Kuinka suuri ikäero parisuhteessa olisi vielä hyväksyttävää ja mikä olisi jo sairasta siis jos kumpikin osapuoli on jo täysi-ikäinen?
Missä menee ikäeron raja?
Brittany123
7423
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Missä se ei sua itteäs ja puolisoa vaivaa. Ja toinen kriteeri on se, että se ikäeron ei pitäisi olla se syy, jos haluaa vakavaa suhdetta. Tietty pervous viehättää, mutta se ei ole kestävää, vaan enempikin se kielletty siinä kiehtoo ja kun se menee arkiseksi, niin siitä katoaa sähkö. Sit taas jos on sama luonne niin silloin ikä ei tule sillai edes mieleen ja kumpainenkin on "aikuisia" siinä suhteessa tai ettei ole toinen isänä tai äitinä siinä suhteessa. Ikäero... Noh ehkä tuomittavaa on enemmänkin, jos toinen on kovin lapsekas ja toinen hyvin kypsä. Mut siis suoraan vuosista en osaa sanoa. 18 vee ja 60 vee vois olla aika paha. :D Emmä tiedä.
Jos molemmat on yli 20-vuotiaita (eli aikuisia), niin siitä vaan ja antaa palaa, jos molemmat tykkää ja hyvä on. Tervettä on terve suhde, missä molemmat voi hyvin ja ovat tietenkin vapaaehtoisesti. Molemmat pärjää kyllä omillaankin, mutta haluavat olla yhdessä. Yksinkertaistettuna. Siihen ei ikä vaikuta. Ihmiset ovat ihmisiä, voi nähdä myös ihmisen, persoonan, tyypin, eikä vaan ikää tai ulkoista. Sairasta on sairas suhde, missä molemmat voi pahoin, satuttaa toisiaan, ovat kieroutuneesti riippuvaisia toisistaan. Niitäkin on, mutta jälleen: ikäeroihin tai saman ikäisyyteen katsomatta.
Arvostelua tulee kaikesta erilaisuudesta, ja aina löytyy tuomiopäivän toitottajia, joilla tietenkin on ainoan oikean elämän tavan avaimet ja neuvot hallussaan, myös kaikille muille. Mutta jokainen valitsee itse itselleen ja omilla kriteereillään ja omista lähtökohdistaan. Eikä kannata juurikaan laittaa painoarvoa sille, mitä muut puhuu: teet niin tai näin, niin ainahan ne puhuu kuitenkin.
Jokaisen täytyy vaan itse tietää, mitkä syyt itselle on niitä ratkaisevia ja kenen kanssa haluaa elää.
Joten mitään ikävuosia en osaa laittaa, isoimmalla ikäerolla varustettu pari ketä tunnen, ketkä elivät yhteisen elämänsä loppuun saakka ihan onnellisina, oli 27 vuotta ikäeroa. Tunnen ainakin 8-25 vuoden ikäerolla varustettuja pariskuntia molemmin päin (mies/nainen vanhempi) toki enemmän niitä, missä mies on vanhempi. Niin, joo, ja suurin ero, missä nainen on vanhempi, on 22 vuotta! He-hee! Kaikkea mahtuu maailmaan :)
Hyvin näyttää menevän, siinä missä muillakin. Että se nyt ei vielä ainakaan ole mikää estekään. Itse en pidä alle 5 vuoden "ikäeroa" edes ikäerona. Ehkä sitten jos olisi jo 40 vuotta, niin mäkin saattaisin hämmästyä... Mutta hei, mikäs mä olen sanomaan muuta kun että "no, jopas"
Kai ne itte tietää.
Mä olen kerran tuntenut parin, mitkä kyllä olivat samanikäisiä, kuukauden erolla, mutta suhde oli kyllä kieroutunut. Molemmin puolista väkivaltaa, henkistä ja fyysistä jopa. Taistelujen tannerta ja ulkopuolisen silmin se näytti todella jo sairaalta. Mutta sitten tapahtui jotain. En nähnyt heitä muutamaan vuoteen, ja kun näin, kaikki oli tasaantunut. Nyt puhutaan kylläkin vanhasta parista, ovat olleet jo vissiin 30 vuotta yhdessä. Niin, ja pointti on se, että joskus jotkut tarvitsevat sairautensakin. He eivät vahingoittaneet muita kun itseään ja no, mikä juttu se olikaan, se oli heidän juttunsa. Ehkä heillä oli tarve siihen, ja mikä ikinä se oli, se täytti tehtävänsä. Muutenhan heistä kumpi tahansa olisi voinut varsin vapaasti lähteä, heistä molemmat olisivat helposti pärjänneet omillaankin. Joten ulkopuolisena on kyllä todella vaikea arvostella muita ja kertoa muille, mitä pitää tehdä... No, siis: ei ole oikeastaan aikuisten leikkeihin ikäerossakaan vastausta.
