Olen suuressa pulassa. Poikaystäväni ja minä erosimme melkein kuukausi sitten. Olimme olleet yli 1½vuotta yhdessä. Olimme olleet hyvissä väleissä eron jälkeen ja lupasimme toisillemme, ettemme heti eron jälkeen aloita mitään uutta suhdetta. Sitten eksäni sanoi että ”Uskon ettemme palaa enää yhteen” ja silloin ajattelin ”Pakko vain siirtyä eteenpäin”. Ja viime viikolla minulla ja yhdellä toisella leimahti kipinä ja suutelimme ja halasimme (emme tehneet mitään muuta). Sitten tämä ihastuttava ihminen pyysi minua yhteen ja suostuin. Eksäni sai kuulla siitä ja alkoi tuhota minun hyvää oloani ja sanoi ”Uskoin ja halusin että palaamme yhteen, nyt tuhosit kaiken”. Tuon jälkeen jätin sen minun uuden, koska tunsin suurta syyllisyyttä. Pidin siitä uudesta paljon, mutta rakastan kuitenkin eksääni. Ja luulin oikeasti että eksäni ei halunut enää olla kanssani yhdessä. Jos hän olisi sanonut että haluaa ja uskoo että palaamme yhteen, en olisi koskaan suudellut ketään toista. Mutten tiennyt että hän halusi palata takaisin yhteen.
Nyt on kulunut viikko, emme ole hyvissä väleissä. Eksäni vihaa minua koska hänen mielestä petin häntä ja lupaukseni. Yritän puhua hänelle, mutta hän torjuu minua koko ajan, myös vihaa. Petinkö häntä?
En ole nukkunut pitkään aikaan kunnolla, en ole saanut syödyksi melkein mitään. Itsetuhoiset ajatukset ja masennus valloittaa mielen. Uskon etten jaksa enää tätä kauan. Olen niin useasti halunnut vain lopettaa elämisen. Ajattelen vain sitä mitä tein. Mielestäni se oli väärin, mutta emme kuitenkaan seurustelleet enää. Oliko se pettämistä? ):
Nyt on kulunut viikko, emme ole hyvissä väleissä. Eksäni vihaa minua koska hänen mielestä petin häntä ja lupaukseni. Yritän puhua hänelle, mutta hän torjuu minua koko ajan, myös vihaa. Petinkö häntä?
En ole nukkunut pitkään aikaan kunnolla, en ole saanut syödyksi melkein mitään. Itsetuhoiset ajatukset ja masennus valloittaa mielen. Uskon etten jaksa enää tätä kauan. Olen niin useasti halunnut vain lopettaa elämisen. Ajattelen vain sitä mitä tein. Mielestäni se oli väärin, mutta emme kuitenkaan seurustelleet enää. Oliko se pettämistä? ):
Vastaukset 30
Vanhimmat
Yrittää vaan syyllistää sua. Se tietää että sä rakastat sitä ja se on luonnevikainen paska, joka haluaa sulle vaan sen fiiliksen, että sä oot pilannut kaiken. Oot varmaan tosi nuori, kun jostain suutelusta tollanen parku. Luepa tän palstan muiden kirjottajien juttuja, niin tajuat mitä on todellinen uskottomuus. Soita johonkin auttavaan puhelimeen tai hakeudu lääkärin pakeille, jos oikeesti sulla on itsetuhoisia ajatuksia.
Joo, oon vasta 15... Ja se on mua vähä vanhempi. Ja masennuksesta kärsin, kärsinyt jo parisen vuotta...
Mutta kaikkihan määrittelee uskottomuuden: Joillekkin flirtti on, joillekkin suudelma, joillekkin halaus ja joillekkin seksi. Ja hänen mielestä petin sitten häntä. Omasta mielestäni en. Mutta nyt on tosi paska olo koska pilasin kaiken. Sain kuulla että hän oli suunnitellut että menisimme rannalle, katselisimme auringonlaskua yhdessä yms... Ja nyt, kaikkenb tuon pilasin :'(
nukeilla ja jätä aikuisille sellaiset asiat, joista et tunnu vielä ymmärtävän mitään!
