Kertokaa kohtalotoverit, kanssaihmiset, mitä tehdä siinä vaiheessa kun parisuhde ajaa kovaa vauhtia seinään? Avopuolisosta on lapsen syntymän jälkeen tullut nalkuttava ja lapsen hoidon suhteen dominoiva akka. Käytännössä kaikki joskus parisuhteessa vallineet ihanat asiat ovat kuivuneet olemattomiin, pienet hellyydenosoitukset suudelmista ja silittelyistä seksiin ovat loppuneet. Onko lapsen syntyminen oikeasti parisuhteen kuolema? Molemminpuolin vallitsee totaalinen luottamuspula vanhoista jutuista. Tuntuu siltä että lapsi aistii kaiken pahan olon ja toraisuuden joka vallitsee välillämme, mikä olisi oikea ratkaisu tässä vaiheessa?
Tuoreen lapsiperheen kriisi
Surullinen mies
3391
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
olen samassa vaiheessa elävä mies. Puolisoni on sanonut lukuisten keskustelujen ohella, että syy on imetyshormoneissa. Minä en vaan jaksa kestää ärtymykseltä tätä. Jaksan kuitenkin tätä epänormaalia elämää kuikutteluineen ja nalkutuksiin ja katson mitä tapahtuu kun imetysloppuu. Raskasta on elää tulivuoren keskellä vaikka osalllistun miten lastenhoitoon ja kodinpyöritykseen:S
Lapsen syntymä on aina muutoksen paikka parisuhteessa. Minusta ratkaisevaa ei ole se, onko nainen hormoniensa takia äreämpi tai muuten erilainen kuin ennen vaan se, onko hänellä halua ja tajua pitää parisuhde edelleen hengissä. On ymmärrettävää että nainen keskittyy vauvavaiheessa pääasiassa lapseen mutta myös hänen pitää tajuta että se ei ole koko elämä. Jos hän ihan oikeasti ajattelee että nyt ei ole tarvetta hoitaa parisuhdetta mitenkään, se on melko hälyttävää tulevaisuuden kannalta. Silloin on suuri vaara että hän ei tajua sitä myöskään myöhemminkään.
Onneksi omassa parisuhteessani vaimoni halusi aina myös sitä yhteistä aikaa kanssani. Oli hienoa huomata että hänellekin vain tunnin rauhallinen hetki yhdessä jutellen oli parasta viikossa vaikka aina aikaa sen kummemmalle läheisyydelle ei ollutkaan. Mutta silti noiden hetkien avulla pysyi hengissä se tunne että olemme vielä kuitenkin pari joiden välinen rakkaus on kuitenkin olemassa ja tärkeää.
Mulla meni ensimmäiset 3 kk vauvan syntymän jälkeen kuin unessa. Synnytys on naiselle raskasta niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Kroppa toipuu hiljalleen kuukausien saatossa, hormoonit heittelehtivät, vauva ei anna nukkua, ei ole sen siunaaman sekuntia omaa aikaa... Siihen vielä päälle minua itsestäänselvyytenä pitävä kiukutteleva mies. Useimmiten tuntui, että mies oli toinen lapsi. Olisi helpompaa olla yksin lapsen kanssa kun hoitaa sivussa täysikäistä lasta.
Yövalvomiset olivat todella raskaita. Jos omaa aikaa oli edes vartti, se tuli nukuttua jos vain mahdollista. Jätin suosiolla kotityöt tekemättä niin pitkälle kuin mahdollista. En vaan jaksanut.
Ota tavaksesi nousta vuoroöin hoitamaan lapsi. Pieni vauva voi olla vielä rintaruokinnalla, mutta sitten myöhemmin kun muukin ruoka maistuu.
Vauvan hoito on täysvuorokautista työtä. Mies sentään pääsee välillä töihin lepäämään. Tilanne helpottuu varmasti, kun vaimosi pääsee taas töihin ja saa muutakin ajateltavaa.
Hommaa lapselle hoitopaikka ja käykää kaksistanne ulkona. Suhdetta täytyy hoitaa.