Pitkästä aikaa tapasin naisen jonka kanssa ihastuimme molemmat ja viettämämme yhteinen aika tuntui mahtavalta. Kaikin puolin havaitsimme yhteisiä piirteitä toisistamme ja muutamat ystävämmekin huomauttivat, jotta olimme kaunis pari. Tapasimme kymmenisen kertaa ja suhde näytti kehittyvän lupaavalla tavalla. Ainoa miinus oli ollut se kun nainen huomautti joskus minulle että luen liikaa sodankäynnin historiasta sekä että olen muutenkin liiaksi omissa maailmoissani kirjallisuuteni parissa. Tämä siis kuitenkaan ei ollut hänelle mikään ongelma...kunnes sitten yhtenä harmaana päivänä, kun hän ilmestyi kotiini antamillani avaimilla yllättäen ja varoittamatta. Olohuoneeseeni kun olin koonnut suunnattoman strategia/taktiikkapöydän ja kävin Waterloon taistelua läpi uudestaan tuhansilla miniatyyreillä. Myönnettäköön että ylläni oli Napoleonin univormu leveää hattua myöden ja taustalla soi marssimusiikki täysillä. En koskaan kuullut enää naisesta ja hänen viimeiset sanansa olivat: Olet hullu!
Miksi! Yksin!
Jätettymies
61425
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olisikohan johtunut siitä hatusta jos se vaikka oli väärän värinen, kokeilitko punaista hattua
Ymmärrätkö että minun sydämeni on särkynyt! Ja hänen majesteettinsa hattu on musta.
Jos kerran väri ei kelvannut, niin ota uusi nainen, niitä tulee yhtä usein kuin 7 ratikka, kun yksi jättää niin varttin päästä tulee uusi
Tää oli hauskin juttu tähän mennessä!
myönnän itse jättäneeni juuri saman tyylisen tyypin kuin Sinä.
hän rakasti liikaa kaikkia omia touhujaan ja tunsin itseni todella ulkopuoliseksi, hän ei osoittanut homiotaan minulle tarpeeksi.
ainakin koin sen niin.
vaikka esitin tyypille pitkään sen jälkeen kovinkin reipasta, niin en usko vieläkään päässeeni hänestä kunnolla yli.
rakastin tietysti sitä hänen omituisuuttaan, enkä edes kokenut sitä omituisena, se oli vain hän. mutta sitten se tilanne muuttui omalta kohdaltani niin mahdottomaksi; hän ei suostunut luopumaan mistään omista jutuistaan vuokseni ja parisuhde on kuitenkin myös luopumista niistä omista jutuista sen toisen vuoksi.
rakastin häntä todella, mutten kestänyt epävarmuuttani hänen tunteistaan minua kohtaan, koin, ettei hän edes välitä. sitten jätin hänet, vailla mitään syytä...
Voi luoja sentään! Ootko aikuinen? Leikit jollain tinasotilailla sotakamppeet päällä ja kuuntelet marssimusaa... Ei oo todellista, ei voi olla! Kyllä olisin kuule minäki lähteny hiiteen ja salamaa nopeemmin. Ihan hyvä, että tää nainen tuli yllätysvierailulle, jotta sai sun salaisen pikku leikkis selville! Sairasta, aivan saatanan sairasta! Koeta nyt hyvä ihminen keksiä jokin vähän mukavampi harrastus...