Tuntuu omituiselta kuinka jotkut rajoittavat ystäviensä määrää. Kuulin kerran erään ihmisen tulleen "hylätyksi" ystävänsä toimesta vuosikymmeniä kestäneen ystävyyden jälkeen. Syynä oli, ettei tämä nainen tarvinnut kuin kolme tosiystävää. Tämä henkilö oli siis liikaa.
Itse olen 26.v nainen ja Pohjois-Savosta. Pidän itseäni todella sosiaalisena ja hauskana persoonana. Sen jälkeen kun avioidun, on sormukset sormessa tuntuneet vaikuttavan myös ystävyyssuhteiden luomiseen. Meillä ei ole lapsia. Itse haluaisin yhä tutustua uusiin ihmisiin ja viettää aikaa heidän kanssaan. Oma paras ystäväkin jätti 10 vuoden ystävyyden jälkeen. Itse tein kaikkeni antaakseni hänelle aikaa ja huomiota, mutta avioliittoni oli jollain tavalla ylitsepääsemätön este.
Tunne olevani todella yksin tämä asian kanssa. Onko muilla kokemuksia miten parisuhteessa olo vaikuttaa ystävyyssuhteiden luomiseen? Tai niiden ylläpitämiseen? Lisäksi toivoisin saavani vinkkejä siihen mistä hankkia uusia ystäviä? Kiitos kaikille! =)
Itse olen 26.v nainen ja Pohjois-Savosta. Pidän itseäni todella sosiaalisena ja hauskana persoonana. Sen jälkeen kun avioidun, on sormukset sormessa tuntuneet vaikuttavan myös ystävyyssuhteiden luomiseen. Meillä ei ole lapsia. Itse haluaisin yhä tutustua uusiin ihmisiin ja viettää aikaa heidän kanssaan. Oma paras ystäväkin jätti 10 vuoden ystävyyden jälkeen. Itse tein kaikkeni antaakseni hänelle aikaa ja huomiota, mutta avioliittoni oli jollain tavalla ylitsepääsemätön este.
Tunne olevani todella yksin tämä asian kanssa. Onko muilla kokemuksia miten parisuhteessa olo vaikuttaa ystävyyssuhteiden luomiseen? Tai niiden ylläpitämiseen? Lisäksi toivoisin saavani vinkkejä siihen mistä hankkia uusia ystäviä? Kiitos kaikille! =)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.