsinkin ja suunnittelin hankintaa itseasiassa parin vuoden päähän enemmäkin jolloin olen ehtinyt kunnolla tutustua aiheeseen.
"Ja: entä jos tapaat Sen Oikean eikä hän voi sietää koiria tai on allerginen niille? Joutaako koira silloin pois? "
En tule tapaamaan näillä näkymin, enkä usko enää "siihen oikeaan". Eiköhän ne mennyt parempiin suihin tuossa jo aiemmin.
"Itselläni on ollut koira, on ollut koko ikäni enkä osaa kuvitella elämää ilman koiraa. Ja olen myös sopeutunut elämään sen ehdoilla. Siinä auttaa tuttu ja turvallinen hoitaja, jota ilman en pärjäisi."
Kummasti siis sinulla on koira, mutta minä en voisi sellaista hankkia. Oot tosi hyvä ihminen ja minua parempi kun pystyt tuohon johon minä en selkeästi pysty yhden tai kahden viestini perusteella!
ota hoitokoira, hanki tietoa parin vuoden ajan.
En ole parempi ihminen, olen vain elänyt koirien kanssa reilut 30 vuotta. Myös virheitä tehden. Mutta myös heräten aamuisin klo 6-8 riippumatta siitä, onko arki vai viikonloppu; palaten kotiin kesken hauskanpidon tai kun olen vasta ollut tutustumassa uuteen ihmiseen; perunut ulkomaanmatkan vain siksi että hoitaja onkin ollut estynyt; ulkoillen kolme kertaa päivässä viikosta ja kuukaudesta ja vuodesta toiseen, säästä ja vuodenajasta riippumatta; sijoittaen johonkin muuhun varatut rahat eläinlääkäriin...
En vaihtaisi koiraani yhteenkään ihmiseen, mutta ihan liian moni vaihtaa ja siksi kavahdan aina kun yksin elävä ihminen pohtii koiran ottamista. Hienoa, jos todella harkitset sitä ensin pitkään ja hartaasti. Koira muuttaa väistämättä elämää. Jos ei ole valmis luopumaan monista asioista, niin kannattaa vaikkapa tarjota hoitopaikka muiden koirille oman elämänrytmin sallimissa rajoissa.
Hoitokoira voisi olla väliaikainen ratkaisu. Mutta eihän se oma ole kuitenkaan.
Siis itse en katso päivää jolloin voin hyvinkin herätä 6-8 välillä. Enemmän olisin miten koira sopeutuu asiaan. ;)
Kolme kertaa päivässä ulkoilu säästä riippumatta tuskin aiheuttaa ongelmia jos teen niin muutenkin, olisipahan sitten seuraa ja hyvä tekosyy tehdä kävelylenkkejäkin eikä vain painaa menemään.
Pitää miettiä. Olisin oikeastaan halunnut kuulla että onko tuonut koira helpotusta sinkkuuteen koska itse ainakin juuri kaipaan sellaista elävän olennon läsnäoloa ja seuralaista vuorokauden ympäri ihan.
Mites muuten laihdutuskuuri sujuu?
Olen Lyckligin kanssa samoilla linjoilla, eli yksinäisyys on yksistään (!) todella huono syy hankkia koira. Minä, Lycklig ja monet muut koiranomistajat ollaan aika skeptisiä juuri siksi, että kodinvaihtajia on todella paljon, etenkin isommissa roduissa. Rotuvalinta on myös todella tarkkaan harkittava asia. Isot koirat menevät hirvittävän usein kiertoon pitovaikeuksien takia, vaikka todellinen ongelma olisikin remmin toisessa päässä.
Mutta jos olet asiaa tarkkaan harkinnut ja tiedät voivasi sitoutua koiraan pitkäksi aikaa, kuten myös mahdollisten käytösongelmien ratkomiseen, niin mikäs siinä. Yksi juttu, mitä voisit kokeilla, on sijaiskodin antaminen rescue-koiralle. Rescue-yhdistyksillä on aina sijaiskodit hakusessa, joten tekisit samalla hyvän teon. En tosin tiedä, miten helppoa on päästä sijaiskodiksi... ne valitaan yleensä aika tarkkaan, ja yhdistykset saattavat olla epäluuloisia koirakokemuksen puutteesta.
