tehdä eämänsä helvetiksi, niin paras vaihtoehto on olla ilman miehiä, eli elää omaa elämäänsä katkeroituneena miessukupuolelle. Tietenkin on näitä vakaumuksellisia joilla on perusteelliset syyt tai muuten poikkeavia kuten miehissäkin, mutta jääköön he omaan arvoonsa.
Turhaa höpinää kuulee ns normi naisten suusta, että yksinolo olisi jokin autuus ja ei tarvitse miestä.
Mielestäni molemmat sukupuolet tarvitsee toisiansa, että elämä olisi täydellistä ja turhaa on kommentoida yksinolon ihanuudesta, koska se on mielestäni ainoastaan tekosyy, kun ei ole kohdannut sitä oikeaa.
Turhaa höpinää kuulee ns normi naisten suusta, että yksinolo olisi jokin autuus ja ei tarvitse miestä.
Mielestäni molemmat sukupuolet tarvitsee toisiansa, että elämä olisi täydellistä ja turhaa on kommentoida yksinolon ihanuudesta, koska se on mielestäni ainoastaan tekosyy, kun ei ole kohdannut sitä oikeaa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Totta kai on yksin, kun ei ole tavannut sitä oikeaa. Melkein kaikki (mutta ei kaikki) haluaa hyvän suhteen. On myös ihmisiä, jotka ei todellakaan halua tai eivät vaan sovi suhteisiin esim. aseksuaalisuuden takia.
Mutta se ei tarkoita, että ottaisi kenet tahansa. Nimenomaan haluaa sen oikean ja vaikka tutustuisikin ihmisiin ne kaikki voivat tuntua vääriltä. Ei sellaiseen suhteeseen kannata ryhtyä.
Yksinkin voi olla onnellinen. Jos et ole sitä kokenut, et voi sitä ymmärtää. Haku voi olla päällä vaikka olisikin onnellisesti yksin. Elämässä voi olla muutakin kuin miehet ja naiset. Elämässä voi olla ystävät, harrastukset, työt, vapaaehtoisauttaminen jne. Mitä kullakin. Ei sinkun elämä ole tyhjää tai yhtään merkityksettömämpää kuin parillisenkaan. Miksi olisi?
Ja on myös muita kuin heteroita ;)
Terveisin onnellisesti varattu nainen, joka oli sinkkunakin ihan onnellinen.
Uskon, että suurimmalle osalle ihmisistä yksinolo (niin sinkkuus kuin kanssakäyminen eri ihmisten kanssa) ei ole autuutta. Sosiaalisia kontakteja tarvitsee jokainen, mutta yksinkin voi elää - jollakin tasolla.
Yksinolo, elo ilman parisuhdetta, voi olla ihanaa aikaa. Itseensä tutustuu vähitellen paremmin ja ajatusmaailma kehittyy pohdiskellessa.
Kaikkea ei tarvitse ja kannata ottaa täysin kirjaimellisesti, jos joku kertoo elävänsä sinkkuna elämänsä täydellisintä aikaa, hän ehkä vertaa aikaa edeltäneeseen elämäänsä (ja todella tarkoittaa sitä/uskoo tarkoittavansa) tai sitten ei halua huolestuttaa toisia ihmisiä turhaan.
asia on noin niin miksi silloin ees pistit mielipitees vaikka tiiät että tosiaan on ihmisiä jotka on eri mieltä? ;)
kuuluviin saatavia.
Mä en sillai ole sun kanssa samaa mieltä, että mä olen kuullut niin paljon ihmisiä parisuhteissa, jotka ovat onnettomia, vaikka kuinka olivat "löytäneet sen oikean" ja toisaalta, ylimielisiä ja paasaavia lausuntoja yksineläjille siitä miten kaikki aivan varmasti tarvitsee jonkun ja yksineläjä vain yrittää sitä ja tätä, ja siis sellaista väkisin vääntämistä ja tietämistä toisen elämästä, että se huutaa jo sitä, että itse yrittää vain peitellä omaa tyytymättömyyttään... Että en todellakaan usko parisuhteen olevan ensinnäkään mikään autuus, aika monelle se tuntuu olevan vain pakopaikka ja sellainen "kuuluu" asia, tai vaatimiusten ja itsetyydytyksen tyyssija tms. joillain jopa perhe on helvetti.