Anteeksi nyt vaan, mutta muilla kuin aikuisilla on ongelmia. Ja on todella epäreilua että meidän nuorempien ongelmia pidetään mitättömimpinä kun aikuisten. Hei, tämä ongelma ei ole sama kun muiden, mutta se satuttaa kuitenkin. Ja tuollainen kommentointi on todella asiatonta...
Nuorilla on paljon ongelmia, mutta aikuiset yrittävät sulkea vain silmänsä niiltä, ihan kuin niitä ei olisi. Me emme saa sitä apua, jota tarvitsisimme. Siksi monet satuttavat itseään, lopuksi he eivät vain jaksa ja tappavat itsensä...
nuorilla ongelmia - tuossahan ihan maailma kaatuu, noin ISOSSA ongelmassa. Tämä nyt vaan ei ole mikään lasten ruikutuspalsta, siksi neuvoin sinua kääntymään äitisi puoleen. Hän on oikea ihminen sun "isoja murheita" hoitamaan. Silloin kun on kyse TODELLISISTA ongelmista löytyy toivottavasti sopiva auttaja. Mene sinä nyt vaan nukkumaan nukkesi kanssa.
Oletko edes varma että minulla on äitiä?... Ja vähättele vain, sillähän nämä ongelmat paranee. Sehän vain todistaa kuinka epäaikuistunut käytöksesi on.
Olen todella hiljainen ja sulkeutunut persoona, en osaa jutella ihmisille ongelmistani kasvotusten. Ja minulle on helpompaa jutella vieraille ihmisille, ihmiset jotka eivät tunne minua enkä minä heitä. Ja eikös tämä ole kaiken ikäisille tarkoitettu? Ja kaikilla on oikeus kirjoittaa tänne niin kauan kun se ei loukkaa ketään, enkä ole tietääkseni loukannut ketään. Vai?...
Ja mistä tiedät ettei tämä ole TODELLINEN ongelma... On muillakin ihmisillä ongelmia, ei lapsilla ole aina helppoa.
Jos se nyppii sinua niin paljon että tällainen PIENI PENTU tulee ja itkee omista PIENISTÄ ONGELMISTAAN niin eihän sinun tarvitse välittää? Tai edes kommentoida mitään? Kommenttisit eivät tee päivästäni yhtään parempaa... Halusin vain jonkun puoluttoman mielipiteen tuntemattomalta ihmiseltä, että petinkö? En pysty kysymään ystäviltäni, koska he sanovat "Et tehnyt mitään väärin" koska he ovat minun puolellani. Haluan vain tietää jonkun muun mielipiteen..
Älä välitä näiden keski-ikäisten ilkeistä kommenteista...itsekin kuulun heihin :)
Asiaan, nuori kokee ihan samalla tavalla tuskaa "tekemisistään" ja "tekemättä jättämisistään". Kaikenlisäksi on hormoonit, murrosikä, kaiken uuden ja vieraan omaksumisen vaikeudet.
Toisaalta on lapsi, ja toisaalta nuori aikuinen.
Tuollaiset itsetuhoiset ajatukset kannattaa lopettaa heti alkuunsa. Elämä on ihan liian lyhyt muutenkin ;)
Tsemppiä sulle :))
Kiitos, et tiedäkkään paljonko tuo paransi mieltä (:
mitään väärää. Unohda nuo heput ja katsele muita :-)
En pysty unohtamaan ihmistä jota rakastan, ja tiedän että tässä iässä kaikki ovat ihan "IIH, mä rakastan sitä niiiiiiin paljon" yms.. Mutta tarkoitan tätä oikeasti.
Muistan tuon tunteen 15vuotiaana kuinka sen uskoi kestävän ihan loppuelämän ja
kun pojan kanssa riideltiin tai varsinkin kun erottiin tuntui ihan että voisi hypätä jokeen. Silti se vaan menbikin ohi ja aikuisena vuosien jälkeen kun olen tavannut sattumalta saman pojan hän onkin vanha ukko niinkun minäkin vanhentunut 25 vuotta ja ei ollenkaan enää samaa mukavaa hymyä eikä mitään siitä joten niin vaan ne rakkaudet unohtuu.
Mene ihmeessä katselemaan uusia poikia ja sun ikäsenä uusi löytyy ihan yllättäin ja auttaa ylipääsemiseen ja unohtamiseen.