Vastatakseni kysymykseesi - tuoko koira helpotusta sinkkuuteen - onhan koirasta tietysti seuraa. Mutta minä olen ollut sinkku koko ikäni ja minulla on ollut koiria koko ikäni, joten kysymys kuulostaa minun korviini vähän samalta kuin "tuoko sisarus helpotusta sinkkuuteen". Koira on perheenjäsen johon voi kiintyä niin vahvasti, että sydämeen sattuu. Koiran kanssa voi puuhastella. Koiralle voi jutella. Koira lohduttaa, kun on paha olo. Mutta kuvittelen minä silti usein lenkillä, miten mukava olisi kävelyttää koiria sen ihmisen kanssa, johon olen ihastunut...
Komppaan vielä sitä, mitä ylempänä mainittiin, että jos koiran hankit, niin sen kanssa kannattaa ehdottomasti harrastaa jotain. Koira jolla on tekemistä on onnellinen koira ja koiraharrastukseen saattaisit itsekin miltei huomaamatta "hurahtaa", mutta fakta on myös, että valtaosa koiraharrastuksen parissa pyörivistä ihmisistä on nuoria naisia. (Poikkeuksena tietysti metsästys, joka on miesvaltainen harrastus. IPO eli suojelukoiraharrastus oli myös ennen miesvaltaista, mutta ainakin valtaosa minun tuntemistani harrastajista on nykyään naisia.) Palveluskoira- ja pelastuskoiraharrastuksissa on myös sopivasti haastetta. Se on hauskaa ja hyödyllistä.
Lisäisin vielä, että jos koiran tosiaan hankit eikä sinulla ole mitään erityistä halua ottaa pientä pentua, niin kannattaa harkita aikuista kodinvaihtajaa tai vanhempaa pentua, jonka luonne on jo tiedossa ja jota on jonkin verran peruskoulutettu. Nämä tarvitsevat yleensä kipeästi hyvää kotia, eivätkä kaikki ole suinkaan pitovaikeuskoiria. (Tai pikemminkin "pitovaikeus" voi olla myös se, että tuli vauva tai ero tai uusi työpaikka, eikä ole enää aikaa eikä kiinnostusta pitää koiraa. Näitä tulee vastaan valitettavan usein.) Joka rodulla on yleensä nettifooruminsa, josta voi kysyä asiantuntevien harrastajien neuvoja jo heti koiran valinnasta alkaen.
Mikäs sitten on se "oikea" syy? Yleinen kiinnostus koiriin vai mikä?
Ymmärrätte varmaan että tulee vähän sellainen olo että vain Lycklig ja sinä jotka olette pitäneet koiraa koko ikänne voi oikeasti omata oikean motivaation tai ymmärtää koirien päälle, muut kohtelevat koiria vain huonosti. Ihmettelen vain kun monet esimerkiksi juuri nuoret naiset hankkivat koiran pentuja tuosta vain. Sekö on ok mutta jos minä sinkkumiehenä haluaisin koiran seuraksi niin se on jo lähtökohtaisesti huono idea? Miksi luulet noiden nuorten naisten hankkivan koiran ja olevan parempia hoitajia koirilleen kuin esimerkiksi minä?
Onko se minun syy jos minulla ei ole koskaan ollut koiraa paitsi tutustunut niihin lähinnä sukulaisten/tuttavien kautta?
Olen vain tajuamassa kait että vakituinen kumppani taitaa olla lähinnä sellainen haave joka ei tule toteutumaan ja jos on sitoutumiskykyä, halu huolenpitoon jne. niin eikös koira ole aika luonnollinen askel itseasiassa? Ruukkukukat kun eivät oikein reagoi tarpeeksi. ;)
Totta kai jos lähden koiraa hankkimaan oikeasti niin valitsen rodun tarkkaan. Kovin isoo koiraa en haluaisi muutenkaan. Asiaa siis tulisi harkita tässä hyvän aikaa ennen moista hankintaa.
Enköhän myös jotakin koiran kanssa harrastaisi. Mitä, niin se jää nähtäväksi.