No, autuudesta en tiedä sitten, en ole kovin montaa ihmistä kohdannut ketkä olisivat autuaita tai edes onnellisia suurimman osan aikaa: ihmiset tuntuvat olevan aika valittajia, nipottajia ja tyytymättömiä usein... Mutta miksi ihminen ei voisi olla elämäänsä tyytyväinen? Miksi ei voisi olla yksineläjänä onnellinen, onhan se vähän hassua ajatella niin... Kun on paljon asioita mitkä tekevät meidät onnellisiksi: oma itsenäisyys ja vapaus, omat saavutukset tavoitteissa, ja nehän voi olla tietty työssä, mutta myös harrastuksissa, ne voi olla mitä vain siis. Mutta myös työ mistä tykkää, kaverit ja ystävät. Joskus juhlat, joskus yksinolo. Hyvä ruoka. Lemmikit. No, ja seksiäkin yksineläjä saa kyllä, jos ei muuten, niin onneksi sooloseksi on täysin hyväksyttyä nykyään! Parisuhde voi olla joillekin tärkeä, mutta toisaalta, onko se NIIN tärkeä? Tarkoittaen, että miksi ihmiset roikkuu huonoissa suhteissa, miksi uhraavat itsensä suhteen eteen, miksi sietävät halveksunnasta väkivaltaan kaikkea, että olisi suhde? Tai miksi uhraavat kallista aikaansa epätyydyttäväänkään suhteeseen, josta ei saa mitään?
Yksineläjät tunnutaan usein haluttavan vääntää "poikkeaviksi" eikä heille suotaisi samoja ihmisoikeuksia olla, päättää, tuntea mitä tuntee, vaan parisuhteen pitäisi määritellä meidät ja normaalius on jotenkin tiukasti ja ahdasmielisesti siinä parisuhteessa ja heteroparisuhteessa. Niin, yksineläjähän voi olla kaappihomoseksuaali! Tai sitten vaan ihan tyytyväinen hetero... Mutta niin, miksei yksineläjä voisi olla ihan tavallinen ihminen? Joskus harmittaa ja joskus ilahduttaa yksinolo, omat murheensa kai parisuhteessakin on? Näin voisi äkkiä ihminen muistella ja kuvitella ja lukea sekä kuunnella...
Mielestäni puheet "Siitä Oikeasta" ovat jokatapauksessa lapsellisia. Sellaista ei ole olemassa, eikä siihen tarvita katkeruutta, vaan realismia. On tietenkin ihmisiä, kenen kanssa synkkaa, on tietenkin olemassa joitain joitten kanssa synkkaa, ja haluaa seksiä heidän kanssaa, heitä oppii rakastamaan rakastumisen jälkeenkin ja heihin kiintyy. Heistä saattaa kasvaa perhe. Mutta "Se Oikea" on hieman kuin prinsessa satu, sellainen mitä kerrotaan pikkutytöille tai se "fabio" mistä teinit unelmoi. Eli ole oikeastaan muita kuin ihmisiä, onneksi. Ei ole satuja, eikä siis niitä huonojakaan satuja, ei ole syytä roikkua eikä kärsiä, joskaan ei ole syytä toivoa ja unelmoida asioista mitä ei vaan ole olemassakaan. Kuitenkin paljon on myös tuurista kiinni: kaikilla tässä maailmassa ei ole toivoakaan löytää mitään oikeaa eikä edes väärää. Jos realistisesti katsoo maailmaa, maita, kulttuureja ja ihmisiä, tajuaa, että nämä prinssi ja prinsessat ja "se oikeat" ovat vain hyvinvointivaltioitten ihmisten etuoikeutettua höpinää. Oli yksineläjistä mitä mieltä hyvänsä.