Kaikki me ollaan oltu sinun iässä rakastuneita ja vain superharvat on enää saman kaverin kanssa.
Usko vaan sinä jopa opit tuosta jotain seuraavaa suhdetta varten.
Eikä tämä sivu ole vain vanhuksille tänne saa kirjoittaa kaikki jotka osaa kirjottaa.
Niinkuin jo sanoinkin, niin pelkkä aikuistuminenkin on jo aika rankkaa aikaa. Siihen sitten vielä poika/tyttöystävä sotkut päälle.
Ole rehellinen itsellesi ja omille arvoillesi. Niillä pääsee elämässä aika pitkälle :)
Mmm, niinhän se onkin.
Miksi pitaa olla noin pirun ilkea! Ei ole kylla kohdallesi paljoa sosiaalista-alya suivaantunut. Pohjasakkaa.
Anteeksi kulta lapsi, mutta minulla tuli heti mieleen seuraavaa:
Joko noin varhain on "pakko" oppia se naisen kannalta vakava asia, että annat tahtosi toisen taskuun?
15-vuotiaana elämän pitäisi olla iloista, vapaata ja leikkisää. Tapaile poikia vapaana kaikenlaisista pakko-ajatuksista, avoimesti ja kaverina. Ja sitä mietin, miksi haliminen ja viattomat suukot ketään pahentaisi?
Saatat olla vielä hieman kesken kasvussasi, näin toivoisin ikäsi huomioiden, mutta tuo sinun exäsi on kyllä vielä täysi kakara. Pojat kehittyy hitaammin, mutta sellainen mies vasta on aikuinen, joka kunnioittaa kumppaniaan eikä kahlitse.
Älä anna kasvattaa itseäsi "nyrkin ja hellan väliin".
Tällaisia terveisiä lähettää 61v mummu, joka on paljon ikävää kohtelua saanut...
Ole ylpeä itsestäsi, kulje pää pystyssä ja säilytä sisäinen lapsesi.
No mutta petin kuitenkin lupaukseni eksälleni ja löysin uuden, siksi eksäni on nyt todella surullinen ja vihaa minua.. Ja minua pelottaa että hän tekee itselleen jotai, hänkin kärsii masennuksesta. Hän on hakannut itsensä ihan verille, lähetti muutamia kuvia minulle... Ja silloin vasta pelästyin. Ja jos hän tekee itselleen jotain, en ikinä anna sitä anteeksi itselleni...
Olisin halunut palata takaisin eksäni kanssa. Mutta nyt hän vain haistattelee minulle, huutaa, ärsyttää yms.. En tiedä mitä tässä odotan häneltä.. Että asiat yhtäkkiä palaisivat normaalisti takaisin niin kuin nhe olivat ennen?... Eksäni ei tule koskaan antamaan minulle anteeksi kaikesta tästä..
"en ikinä anna sitä anteeksi itselleni..." Eksäni ei tule koskaan antamaan anteeksi..." Ikinä ja ikinä ja koskaan ja koskaan. Voi lapsi pieni. Odotas kun kohtaat todelliset elämän reaaliteetit ja murheet. Silloin voinet käyttää tuon kaltaisia ilmaisuja. Tuollainen pikku ihastuminen ei aiheuta kenellekään ikuisia anteeksiantamattomuuksia eikä traumoja. Ihan vaan niinkuin aikuiselta tiedoksi lapsukaiselle. Nauti lapsuudestasi ja unohda rakastaminen ja mokomat sanat ikinä ja koskaan. Niiden käyttö tässä tilanteessa on naurettavaa. Et todella tajua niiden merkitystä !!!
millaista on olla teini.. Luulen, etta itse ajattelit aikalailla samallalailla.. Nooh, nehan on just ne sun lapset, jotka hakevat sita ymmarrysta vaenvangalla, kun ei sita selkeasti kotoa ainaskaan saa..
