Millaisia ihmistyyppejä euroviisut jaksavat nykypäivänä kiinnostaa? Olen sitä mieltä ihmisten puheista, että 60-80 -lukujen viisut olivat kulta-aikaa, mutta nyt on menty metsään. Kaikesta on tullut markkinointia, rahastusta, bisnestä ja omatakeisuudesta ei ole tietoakaan, ja pitää uikuttaa englanniksi lähes jokaisen maan. Kiitos niille maille, jotka uskaltaa olla omana itsenänsä ja laulaa oman maansa äidinkielellä eikä mene tuohon kielihalpaan. Minne ovat hävinneet myös muusikot. Kaikki tulee jostakin purkista ja soittimia ei juuri näy. Onko laulutaitoakaan keikystelyn kanssa?
Tavalliselle tallaajalle näistä ei ole juuri hyötyä, mitä niistä hyötyisimme? Miksi viisut kiinnostavat, millainen on se ihmisparka, joka on tämän tyylin lumoissa? Frendejäni ei jaksa kiinnostaa, minua kiinnosti ennen, mutta nyt ei enää. Organisointiporukan samat naamat voisi myös vaihtaa. Nyt uudenlainen laulukisa pystyyn, kun olemme liittovaltio ja kaikkihan on yhtä samaa.
Tavalliselle tallaajalle näistä ei ole juuri hyötyä, mitä niistä hyötyisimme? Miksi viisut kiinnostavat, millainen on se ihmisparka, joka on tämän tyylin lumoissa? Frendejäni ei jaksa kiinnostaa, minua kiinnosti ennen, mutta nyt ei enää. Organisointiporukan samat naamat voisi myös vaihtaa. Nyt uudenlainen laulukisa pystyyn, kun olemme liittovaltio ja kaikkihan on yhtä samaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Eurovisuthan ovat taidetta. Minä puolestani ihmettelen, että millainen on ihmispolo, jota jaksaa kiinnostaa jääkiekko??? Todella typerää touhua, lähes yhtä typerää kuin formulatkin...
Euroviisut eivät ole mitään taidetta se on on showta. Musiikille viisut eivät tee mitään palvelusta...pikemminkin päinvastoin.
Esim.Artistien laulutaidoilla ei ole enää vuosiin ollut viisuissa mitään merkitystä ( Mikään yllätys ei liene se ,että viimevuosien karmeimmat biisit ja artistit ovat juuri euroviisuista lähtöjään).
Tärkeintä on se esiintymisen visuaalinen puoli. Miten esiintyjä/esiintyjät ovat lavalle pukeutuneet ja tanssi- show on tärkeässä osassa. Visuaalisesti on siis erotuttava muista, koska nykyäänhän se musiikki on siellä niin samanlaista huttua, että sillä konstilla ei enää voi erottua edukseen, joten se on tehtävä sitten jotenkin muuten.
Muusikoiden keskuudessa euroviisujen arvostus on nolla, eikä ihme. Musikillisesti niin heppoisissa kisoissa tuskin kukaan itseään kunnioittava artisti/muusikko haluaa esiintyä.
Eräskin muusikko sanoi ,että siinä vaiheessa kuin musiikki yhdistetään joihinkinseuraavista : Seksi, kilpailu, mainonta, politiikka... mennään suorinta tietä alas helvettiin.
Viisujen taso on viimevuosina laskenut huimasti jostai 60-,70- ja vielä 80- luvustakin.
Sääli ,että näin perinteikäs kisa on kokenut sellaisen romahduksen. Viisuista on kadonnut kaikki hohto. Eipä ihme ,että suuri musiikkimaa Italiakin jättäytyi vuodesta 1997 lähtien vapaaehtoisesti pois koko viisuista.
Italiassa osataan tehdä kaunista ja melodista musiikkia. Sitä ei kuitenkaan viisuissa tänäpäivänä arvosteta.
Itse en tosiaankaan aio katsella viisuja. Ne ovat ehkä maailman turhimmat kilpailut.
En ole kiinnostunut minäkään. Ehkä sellaiset ihmiset katsovat viisuja, joilla ei ole mitään tajua hyvästä musiikista. Tai ehkä he vaan ottavat kisat hauskana harmittomana hömppänä, niinkuin ne pitääkin ottaa. Ei musiikista voi kilpaila. Musiikki on makuasia. Urheilu on aivan eriasia.
Jos hyvästä musiikista ja laulajista haluaa nauttia, niin kannattaa tehdä jotain muuta, kuin katsella viisuja.
Toukokuinen lauantai-ilta...hmm... menkää vaikka tanssilavoille tanssimaan ja/tai kuuntelemaan ja katselemaan jotain hyvää laulajaa livenä.
Niin minä aion tehdä.
Onhan viisuista iloa monille jotka ei voi esim. liikahdella kotoaan ja ainoa viihteen muoto on televisio. Vanhuksia ja muita ajatellen. Kaikki musiikkiohjelmat ovat viihdetta parhaimmasta alkaen, euroviisut kuuluvat ehdottomasti viihteeseen. Suomalaisia musiikkiohjelmia saisi olla paljon enemman suomalaisille. Katselen itse kaikki mahdolliset, kesaillanvalssit ja tammerkosket.
Itse olen kiinnostunut euroviisuista ihan vaan oman suosikkini sijoituksen vuoksi. Ei tarvitse olla suomalainen, en usko kaikkien antavan pointtinsa omalle maalleen, mutta jos suomalaiset ei ole mukana ja euroviisut lahetetaan, en avaisi telkkaria.