Et koskaan tiedä, mitä muut oikeasti ajattelee, tuntee ja miten heidän kuuluu elää. Et sinä kaikkien puolesta voi päättää, eikä sinun tarvitse, onneksi, myös sinulle. Yrität tässä nyt hieman tyrkyttää tapojasi, vaikka toisaalta, et suo sitä kuitenkaan muille yhtään. Muut siis eivät saa kommentoida yksinolon ihanuudesta, koska sinun mielestäsi se on jotain, ja muut eivät saa olla mitä mieltä ovat, mutta sinä voit sitten tässä määrätä, mitä he "oikeasti" ajattelevat?
Joten:"Mielestäni molemmat sukupuolet tarvitsee toisiansa, että elämä olisi täydellistä ja turhaa on kommentoida yksinolon ihanuudesta, koska se on mielestäni ainoastaan tekosyy, kun ei ole kohdannut sitä oikeaa."
Kuuluisi oikeastaan kuulua näin:
Minä tarvitsen toista sukupuolta, että elämä olisi täydellistä, minä koen sen niin. Minulle on turha kertoa yksinolon ihanuudesta, koska minulle se olisi tekosyy, kun en vain ole kohdannut sitä oikeaa."
jaarituksiasi.
Mielestäni ihminen valehtelee, jos luulee olevansa onnellinen yksin tai jossain porukoitten kanssa,?
Yksinololle ei ole vaihtoehtoa, muutaman suhteen hyvän alun jälkeen nopeasti kuihduttua havahduin eräänä päivänä syyhyn miksi niin käy, kyse on eräänlaisesta vajavuudesta, ei ,ei siitä mikä ensin tulee mieleen ; ) ,
vaan kuitenkin jostain mikä estää suhteen pidemmälle etenemisen, minusta on pidetty mutta kunpa tuo yksi asia olisi vielä kohdallaan niin sitten, ihmiset ovat loppujen lopuksi aika hyviä kun eivät sano karmeinta totuutta päin naamaa.
No, olen asian kanssa jo oppinut elämään eikä tämä ole mitään säälin kerjäämistä tai itsesäälissä rypemistä, kuitenkin antaisin paljonkin jos olisin edes se kaljamahainen perus-urpo, joka ei herätä tunteita tai huomiota suuntaan tai toiseen koska nämä jampatkin usein löytävät jonkun elämäänsä.
Niinkuin joku tuossa jo aiemmin mainitsikin, esim. harrastukset voivat myös tuoda paljon sisältöä elämään ja lemmikit, meneeköhän tämä jo pateettisuuden puolelle mutta lemmikki-eläimet palkitsevat rakkauden vilpittömällä rakkaudella.Eikä tarvita mitään neuvoja: ryhdistäydy,mene tanssikurssille ja lähde ulos, tulee vaan vanha vitsi mieleen kun sokea sanoi rammalle:lähdetään kaupungille tyttöjä katselemaan, joo mennään juosten sanoi rampa, kädettömän on vaikea vetää käteen ja niin, en ole kädetön ; ).Korostettakoon vielä että en ole tällä kirjoituksela mitään lohtua tai ohjeita hakemassa, enkä niitä tarvitse vaan kertomassa että elämää on monenlaista.
Meni tuo vanha vitsi ihan päälaelleen, kääntäkää se.
"en jaksanut edes lukea jaarituksiasi" kertookin sinusta jo aika paljon ja itseasiassa riittävästi siihen nähden, miten mielipiteisiisi kannattaa suhtautua :D
>
Sitä sinä siis tulit sanomaan, että on ihan luonnotonta viihtyä itsekseen, jos on ihminen, joka ei viihdy itsekseen, niinhän? Ja ne sadat ja tuhannet, jotka oikeasti viihtyvät itsekseen, jätät "omaan arvoonsa", koska he eivät millään sovi siihen asiaan, joka sinun mielestäsi on pyhä totuus?
Onko sinulla muita viisauksia tarjota? Esimerkiksi se, että toffeejäätelö on ihan ihanaa, paitsi tietysti niiden mielestä, jotka eivät siitä tykkää ja ovat siis väärässä? X)