Tulen hulluksi ja en tiedä mitä tehdä... Poikaystäväni joko puhuu puhelimessa tai kirjoittaa koko ajan tekstiviestiä, jopa silloin kun olimme ulkona juhlimassa vuosipäiväämme sai hän ravintolassa tekstarin ja soitti tekstiviestin lähettäjälle takaisin eikä puhunut hänen kanssaan kuin vain puoli tuntia (siis ihan oikeesti puol tuntii). Viimeisin tempaus joka sai minut kiehumaan raivosta oli se kun eilen illalla kesken rakastelun joku soitti miehelleni ja hän vastasi siihen! Sanoi vaan et oota hetki kulta. Ei kestä kauaa.
Olen yrittänyt puhua hänelle tästä ja hän vain heiluttaa huolettomasti kättä ja sanoo, että hänen on pakko puhua puhelimessa koko ajan koska hänen ystävänsä tarvitsee häntä! No entäs minä sitten(??) Oisko ideoita/vinkkejä mitä voisin tehdä?? Vai onko mun vaan kestettävä??
Olen yrittänyt puhua hänelle tästä ja hän vain heiluttaa huolettomasti kättä ja sanoo, että hänen on pakko puhua puhelimessa koko ajan koska hänen ystävänsä tarvitsee häntä! No entäs minä sitten(??) Oisko ideoita/vinkkejä mitä voisin tehdä?? Vai onko mun vaan kestettävä??
Vastaukset 1
Vanhimmat
No ei ole pakko kestää, jos tykkää elää miehen kanssa, jolle seksi kanssasi on niin samantekevää, että hän laskee puhelimen ja kaverit tärkeämmäksi jopa silloin. Vuosipäivät nyt on itsellenikin ihan samantekeviä, mä en ymmärrä oikein yleistä vouhotusta niistä: kyllä voi muittenkin kanssa olla ja jutella, vaikka juhlimassa oltaisiinkin. Kai sä nyt puol tuntia pärjäät itsekin?
Mutta jos seksi on niin samantekevää, ja minä silloin, että puhelin (/joillain televisio kuulemma!) kiinnostaa enenmmän, niin sitten mä kyllä passitan niin intohimottoman miehen ihan vaan runkkaamaan: ja etsin jonkun joka on kiinnostuneempi seksistä, erotiikasta ja oikeasta ihmisen kanssa olemisesta. Aidosta läheisyydestä ja kehojen kommunikoinnista. Että sanoisin vaan, että kuule, oota sä tosi kauan, koska sä voit nussia puhelinta tästä lähtien. Kyllä, julmaa ja kamalaa, mutta hei: elämä on. Pitää valita, mä en oikeastaan ymmärrä naista, joka on valmis häviämään puhelimelle, joka alistuu jopa siihen, että vaikka mies olisi sun sisällä, niin sillä on mielessä muuta ja "tärkeämpää tekemistä". No, itsepähän miehesi valitset.
Ideoita ja vinkkejä? No, sä olet jo pyytänyt, puhunut asiasta, kertonut varmaan, miten se loukkaa ja miten tunnet itsesi turhaksi? Sä olet siis tehnyt sen, mitä voit: toista et voi väkisin muuttaa eikä miehen kasvattaminen ole sun hommaa. Joten sulla on kaksi vaihtoehtoa. Hyväksy mies sellaisena kun se on, eli tuo on jees, ja toivo että ehkä se jonain päivänä käsittää itse (tuskin, tai menee vuosia ja vuosia, ja ei, hän ei muutu kihlojen, naimisiin menon tai lasten myötä, vaan vain jos itse haluaa), tai vaihda miestä. Ei vaan ole oikeastaan muuta, ihmistä ei saa eikä voi pakottaa, ja itsehän omat suhteensa katsoo. Kumppanin pitää olla sellainen, jonka voi hyväksyä omana itsenään, ja jolta kokee saavansa niin paljon ettei pienet huonot puolet haittaa. Joten miten on? No, sinä päätät, mutta muista, että muistakin on, eikä ihmisen tarvitse olla riippuvainen suhteestaan.
Voit yrittää vielä puhua (ei siis nalkuttaa tai kimittää, tai huutaa, vaan keskustella asiallisesti) ja sanoa suoraan, mitä ajattelet ja yrittää saada häntä tajuamaan. Siinä se, mitä voit tehdä. Sitten on ratkaisujen aika. Millekäään valtataistelu ja riitelylinjalle on turhaa lähteä, se ei auta juuri koskaan, sillä pahoittaa vaan oman mielensä vielä pahemmin. Yritä jutella suoraan ja rehellisesti.