"en usko, että enää palaamme yhteen"
Exäsi sanoi: "uskoin ja toivoin, että palaamme yhteen. Mitä mieltä on erota, jos ei voikaan erota. ts. katsella muita? Eikö silloin pitäisi olla yhdessä? Hyvissä väleissä eron jälkeen? Jos nyt oikein veikkaan, niin poikaystäväsi halusi katsella vähän muitakin tyttöjä. Hänen harmikseen sinä kuitenkin ehdit ensin kiinnostua jostain toisesta ja hän koki menettäneensä sinussa "backupin" eli "kaiken varalta" -muijan. Et todellakaan ole pettänyt ketään. Lapsellista käytöstä exältäsi. Suosittelisin, että seuraat tilannetta ja odotat jos hän pääsee lapsellisesta käytöksestään eroon. Ellei pääse, niin varmistut siitä, ettei teitä ollut tarkoitettu toisillenne. Käsittämätöntä on se, että exäsi sanoo sinun pilanneen kaiken ja silti ilmeisesti roikkuu sinussa. Pyydä häntä valitsemaan sinun ja itsensä hakkaamisen välillä.
Älä ota noita kitkeriä kommentteja niin tosissasi. Sinunkin ikäisilläsi on tunteet. Unohdat itsetuhoiset ajatukset, kun ymmärrät, mitä sinun menettämisesi aiheuttaisi läheisissäsi. Vuosien masennusta, työkyvyttömyyttä, itsesyytöksiä yms. Mietipä. Lapsuutesi on käsillä nyt, elämä on vasta edessäpäin. Vaikka sitä voi olla vaikea uskoa.
Ensinnäkin alotan sillä että haukun pystyyn kaikki asiattomat ja ilkeät kommentit joita olet saanut näiltä "mielestään niin aikuisilta ja elämän viisautta täynnä" olevilta aikuisilta.
Jumalauta kuulkaa ihmiset, jos teillä on lapsia tai ikinä kuvittelette hankkivanne lapsia, olisi parempi vähän miettiä kahteen kertaan ennen ku tulee tommosia sanomaan kenellekään. Jos/kun teidän lapsillanne on paha olo, ajattelitteko nauraa niillekin päin naamaa ja sanoa että teillä ei ole oikeutta tuntea noin, odottakaa kun olette ikäloppuja niin sitten saa tuntea pahaa oloa! Kenelläkään ei ole oikeutta tulla väittämään toisten ongelmia pienemmiksi kuin toisten. Sietäisitte hävetä!! Oli pahan olon syynä sitten sekä aviomiehen ja oman lapsen auton alle jäänti, tai vain riita poikaystävän kanssa, sillä ei ole mitään väliä jos se johtaa esimerkiksi itsensä satuttamiseen tai itsemurhaan, silloin paha olo on ollut aivan liian paljon joka tapauksessa. Jokainen meistä on yksilö ja tuntee sisällään asiat omalla tavallaan!
Sitä paitsi varmasti jokaisella silloin murkkuna pienemmät asiat aiheuttivat enemmän murhetta kuin myöhemmin vanhempana, mutta aivan varmasti yhtä pahalta tuntuivat ja pitäisi siis osata arvostaa toisten tunteita ja vähän eläytyä ja miettiä kaksi kertaa omiakin nuoruuden kokemuksiaan ennenkuin alkaa lapsellisesti aukomaan päätään! Muutama kommentoija muun muassa käski lähteä leikkimään nukeilla tai nimitteli "lapsi kullaksi" jne niin kuin 15 vuotias tyttö olisi vielä lastentarhassa tai pikemminkin ettei omistaisi tunteita vielä ollenkaan. Niin että ehkä teidän olisikin itse syytä mennä leikkimään niillä nukeilla, joku tärkeä kehitysvaihe on tuntunut teillä jäävän väliin kun noin asiattomia ja tunteettomia ja lapsellisia olette! Ihminen kasvaessaan ja kehittyessään kasvaa myös kestämään suurempia murheita ja vastuuta. Luulisi vaan että se aika toisi myös viisautta ymmärtää niitä nuorempiakin, mutta selvästi olen ollut väärässä tässä asiassa ainakin joidenkin kohdalla.
Sitten itse asiaan. Anteeksi pienoinen tunteen purkaukseni, minua vaan raivostuttaa tuollainen tunteettomuus ja ihmiset jotka kuvittelevat olevansa toisten yläpuolella..