Sille onko siellä pyörivät esimerkiksi nuoria naisia on aika sivuseikka tässä. En tiedä onko se kunnon motiivi hankkia koiraa että siellä on nuoria naisia. ;)
Kieltämättä tuo idea ettei ottaisi ihan pientä pentua voisi olla hyvä idea esimerkiksi ekaksi koiraksi.
Mutta tosiaan tämä ei ole ihan nopea päähänpisto vaan aion perehtyä asiaan enemmän jos sille tielle olen lähdössä.
Olen ollut vain ilman minkäänlaista elämänkumppania ja sinkkuillut joten sitä kaipaa jotain sellaista seuraa jolle voi antaa paljon ja joka olisi läsnä.
"Ymmärrätte varmaan että tulee vähän sellainen olo että vain Lycklig ja sinä jotka olette pitäneet koiraa koko ikänne voi oikeasti omata oikean motivaation tai ymmärtää koirien päälle, muut kohtelevat koiria vain huonosti."
Olen pahoillani, että olen antanut tuollaisen kuvan! Kai se ajatus kulkee vähän niin, että itselläni ovat kaikki koirat toistaiseksi kuolleet vanhuuteen ja eläneet onnellisen elämän yhdessä kodissa, joten tunnen olevani aika hyvä koiranomistaja. Sitten taas vastaan tulee - etenkin oman rodun piirissä - niin paljon ihmisiä, jotka eivät selvästi ole ajatelleet koiran ottamista loppuun asti. Tämä minun rotuni (eli dobermanni) kun vielä vaatii sen verran enemmän työtä kuin moni muu. Todella suuri osa dobberinpennuista päätyy nuorena piikille tai kierrätyskoiraksi ilman omaa syytään. Se kieltämättä vaikuttaa asenteisiini, eli kun joku tuttukin on hankkimassa koiraa, niin sanon yleensä "oletko nyt ihan, ihan, IHAN varma?" ennen kuin rupean kannustamaan.
"Miksi luulet noiden nuorten naisten hankkivan koiran ja olevan parempia hoitajia koirilleen kuin esimerkiksi minä?"
Sitä en ole väittänytkään. Kun esimerkiksi näkee dobermanninpennun tepastelevan parikymppisen naisen hihnan päässä, niin aika todennäköisesti se koira on parin vuoden päästä kodinvaihtajana. Mistään ei voi tietää kenestä tulee hyvä koiranomistaja ennen kuin kokeilee, mutta ihan oikeasti liian moni ei harkitse asiaa loppuun.
Ei todellakaan ole huono idea ottaa koira seuraksi, koska koira on mitä mainioin ystävä, jos ja kun kerran koiran omistaminen ja sen kanssa puuhaaminen muutenkin kiinnostaa. En minä sen takia heittele kapuloita rattaisiin, että luulisin sinun olevan huonoa koiranomistajamateriaalia. Tuskin Lyckligkään. Toivon vaan, että harkitset tarkkaan, niinkuin näytät tekevänkin, eli hieno juttu. (Täytyy muistaa, että tällaisella palstalla puhuu samalla näkymättömällekin yleisölle, jonka joukossa saattaa olla juuri noita ihmisiä, jotka eivät harkitse tarpeeksi tarkkaan.)
"En tiedä onko se kunnon motiivi hankkia koiraa että siellä on nuoria naisia. ;)"
Ei tietenkään! Mutta jos se koira jo on, niin saattaisi olla joillekin ihmisille hyvä lisämotiivi harrastaa sen kanssa ;)
Osittain ymmärrän tuon asenteen. Olette varmaan molemmat pettyneitä siihen miten koiria hoidetaan ja otetaan harkitsematta.
Oli vain osittain aika huvittavaa kun oli niin voimakas oletus että minä en voisi olla samanlainen kuin te. Tiedän noista asioista joten ei tarvitse huolehtia niin kovasti että olisin hankkimassa ihan vain huvikseni jotakuta hylättäväksi. Voin taata että olisi minulle yhtä kova paikka kuin teille jos en pystyisi huolehtimaan koirasta tai siitä luopumaan. Olen niin voimakkaasti sitoutuva ja suojelevainen ihminen.