Jollakin tavalla euroviisut tuo euroopan maita myos lahemmaksi toisiaan. Tottakai olisi oikein jymyuutinen jos ulkomaalaiset antaisivat pointtinsa suomeen. Taman vuoden omasta suosikista on vaikea sanoa....suomi voi sijoittua aika hyvin.
hmmm...helppo sanoa, menkaa vaikka...itsekasta?
Ei paljon kiinnosta ainakaan suomen esitykset.
Ulkomaalaisia on joitakin ihan kuunneltavia. Mikä oikein on vikana suomella kun ei opita ?? Ainoa hyvä on tässä että voidaan esitää esim. Englaninnkielellä se jotain auttaa, mutta sävellykset eivät ole oikein kansainvälistä luokkaa. Sillanpää hakee jotain säpinää kappaleelleen laittamalla siivet selkään ja lisukkeena halleluja. Ehdotan vaikka luopumista kisailusta sillä ei se ole meriittiä meille aina olla jumbosialla.
Minua euroveisut kiinnostavat jonkin verran yhä, koska ne ovat järkyttävyydessään hauskoja.
Siis milloin järkyttäviä ovat esiintymisasut, milloin kappaleet, sanat, sovitukset, pisteytykset tai lähetyksen juontajat. Välillä (harvoin) esille ponnahtaa myös jotain oikeasti mielenkiintoista, kuten Dana International vuonna 1999.
Hyvää musiikkia kuuntelen vuoden muina 364:na päivänä, mutta euroviisupäivänä kuuluu istua television ääressä ja kauhistella kaupallisen tekopopin turmiollisuutta :)
EUROVIISUT/-BLIISUT jaksavat nykypäivänä kiinnosstaa, tällasia musiikin suurkuluttajia. Jotka kuuntelevat radioo n.12h/vrk ja seuraavat telkusta Bumtsit,Levyraadit,Idolsit,Euroviisut ja muutkin musiikkipitoiset ohjelmat.. Nauttien musiikista laajasti, eikä pitäytyen vain omissa feivereissä.
...musiikkiviihteestä, nostalgiasta ja euroveisuista kiinnostuneen tv-suosikki on tietenkin FST:n Biisibongarit tiistaisin klo 22. Hyvin tehty ohjelma, jota seuratessa nauru kelpaa ;)
Täällä kaivataan näemmä puheenvuoroa euroviisujen puolesta. Valitettavasti en osaa sanoa, miksi euroviisuista pitäisi innostua, koska oma innostukseni on aika selittämätöntä. Jotain tekemistä sillä on sen kanssa, että euroviisut ovat yksinkertaista musiikkia, jota on helppo ottaa vastaan, musiikkia, joka kuulostaa miellyttävältä kolme-neljä kertaa, juuri niin kuin kappaleiden taustavoimat ovat tarkoittaneetkin. Välillä aivoni kaipaavat juuri tällaista musiikkia, vaikka suurimman osan aikaa pidänkin aivan muunlaisesta musiikista, tunnelmallisesta ja älyllisesti haastavasta, enkä kestä kuunnella radiota juuri lainkaan.
Osansa on hienoilla esikatseluvideoilla ja näyttävillä lavaesityksillä. Sekä silmä että korva lepää. Ja miten sietämättömän jännittävää onkaan seurata pisteenlaskua... Ehdottomasti jokaisen vuoden jännittävin hetki! Surettaa vain aina niin *sti niiden suosikkieni puolesta, jotka keräävät huonosti pisteitä.
Pakko myöntää, että euroviisut olivat vielä 90-luvulla persoonallisempia, aidompia ja taiteellisempia, tietyllä tavalla parempia. Englannin kielen ylivalta ja sen myötä sanoitusten pohjattoman surkea taso surettavat minuakin. Siitä huolimatta, missä muualla voimme kuulla musiikkia 36 eri Euroopan maasta? Radioiden soittolistojen musiikki on lähes poikkeuksetta Suomesta, Ruotsista tai Iso-Britanniasta.
Niin kauan kuin euroviisuissa on mukana yksikin hyvä biisi, ne jaksavat kiinnostaa. Tänä vuonna hyviä biisejä on tusinan verran. En odotakaan, että niistä useampi kuin pari-kolme tuntuu hyvältä enää kuukauden päästä, mutta juuri nyt ne tuntuvat ja hyvä niin.
Vielä joitakin kommentteja muiden viesteihin. Itsekin koen, että euroviisut lähentävät eurooppalaisia ja lisäävät jollakin tasolla maanosan tuntemusta. On sääli, että musiikki tulee nykyään kokonaan taustanauhalta (kuin myös se, ettei ole enää klassista orkesteria talon puolesta), mutta ymmärtääkseni kaikki lauluosuudet on edelleen pakko vetää livenä, joten solistin laulutaito tulee kyllä esille (jännitys saattaa tietysti vaikuttaa suoritukseen). En usko, että ihmiset äänestävät herkästi kappaletta, jonka solisti ei osaa laulaa, vaikka Dana Internationalin kohdalla niin tekivätkin. Euroviisujen on pakko olla aika yksinkertaisia, sillä monet katsojat (=potentiaaliset äänestäjät) kuulevat kappaleen vain yhden kerran. Turha on siis yrittää menestyä kappaleella, joka avautuu kunnolla vasta kuudennella kuuntelukerralla.
Loppuyhteenvetona voisin todeta, että euroviisuissa on valtavasti kehittämisen varaa, mutta siitä huolimatta ne jaksavat innostaa minua nykyisessä muodossaankin. Tänäkin vuonna mukaan mahtuu kappaleita, joissa on paljonkin ideaa sävellyksessä, sovituksessa ja visuaalisessa annissa. Pitää vain keskittyä kuuntelemaan, ei kuitenkaan liian tarkasti!
Svengaavaa euroviisukevättä ja parhaimmat onnitteluni sille, joka jaksoi lukea tänne asti!