Olen nuori mies siinä iässä, että muutan pian pois kotoonta. Koulun ajattelin ensin loppuun käydä. En polta tupakkaa, juo alkoholia, harrasta irtosuhteita tai sekaannu huumeisiin. Olen aina kohtelias.
Äitini syyllistäminen harmittaa. Olen mukamas laiska, saamaton, en mukamas etsi kesätöitä, olen liikaa tietokoneella, en käy tarpeeksi ulkona, en tee sitä enkä tätä jne.
Kuitenkin yritän aina auttaa kotitöissä, pyytämättä ja pyydettäessä. Olen kieltämättä paljon tietokoneen ääressä.
Asia on niin, että olen hyvin sairas. Kädet tärisevät ja nykivät. Tarkkuus on huono. Päätä särkee aina. Joka paikkaan sattuu ja heikottaa. En voi punnertaa, koska ranteet rutisevat. En voi olla kyykyssä, koska en pääsisi kunnolla ylös. Polvet menevät. Kaikki muutkin nivelet ratisevat. Välillä pistää rintaan ihan hirveästi. Välillä taas polttaa. Selkä on aina kipeä. Sängyssä makaaminen on todella raskasta. Kaikki muu on huomattavasti raskaampaa. Terveydentilani vuoksi kaikki unelmani ovat mahdottomia.
Äitini ei tiedä terveydestäni. En ole halunnut turhaan huolestuttaa häntä enkä halua tulla paapotuksi. Viime aikoina on kuitenkin alkanut ottaa päähän ainainen valitus. Kun komennetaan ulos kävelemään, niin olen vaan todennut, että en mene kun jalat ovat poikki tai että olen ihan kuollut. Jonain päivänä, jos nyt niin kauan elän, sanon hänelle tämän suoraan. Vielä olen jotenkin kestänyt, juuri ja juuri.
Äitini syyllistäminen harmittaa. Olen mukamas laiska, saamaton, en mukamas etsi kesätöitä, olen liikaa tietokoneella, en käy tarpeeksi ulkona, en tee sitä enkä tätä jne.
Kuitenkin yritän aina auttaa kotitöissä, pyytämättä ja pyydettäessä. Olen kieltämättä paljon tietokoneen ääressä.
Asia on niin, että olen hyvin sairas. Kädet tärisevät ja nykivät. Tarkkuus on huono. Päätä särkee aina. Joka paikkaan sattuu ja heikottaa. En voi punnertaa, koska ranteet rutisevat. En voi olla kyykyssä, koska en pääsisi kunnolla ylös. Polvet menevät. Kaikki muutkin nivelet ratisevat. Välillä pistää rintaan ihan hirveästi. Välillä taas polttaa. Selkä on aina kipeä. Sängyssä makaaminen on todella raskasta. Kaikki muu on huomattavasti raskaampaa. Terveydentilani vuoksi kaikki unelmani ovat mahdottomia.
Äitini ei tiedä terveydestäni. En ole halunnut turhaan huolestuttaa häntä enkä halua tulla paapotuksi. Viime aikoina on kuitenkin alkanut ottaa päähän ainainen valitus. Kun komennetaan ulos kävelemään, niin olen vaan todennut, että en mene kun jalat ovat poikki tai että olen ihan kuollut. Jonain päivänä, jos nyt niin kauan elän, sanon hänelle tämän suoraan. Vielä olen jotenkin kestänyt, juuri ja juuri.
Vastaukset 14
Vanhimmat
menisit hyvä ihminen lääkäriin, jos oman kertomuksesi mukaan nuo vaivasi haittaavat työntekoa jo, niin eiköhän olisi hyvä tietää ajoissa?
ja äitisi valitus on sinänsä ymmärrettävää kun ottaa huomioon että et ole kertonut hänelle tilastasi mitään. suosittelen sitäkin, en ymmärrä kuinka hyödyt olematta kertomatta hänelle.