No näinhän se on. Kumpikaan edes neljänkymmenen vuoden ikäerossa ei ole selkeästi se hyödyntäjä. Voisi melkeen varmuudella sanoa, että se nuorempi on enemmän kiimassa, joten ehkäpä se hyödyntäisi sitä vanhempaa, en tiedä. Joten... No jopas on ihan hyvä tokaisu sinäänsä. :D Sen enempää asia ei tosiaan muille kuulu, jos kyse on molemmin puolin henkisesti aikuisista.
Suojaikä 16 vee seksiin ja toisaaltaan suuriin ikäeroihin 18 vee on suojaikä mielen vääristymisen ehkäisemiseksi ja toisaaltaan hyväksikäyttämistä estääkseen, koska nuori on valmis jossain määrin uskomaan jonkun asian olevan ehkä oikeaa käytöstä ja jonkun lapsellista ajattelua, jos varttuneempi asiaa väittäisi kiven kovaan oikeaksi. Tai ehkei enää nykyään, mutta aikana ennen telkkaria...
Sinäänsä mikäänhän ei enää estä 18 vee täyttänyttä tekemästä vääriäkin valintoja eikä siinä enää tapahdu niin pahaa vääristymää ajattelussa, kuin mikä voisi nuorempana tapahtuakin. Toisaaltaan mikään ikä ei koskaan ole ehdoton totuus, että joku olisi silloin aikuinen. Monet on pentuja koko ikänsä. Ja jos on tapahtunut lapsuudessa insesti, niin jotkut ei pääse lapsuudestaan yli koskaan, vaan on aina hyväksikäytettävissä. Kai se on vain pidettävä lain määräämää 18 vuoden ikää oikeana ja jos on riittävän vanha äänestämään, niin onhan se silloin riittävän vanha olemaan seksuaalisesti aktiivinen vaikkapa sen 60 vuotiaan kanssa. Tai vanhemman.
Suuren ikäeron pariskunnat joutuvat kärsimään sosiaalisesta paineesta. Jos suhde kestää siitä huolimatta, on se varmasti vankalla pohjalla.
Tunnen erään avioparin, jossa nainen kolmikymppinen ja mies viettää pian 70-vuotispäiviään. He ovat todella onnellisia, mutta ovat joutuneet taistelemaan paljon ennakkoluuloja ja sosiaalista painetta vastaan.
Niin, tärkeämpää kuin numerot ovat persoonallisuudet, kiinnostuksenkohteet ja elämäntavat ja tavoitteet elämässä. Jos ei ole mitään yhteistä, niin jo kymmenenkin vuoden ikäero voi olla liikaa, mutta taas jos on samalla aallonpituuksilla toisen kanssa ja halutaan samoja asioita, niin eihän kymmenen vuotta juuri varmaan missään tunnu. Itse en kyllä ymmärrä miten joku vaikkapa kolmekymppinen ja viiskymppinen voivat olla yhdessä, mutta toisaalta eihän mun tarvitsekaan, eikä siinä muitten hyväksymisiä tarvita jos sattuu rakastumaan eri-ikäiseen.
Tuo on sellainen kysymys, johon ei ole oikeaa vastausta. Riippuu täysin ihmisestä. Omasta mielestäni olisi ällöttävää ajatella, että olisin vaikka 10v vanhemman miehen kanssa (Olen itse 29v nainen), kun taas joku toinen nimenomaan haluaa 10v vanhemman kumppanin.
Pitäisin kyllä sairaana, jos pariskunnan osapuolet olisivat esim. 18v ja 50v.
19-vuotiaana seurustelin 35-vuotiaan miehen kanssa, 21-vuotiaana 28-vuotiaan, 27-vuotiaana 32-vuotiaan, 29-vuotiaana 28-vuotiaan, 31-vuotiaana 27-vuotiaan...
Ikäerolla on sitä vähemmän merkitystä, mitä vanhemmaksi tulee. /- 20 vuotiaana oli vaikeinta, kun pojat olivat niin epäkypsiä ja miehet liian vanhoja vakavaa suhdetta ajatellen.