Luin jotain ihmissuhdepalstaa, jossa nainen kertoi pettävästä ja valehtelevasta miehestään ja kyseli tietenkin, että onko mitään mahdollisuuksia vielä pelastaa suhdetta. Vastauksessaan asiantuntija selitti, että koska mies valehtelee ja peittelee tekemisiään, se tarkoittaa sitä, että hänellä vielä on kovastikin tunteita kumppaniaan kohtaan. Valehtelun motiivina kun on se, että ei haluta loukata itselle rakasta ihmistä.
Kummallista. Itse olen aina ajatellut, että valahtelu loukkaa aina. Miksi en olisi totuuden arvoinen?
Tapailemani mies on jäänyt kiinni valheista muutamaan kertaan. Miten voisin häneen enää luottaa? Miten voin luottaa mihinkään muuhunkaan, mitä hän minulle kertoo? Pari kertaa olen jo aikonut lopettaa koko homman, mutta toistaiseksi olen jäänyt ja myös epäluottamukseni on jäänyt. Minä kuitenkin haluaisin luottaa.
Kummallista. Itse olen aina ajatellut, että valahtelu loukkaa aina. Miksi en olisi totuuden arvoinen?
Tapailemani mies on jäänyt kiinni valheista muutamaan kertaan. Miten voisin häneen enää luottaa? Miten voin luottaa mihinkään muuhunkaan, mitä hän minulle kertoo? Pari kertaa olen jo aikonut lopettaa koko homman, mutta toistaiseksi olen jäänyt ja myös epäluottamukseni on jäänyt. Minä kuitenkin haluaisin luottaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos olet elänyt elämäsi hyvin niin sinulla ei ole syitä valehdella, jolloin rehellisyytesi on äärimmäisen helppo olotila. Totuutesi tosin ei ole arvoasteikolla juuri minkään arvoinen, eihän sinusta tietäisi alkuunkaan mitä tekisit jos lipeätkin tieltäsi? Jos mokaat niin puhutko edelleen totta, koska nyt asiassa on arvolataus? - Tiedän ihmisiä jotka ovat eläneet hyvin - ja sitten kun he tekevät sen ensimmäisen virheensä he luopuvat samantien rehellisyydestä. Tällöin ihminen ei ole rehellinen, vaan hän on vain valinnut elää niin ettei tarvi valehdella vaikeista asioista.
Koitappa olla huorissa käynyt, viidet sukupuolitaudit sairastanut, mielenterveysongelmainen, pettänyt, huumeita vetänyt persoonallisuushäiriöinen luuseri joka on saanut vihdoin elämänsä järjestykseen. Ymmärrätkö että kun sellainen ihminen on rehellinen hän tulee luultavasti hylätyksi suoralta kädeltä - vaikka hänen totuudenpuhumisessaan onkin kanttia satatuhatta kertaa enemmän kuin "kunnon ihmisen" totuudessa - ja on selvää että tyyppi on äärimmäisen rehellinen ja siten täsmälleen rehellisyysihanteen mukainen - todistetusti. Eivät ihmiset ole rehellisiä silkasta rehellisenäolon riemusta jos se muuten maksaa heille aina kaiken.
Reaalimaailman ihmiset sijoittuvat jonnekin näiden kahden ääripään väliin. Emmekä me mittaa vain rehellisyyttä - vaan myös toisen kykyä hyväksyä ja ymmärtää valehtelemisen kohtuullisia syitä. Ymmärryskykyä - se on yhtälailla arvovaluuttaa ihmisluonteessa siinä missä rehellisyyskin.
Minusta suhteen suunta on se mikä määrää onko asia ok vai ei. Suhde jossa on valehdeltu jostain syystä - mutta suhde jota ei ole omilla toimilla vammautettu - ja jossa suunta on kohti totuutta ja kahden ihmisen aitoa kohtaamista ... on terve suhde. Valheineen kaikkineen.
Sensijaan suhde jossa puhutaan täyttä totta siitä kuinka ihmiset ovat ajautumassa erilleen eivätkä jaa enää olennaisia asioita - vaikka huolehtisivat jokaisen faktan kohdalleen ja todenmukaiseksi - ei ole terveeseen suuntaan kulkeva suhde.
Pettäminen on vammauttava asia. Valehteleminen kuuluu ehkä tietyssä mielessä ihmisyyteen, mutta kuinka joku voi väittää suojelevansa suhdetta valheillakaan jos kerran pettämisen realiteetti on perimmäiselläkin tasolla suhteenvastainen? Sama asia kuin ensin löisin ja sitten antaisin laastaria että lyöty luottaisi minuun... Ei niin.