Harmi, ettet maininnut ikääsi. Kenties olet saman ikäinen kuin ne pojat, joiden kanssa työskentelen. Itsellä minulla on kolme poikaa iältään 14 - 17.
Minulle viestisi kertoo, että olet rapakunnossa. Et ole kuolemaisillasi, et toki. Mutta (minkähän ikäinen olet?) vaikutat huonokuntoiselta, liikuntaa kaihtavalta, sisällä loikoilevalta, liian vähän nukkuvalta nuorelta. Olen näitä tavannut paljon.
Kuinkahan paljon istut tietokoneen vieressä vuorokaudessa. Sinulla on kaikki tyypilliset tietokoneaddiktiivisen nuoren vaivat. Vaivasi viittaavaat niin moniaalle, ettei kyse ole muusta sairaudesta (veikkaan) kuin nörtin syndroomasta.
Mitäkö olisi tehtävä? Pienin askelin ylös tuolista ja sängystä, ulos ja liikkumaan. Ellet nyt hoida kuntoasi tosissasi, hetken päästä itket ja hoidat ))
Sano äidillesi suoraan, että on tainnut liikaa tulla istutuksi koneelle, liian vähän liikutuksi ja luulen että epäterveellisesti syödyksikin. Äiti voisi hengessä mukana ollen auttaa sinua irtautumaan "normaaliin päiväjärjestykseen".
Kerro, veikkasinko oikein: olet tietokoneaddikkti tyypillisin vaivoin.
Nivelissä on vikaa, selässä on yksi nikama liikaa, jonka vuoksi se on vino, kylkiluita on toisella puolella liikaa ja keuhkot ja muut litistyvät, minulla on ilmeisesti jokin lihassairaus, diagnoosia odottelen. Sydämessä oli myös jokin vika, nimeä en muista.
Minä haluan liikkua. Haluan harrastaa muutamaa taistelulajia, mutta kun en voi nostaa edes kevyitä painoja ilman nivelien rikkoutumista, en voi punnertaa, selkä menee vatsalihasliikkeistä, kävelen kyllä jonkin verran, kunnes nilkat menevät niin, etten voi enää kävellä. Joskus tämä on 5 min., joskus pari tuntia. Juosta en voi samoista syistä edes 5 sekuntia. Kylkiluut myös puristavat ikävästi juostessa.
Nukun ihan riittävästi.
Tietokoneella olen paljon siksi, kun en juuri muutakaan voi tehdä. Tosin, en voi enää piirtää tietokoneella enkä pelata kunnolla, koska käsien ohjaaminen on hankalaa. En todellakaan ole addiktoitunut mihinkään.
Haluaisin olla vapaa, juosta metsissä, kaduilla, kaupungilla. Hyppiä ja pomppia.... mutta en voi.
En ole ylipainoinen, olen täysin normaalin ja terveen näköinen, jopa ryhtikin on hyvä (paitsi jos seison täysin rentona, silloin vino selkä vetää asennon vinoksi.)
Eli veikkaisit aivan väärin.
Äidilleni en halua kertoa, koska en halua sääliä enkä halua myöskään vaivata häntä. Valitus vaan harmittaa, varsinkin kun teen ihan kohtuullisesti hommia. Yritän vain kestää, kunnes muutan pois. Sitten ei tarvitse kuunnella valitusta eikä kertoa sairauksista hänelle.
Jos joku omaa jumalvoimia tai hullun tiedemiehen lahjoja, niin tulkaa parantamaan.
Sinulla on synnynnäisiä epämuodostumisia ja äitisi ei muka tiedä asiasta. Jep jep. Jos olet vielä koulussa (alaikäinen) niin todellakin vanhempasi tietäisivät jos sinulla olisi noin vakavia sairauksia.
että koulujen kesälomat ovat meneillään....
En siis arvannut kovinkaan väärin. Roikut netissä, lisäät sairauskertomukseesi oireita, odottelet diagnoosia. Herra ties mistä ja kuinka kauan!