En pidä itse dobermanneista jne. ja on aivan liian suuri kokoinen rotukin minulle. Sitoutuminen tuon tyyppisen koiran koulutukseen ja hoitoon pitäisi olla erityistä.
Aion harkita asiaa vielä, sanotaanko ainakin pari vuotta vielä ehkäpä. ;)
Nykyinen asuntokin on liian pieni sellaiseen.
Heitin vain ajatuksen tänne että onko täällä kokemuksia sinkuilta onko koira helpottanut yksin oloa ja miten sinkut ovat kokeneet koiran olemassaolon elämässään jos vakituista kumppania ei ole.
missään kohtaa puoltanut yhtään enempää nuorten naisten koiranhankintaakaan. Päinvastoin.
Sori vaan, mutta koiran hankkiminen ei kuulosta kovin pitkälle harkitulta idealta silloin, kun avaus aiheesta tehdään Sinkut-palstalla. Eri kontekstissa avauksesi olisi saanut erilaisen vastaanoton.
Korjaan sen verran ettei tämä ollut pelkästään väärä palsta vaan väärä foorumi.
En jaksa olla tässä paskalävessä yhtään hetkeä olemattoman idioottimoderaattoreiden ja provoajien keskellä.
Tämäkin keskustelu todennäköisesti kohta muuttuisi haistatteluksi.
Hyvää kesää kaikille sinkuille koirien kanssa tai ilman!
Suunnitelmissa, vailla toteutumista on pitkän aikaa ollut kahden kissan hankkiminen. Niistä olisi seuraa myös toisilleen aina silloin, kun minä en ole paikalla. Tällä hetkellä asuinympäristö (kaupunki, kerrostalo, ja pieni asunno) on este kissakaverien hankkimiselle.
"ehdottomasti ei koiraa (eikä kissaa) tuolla motiivilla kenellekään. Koirat elävät jopa 15-vuotiaiksi, sellaiseen sitoutumiseen ei pidä lähteä hetken mielijohteesta ja hellyyden kaipuusta. "
Pakko on huomauttaa, että on olemassa myös ihmisiä, jotka ovat luonnostaan eläinrakkaita. Kaikki eivät hanki eläintä ihan mihin tahansa olosuhteisiin. Se mitä sanot rajoittamisesta on hyvin suhteellinen käsite ja kiinni lähinnä omasta asenteesta/suhtautumisesta.
Rajoittamisesta puheenollen, kyllä monelle naiselle kelpaa seksi, irtosuhteet ja pinnallinen elämä, mutta kun otat puheeksi sitoutumisen, siinä vaiheessa monelle naiselle tuntuu iskevän paniikki ja ahdistus. Se on tätä nykypäivän realismia...
Osittain tuon rajoittamisen osalta totta.
Ongelma tuossa on se että siinä tulee olo ettei oikeasti välitetä toisesta jopa silloin kun kyseessä on sitoutuminen. Sitoutuminen on vain tällöinkin kulissi, jokin askel jossakin askelsarjassa jokin kohtaus jossain näytelmässä ilman todellista sitoutumista.
Sen takia koira sopisi paremmin noihin elämän kumppani tarpeisiin ja alkaisi sitten vain pitämään sellaisia rentoja heilasteluja normina.
Onnea sulle kissojen hankintaa jos noin suuren askeleen päätät ottaa.
Mutta jotkut täyttävät elämänsä lemmikeillä ja niiden "rakkaudella" ja ei enää sit tajua sitä puutostaan. Ite en ala moiseen koskaan.
Mielipide tuokin. Tosin aika yksioikoinen asenne sekä varsin tavanomainen jossa oletetaan tietyn asian olevan totuus ja muiden vain tekaistuja juttuja.
Itse olen alkanut pitämään tuota "rakkautta" yliarvostettuna samoin kuin ihmisiä ja naisia ylipäätään.
Enemmänkin olen toteamassa että puutokseni taitaisi olla helposti korvattavissa yksittäisillä seksin hetkillä sieltä täältä napattuna sekä sitten jonkun elävän olennon kuten koiran olemassaololla.
No hyi hitto. En todellakaan ole harkinnut mitään
ällöttävän rakin hankkimista.