Ah, rakas, rakkahin!

Vieläkö kuulet sa mua?
Murheeni huutaa
kuin kaukaista huhuilua.
Musitelen Sua
kuin kaunista kadotettua.
Tuntoni, tuskaani määrää
nyt kauas, kauas mun sua!

Vei elon viima mun kukkani.
Jäljelle jäi vain työ
päivien päättymätön,
sydäntuskani talvinen yö
Järjestykää polot järjet,
tai Taivahan leimaus lyö
Miekkoineen nainen ja mies,
ens syksynä leipää ken syö.

Vaan minkä ne mahtavat?
Pikkuisen piinata vain,
pitkittää, mikä on
kuitenkin täyttymys lain.

Mutta hän laulaa! Kuulkaa,
hän kulkeissaan
hyräelee hymysuin
kuin virsiä vierahan maan.
On sanat sekavat. Soi
sorasointuja lauluistaan,
mutta ne näin huminoi
korpehen kohisevaan.
10224
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 10

Vanhimmat

Illalla kävelin ma kangasta pitkin,
kankaalla kimpuksi kanervia kitkin.

Yö oli ihana ja tuuloset nukkui,
kukat kaikki tuoksui ja käköset kukkui.

Mikä minun sydämeni synkäksi saikaan?
Muistoni lensivät nuoruuden aikaan.

Katselin kädessä kankahan kukkaa,
ajattelin impe tuuheatukkaa.

Maahan ma kanervani heitin---
noinpa ma ilonikin multahan heitin..........

Äänestä
  • entinen aika ja rakkaus silloin ah niin ihanan nuori
    kaihoten muistelen vaik jäljel muistoist enää vain tyhjä kuori

    alemmas ja alemmas murhehien syövereihin mieleni mul vetää
    kyselen, epäilen, onko täällä maailmas mulle ennee ketää?

    auringon säde se yhtäkkii pilkahtaa verhojen takaa
    leikkii tuvan seinäl ja piirtää sydämen ja het usko onnehen palaa

    muakin pientä ja parkaa, miesrukkaa poloista
    odottaa jo jossain uus nainen ja kokkaa se hymyhuulil mul läskisoossii makoista.

    Äänestä

  • runosuoninen kirjoitti:

    entinen aika ja rakkaus silloin ah niin ihanan nuori
    kaihoten muistelen vaik jäljel muistoist enää vain tyhjä kuori

    alemmas ja alemmas murhehien syövereihin mieleni mul vetää
    kyselen, epäilen, onko täällä maailmas mulle ennee ketää?

    auringon säde se yhtäkkii pilkahtaa verhojen takaa
    leikkii tuvan seinäl ja piirtää sydämen ja het usko onnehen palaa

    muakin pientä ja parkaa, miesrukkaa poloista
    odottaa jo jossain uus nainen ja kokkaa se hymyhuulil mul läskisoossii makoista.

    Hän on siellä, minä täällä
    kumpainenkin mietteliäällä päällä.

    Milloin, oi koska me kohdataan
    ja toisiamme päästään halaamaan?

    Sitten jutellaan, nauretaan,
    kuin salaa poskea hellästi hipaistaan.

    Annetaan tunteille kypsymisaikaa,
    kunnes nautiskelun aika alkaa.

    Yhtäkkiä katsotaan syvälle silmiin
    rakkauden roihahtaessa luihin ja ytimiin.

    Epäröidä ei hetkeekään
    yhdessä me tullaan elämään.

    Nyt lensi unihiekat silmille
    antaen siivet unelmille.

    Äänestä

Odoteleessan lämmintä kesää,
rakenteli itselleen harakka pesää.
kiireellä kasaan se kyhätty on,
muodoltansakin ihan mahdoton.

Vaikkapa tuulet sen lävitse käy,
silti ei huolta harakasta näy.
Poikaset putoamasta se estää,
ja yhden kesänhän se
kuitenkin kestää


http://www.youtube.com/watch?v=JpmMIC3k3Fw&feature=related

Äänestä
  • Olen lapsi mä heleän heinkuun,
    minä kaipaan kaunista säät.
    En kestä mä ivaa ilkkuvan suun

    en karsahan katseen jäätä.
    Minä rakastan laulua laakson puun,
    en tuntrin tuulispäätä.

    http://www.youtube.com/watch?v=mQiDs9tKZv4

    Äänestä

joillakki on aikka runoja vänttä. Mee ihmetellä kovast.

Et sää kyl runoja tuu korssu jankkama, lapio kätte ja hommi

Äänestä
  • Aina liskojen kusta
    haistella saan,
    en tuoksuja kukkivan maan.

    Orvokki, lehdokki, vuokko ja moni muu,
    on poissa ja liskon kusta täynnä on nenä ja suu

    Äänestä

  • Eikka- kirjoitti:

    Aina liskojen kusta
    haistella saan,
    en tuoksuja kukkivan maan.

    Orvokki, lehdokki, vuokko ja moni muu,
    on poissa ja liskon kusta täynnä on nenä ja suu

    mää sile voi

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Eikka- kirjoitti:

Vieläkö kuulet sa mua?
Murheeni huutaa
kuin kaukaista huhuilua.
Musitelen Sua
kuin kaunista kadotettua.
Tuntoni, tuskaani määrää
nyt kauas, kauas mun sua!

Vei elon viima mun kukkani.
Jäljelle jäi vain työ
päivien päättymätön,
sydäntuskani talvinen yö
Järjestykää polot järjet,
tai Taivahan leimaus lyö
Miekkoineen nainen ja mies,
ens syksynä leipää ken syö.

Vaan minkä ne mahtavat?
Pikkuisen piinata vain,
pitkittää, mikä on
kuitenkin täyttymys lain.

Mutta hän laulaa! Kuulkaa,
hän kulkeissaan
hyräelee hymysuin
kuin virsiä vierahan maan.
On sanat sekavat. Soi
sorasointuja lauluistaan,
mutta ne näin huminoi
korpehen kohisevaan.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu