En ole ennen tänne mitään kirjoitellut, mutta nyt on pakko kysellä onko minulla kenties kohtalon tovereita? Olin 5 vuotta suhteessa mielestäni ihanan miehen kanssa. Meillä meni hyvin, oli paljon hellyyden osoituksia, pussailua, matkusteltiin, mökkeiltiin ja järjestettiin paljon illanistujaisia kavereille. Luulin löytäneeni elämäni miehen ja niin luulivat sukulaiset ja kaveritkin. Mieheni monesti lupaili kihlajaisia ja lapsen teostakin puhuttiin. Välillä oli riitojakin, mutta ei niin erityisen paljon. Tänä keväänä mies oli hieman vaisuhko ja kyselinkin että mikä vaivaa ja onko hänellä kenties toinen. Kielsi tietysti kaiken, sanoi työstressin vaivaavan. Pari kk sitten kun tulin kotiin, oli lappu pöydällä että suhteemme on ohi. Mies oli häipynyt viikonlopuksi ja sanoi että hän palaa asiaan maanantaina, jutellaan sitten tarkemmin. Tivasin syytä suhteen lopettamiseen moneen otteeseen ja hän sanoi vain että kasvettiin erilleen ja muuta sontaa. Päätettiin sitten laittaa asunto myyntiin ja mies kuitenkin vielä asui siinä minun kanssa kk verran. Nyt kuukausi muuton jälkeen sain selville että hän on muuttanut meidän kämpästä suoraan jonkun naisen kanssa yhteen ja heilläpä onkin yhteinen lapsi! Ja tämä lapsi on jo puolivuotias. Eli ex-mieheni on elänyt aikamoista kaksoiselämää puoltoista vuotta!! Eihän tälläistä tapahdu oikeassa elämässä.. miten hän on pystynyt siihen??? Miksei heti lopettanu suhdetta, kun tapasi sen toisen naisen tai viimeistään silloin kun baby syntyi? Jatkoi vielä samaan tapaan elämäänsä, kuin ei mitään olisi tapahtunut. Harmittaa myös se että mulla biologinen kello räjähtää ihan kohta, mies hukkasi elämääni. Miten tästä selvitä? Miten pystyn enää ikinä luottaa keneenkään?
Pahin mahdollinen..
Shokissa
8988
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Nyt ei auta muu kuin lähteä kohti uusia tuulia. Mitä nopeammin nollaat tilanteen ja keskityt uuteen elämään voit saada elämältä sen mitä haluat. Harmittavaa, että tunnet hukanneesi juuri ne tärkeimmät vuodet elämästä, mutta et ole ainoa nainen, jolle on niin käynyt näin.
Luottamus, uusi ihmissuhde vaati melkoisesti työtä, tee rohkeasti tuttavuuksia uusien ihmisten. Elä.
ex-ukkosi uuden naisystävän päässä pyörii. Hänkin jakoi miehen kanssasi ja tuuppasivat penskankin tulemaan. Sillä muijalla vasta on ruuvit löysällä. Tulee itsekin petetyksi, piakkoin on uutta mukulaa neiti nro 3:lla. Ex-ukkosi on hätkähdyttävä hyypiö. Elämäsi paranee vain, kunhan erosta kuluu enemmän aikaa. Kyllä sinä löydät uutta ihanaa seuraa vielä ja kerkeät lapsenkin hankkia. Älä jää kotiin, vaan tapaile ihmisiä. Nyt huomaat ketkä ovat todellisia ystäviä ja läheisiä ihmisiä sinulle.
Kiitokset tukemisesta! Juu ei tässä muu auta, kuin porskuttaa eteenpäin ja ajatella että onneksi pääsin tollaisesta hyypiöstä eroon ja että onneksi minä en tullut raskaaksi. En tiedä uskoako vai eikö, mutta kuulin että tää exän uusi muija ei tiennyt että tää hyypiö on avoliitossa mun kanssa, kuin vasta lapsen syntymän jälkeen. Mut onnea vaan heille, aika hyvältä pohjalta heidän auvoisa perhe-elämä alkoi. Ja tää mun exä kehtaa valehdella vielä mulle päin naamaa vaikka hän on jo paljastunut. Koko meidän viisivuotinen suhde taisi olla yhtä valehtelua ja kieroilua, nyt vasta tajuan minkälaisen ihmisen kanssa olen elellyt. Harmittaa vaan kuitenkin vietävästi etten sitä aikaisemmin tajunnut. Mutta enpä suo enää ajatuksiani tuollaiselle paskiaiselle, keskityn tulevaisuuteen kybällä.
Itselleni kävi melkein samalla tavalla. Tuli yllätyksenä tieto, että mies haluaa erota. Ei aluksi kertonut minulle, että mistä syystä. Luulin todella, että meillä oli asiat hyvin. Meillä oli silloin pieni yhteinen lapsi. Myöhemmin minulle selvisi eron syys: mies oli tehnyt lapsen toisen naisen kanssa. He eivät vain koskaan muuttaneet yhteen.
Erosta on aikaa n. 7-vuotta ja kyllä olen selvinnyt erosta, joten en kaipaa tätä miestä enää.