Ex-poikaystäväsi käytöksesi ei ole oikeutettua, eikä monella tapaa varmastikaan johdu sinusta. Jos hän satuttaa itseään ja lähettelee sinulle kuvia tästä, hän hakee huomiota, haluaa syyllistää sinua ja kertoo tällä että hänellä on paha olla. Ongelma tuskin johtuu sinun pienestä "lipsahduksesta" toisen pojan kanssa, jos lipsahduksesta voi edes puhua, eihän siinä ollut mitään väärää sillä sinä ja ex-poikakaverinne olitte jo erossa. Älä syytä itseäsi, exäsi kuulostaa juuri sellaiselta miehenalulta joka keksii kyllä syyn satuttaa itseään mistä vain, eikä oikea syy liity edes sinuun luultavasti vaan johonkin aivan muuhun.
Mutta itse neuvo tulee tässä. Tiedän tämä tuntuu jyrkältä ja kurjalta (älä pliis vihaa mua tyttö kulta, tarkoitan vain hyvällä ja haluan olla avuksi
Hän jätti minut parin vuoden jälkeen. Olin ensin hyvin masentunut ja raunioina ja tuntui ettei elämä voi jatkua enää. lopulta pääsinkin ylitse todella nopeasti. vain kaksi kuukautta myöhemmin seurustelin jo uuden miehen kanssa, joka osoittautui paljon upeammaksi persoonaksi kuin olin kuvitellut kenenkään voivan olla. seurustelemme edelleen, kohta kaksi vuotta myös hänen kanssaan takana päin. myös minun exäni sai raivarin kun kkuulikin että olin löytänyt uuden niinkin nopeasti ja että olin jatkanut elämääni enkä jäänyt itkemään hänen peräänsä, mutta hänhän itse minut oli jättänyt! häntä vain otti päähän kun en ollutkaan niin riippuvainen hänestä ja koska hän itse olikin vielä yksin ja "huonommassa asemassa" kuin minä.
pointtini on että vaikka silloin tuntui että exäni oli minulle se tärkein enkä halunnut ketään muuta, kun sitten aikanani lopetin suremisen ja pääsin ylitse hänestä, tajusin kuinka paljon parempi olo minulla oli ilman häntä ja kuinka hienolta elämä tuntui kun uusi poikaystäväni olikin niin huomaavainen ja jollakin tapaa sellainen normaali "naapurin poika". Oma elämänikin pääsi paremmin raiteilleen ja tunnen itseni paljon paremmaksi nykyään.
Nykyään olemme ystäviä myös eksäni kanssa, mutten voisi kuvitella haluavani koskaan enää seurustella hänen kanssaan. Näin on paljon parempi :)
Niin että tsemppiä sinulle, mitä ikinä päätätkin tehdä, muista vain pistää omat tunteesi ja oma hyvinvointisi nyt etusijalle, sinun elämästäsi tässä on kyse :) olen varma että tavalla tai toisella kaikki kääntyy kyllä parhain päin, niin aina käy vaikka tuntuu ensin ettei pimeästä tunnelista ole ulos pääsyä ollenkaan! Nimimerkillä kokemusta on paljon vaikka ikää onkin vasta näinkin vähän! Asioilla on tapana järjestyä, usko pois :)
Nohh, en ole nyt kirjoittanut tilanteesta pitkään aikaan. lini_91, kiitos todella paljon. Et varmaan ymmärrä miten paljon autoit. (:
Paljon on nyt tapahtunut. Eksäni pyysi minua pistämään välit poikki sen pojan kanssa kenen kanssa olin. Ja tein sen, koska luulin että se toisi hänet takasin (tein varmasti todella typerästi ja epäaikuismaisesti, mutta luulin että se parantaisi tilannetta). Välini eksäni kanssa on ehkä nyt parantunut. Kesälomalla en ollut nähnyt häntä kuukauteen. Sitten pyysin hänet rohkeasti meille. Hän suostui ja tuli käymään. Juttelimme asioista ja yhtäkkiä hän sanoikin kuinka paljon hän on kaivannut minua ja me suutelimme. Ja tuo toistui pari kertaa, kunnes hän sanoi ettei se ollutkaan hyvä idea ja laittoi meidän ’jutun’ poikki. Ja nyt olin pari viikkoa ulkomailla ja siinä ajassa hän oli löytänyt itselleen uuden. Enkä ymmärrä oikein häntä. Ennen kuin lähdin ulkomaille hän sanoi että hänellä on vielä tunteita minua kohtaan, ja nyt että hänellä onkin uusi. Välillä tuntuu vain siltä että hän otti uuden vain koston vuoksi.