Toistan: ylös siitä sohvalta tai ergonomisesti väärin muotoillulta tuolilta ja ulos.
Jos sinulla olisi synnynnäisiä luustoon liittyviä ongelmia, esim. skolioosi tai (ennenaikaisena syntyneen lapsen) sydän-keuhko-ongelma, äitisi tietäisi asian.
Minkä ikäinen olet?
Monika uskonut aloittajan viestien olevan totta?
Siinä mielessä totta, että kesälomansa aloittanut nuori ei roiku ilman syytä tällaisella palstalla keräämässä myötätuntoa ILMAN ETTÄ jokin on pielessä.
Yksinäinen, syrjäytynyt, ahdistunut? Helsingissä on jonkin laskelman mukaan tällä hetkellä sellaisia nuoria 5500.
(Ja voi olla, että sympatiapisteitä on keräämässä joku vanhempikin. Yhtä kaikki: yksin, syrjäytynyt.)
Olen 21, kohta 22, valmistun ammattikorkeakoulusta vuoden lopulla ja muutan muualle. Ja puhun totta, "sairaskertomukseni" on täysin totta. Vanhempani tietävät ainoastaan selästäni, mutta uskovat, ettei se haittaa minua.
Ja ongelmahan oli nyt siinä, että en halua kertoa asiasta, mutta kiusaus on suuri. Tarvitsen apua kiusauksen voittamiseen (tai ihmeparantumiseen). Eli onko ideoita?
En tiedä, oletko joku 12 vuotias ärsyttämässä tahallasi vai oletko hullu tai ymmärsitkö jotenkin kaiken ihan väärin, mutta "arvauksesi" oli täysin väärin. Joten ole kiltti ja mene muualle riehumaan.
äidillesi kertomiseen ja uhrin roolista irrottautumiseen. Kerro huolista lääkärillesi, hän varmasti osaa ohjata sinut johonkin tukiryhmään, jossa voisit työstää elämääsi rajoittavia sairauksia.
kerro ihmeessä äidillesi terveyden tilastasi, hän voi ja hänen kuuluukin auttaa sinua!!
kerroit viestissäsi käsien tärisemisestä ja nykimisestä, oletko käynyt lääkärissä kaikkien oireidesi takia??
onko sinulla itselläsi tietoa mistä tämä kaikki johtuu?!
jos ei, ota ihmeessä selvää itse ensin, ja jos et voi äidillesi kertoa suoraan päin naamaa, tee se
jotenkin muuten, hänen on saatava tietää!
Voi hyva poika, kerro ihmeessa aidillesi tilanteestasi - jos se on niin vaikeaa, ala kerro koko juttua, vaan osa - esim. selkaviat ovat hyvinkin tuskallisia tilanteita.
HAN KYLLA YMMARTAA SINUA, aitisi kun on.
On niinkuin kirjoittamaton saanto, etta aidit eivat saisi lapsilleen valitella, vaan lapset kylla aidille. Itse aikoinani salasin omalta pojaltani vakavan sairauteni, jota olen katunut. han itki ja kysyi miksen sita kertonut, olisi voinut auttaa yms. Vastasin etten halua hanelle tuottaa murheita. Vaan tama oli aidilta lapselleen.
Kylla sina vapaasti voit kertoa, mista on kysymys, etta han ymmartaa asian todellisen puolen. Nyt tarvitse tukea, ja kuka sinut paremmin tuntee kuin nainen joka sinut synnytti ja kasvatti.
Tee se jo tanaan, sanat loytyvat itsestaan.
Joo, äidille, mikä ettei.
Mutta esim ortopedihan lienee oikea osoite.
Jokos se odottamasi diagnoosi, josta mainitsit, on selvinnyt? Mitä paperissa lukee, noin suurin piirtein.
Ihan uteliaisuudesta: Valmistut vuoden kuluttua ammattikorkeasta. Mikä on alasi?
elämä on perseestä. jää vaan sinne koneelle