Päivän kysymys dazulle ja kukkomiehelle

Kaikki työnantajat vain ovat psykopaattisia narsisteja ja kapitalistiriistäjiä, joiden dazu ei voi antaa hyötyä kultaisesta kosketuksestaan.

yltiörehellisyyttä exiensä yksityiselämän paljastusten suhteen.

Kansa rakastaa juoruja. Koska saamme lukea kirjan, joka fokusoituu ex-tyttöystävien mielenterveyshäiriöihin sekä omaan huolehtivaan persoonallisuuteenne?

kukapa tyttöystävä ei haluaisi olla rautaisen ammattilaisen psykoanalyysin kohteena 24/7? Tuollainen huolehtivaisuus on eritoten miehillä aivan ylivertaisen fantastista!

En mä kuvittele. Mä en ole kovaa kamaa, vaan olen ihan samanlainen työtön kuin monet muut samassa tilanteessa olevat. Joudun nuljuttamaan samosita paikoista kuin sadat muut eikä siihen nuljutukseen auta se että olen työkykyinen ja haluinen ja hoidan homman jos siihen annetaan tilaisuus.

En ole työnvieroksuja vaan työvieroksuttu ja sillä asenteella ja ymmärtäen tilanteen en minäkään jaksa loistaa täydellä valolla eli kaipaan nimenomaan ulkoista syytä tehdä niin. Koen itseni siis työntekemismielessä hyvänä sijoituskohteena jossa vähällä panoksella saa paljon takaisin. Se että kuinka uskottava olen muiden silmissä... siitä sinä lienet valmis antamaan mielipiteesi.

Oikeastaan ainoa toivoni on joku lottovoittotilaisuus näyttää mihin pystyy ja saada tarvitsemansa tuki sopivassa muodossa - tai vaihtoehtoisesti löytää työelämän ulkopuolelta sellainen kiinnostuksenkohde joka muodostuu omaksi jutuksi jota voi hyödyntää voimavarana laajaltikin. Etenkin jälkimmäistä jarruttaa selvästi resurssien puute monellakin tasolla; kaikkein olennaisimpana silkka raha.

Ainoa joka kuvittelee jotain olet sinä, ja täytät luulottelulla kaiken sen mitä et halua ottaa selville koska asia ei sinua koske.