No, näin on varmaan paremmin. Nyt tiedän ettei meidän välillä voi enää tapahtua mitään, koska hänellä on se uusi. Mutta olin muutama päivä sitten moikkaamassa häntä. Ja meillä oli oikeasti hauskaa, katsoimme leffaa. Mutta kuitenkin tuntui siltä että hän tunsi samoin minua kohtaan kun minä häntä.
Persoonallisuushäiriöinen on alistaja ja aiheuttaa suurta kärsimystä. Ei voi hyväksyä että löysit toisen, häntä sata kertaa paremman, vaan sai sinut manipuloitua pilaamaan sen suhteen kostaakseen. Itse voi rikkoa sopimuksenne ihan miten vaan kuten jo teki ottamalla lomaviikolla uuden.
Sinun kannattaa hylätä tämä persoonallisuushäiriöinen kokonaan. Älä enää vastaa hänen viesteihin tai puheluihinsa. Jos vastaat; tiedä että hän vain pilaa elämääsi. Sinulla on oikeus elää itse täyttä elämää ilman hänen pirullista persoonallisuushäiriötään.
Se neuvoista. Henkilökohtaisesti en voi ymmärtää sitä, miten "ostettavissa" nuoret naiset ovat. Kerta toisensa perään sortuvat ulkoiseen kuvaan, kuvaan jonka nämä kieroutuneet persoonat antavat itsestään. Bilettäminen ja kivan pito lahjonnan kera saa neidot halpaan ja sitten onkin jo myöhäistä kun on keretty antamaan. Miten ihmeessä voidaan naisen väittää kehittyvän miestä nopeammin, kun he eivät osaa itse katsoa ja päätellä toisen ihmisen henkilöä, vaan näin antavat suoran valehtelun vaikuttaa yhtään ajattelematta. Persioonallisuushäiriöiset ovatkin kamalan "kiinnostavia", heillähän on pitkä liuta ex-naisia joihin koko ajan vielä pidetään yhteyttäkin (vai muka rakastuneet sinuun ja vielä puhellaan exän kanssa!).
tavannut noin 40vuotiaan kehittyneen naisen
Saan varmaan kaikki exäni pahimmat puolet hänestä esiin, mutta ei hän oikeasti ole niin paha kuin häntä kuvailen. Mutta, kun on kokenut sydämen murskauksen ei niin välitä hyvistä asioista, vaan juuri ne pahat asiat jäävät kummittelemaan sydämeen. On meillä ollut paljon hyviäkin hetkiä.
Mutta se että hän otti uuden, niin meidän erosta on yli 2 kuukautta jo. Silloin kun otin uuden niin erostamme oli kulunut alle kuukausi. Niin kuka minä olen tuomitsemaan häntä hänen uudesta?
Ja on todella vaikea hylätä häntä. Olen yrittänyt, mutta se ei vain onnistunut. Välitän hänestä ihan liikaa, en vain pysty hylkäämään häntä. Haluan yrittää olla hänen ystävä, koska tiedän kuinka rankkaa hänellä on. Hänellä ei ole paljon ystäviä (monta naispuolisia kavereita, mutta ei muuta). Ja tiedän että hän tekee itselleen jotain jos hänet hylätään ihan. Ja se että hänellä on uusi, niin en ymmärrä heidän välejään (minulla ja exälläni on paremmat välit kuin heillä). Ja hän kärsii masennuksesta, en haluaisi jättää häntä yksin. Hän ei suostu hakemaan apua, siksi autan häntä.
Mutta vaikka kuvailen että hän on hirviö, niin hän on meidän eron jälkeen jaksanut auttaa minua. Hän on kuunnellut kun minulla on ollut paha olla, lohduttanut ja yrittänyt auttaa. Niin eihän kuitenkaan niin paha ihminen ole.