Mutta luottamus miehiin on todella vaikeaa. En pysty rakentamaan uutta parisuhdetta, koska en luota miehiin. Mutta eipä tämä sinkkuelämä mitään hassumpaa ole. Olen oppinut elämään yksin mielekästä elämää, mutta toivoisin, että joskus luottamukseni palaa.
Toipumiseen menee varmasti aikaa, mutta aika kyllä parantaa. Tilanne aiheuttaa varmasti hyvin paljon vihan, pettymyksen ja surun tunteita, mutta käsittele tunteet, jolloin voit vapautua niistä tunteita. Joskus niiden tilalle tulee positiivisia tunteita.
Yksi elokuva, joka on auttanut minua tämän asian käsittelyssä on Elokuva; Onnen varjot.
Katso ihmeessä elokuva, vaikka sen katsominen alussa onkin vaikeaa, mutta asioihin voi sen kautta saada etäisyyttä.
Kaikkea hyvää sulle, kyllä elämä vielä hymyilee.
Asuin myös miehen kanssa 8 vuotta ja sain selville viime vuonna että kaikki oli valhetta mitä hän oli minulle kertonut itsestään ja raha-asiat jne.. en mene tähän meiän juttuun enempään mutta se tuntui niin pahalta että melkein elämä siihen loppu koska luotin häneen sini silmäsesti koska oli uskonnollinen ja todella hyvä työ ja koulutus, hän esitti hyvää miestä johon voi luottaa, toisin kävi.
Oli vaikeaa ajatella että pystynkö luottamaan mieheen enää mutta olen käynyt läpi tämän asian puhumalla paljon ja tullut tulokseen että tämmösiä voi tapahtua ja elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi ja niinku minullekkin kävi, löysin uuden ihanan miehen ja ainakin tähän saakka ollaan oltu ihan ok, olen varovaisempi mutta en sulkenut sydäntäni ja toivon että myös sinä voit sen tehdä. Ajan kanssa voit pistää vanhan oven kiinni ja sitten se uusi aukenee.
Pääset eteenpäin käymällä eroon liittyvät tunteet läpi perusteellisesti. Siihen auttaa vaikkapa kirja Jälleenrakennus - kun suhteesi päättyy, sitä käytetään eroseminaareissa perusteoksena. Opit ymmärtämään suhteenne ongelmia ja itseäsi paremmin ja pystyt myös rakentamaan loukatun itsetuntosi ja luottamuksesi uudelle pohjalle. Se vaatii työtä ja hieman aikaa, mutta kokemuksesta voin kertoa, että se kannattaa. Itse kävin eroseminaarin pettäjämiehen lähdettyä, suosittelen seminaaria sinullekin. Olen nyt helpottunut siitä että mies petti ja ero tuli, koska muuten en koskaan olisi tavannut nykyistä kumppaniani, jonka kanssa on hyvä ja toimiva parisuhde jo vuosia.
paska mäihä! Nyt unohdat vaikka vihan avulla sen kakkiaisen ja puhut suorat sanat sille ja kävelet nokka pystyssä eteenpäin. Kyllä se vielä kuolemansa lähetessä vanhana muistaa kuinka paskasti teki..ja karma kostaa joten sinun ei tarvitse. Nokka pystyyn ja miehen etsintään..
ole ihan noin paha mutta riittävä mulle kuitenkin.
Tapasin miehen jonka kanssa napsahti heti kemiat kohdilleen, oltiin eka hetkestä lähtein kuin
paita ja perse. Tunsin hänet jollain viisiin etukäteen ja tiesin taustat noin suurinpiirtelin.
Siinä hurahti kesä ihastuksen kourissa ja tietty puhuttiin myös entisistä elämistä , minä
eronnut ja niin väitti hänkin olevansa.
Kunnes- tsädäm- syysyllärinä näin hänen luonaan kirjeitä pöydällä jossa oli myös vaimon nimi.
Tämä sitten nolona tunnustaa että on yhä edelleen naimisissa.
Ja että heillä on toisaalla yhteinen omistusasunto jossa vaimo asuu ja hän maksaa siitä kulut !
Hänellä oli sen lisäsi oma po(i)kamiesboksi.
Siihen asti oltiin oltu pääsääntösesti minun asunnolla, josta luonnollisesti maksoin kaikki, hän
osti ruokaa joskus. Eli hänen rahat meni omiin tarkoituksiin ja minun kustannuksella elettiin.
Ilmeni myös että heillä on vaikka mitä yhteistä lomaosaketta sun muuta, yhteinen auto.
Alkoi syömään naista !
No lopulta tuli heille sitten ero... paperilla. Äijä vaan kiltisti makseli siitä huolimatta entistä
elämäänsä kun omaisuutta ei oltu vieläkään jaettu.
Lopulta kyllästyin touhuun ja käskin valitsemaan, joko talouspuolella tehdään peli selväksi
tai.....
Tunsin että oon sivuelättäjä että he saa sitten pidettyä kaikki omat systeeminsä pystyssä,
se exä oli ilmeisesti aikamoisessa taloudellisessa kusessa.
No loppuhan siitä sitten tuli, meidän välille.
Varokaas näitä auervaaroja,kaikki ei ole kultaa mikä kimaltaa ja osalla näistä k.... päistä on
vain puheet parasta.