”Mikään ei ole siltä miltä näyttää eikä kukaan ole se ketä väittää olevan” Voi hyvin välillä kuvailla näitä kieroutuneita persoonia. Nuoret naiset usein odottaa että kaikki olisi täydellistä ja kumppani olisi joku prinssi valkealla ratsullaan. Naiset luottavat niin herkästi nykyään miehiin.
En haluaisi sanoa mitään tällaista, mutta en voi sivuuttaa tätä ketjua.
Mä muistan millaista oli silloin kun mä itse olin 15-vuotias. Mutta mä en muista että siinä iässä vielä olisi ollut minkäänlaisia murheita tai tietämystä ihmissuhteista. Siis romanttisessa mielessä. Rakkaus oli jotain täysin hilseen yli menevää.
Siispä mä lähden siitä liikkeelle:
Sä ja sun eksä...hmm...kokemusta on hyvä kartuttaa tai myöhemmin voi ketuttaa oikein kunnolla kaikki ne asiat mitkä on jääny tekemättä/kokematta. Siltikin...
Sun eksä on poika pahimmassa iässä, jos suonet ilmauksen ,)
Hormoonit hyrrää ja tulee sanottua kaikenlaista ilman että sitä tarkoittaa. Musta tuntuu että eksällä ei siis ollut tarkoitus loukata sua.
Mä en halua epäillä sun tunteita, mutta mä pyydän että ajattelet ihan rauhassa koko asian ja jos sen jälkeen oot vielä täysin sitä mieltä ettet voi elää ilman ko. kundia niin palataan asiaan.
Älä nyt ainakaan tee itelles pahaa. Kukaan toinen ihminen ei oo sen arvoinen, että pahaa oloa kannattaa itteensä purkaa.
Totta, olen vielä murkku enkä tiedä elämän suurista ongelmista mitään. Kuitenkin, oon nyt tosi yksinäinen. Ja vaikka minulla on paljon ystäviä ja kavereita, niin se ei kuitenkaan tunnu samalta. Haluaisin vain olla eksäni kanssa, ja olen todella riippuvainen hänestä. Enkä haluaisi olla, koska se tekee tästä erosta niin vaikean. En vain voi sille mitään että ajattelen häntä koko ajan ja että haluaisin vain käpertyä hänen viereen, niin kuin ennen.
Ja vaikka tämä kuulostaa kuinka säälittävältä, en välitä. En ole vieläkään päässyt hänen yli, vaikka hän on päässyt minun. Ja se että minulla oli uusi, niin se oli virhe. En todellakaan ollut valmis siihen :/… Tuntuu vain että pää halkeaa näiden asioiden kanssa. Enkä voi vain sulkea hänet ulos elämästäni. Se vain on liian vaikeaa :(, enkä edes haluaisi.
hyvä jos pystyin olemaan jotenkin avuksi tai piristämään mieltäsi :) tsemppiä jatkoon!
lue hei narsismista. Oikeasti. Eka poikaystäväni oli tuollainen ja vaikuttanut koko aikuiselämääni. Nyt
38-vuotiaana opettelen rakastamaan itseäni ja tajuamaan, että päätän itse omista tunteistani ja saan tahtoa asioita ja sanoa ei.
Lue narsistisesta luonnehäiriöisestä, ettei elämästäsi tule samanlaista kuin minun.
Mistä te keittiöpsykologit vedätte aina tuon narsisti-jutun esiin? Ei kai kaikki ihmiset narsisteja ole, jos toimivat eri lailla kuin itse toimisi? Minusta ap-kirjoittaja kuvaa lähinnä nuorta miestä, joka on vielä hukassa itsensä kanssa ja opettelee elämään aikuisten maailmassa. Ettekö muista enää, miten nuorena tunteet ja teot ja sanat ei kulkeneet mitenkään käsi kädessä. Tänään uhottiin että "sisko tahtoisin jäädä, mutta moottoritie on kuuma" ja huomenna nyyskytettiin kun meni välit poikki. Ja kai siinä kuohunnassa tuli sanottua ja tehtyä sellaista, että aikuisena ihmettelee, miten on tännekin asti selvinnyt.
Ja sitten tyttö tietysti vielä läheisriippuvainen. Tuskin on. Normaalia nuorten toimintaa. Muistakaa että he opettelevat vasta aikuisena olemista. Vielä monta vuotta.